Iris Klewe, suomalaisen lastenkirjallisuuden tunnetuin orpotyttö on lahjakas taiteilijan alku. Iris asuu kaukana metsäpirtissä etäisten sukulaistensa huomassa, sillä hänen äitinsä on kuollut ja viulisti-isä matkustaa maailmalla. Maalaistyttö tempaistaan Helsinkiin serkkujensa luo, ja rauhallinen maaseutu vaihtuu juhliin, koulu- ja toverielämään ja pitsinvirkkaukseen. Serkut eivät oikein välitä Iriksen seurasta, mutta onneksi hän saa lohtua laulamisesta. ”Iriksestä tulee vielä jotain erinomaista”, koulun johtajatar arvelee.
Anni Emilia Swan (married name Anni Manninen 4 January 1875, Helsinki - 24 March 1958, Helsinki) was a Finnish writer. Swan wrote many books for children and young adults, was a journalist for children's magazines and worked as a translator. She is considered the creator of Finnish literature for girls.
Iris Rukka on yksi mun lapsuuden lempikirjoista, luin sen nyt uudelleen kun kaipasin tuttua ja turvallista lohtulukemista. Ja sitähän tämä on parhaimmillaan. Ja vaikka olen lukenut tämän lukemattomia kertoja, joka kerta tässä on jotain uutta. Jotain mitä en muistanutkaan tapahtuvan tai jotain mitä ymmärrän vasta nyt kun on tullut elämää ja kokemusta lisää. Nyt oli edellisestä kerrasta niin pitkä aika, etten edes muistanut että Iris kokee muutoksen myös kaupungissa asuessaan kun hänen enonsa menehtyy ja kasvattiperhe menettää rahansa. Mutta siitäkin selvitään ja Iris menetyksistään huolimatta porskuttaa eteenpäin ja kasvaa ja saa ystäviä ja lopuksi onneksi pääsee takaisin rakkaaseen Metsäpirttiin <3
Ihan mukava tyttökirja, jossa eletään normaalia arkea, käydään koulua, selvitellään ystävyyssuhteita ja kärsitään julmista kasvattajahahmoista. Tätä luki oikein mielellään, vaikka aikuislukijana lähes kaikki tapahtumat arvasi ennalta.
4,5. En ole ihan varma, oliko tämä lukukerta kolmas, neljäs vai peräti viides, mutta olipa ihana palata Iriksen pariin ensimmäistä kertaa moniin vuosiin! Aika hyvin muistin kirjan tapahtumat, mutta joitain yllätyksiäkin tuli. Itkinkin, vaikka epäilin, että ei (suhteellisen ennalta-arvattavat) traagiset tapahtumat enää hetkauttaisi. Iris rukka on hyvin perinteinen tyttökirja, tosin ilman romansseja, ja muistin taas, miksi tästä genrestä pidin (ja pidän edelleen)! Liisamaija Laaksosen lukema äänikirja oli ihastuttava, vaikka joskus sanojen painotukset kummastuttivat.
En muista, häiritsikö minua lapsena kirjan toisella puoliskolla fokuksen siirtyminen pois Iriksestä, mutta nyt se tuntui jotenkin oudolta ratkaisulta. Varsinkin lopun palokello-episodin olisin itse leikannut kokonaan pois: koko luvussa mainittiin Iris ehkä kerran.
Anni Swanin kirjaklassikossa orpotytön tarina päättyy onnellisesti. Pääosassa on Iris Klewe-niminen lapsi, joka joutuu orvoksi jo puolivuotiaana. Äidin kuoleman jälkeen hän päätyy pahaiseen torppaan korpien kätköihin kouluikään saakka. Viulisti-isää ei ole näkynyt mailla eikä halmeilla.
Tie vie Helsinkiin ja Heinosille pankkiirienon hoteisiin. Sinne on vaikeaa sopeutua, ja maalaisuutta pilkataan. Muiden lasten kanssa ei oikein tulla toimeen, mutta taiteelliset taipumukset tuovat edes jonkinlaista lohtua elämän alakuloisuuteen.
