Kompleksisuudessaan nykyaikainen terveydenhuolto etsii vertaistaan. Se on yhä selvemmin tarkkaa yhteispeliä, jossa pallon rivakka ja tavoitteellinen liike on toiminnan tuloksellisuuden ehto.
Kansalaiset arvostavat terveyttään ja toimintakykyään enemmän kuin mitään muuta hyvän elämän tekijää. Samaan aikaan arvostellaan sekä rahoituksen riittävyyttä että kasvavaa verotaakkaa. Yhtäältä palvelujärjestelmää kiitetään laadukkaaksi, toisaalta sen pitkiä jonoja moititaan.
Asiantuntijat ovat tarjonneet maan taloudelle lääkkeeksi velkaantumisen jatkamista, verojen kiristämistä tai palveluiden leikkaamista. Neljäs tie on toimintatapojen kehittäminen. Kehittäminen voi perustua vain tietoon ja kirjassaan Etiikasta ekonomiaan − ja takaisin professori Martti Kekomäki antaa kattavan tietopaketin, joka auttaa ymmärtämään terveydenhuollon taloudellisia reunaehtoja. Taloustiedon käyttämisessä ei ole kysymys säästämisestä, vaan järkevyyden tavoittelusta.
Terveyspelin säännöt ovat mutkikkaat. Etiikasta ekonomiaan – ja takaisin -kirjan alkuosassa kuvataan, mikä on toiminnan tulos, miten sitä on yritetty mitata ja miten hyvin on onnistuttu. Kirjan jälkipuolella huomio kohdistuu palvelujärjestelmään, toiminnan laadun määreisiin ja ohjaustiedon keräämisen ja tulkinnan tapoihin. Kirjan lopussa pohditaan oppeja, joita on suositeltu sovellettaviksi terveydenhuollon johtamiseen.
Kirjassa erinomaista: - erittäin ymmärrettävällä tavalla kuvattu terveydenhuollon vaikeaselkoisia teemoja kuten rahoituskysymyksiä, vaikuttavuuden mittaamista ja laadun arviointia - Herättelevää pohdintaa priorisoinnista, sen välttämättömyydestä ja läpinäkyvyyden tarpeesta - Persoonallinen, retorisesti taitava ja kuivakalla huumorilla sävytetty kirjoitustyyli. Nauroin monta kertaa ääneen.
Vähemmän ansiokasta: - Poliittisten päättäjien yksinomainen vähättely. Kekomäki uskoo lääkäriprofession ylivertaiseen voimaan terveydenhuollon päätöksentekijänä. Ja mm. katsoo, että poliitikot kannattavat yksityistä työterveyshuoltoa vain siksi, että nauttivat itse sen tarjoamasta ”ohituskaistasta”. Vaikka poliitikkojen pilkkaaminen voi tuntua muodikkaalta, se on loppujen lopuksi aika epä-älyllistä rakentavan yhteiskunnallisen keskustelun näkökulmasta. - Kekomäki muistaa kritisoida lääkeyrityksiä agressiivisesta markkinoinnista, mutta kun puheeksi tulee terveydenhuollon kustannusten säästyminen tai potilaan toimintakyvyn paraneminen rokotteiden tai muiden lääkeinnovaatioiden ansiosta, kiitosta lääketeollisuuden tutkimus- ja tuotekehitysinvestoinneille ei kyllä heru. - Lopussa, kun Kekomäki puhuu johtajuudesta, hän toteaa, ettei enää haluaisi tehdä eroa mies- ja naisjohtajien välillä. Lisää tähän hieman kuin selitykseksi, että on tavannut myös ansiokkaita naisjohtajia. Kuin se olisi jotenkin odotusten vastaista. Yllättävä tällainen kommentti ei ole tämän ikäpolven edustajalta, hienoinen pettymys kuitenkin.
Yhtä kaikki, kirja on suositeltavaa lukemista jokaiselle, joka haluaa ymmärtää terveydenhuollon ja terveyspoliittisen päätöksenteon keskeisiä elementtejä, erityisesti terveystalouden näkökulmasta. Kekomäen henkilökohtaisten näkemysten kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä voidakseen arvostaa kirjan asiasisällöllistä antia. Toisaalta kirjoittajan kantaaottavuus tekee tästä teoksesta paljon kiinnostavamman luettavan puhtaan oppikirjamaisuuden sijaan.
Opettavainen kirja, jossa käydään hyvin terveydenhuolloin erityispiireitä ekonomisessa kontektissa. Kirjan alussa käydään etiikkaa terveydenhuollon taustalla, mutta tähän palataan esimerkein läpi kirjan. Englanninkielistä ekonomia-sanastoa käydään erinomaisesti läpi ja erinäisiä laskentamalleja esitellään hienosti. Miinuksena hieman liian ykinskertaistavat kuvaajat, välillä haastavasti seurattava ajatuksenkulku ja viitteiden puuttuminen (jälkimmäisimmän kirjoittaja itse myöntää ja perustelee kirjan alussa). Tiivistettynä kokeneen ammattilaisen tietoa omalla mielipiteellä.
Ihan hyvä perusteos. Olisin, Kekomäen retoriset taidot huomioiden, odottanut elävämpää ja kantaaottavampaa teosta, tämä on ehkä ennemminkin helppolukuinen kurssikirja.