Suitsutetun Taikuri ja taskuvaras -trilogian päätösosassa taikuri Tom ja hänen rakastettunsa Mina kohtaavat vaarallisimman vihollisensa kaukaa toisesta ajasta.
Tomin ja Minan nimet näyttävät hyvältä yhteisen taikashow’n mainosjulisteessa. Kulissien takana Mina pohtii voiko hän rakastaa Tomia, vai ovatko he tuomittuja olemaan toisilleen vain hyviä ystäviä? Matka Lontooseen tarjoaa seikkailuja suuren maailman tyyliin. Tom tutkii arvoitusta, joka kytkeytyy hänen omaan menneisyyteensä. Hän tulee tietämättään käynnistäneeksi tapahtumaketjun, jonka seurauksena vanha vihollinen pääsee hänen jäljilleen.
Mina ja Tom yhdistävät vielä kerran voimansa taistelussa, apunaan uskollinen Tinasotamies, Tomin mekaaninen kaksoisolento.
Noniin. Yksi lempparitrilogioistani tuli täten päätökseen ja nyt on haikea olo. Maailman hankalinta kun odottaa kirjaa ihan hirveästi ja koittaa olla nostamatta odotuksiaan nyt ihan taivaisiin, koska yleensä silloin aina vähän pettyy. Sain onneksi kirjan käsiini heti julkaisuhetkellä, niin en ehtinyt lukea arvioita tai mitään koska halusin sukeltaa tähän kirjaan ihan puhtaalta pöydältä. En tiennyt että mihin aikaan kirja tulee tarkalleen sijoittumaan, tai että mihin kaikkialle tarinan mukana päädytään.
Ja siinähän päädyttiin Englantiin, ja tarkemmin ottaen Lontooseen, Minan ja Tomin taikashow lähtee rundille, kun professorin vanha tuttu kutsuu koko porukan esiintymään hänen teatteriinsa. Ja Lontoossa sitten koetaan kaikenlaisia jännittäviä seikkailuja, joista en viitsi tässä kertoa isommin koska en halua spoilata, lukekaa itse. Oli ihana "nähdä" taas Minaa koska hän ei 2. kirjassa esiintynyt ollenkaan, ja hän oli yhtä nokkela ja rohkea mimmi kuin millaisena hänet muistin. Professorikin oli vanha ihanan äkäinen itsensä, ja olisipa mahtavaa saada jonkinlainen novellikokoelma tahi muu lisäosa hänen ja Tomin seikkailuista 2. ja 1. kirjan välillä, sillä niihin viitattiin tässä kirjassa monesti. Tomin ja Minan suhdeongelmat käsiteltiin onneksi heti alkuun, ja en voinut välttää assosiaatiota lempisarjaani Buffy the Vampire Slayer, ja Buffyn ja Angelin suhteessaan kohtaamiin samanlaisiin kysymyksiin.
Mikaman kielenkäyttö on mielestäni aivan huikeaa, rakastan kirjassa esiintyvää vanhahtavaa puheenpartta, ja vanhat Suomi-filmit mieleen tuovaa tapaa jolla varasjengin jäsenet puhuvat. Pidän näissä kirjoissa myös siitä aspektista, että nää on niin kutsuttua hyvän mielen kirjallisuutta. Ei tarvitse lukea graafisia väkivallan kuvauksia tai seksuaalista väkivaltaa tai muuta liian synkkiä juttuja, vaan tässä on semmoista vanhaa kunnon seikkailuromaani-henkeä.
Tykkäsin taas tästäkin kirjasta NIIN paljon. Tarina lähti käyntiin ehkä vähän hitaasti, mutta lopussa oli niin paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että ihan hyvä että alussa ei ollut ihan niin paljon draamaa. Tää oli ehdottomasti trilogian jännittävin osa, ja siinä nivottiin hienolla tavalla yhteen kaikki kahden aiemman kirjan juonikuviot. Mukaan saatiin myös muinaisia myyttejä ja taruja Arthurin legendojen muodossa, ja tarinassa kietoutuivat mahtavalla tavalla yhteen fantasian ja scifin eri elementit. En halua kertoa kirjan lopusta mitään, mutta sen sanon että pidin siitä todella paljon.
