What do you think?
Rate this book
Ateria
304 pages, Hardcover
First published January 1, 1973
3 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 of 1 review
February 1, 2020
Muistelmasarjansa viimeisessä osassa Tito Colliander on jo kääntynyt ortodoksiksi. 1970-luvun alussa kärsitty sydänkohtaus saa Titon muistelemaan siskonsa Mussen kuolemaa
1930-luvun lopussa Collianderit asuvat tällä kertaa perheenä Pariisissa. Tito käy venäläisissä emigranttikirkoissa, joita hän tuohon aikaan kertoo olleen kymmenittäin. Raskas ryyppääminen jatkuu siitä huolimatta. Viimeisen rauhan kesän 1939 Collianderit viettävät Villa Golickessa Kuokkalassa lähellä Neuvostoliiton rajaa. Tito ei usko Suomen mahdollisuuksiin pätkänkään vertaa: ”Jos sota syttyy, ajattelimme, miehittää Neuvostovenäjä kyllä tuota pikaa koko Suomen, ja samahan silloin on missä asuu, rajan lähellä vai kauempana.” Muutenkaan sotapropaganda ei Titoon uponnut:
”Eikö kukaan siis tosiaankaan käsittänyt, että me olimme kuin räkyttävä rakkipahanen jossakin Venäjän suunnattoman valtapiirin kaukaisilla perukoilla? Rakkipahanen, joka räkytti harmillisella veräjällä. Minun oli mahdoton käsittää tätä ylimielisyyttä. Hysteriaa, jossa pohjavirtana kulki tietämättömyys.”
Colliander on polvivammansa takia asepalvelukseen kelpaamaton ja jää sota-aikana sivustakatsojan rooliin. Rauhan lopulta tullessa hän on yllättynyt, että se saatiin niinkin edullisin ehdoin. Sodan jälkeen hän päätyy lepäämään Päivölän täysihoitolaan. Raitistuminen kuitenkin jää puolitiehen, koska naapurihuoneseen majoitetun Ilmari Kiannon ”konjakkivarasto tuntui saavan täydennystä päivittäin”.
Tito alkaa käydä Uudessa Valamossa ja tutustuu sen ohjaajavanhukseen, ”Otets Joanniin”, joka nykyään tunnetaan pyhittäjä Johannes Valamolaisena. Collianderilla on ollut merkittävä rooli Isä Johanneksen kirjeisen keräämisessä ja julkaisemisessa, joten tietyssä mielessä voidaan sanoa, että Isä Johanneksen jälkimaineen kannalta Collianderia voi verrata pyhään Sofroni Saharoviin, joka on tuonut maailman tietoisuuteen pyhittäjä Siluan Athosvuorelaisen, tai vanhus Efraimiin, joka on toiminut opettajansa pyhän Joosef Hesykastin kirjeiden julkaisijana. Isä Johanneksen julkaistuista kirjeistä varsin monet on osoitettu Inna Collianderille, ja niistä paljastuu lisää yksityiskohtia Collianderien elämästä 1940-50-luvulla. Ateria sisältää kokonaisen luvun Isä Johanneksesta ja lisäksi kuvauksen pyhittäjän hautajaisista Valamon hautausmaalla. Pyhittäjä Johanneksen maalliset jäännökset siirrettiin syksyllä 2019 Valamon luostarin pääkirkon reliikkiarkkuun. Lain kannalta tämä merkitsi hautapaikan siirtoa.
Tito innostuu erämaaisien opetuksista ja aloittaa kilvoittelun, jonka aineellisina tuloksina on mm. Kristityn tie -kirja, jonka tiukan askeettisen kristinuskon asiayhteydet ymmärtää kunnolla vasta, kun on perehtynyt Collianderin elämään ennen ja jälkeen kirjan julkaisemisen. Tito opiskelee teologiaa ja toimii maailman ainoana ruotsinkielisenä ortodoksisen uskonnon opettajana.
Aterian loppuosa kuvaa Uuden Valamon vanhenevien evakkomunkkien elämää 1970-luvun alkuun saakka. Se päättyy siihen, kun Titon poika Sergius liittyy luostarin veljestöön.