Kortteerit vaihtuvat, ja ystäviä ja sukulaisia kuolee ympäriltä. Kaikki vaikuttaa menevän huonompaan suuntaan. Rahaa ei ole oikein mihinkään, ja lehtisiä pitää myydä, että saa edes jonkin lantin, mutta energiaa ja toivoa riittää sentään koulunäytelmiin ja unelmointiin paremmasta tulevaisuudesta.
Iris ei kaikista vastoinkäymisistä huolimatta vaivu apatiaan ja epätoivoon, ja lopulta odotus palkitaan, kun maailmankuulu isä Henrik Klewe ilmestyy pelastavana arkkienkelinä Iriksen elämään. Lukijaa odottaa onnellinen loppu, ja elämän menneet murheet pyyhkiytyvät Iriksen kasvoilta ainiaaksi.
Miten olenkaan näitä Anni Swanin kertomuksia rakastanut lapsena. Aina niissä on paljon surua ja yksinäisyyttä, kunnes kaikki muuttuu hyväksi. Enää ei Iris rukka aivan niin syvältä sydäntä kouraissut kuin joskus 8-12-vuotiaana, mutta vähän kuitenkin. Irishän ei ole mikään ujo raukkaparka vaan aika tomera ja kekseliäs keppostelija.
Niin kuin olisi kohdannut rakkaan, vanhan ystävän! Tämähän tuli hotkaistua hetkessä, yhdessä yössä. Yksi tähti pois siitä syystä, että kirjan puolivälin paikkeilla tapahtuu outo näkökulman vaihdos, mitä en ole koskaan ymmärtänyt. Lukija putoaa hetkeksi täysin pois kelkasta eikä kukaan Kaarina voisi vähempää kiinnostaa, kun huomion piti olla Iriksen tarinassa. Kirjan koululaisten arkielämä kolttosineen, Iriksen persoona, ankarat orpolapsesta huolta kantavat tädit ja kiltit sedät, kirjan kerronta ja vanhan ajan elämä viehättävät kyllä. Vaikka edellisestä lukukerrasta on ehkä pari-kolmekymmentä vuotta aikaa, heti muistin kuka kuolee, kun hänen nimensä kirjan sivuilla näin, mitä tapahtuu Irikselle ja kuka onkaan mystinen rouva Petander.
Pitääpä ottaa muutkin Swanit kerrattavien listalle!
Vuosikymmenten jälkeen tuli luettua uudestaan tämä lapsuudesta mieleen jäänyt kirja. Paljon siitä muistin, mutta moni asia yllätti aikuisen lukijan. Iris elää yllättävän kovassa maailmassa, perheettömänä, sukunsa hylkimänä. Säätyjako on tiukka, taudit tappavat jatkuvasti niin rikkaita kuin köyhiäkin. Aikuiset eivät juuri tunne hellyyttä lapsia kohtaan, eivät oikein armoakaan. Lapsesta loppu oli onnellinen, isä palasi. Aikuinen lukija ei noin vain osaa antaa anteeksi vuosiksi lapsensa hyljänneelle isälle. Toisaalta kirjan selkeä moralismi ärsyttää, lapsen pitää olla kiltti ja kunnollinen, uhrautuva. Historiaa tunteva lukija jää myös pohtimaan, mitä mahtaa tulla Iriksestä kohta itsenäistyvän Suomen myrskyissä? Entä hänen tovereistaan?
Iris rukka löytyi e-kirjana Project Gutenbergistä. Olikin oikein virkistävää lukea tämä tuttava lapsuudesta uudelleen, niin hauska sujahdus menneeseen maailmaan. Hiukan kyllä mietityttää, miten kirjassa kuvataan 12-15 -vuotiaita ja heidän elämänmenoaan, koulumaailmaa ja siihen liittyviä rientoja. En voi kuvitella tuntemieni tuon ikäisten ihan käyttäytyvän kuin nuoret Iriksen lähipiireissä. Mutta muuttuvathan ajat.
Oman aikansa lasten-/nuortenkirja - oli nostalgista lukea tämä uudelleen. Aikuisen ja nykyajan näkökulmasta on silmiinpistävää, miten köyhää maalaisserkkua kohdellaan kaupunkilaisperheessä: aikuiset eivät estele mitenkään, kun lapset pilkkaavat ja mollaavat Iristä ja jopa itsekin halveksivat avoimesti "sivistymättömyyttä" ja asettavat Iriksen alempiarvoiseen asemaan.
