Uusia ja yllättäviä näkökulmia historian surmatöihin.
Murhat lumoavat ja kauhistuttavat. Todellisuudessa länsimaiden henkirikosten määrä on vähentynyt vuosisatoja, mutta media ja viihdeteollisuus tarjoilevat silmillemme murhia isku iskulta, luoti luodilta ja viilto viillolta. Pahuus myy.
Murhan historiaa käsittelevässä teoksessa Caesar kohtaa Abraham Lincolnin ja filosofi Hypatia toimittaja Khashoggin. Kuka oli rikoskirjailijoiden suosikkimurhan tekijä? Selvisikö Viiltäjä-Jackin henkilöllisyys DNA-tutkimuksilla? Kuka oli sarjamurhaaja Bela Kiss?
Teoksessa esitellään kuuluisien murhien taustoja Joan d'Arcin oikeusmurhasta valtiollisiin murhakoneistoihin Venetsiassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Kirjassa vastataan kysymyksiin: Oliko Kain vain tappaja? Miten joku murhataan kaksi kertaa? Miksi joku tunnustaa murhan, jota ei tapahtunut? Miksi palvelustyttö surmaa lapsensa? Rakastammeko sarjamurhaajia? Onko terroristi itsemurhaaja murhaajan valepuvussa? Onko kuolemantuomio murha oikeuden valepuvussa? Milloin murha ei ole rikos?
Toisen terroristi tai salamurhaaja on toisen sankari, tyranninmurhaaja tai uskonsoturi. Murhalla on syynsä, olkoon ne valtiollisia, uskonnollisia, poliittisia, henkilökohtaisia tai intohimoisia. Monesti murhien taustalta löytyvät ne tavalliset tarinat - valta, raha, pelko tai itsetuhoisuus.
Petri Pietiläinen on palkittu kotkalainen tietokirjailija. Docendo on ottanut useita painoksia hänen teoksistaan Yksi rykmentti, sata tarinaa ja Junnu Vainio - sellaista elämä on. Hän on julkaissut myös mm. teokset Koirien maailmanhistoria ja Kissojen maailmanhistoria.
Pietiläinen on selvästi tutustunut aineistoonsa syvällisesti ja yksittäisten tarinoiden kerronta on hyvää ja mukaansatempaavaa. Lähteitä on käytetty paljon ja ne mainitaan myös äänikirjassa. Tästä iso plussa! Henkirikostarinat ovat mielenkiintoisia ja joihinkin niistä liittyy todella kiinnostavaa pohdintaa. Erityisesti nautin Kain ja Abelin veljessurman pohdinnasta sekä sen erilaisten, eri uskontokuntien oppineiden tulkintojen avaamisesta. Tätä osuutta kuuntelin aivan hurjan intensiivisesti, kun m0nessa muussa osassa keskittyminen herpaantui.
Hyvästä kerronnasta huolimatta kokonaisuus jää kuitenkin onnettoman sekalaiseksi. Kerronta hyppii niin vuosituhannesta, vuosisadasta, teemasta kuin aiheestakin toiseen eikä mitään yhteen punovaa punaista lankaa oikein löydy. Välillä käydään antiikin Roomassa ja kohta hypätäänkin Putinin tekemiin salamurhiin. Osa ongelmista voi toki johtua myös äänikirjaformaatista. Paperikirjassa taitto saattaa pelastaa tilannetta.
Kamalan sekavan rakenteen ja onnettoman motivoinnin takia haluaisin antaa tälle vain 2 tähteä, mutta asiantuntemuksesta ja lähdeviitteistä korotan kolmeen.
Myönnän: vanhoissa murhatapauksissa on jotain kiehtovaa enkä ymmärräkään ihmisiä jotka lukevat esimerkiksi dekkareita (koska todellisuus on niin paljon hämmentävämpää). Silti ajattelin ajoittain tätä lukiessani että tässä on ylitetty jonkin lajityypin raja, jossa kiinnostus on muuttunut hulluudeksi.
Alussa tarjoillaan paljon sinänsä mielenkiintoisia tilastoja, mutta niitä on jo sen verran runsaasti ja ehkä jopa hieman hämmentävistäkin aiheista että... en oikein tiedä.
Ja sitten itse aiheet. Esimerkiksi raamatusta tutun Kainin ja Abelin välisen veljessurman "oliko kyseessä murha vai tappo" pohtimiseen on uhrattu käytännölllisesti katsoen kokonainen luku - tosin on myönnettävä että erot suhtautumisessa ja itse tapahtuman kuvauksessakin kristinuskon, juutalaisuuden ja islamilaisuuden on varsin mielenkiintoista luettavaa.
Parhaimmillaan kirja on ehdottomasti käsitellessään nimen omaan niitä tosielämän tapauksia.
Niin kuin muutkin arvioijat ovat huomauttaneet, tämä on harvinaisen sekava kokoelma juttuja otsikon aiheen liepeiltä. Ehkä olisi kannattanut keskittyä vaikka niihin murhiin historiassa, jotka eivät ole valtion toimeenpanoja, kun se on aika eri asia. Välillä kuitenkin kiinnostavaa materiaalia esim. Kainin ja Abelin tapauksesta sekä Liverpoolin täydellisestä murhasta, joka on kiehtonut rikoskirjailijoita.
Mielenkiintoinen aihepiiri josta olisi voinut lukea enemmänkin, eteenkin kun kirjailija on selvästi tutustunut aiheeseen ja vaikuttaisi tietävän mitä kirjoittaa.
Valitettavasti kirjaa olisi voinut vielä hioa enemmän: kieliasua siistiä poistamalla ylimääräisiä lauseita ja muuttamalla kirjan rakennetta helppolukuisemmaksi. Kirja "loikkii" inasen liikaa aiheesta ja aikakaudesta toiseen.
Varsin laajaa historiaa murhasta ja murhaajista. Vaikka historian hämäristä esimerkkejä mm. sarjamurhaajista esitelläänkin niin suurin anti oli ideologisessa tasolla pyörittely: murha vai oikeutettu tappo? Valta ja murha? Murhan historiallinen tulkinta.
Kirjan aihe on kyllä mielenkiintoinen, mutta jotenkin joku punainen lanka jäi puuttumaan. Teos hyppii ajassa ja teemassa suuntaan ja toiseen ja lukijana hukkasin jotain olennaista. Harmi sinänsä. Jämäkämpi teemoitus olisi ollut poikaa?
Vähän erikoinen kokoelma yksittäisiä henkirikoksia ja niiden käsittelyä ja yhteiskunnallista merkitystä vuosisatojen varrella. Vähän olisi kaivannut enemmän punaista lankaa.