What do you think?
Rate this book
Askeettien pidot: Uskonnot ja syömisen etiikka
Arjen ja juhlan etiikkaa.
"Leivokset, hunajakakut ja jälkiruoat ovat aiheuttaneet monien haaksirikon."
- Klemens Aleksandrialainen (n. 150-215 jKr.)
Ruoan, syömisen ja terveyden värikäs etiikka on uskonnoissa vuosisatoja vanhaa mutta edelleen ajankohtaista. Syömisen etiikassa ikuiset kysymykset ovat osa arkea. Ruokailija kohtaa lautasellaan elämän ja kuoleman arvoituksen, sillä syömisellä on välttämättä uhrinsa. Elämän ylläpitäminen edellyttää sen tuhoamista. Uskontojen ruokaeetos on lähtenyt tästä vakaumuksesta, mutta niiden tarjoamat eettisen ruokailun mallit ovat yllättäviä ja usein jopa hauskoja.
Askeettien pidot johdattelee uskontojen syömisen etiikkaan, jossa terveys ja ympäristökysymykset ovat osa laajempaa kokonaisuutta. Ruoantuotannossa ja syömisessä punnitaan oikeudenmukaisuuden ihanteet, vuorovaikutuksen taidot sekä työlle annettu arvo. Niissä on kyse luonnon ja ihmisen välisistä suhteista sekä nautinnon säätelystä henkisen tasapainon ja yhteisöllisen hyvän nimissä. Kirja keskittyy juutalaisuuden ja kristinuskon monimuotoiseen historiaan, mutta myös islam ja Aasian uskonnot saavat osansa. Jälkisanoissa vanhat ihanteet - itsehillintä ja siihen perustuva henkinen vapaus - saavat ajankohtaisen tulkintansa.
Mailu Lehmijoki-Gardner on yleisen kirkkohistorian dosentti Helsingin yliopistossa.
"Leivokset, hunajakakut ja jälkiruoat ovat aiheuttaneet monien haaksirikon."
- Klemens Aleksandrialainen (n. 150-215 jKr.)
Ruoan, syömisen ja terveyden värikäs etiikka on uskonnoissa vuosisatoja vanhaa mutta edelleen ajankohtaista. Syömisen etiikassa ikuiset kysymykset ovat osa arkea. Ruokailija kohtaa lautasellaan elämän ja kuoleman arvoituksen, sillä syömisellä on välttämättä uhrinsa. Elämän ylläpitäminen edellyttää sen tuhoamista. Uskontojen ruokaeetos on lähtenyt tästä vakaumuksesta, mutta niiden tarjoamat eettisen ruokailun mallit ovat yllättäviä ja usein jopa hauskoja.
Askeettien pidot johdattelee uskontojen syömisen etiikkaan, jossa terveys ja ympäristökysymykset ovat osa laajempaa kokonaisuutta. Ruoantuotannossa ja syömisessä punnitaan oikeudenmukaisuuden ihanteet, vuorovaikutuksen taidot sekä työlle annettu arvo. Niissä on kyse luonnon ja ihmisen välisistä suhteista sekä nautinnon säätelystä henkisen tasapainon ja yhteisöllisen hyvän nimissä. Kirja keskittyy juutalaisuuden ja kristinuskon monimuotoiseen historiaan, mutta myös islam ja Aasian uskonnot saavat osansa. Jälkisanoissa vanhat ihanteet - itsehillintä ja siihen perustuva henkinen vapaus - saavat ajankohtaisen tulkintansa.
Mailu Lehmijoki-Gardner on yleisen kirkkohistorian dosentti Helsingin yliopistossa.
244 pages, Hardcover
First published January 1, 2009
4 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 of 1 review
October 3, 2020
Tartuin tähän teokseen, koska halusin vastauksen yhteen kysymykseen.
Kysymykseni oli: miksi ruoalla identifioitumista ja yksilöllisiä (tai ryhmään kuulumista ilmaisevia) ruokavalioita pidetään jotenkin uutena ilmiönä, vaikka se on ihan vanha juttu? Etenkin Vanha testamentti on täynnä erilaisia ruokaan liittyviä määräyksiä.
Kirjassa on puutteensa, mutta vastaus löytyi: luterilaisessa, ja monessa muussakin kristillisessä opetuksessa ajatellaan että pitää nauttia siitä mitä Herra antaa, valittaa ei saa.
Samalla tajusin, miksi kasvissyönnin niin usein luullaan olevan todella niukka ruokavalio: se liitetään askeesiin, koska askeesiin on kuulunut kieltäytyä eläinperäistä ruoista. Tämä yhteys hämää monia, vaikka askeesin ydin oli aivan muualla kuin kasvissyönnissä ja kasvissyönnin ydin on muualla kuin askeesissa.
Opin tästä kirjasta myös sen, että kumppani tulee sanoista cum pane, siis ystävä on ihminen jonka kanssa syödään leipää.
Kysymykseni oli: miksi ruoalla identifioitumista ja yksilöllisiä (tai ryhmään kuulumista ilmaisevia) ruokavalioita pidetään jotenkin uutena ilmiönä, vaikka se on ihan vanha juttu? Etenkin Vanha testamentti on täynnä erilaisia ruokaan liittyviä määräyksiä.
Kirjassa on puutteensa, mutta vastaus löytyi: luterilaisessa, ja monessa muussakin kristillisessä opetuksessa ajatellaan että pitää nauttia siitä mitä Herra antaa, valittaa ei saa.
Samalla tajusin, miksi kasvissyönnin niin usein luullaan olevan todella niukka ruokavalio: se liitetään askeesiin, koska askeesiin on kuulunut kieltäytyä eläinperäistä ruoista. Tämä yhteys hämää monia, vaikka askeesin ydin oli aivan muualla kuin kasvissyönnissä ja kasvissyönnin ydin on muualla kuin askeesissa.
Opin tästä kirjasta myös sen, että kumppani tulee sanoista cum pane, siis ystävä on ihminen jonka kanssa syödään leipää.
Displaying 1 of 1 review