Sergius Colliander ei sivumennen sanoen jäänyt Valamoon vaan rakastui ja jätti luostarin 1974. Vanhoilla päivillään isä Sergius on kuitenkin saanut pappisarvonsa takaisin ja toimii nykyisin ortodoksipappina vapaaehtoisuuden perusteella.
1930-luvun lopussa Collianderit asuvat tällä kertaa perheenä Pariisissa. Tito käy venäläisissä emigranttikirkoissa, joita hän tuohon aikaan kertoo olleen kymmenittäin. Raskas ryyppääminen jatkuu siitä huolimatta. Viimeisen rauhan kesän 1939 Collianderit viettävät Villa Golickessa Kuokkalassa lähellä Neuvostoliiton rajaa. Tito ei usko Suomen mahdollisuuksiin pätkänkään vertaa: ”Jos sota syttyy, ajattelimme, miehittää Neuvostovenäjä kyllä tuota pikaa koko Suomen, ja samahan silloin on missä asuu, rajan lähellä vai kauempana.” Muutenkaan sotapropaganda ei Titoon uponnut:
”Eikö kukaan siis tosiaankaan käsittänyt, että me olimme kuin räkyttävä rakkipahanen jossakin Venäjän suunnattoman valtapiirin kaukaisilla perukoilla? Rakkipahanen, joka räkytti harmillisella veräjällä. Minun oli mahdoton käsittää tätä ylimielisyyttä. Hysteriaa, jossa pohjavirtana kulki tietämättömyys.”
Colliander on polvivammansa takia asepalvelukseen kelpaamaton ja jää sota-aikana sivustakatsojan rooliin. Rauhan lopulta tullessa hän on yllättynyt, että se saatiin niinkin edullisin ehdoin. Sodan jälkeen hän päätyy lepäämään Päivölän täysihoitolaan. Raitistuminen kuitenkin jää puolitiehen, koska naapurihuoneseen majoitetun Ilmari Kiannon ”konjakkivarasto tuntui saavan täydennystä päivittäin”.
Tito alkaa käydä Uudessa Valamossa ja tutustuu sen ohjaajavanhukseen, ”Otets Joanniin”, joka nykyään tunnetaan pyhittäjä Johannes Valamolaisena. Collianderilla on ollut merkittävä rooli Isä Johanneksen kirjeisen keräämisessä ja julkaisemisessa, joten tietyssä mielessä voidaan sanoa, että Isä Johanneksen jälkimaineen kannalta Collianderia voi verrata pyhään Sofroni Saharoviin, joka on tuonut maailman tietoisuuteen pyhittäjä Siluan Athosvuorelaisen, tai vanhus Efraimiin, joka on toiminut opettajansa pyhän Joosef Hesykastin kirjeiden julkaisijana. Isä Johanneksen julkaistuista kirjeistä varsin monet on osoitettu Inna Collianderille, ja niistä paljastuu lisää yksityiskohtia Collianderien elämästä 1940-50-luvulla. Ateria sisältää kokonaisen luvun Isä Johanneksesta ja lisäksi kuvauksen pyhittäjän hautajaisista Valamon hautausmaalla. Pyhittäjä Johanneksen maalliset jäännökset siirrettiin syksyllä 2019 Valamon luostarin pääkirkon reliikkiarkkuun. Lain kannalta tämä merkitsi hautapaikan siirtoa.
Tito innostuu erämaaisien opetuksista ja aloittaa kilvoittelun, jonka aineellisina tuloksina on mm. Kristityn tie -kirja, jonka tiukan askeettisen kristinuskon asiayhteydet ymmärtää kunnolla vasta, kun on perehtynyt Collianderin elämään ennen ja jälkeen kirjan julkaisemisen. Tito opiskelee teologiaa ja toimii maailman ainoana ruotsinkielisenä ortodoksisen uskonnon opettajana.
Aterian loppuosa kuvaa Uuden Valamon vanhenevien evakkomunkkien elämää 1970-luvun alkuun saakka. Se päättyy siihen, kun Titon poika Sergius liittyy luostarin veljestöön.
Sergius Colliander ei sivumennen sanoen jäänyt Valamoon vaan rakastui ja jätti luostarin 1974. Vanhoilla päivillään isä Sergius on kuitenkin saanut pappisarvonsa takaisin ja toimii nykyisin ortodoksipappina vapaaehtoisuuden perusteella.
Displaying 1 of 1 review