Lapsuuteni rakkaimpia kirjoja, luin sen silloin n. 30 vuotta sitten useasti ja rakastin kirjan tarinaa. Kuuntelin kirjan äänikirjana (Storytel) nyt uudelleen ja tarina vetosi minuun edelleen syvästi.
Luettuani Riitta Konttisen mainion Anni Swan elämäkerran, Tarinankertoja, Anni Swanin elämä, halusin tarttua hänen nuortenkirjoihinsa, joita lapsena rakastin. Iiris rukka on vieläkin aivan ihana, köyhä ja oppimaton maalaistyttö joutuu Helsinkiin enonsa perheeseen koulutettavaksi. Iiristä sorretaan ja pilkataan ja elämä on tavattoman raskasta. Noin kirjan puolivälissä tapahtuu käänne, kun sukulaisperhe köyhtyy ja rupeaa pitämään koulukortteeria, kirja muuttuu yllättäen koululaiskirjaksi tovereineen ja tempauksineen. Lopussa palataan Iirikseen, jonka elämä kuin taikasauvan iskusta muuttuu ihanaksi. Konttisen kirjasta opin, että Iiris rukka-romaani on rakennettu Swanin aikaisemmin kirjoittaman, Rouva Heinosen täyshoitolalaiset, -nimisen jatkokertomuksen päälle, siitä siis johtuu sen omituinen kahtiajakoisuus. Minua se ei haitannut, nautin tarinoista ja kirjan eetoksesta, köyhä ja kömpelö Iiris on arvokas ja rikkaat kopeat sukulaiset halveksittavaa. Vuonna 1916 ilmestyneen kirjan kieli on niin vanhahtavaa, että en tiedä mitä nykynuori siitä ajattelisi.
Olipas ihana lukukokemus. Ihana kertomus 1900 luvun alun Helsingistä ja Iris rukasta, joka päätyy sululaisperheen kasvatiksi. Iris on luonnon helmassa kasvanut äiditön ja isätön tyttö, jonka on kasvattanut Sere ja Taneli, talon palkolliset. Äiti kuoli tytön ollessa ihan pieni ja isä hylkäsi tyttärensä pian vaimonsa kuoleman jälkeen. Kun äiti kuoli oli Sere ja Taneli luvanneet kasvattaa tytön parhaan kykynsä mukaan. Sitten kuitenkin Iriksen eno päätyi ottamaan tytön asumaan luoksensa Helsinkiin, jotta Iris pääsee kouluun. Hienossa uudessa perheessä Iristä pilkattiin huonoista vaatteista ja käytöksestään. Iris joutuu kaikenlaisiin kommelluksiin uudessa perheessä ja koulussa. Opiskelu ei suju ihan niin kuin oli toivottu. Iris yrittää sopeutua uusiin tapoihin mutta samalla on oma itsensä ja sillä tavalla hän saa uusia ystäviä. Tämä on oikea suomalainen Tuhkimotarina! Olisin antanut 4,5⭐ mutta en osannut laittaa puolikasta.
Tykkäsin kovasti kirjailijan kirjoitustyylistä ja odotan innolla muita kirjailijan kirjoja, mm. Ollin oppivuodet odottaa hyllyssä.
Tämän romaanin tyylillä ja teemoilla oli merkittävä vaikutus romaaniini "Kirsikankukkien aika".
Ajankuva 1900-luvun taitteen Helsingistä, jossa koulutytöt syövät leivoksia Fazerilla ja juhlivat ja juonittevat viattomasti. Pojat tekevät kujeita mutta kantavat vastuunsa kuin ritarit. Välillä sairastutaan lavantautiin tai kuollaan tuberkuloosiin. Tarinan maalaistyttö herättää aluksi pahennusta hirvittävillä rahvaanomaisuuksillaan kuten juomalla kahvia tassilta, mutta oppii ajan kanssa kaupunkilaisten tavat ja pukeutumisen. Tyttörakkauden draamat ovat pakahduttavia mutta tietysti täysin viattomia - tyttöjen suhteet ovat vain korvike oikealle rakkaudelle jonka kohteena tulee olemaan aviomies.