Jos pidit kahdesta aiemmasta osasta, niin veikkaan että pidät myös tästä. Viisi tähteä, ei voi muuta kuin hattua nostaa, ja jäädä odottamaan mitä Mikama seuraavaksi keksii. :)
Miten käsittämättömän upea loppuhuipennus sarjalle! Annan kirjoille viisi tähteä todella, todella harvoin, mutta Tinasotamiehet ei voi mitenkään ansaita yhtään vähempää. Pidätin hengitystäni hahmojen puolesta, sillä niin mielettömään pyöritykseen he joutuvat. Kaikki palaset vain loksahtivat täydellisesti paikalleen. Sain niin magiaa, upeita miljöitä, rakkauskertomuksen, jännittäviä takaa-ajokohtauksia ja maailmaa syventäviä tiedonmurusia, joita olin jäänyt kaipaamaan kahdessa edellisessä osassa. Tämä on vuoden tähän mennessä paras lukukokemus ja luulen, että se pysyykin sellaisena. Aplodit, silinterihatun nosto ja kumarrus sinulle, Anniina Mikama. Bravo!
Ihana lopetus sarjalle! Harvoin voi todeta, että trilogian päätös on sarjan paras osa, mutta tässä Tinasotamiehien tapauksessa näin voi mielestäni sanoa. Tämä oli sarjan vauhdikkain osa, joka sitoi langanpätkät yhteen, ja tutuiksi tulleet hahmot saivat tarinoilleen sopivan oloiset loput. Aikamatkustus on aina vähän haastava aihe, ja koinkin sen olevan kirjan ontuvin osa. Sarja jaksoi kuitenkin loppuun asti olla ihanan omaperäinen ja jokaisessa osassa toi uusia, hauskoja hahmoja esille vanhojen tuttujen rinnalla. Ihana kokonaisuudessaan!
Melkoinen lopetus upealle sarjalle. Nyt se on sitten luettua ja olo on haikea. Tinasotamiehet on Taikurin ja taskuvarkaan aloittaman trilogian päätösosa ja palaa takaisin 1800-luvulle jatkamaan Minan ja Tomin tarinaa. Näyttämönä toimii tällä kertaa Lontoo, joka sopi täydellisesti loppuhuipennuksen näyttämöksi.
Tinasotamiehet on kaikista kolmesta kirjasta kaikista vauhdikkain ja toimintaa on todella runsaasti. Lukijana sain jännittää henkilöhahmojen puolesta sydän syrjällään. Alku oli hieman hitaan puoleinen, mutta loppua kohden vauhti kiihtyy jopa hengästyttäväksi. Minan ja Tomin monimutkainen rakkaustarina saa arvoisensa lopun eikä tipalta silmäkulmassakaan vältytty.
Tämä trilogia on kerrassaan upea. Olen aikaisemminkin kehunut sitä miten Mikama on taitavasti yhdistänyt eri genrejä ja luonut todella omaperäisen fantasia-scifi-steampunk YA-trilogian.
Anniina Mikaman palkittu Taikuri ja taskuvaras, aloitti viehättävän nuorten spefisarjan, joka yhdistelee historiallista romaania, romantiikkaa, jännitystä ja steampunk-scifiä. Viime vuonna ilmestynyt Huijarin oppipoika lumosi minut vielä edellistä osaakin vahvemmin. Siinä missä Taikuri ja taskuvaras sijoittui 1800-luvun Helsinkiin ja kertoi Mina-nimisestä taskuvarkaasta ja Tom-nimisestä taikurista, Huijarin oppipoika oli ennemmin esiosa kuin jatko-osa ja kertasi Tomin seuralaisen, äkeän vanhuksen Wiktorin, nuoruusvuodet Krakovassa ja tutustumisen Tomiin. Uudessa komeassa päätösosassa Tinasotamiehet palataan jatkamaan Tomin ja Minan tarinaa, vaikka sivussa myös Wiktor kohtaa hahmoja menneisyydestään. Tällä kertaa näyttämönä on klassinen viktoriaaninen Lontoo. Taikurista ja taskuvarkaasta voi suoraan hypätä Tinasotamiehiin, vaikka Huijarin oppipojan lukeminen välissä lisääkin lukunautintoa ja auttaa ymmärtämään hahmojen sävyjä. Jollet ole vielä lukenut Taikuria ja taskuvarasta, arvion lukeminen kannattaa jättää tähän, koska päätösosasta on vaikeaa puhua spoilaamasta ensimmäisen osan twistiä. Mennään siis asiaan: pohjimmiltaan trilogian juonessa on kysymys aikamatkailusta ja kolmannessa osassa aikamatkailu ja vieraat tulevaisuudesta tulevat vielä edellisiä osia suurempaan rooliin. Taikuri Tom, vanha professori Wiktor ja heitä avustava Mina lähtevät yhdessä Lontooseen esiintymään ja mukaan tulee myös Tomin rakentama mekaaninen Tinasotamies. He saavat kuitenkin huomata, että sekä menneisyyttä että tulevaisuutta on yhtä vaikea jättää taakseen. Tinasotamiehet käynnistelee hieman hitaasti liikkeelle ja minulla meni tuokio uudeelleenlämmetä sarjalle. Loppua kohden vauhti kuitenkin kiihtyy ja niin hahmot kuin myös lukijan tunteet ovat vaarassa. Toiminnan mäiskettä on tarjoilla paljon edellisiä osia enemmän ja kaikki hahmot ja juonisäikeet saavat arvoisensa crescendon. Erityisesti nautin Tomin ja Minan suhteesta, uusista mytologisista käänteistä sekä Lontoon katujen aidosta olivertwistmäisestä tunnelmasta. Loppuun jää myös kiehtovia vihjeitä tiettyjen sivuhahmojen myöhemmistä vaiheista. Tämä trilogia jää ehdottomasti elegantiksi erityistapaukseksi kotimaisen nuortenkirjallisuuden kentällä ja vaikka olenkin surullinen, että se on nyt ohi, odotan innolla, mitä Mikama kirjoittaa seuraavaksi.
