Äidinhoitokirja

by Taina Laane

Äitien elämä on venymisen ja tilanteiden vaihtelun vyyhti. Se on täynnä tunteita, ja välillä on vaikea erottaa hengästyneisyyttä onnesta. Äideille on kirjoitettu tuhansia vinkkikokoelmia: kasvatus-, vauvanhoito-, ja organisointioppaita sekä kunnonkohotuskirjoja. Tämä ei ole yksi niistä.

Tämä teos kertoo, mitä yhteistä on äidillä ja bernhardilaisella ja miten kiitollisuus liittyy äidin käsilaukun kaaokseen. Millainen on henkinen torkkunappi, mistä syntyy arkeen soiva balanssi ja miten pitää tauko, jos sellaista ei saa?
Äidit kannattelevat maailmaa, mutta mikä kannattelee äitejä? Eivät loputtomat suoritusvinkit vaan lempeä itseymmärrys. Voisitko hetken olla se äiti, joka riittää itselleen?

Taina Laane on positiivisen psykologian, mindfulnessin ja ratkaisukeskeisen menetelmän kouluttaja, kirjailija ja äiti. Hän on aiemmin julkaissut mm. teokset Unen lahjoja (2018) sekä Vahvuutena herkkyys (2019).

Genres: Audiobook

156 pages

First published January 1, 2019

Reviews

[Pauliina · Rating 2 out of 5]

Aakkosista randomisti keksitty ohjeita äitiyteen. Kirja jonka unohtaa hetkessä, vaikka kai se lukiessa vaikutti ainakin antaen siinä hetkessä voimaa.

[Sirri/Sivutiellä · Rating 1 out of 5]

Mitä tästä sanoisi? Teoksen perusajatus siitä, että äiti riittää sellaisena kuin on, on tärkeä. Moni muukin ajatus on ihan paikkansapitävä: itsestään on hyvä pitää huolta, välillä on syytä ottaa iisisti ja vertailu toisiin kannattaa lopettaa. Kirjan toteutus on kuitenkin aika kamala. Aakkosrakenne ja aakkosiin valitut sanat (F = Finland, N = Narnia, Ö = Ö-vitamiini) ovat kuitenkin vaivaannuttavan kiusallisia eivätkä aukea ilman koko luvun lukemista. Kieli on kliseistä ja turvautuu yhdysvaltalaiseen tyhjänpuhumiseen ("vaahtoavan keveä elämä toteutuu parhaiten, kun se on pakotonta"). Mitään uutta en oppinut, enkä saanut konkreettisia vinkkejä siihen, miten pitää huolta itsestäni sitten, kun olen äiti.

[Linnea · Rating 3 out of 5]

Luin Taina Laanen Äidinhoitokirjan, jossa tarjoillaan Leppoisamman arjen aakkoset. Lukiessa ihan pidin, vaikka leppoisuus olikin paikoin hieman liian vaaleanpunaista minulle.

Tarpeen leppoistaminen kyllä varmaan olisi, sillä muutama päivä lukemisesta en enää muistanut tästä oikein mitään. Noloa. Ehkä kantavana ajatuksena se, että välillä saa sluibata, itseruoskinta harvemmin hyödyttää ja hyvin tää menee. Ei siis mitään tajunnanräjäyttävää, väitän, mutta lukuhetket muistan rauhallisina ja (upottavan)pehmeinä. Ei se toisaalta varmaan pahitteeksi olisi, jos välillä hengittäisi syvään ja tietoisesti.

[Hanna Douaud · Rating 4 out of 5]

4 tähteä siksi, että juuri nyt se antoi ihanasti vertaistukea, mutta kuten tuossa alempana kirjoitettiin, tämä kirja todennäköisesti unohtuu pian..