4,25⭐ oli kyllä huikee lopetus tälle trilogialle! Juoni oli tosi vetävä ja mielenkiintonen ja kaikki yhdisty lopussa tosi hyvin. Nautin tästä sarjasta älyttömän paljon, ja vähän haikea fiilis kun se on nyt ohi.
"Te ihmiset olette merkillisen kiintyneitä siihen, mikä on aineellista. Te takerrutte siihen, vaikka todellinen kauneus, todellinen rakkaus ja tunteet kahden olennon välillä ovat kaikkea muuta kuin ainetta."
Tätä kirjaa on vaikea arvioida. Sarjan kakkososa on edelleen suosikkini. Tämä kirja tuntui jotenkin erilliseltä kahteen edelliseen osaan verrattuna ja vaikka seikkailut Englannissa olivatkin herkullisia ja vauhdikkaita, niihin ei päässyt samalla tavalla kiinni kuin edellisiin osiin. Itseäni vaivasi Merlinin mukaan tulo tarinassa, vaikka hänessä olikin mukana sarjan ihastuttavaa ja taidokkaasti tehtyä steam-punkkia, Merlin on liian yleinen hahmo ja samalla kliseinen. Kirja loppu, Tomin osalta, tuntui liian samalta kuin Anne Leinosen ja Eija Lappalaisen Routasisarukset sarjan Muinaisen kohtalolta muutettuna eri aikaan ja paikkaan, se häiritse itseäni vaikka oli kaunis lopetus, tai oikeastaan uuden alku ja muistutus siitä, että ihmisen sielu ja sisin on se mikä merkitsee, ei ulkokuori. Kuitenkin näiden elementtien identtisyys vaivasi minua.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Nyt aloitin, luin kolmisenkymmentä sivua. Jotenkin hämäsi, kun en enää muista, miten kaksi ensimmäistä sarjan osaa liittyivät toisiinsa ja miten tämä viimeinen osa edelliseen. Kirjan alun perusteella ensimmäinen ja kolmas osa liittyvät toisiin, mutta mikä on toisen osan rooli. Kaikki osat olen saanut käsiini luettavaksi melko pian niiden ilmestymisen jälkeen. Tässä välissä on tullut luettua monta muuta kirjaa, joten en nyt saanut alun perusteella otetta tästä trilogian päätöskirjasta. Ensimmäisestä osasta pidin kovasti, toinenkin oli hyvä tarina, mutta siitä(kään) ei jäänyt selkää muistikuvaa, mikä oli linkki näiden kahden osan välillä. Takauma, muistaakseni. Toinen osa oli taustaa ensimmäiselle. Ja ilmeisesti tässä kolmannessa mennään eteenpäin ensimmäisen osan tarinasta.
Kirjailija käyttää, näin siis otaksun, kovasti muodissa olevaa vähintään kahdessa eri aikatasossa liikkuvaa tarinaa, mutta eri kirjojen, sarjan osien välillä. Juuri nyt tämä ei sytytä minua.
Ihan ok lopetus sarjalle. Edelleen kiinnostavaa ajankuvaa ja hauskoja henkilöhahmoja (erityisesti Jimmy jengeineen). En kuitenkaan missään kohtaa innostunut tarinasta kunnolla. Omaan makuun oli puuduttavan paljon räiskintää ja paikasta toiseen ryntäilyä. Juoni tuntui poukkoilevalta, ja päähenkilöiden väliset konflikitit päälleliimatuilta. Samoin koko arkeoni-kuvio oli jotenkin irrallisen / ansaitsemattoman oloinen.
Loppuun vielä vähän turhaa nipotusta; pahoittelut, mutten voi vastustaa: Biologina mun oli myös tosi vaikea suhtautua arkeoni-sanan käyttöön, kun kyseessä on ihan oikea mikrobiryhmä. Tavallaan on toki luovaa ja kiinnostavaa hyödyntää oikeaa tieteellistä sanastoa inspiraationa. Jotenkin arkeonien mystifiointi kuitenkin häiritsi ottaen huomioon, että niitä elää valtavasti meidän ympäristössä ja ne on ihan tavallisia eliötä (fun fact, eläimet on kehittyneet arkeoneista, joten teknisesti me ollaan kaikki arkeoneja). Mut joo... tää nyt ei ole mikään oikea ongelma.
Tykkäsin tästä sarjasta kokonaisuudessaankin, mutta hauskasti vielä viimeinenkin osa onnistui hiukan yllättämään. Merlin ja pyöreän pöydän ritarit, What!!? Varmaa oli, että jotenkin rakastavaiset toisensa saavat ja koska eletään menneisyydessä, Tom tarvitsee ihmiskehon jotta "wanhanaikaisen rakkauden täyttymykseen" (perhe!) päästään, mutta se, miten monen mutkan kautta aika itsestään selvään ratkaisuun pääsyttiin, huvitti kyllä.
Tätä vois vinkata vähän vanhemmalle romanttisten ja vähän rauhallisempien aikamatkaseikkailujen, stempunkin tai sellaisen arkisemman fantasian ystäville. Kutosesta yläkouluun. Tinasotamiehet päättää tarinan ja kirjalla näyttää olevan kirjastossa ihan kivasti varausjonoa. Kiinnostava huomio on myös se, että sarjalla näyttää olevan jonkin verran myös aikuislukijoita.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Kirjasarjan päätösosan rooli on vaikea - huikea ensimmäinen osa asettaa odotuksia, joihin voi olla haastavaa vastata. Taikurin ja taskuvarkaan tasoista yllätyksellisyyttä Tinasotamiehistä ei löytynyt, mutta loppu oli mielestäni jokseenkin kelvollinen (etenkin verrattuna siihen, miten monesti loppuhuipennus on pannukakku). Mielelläänhän tämän luki.
Pidin kirjan hahmoista, niin uusista kuin vanhoistakin. Jos ei olisi ollut niin kova kiire selvittää mitä tarinassa tapahtuu, olisin ehkä ehtinyt fiilistelemään paremmin pienten pohdiskelujen kanssa. En kyllä tiedä jäikö tämä tekemättä siksi, että en huomannut samaa syvyyttä kiireisen lukutahdin vuoksi vai siksi, että ensimmäisen kirjan kaltaista syvyyttä ei tästä löytyisi.
Hauska yhteensattuma oli tämän jälkeen lukea loppuun Fables: The Good Prince ja törmätä Lancelotiin satumaailmassa.
Tinasotamiehet päättää Anniina Mikaman steampunk-trilogian. Tämä on ehdottomasti sarjan vauhdikkain osa, ja hotkaisin sen vuorokauden aikana.
Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat Lontooseen. Minusta oli mielenkiintoinen ja onnistunut ratkaisu, että jokaisessa sarjan osassa on eri miljöö, sillä se tuo kivasti vaihtelua. Sama seikkailullinen tunnelma säilyy läpi sarjan.
Sci-fi -elementit ovat Tinasotamiehissä vahvemmin läsnä kuin aiemmin. Merlin-juonikuvio tuntui hieman oudolta ja hahmo kliseiseltä, vaikka viittauksia siihen on jo ollutkin aiemmin sarjassa. Kokonaisuudessaan tämä trilogia on tasokas, ja lukisin tulevaisuudessa mielelläni lisää Mikaman kirjoittamia kirjoja.
Alkuun niin mielenkiintoinen ja fantasiaan vivahtava trilogia tuntui muuttuvan rakkausromaaniksi trilogian loppua kohden kuljettaessa.
Ehkä en huomannut merkkejä ajoissa. 😊
Mitä tulee tekstin sujuvuuteen ja mielenkiintoiseen sisältöön, niin sitä riitti. Trilogia tuntui suuntautuvan vahvasti nuorille, koska lopuksi piti solmia mahdollisimman paljon tarinan lankoja ja jopa selitellä mitä oikeasti tapahtui.
No, se on yksi tapa kirjoittaa tarinoita. Pudotin tähden pois loppua kohden hulmahtavan rakkausromaanin tunteen puskiessa tekstiin. Jos sellainen kiinnostaa, niin tartu ihmeessä myös trilogian päätökseen!
Tarkka arvosana: 4½/5 × Tämä kirja oli yksinkertaisesti ihana! Tykkäsin tästä sekä Huijarin oppipojasta todella paljon, ja Taikuri ja taskuvaras oli myös upea kirja. - Lempihahmojani ovat Mina, Zofia ja Wiktor. Myös Alex - tai Sotamies - on mielestäni symppis hahmo. Pidän myös Olliesta ja Jimmystä. Inhokkeja Tinasotamiehet -kirjasta ovat Lumley ylivoimaisesti. - Tykkäsin, kun tässä kirjassa lähdettiin Lontooseen, Zofiakin tuli mukaan kakkoskirjan jälkeen. Merlin -juttu vähän hämmensi ajoittain, mutta eipä anneta sen haitata.
Vahva kolme ja puoli tähteä. Sarja on kokonaisuudessaan ehkä niukasti neljän tähden settiä. Parhaimmillaan tarina soljuu todella vaivattomasti ja kiinnostavasti. Ongelmana on, että kiinnostavat jaksot eivät aina nivelly sulavasti yhteen, vaan välillä tarjolla kivoja anekdootteja joiden välillä lukijaa ei saada siirretyksi tapahtumasta toiseen sulavasti. Toisaalta kun tarina rullaa, niin tätä on ilo lukea. Erityiskiitos hyvästä ja kiinnostavasta vaihtoehtomaailman kuvauksesta.
Tykkäsin Mikaman tavasta kirjoittaa trilogialle loppu - vaikka teksti olikin kovin ennalta-arvattavaa, tarjolla oli kuitenkin täysin uusi seikkailu jännittävine käänteineen. Pidin erityisesti siitä, miten Merlin punottiin tarinan kuteeseen ja miten Mina ja Tom yrittivät huiputtaa Yhtiötä. Myös Professorin ja Zofian sanailu hymyilytti, olihan sarjan toinen osa ehdottomasti lempparini.
Kirja oli parempi kuin trilogian ensimmäinen kirja, mutta huonompi kuin trilogian toinen kirja. Edelleen tähtiä vie se, että kirjailija parittaa 16-vuotiasta hahmoa ja täysi-ikäistä hahmoa. Muuten kirja oli hyvä, juonenkäänteitä oli paljon eivätkä kaikki niistä olleet heti arvattavissa. Suosittelen kyllä lukemaan. Rakastin Jimmyä ja kumppaneita. Olin myös super iloinen professorin ja Zofian saamasta lopusta.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Trilogian päätösosassa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Välillä tapahtumat tuntuivat epäuskottavalta, varsinkin Minan ja katupoikien dialogit. Romanssiin minun on edelleen vaikea uskoa, joten se ja sen käänteet eivät vaikuttanut tässäkään osassa. Miljöökuvaus oli tässäkin osassa onnistunutta.
Koska kirja oli minulla kesken monta kuukautta ja lukutauot olivat pitkiä, tuntui se sekavammalta kuin aiemmat osat. Tämä kuitenkin on vain omasta lukukokemuksestani kiinni.
3,5 tähteä antaisin, jos voisin. Tämä oli oikein hyvä päätös hienolle trilogialle. Ainoastaan jotkin aikaan ja kontekstiin sopimattomat asiat häiritsivät tässä kirjassa hieman enemmän kuin edellisissä, mikä minunlaiselleni pedantille joskus vaikuttaa liikaa lukukokemukseen. Sen takia en anna neljää tähteä.
Ihana, ihana, IHANA! Koko trilogia on ihana. Sydän särkyi monta kertaa, mutta tämä lopetus oli kuitenkin kaunis. Kaikki kolme osaa meni parissa päivässä yhtä mittaa ja haikea olo jäi. Nyyh.
Myöskin nämä saivat ajattelemaan asioita. Tunteita ja mikä tekee kenestäkin sen kuka hän on.
Ansiokas päätös onnistuneelle trilogialle. Tarina, hahmot ja maailma pysyivät mainiosti koossa ja käänteet olivat hyvin perusteltuja ja pohjustettuja. Helposti suositeltavaa kevyttä seikkailulukemista.