Dodo on nuorista kertova säeromaani, joka tihkuu vimmaa ja kesän loputonta valoa.
Yksinhuoltajaäidin kasvattamalla Iinalla on edessään paha paikka. Arvosanoja pitäisi nostaa, jotta lukiosta ja aikanaan yliopisto-opinnoista tulisi totta. Iina tuntuu kuitenkin onnistuvan vain poissaolojen määrän nostamisessa. Hänellä on syitä. Ensinnäkin on Tuukka. Poikaystävää on nykyään vaikea saada aamuisin edes sängystä ylös, saati hoitamaan asioitaan. Toiseksi on Dodo, heidän vaarallinen salaisuutensa. Luonnontieteellinen ihme, joka vaatii huolenpitoa 24/7.
Sitten äiti pakottaa Iinan kesäksi isän luokse maalle. Isän, joka valitsi mieluummin viinan kuin Iinan, ja jota Iina ei ole nähnyt vuosiin. Että sellainen unelmien kesä edessä.
Iina: mikä muu vois mennä pieleen? Elämä: hold my beer
Kiitos kirjasta. Säeromaanit tuntuvat olevan edelleen myös laadun tae. Tähän asti suomeksi ilmestyneet ovat kaikki loistavia. Ja tässä on myös hyvä kansi, mikä ei mikään itsestäänselvyys nuortenkirjoissa. Paitsi säeromaaneissa nekin toimii.
Tässä on kotimainen uskottava säeromaani. Mulla menee hermot Kurosen runotytömpään lähestymistapaan, mutta Meresmaan säeromaanissa on sitä säröä, mitä kaipaan. Särö ei tule aiheista: masennuksesta, ryyppäämisestä, ihmisen paskasta luontosuhteesta. Särö syntyy uskottavasta kerronnasta, joka ei yritä koruilla tai kierrellä. Samaa charmia ja räkäisyyttä, mihin rakastuin Elina Pitkäkankaan Kuuran Inkassa.
Kirja käsittelee hienosti myös orastavaa polyamoriaa, sekä oman seksuaalisuuden valkenemista. Lukisin mielelläni tämän trion jatkosta!
Ensikosketukseni nousussa olevaan säeromaaniin. Kirja on hauska, raskas, syvällinen, yllättävä ja kesäinen. Oikein tunsin sen, millaista oli olla teini keskikesällä, kun tuntui, että mitä vain voisi tapahtua.
Aiheita ja teemoja oli runsaasti sivumäärään nähden. Aika synkkiäkin juttuja, mutta kirja tunnelma oli silti positiivinen ja reipas. Tykkäsin! Dodon osuus vain jäi hieman ohueksi.
3.5-4. Omat odotukset olivat ehkä nousseet kohtuuttoman korkeiksi tätä kohtaan, mutta ei tämä missään nimessä ollut huono. Säemuoto sopii tähän täydellisesti, muuten kirjasta olisi tullut helposti todella raskas sen suurien teemojen takia. Loppuratkaisusta pidin erityisesti, se on YA-kirjoissakin harvinainen♥️
J.S. Meresmaa on varsinainen kirjallisuuden moniottelija: massiivisen Mifongit-fantasiasarjan lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia lyhyitä raapaleita ja novelleja. Tähänastinen tuotanto on kuitenkin ollut proosaa, kun taas uunituore Dodo edustaa harvinaisempaa kirjallisuudenlajia, nuorille suunnattua säeromaania. Säeromaanit ovat kieleltään lyyrisiä, tekstiasettelultaan selkokirjamaisia ja sisällöltään pitkää tarinankerrontaa. Ulkomaisista Sarah Crossanin upea nyyhkytarina Yksi ja Elisabeth Acevedon lavarunomainen Runoilija X ovat nostaneet lajityypin tapetille. Kotimaassa säeromaaneja on tähän asti tehnyt nuorille vain Kirsti Kuronen, jolta niitä on ilmestynyt jo kolme kappaletta: Paha puuska, Pönttö ja Merikki. Kuroseen verraten Meresmaan Dodo on suorasukaisempi ja proosamaisempi säeromaani, jonka selkeä lineaarinen juonenkuljetus tuo mieleen amerikkalaiset vastineet. Kielessä on kauniita ja runollisia kohtia, mutta myös huumoria, jollaista tähän asti en ole säeromaaneissa nähnyt. Dodon aihepiiri on synkkä: päähenkilö Iinan koulunkäynti takkuaa, poikaystävä on masentunut, isä jättänyt perheen viinan vuoksi ja salaperäinen Dodo-niminen lemmikki on enemmän symbolinen kimppu kipua. Kaikesta tästä huolimatta Dodo on voimaannuttava ja valoisa kirja, jonka kaikista loppuratkaisuista nautin erityisen paljon. Dodo sopii kunnon YA-romaanin tavoin vanhemmillekin lukijoille, mutta erityisesti Iinan pohdinta seksuaali-identiteetistään ja ihmissuhteistaan koskettaa tietään etsiviä nuoria. Raikas mutkattamuus yhdistettynä runollisempaan tunteeseen ja paikoin räävittömään, ajanmukaiseen dialogiin toimii yhdistelmänä mainiosti. Yksittäisiä hetkiä voi jäädä fiilistelemään, mutta toisaalta kirjan myös ahmaista yhdeltä istumalta. Kunniamaininta pitää antaa myös Karin Niemen upean värikkäälle, mutta silti uhkaavalle kansikuvalle, joka sopii romaanin sisältöön erinomaisesti.
Emmä oo oikein varma oliko tää 5/5 kirja, mut en mä sisällön puolesta halua sille kyl yhtään vähempääkään antaa. Vaikka joitain teemoja tässä käsiteltiin tosi vähäisesti, niitä kuvailtiin kuitenkin niillä vähillä lauseilla ja sanoilla niin, että lukijan aivot vaan alko täyttää niiden perusteella aukkoja ja täydentää tarinaa. Tykkäsin lähteä lukemaan tätä tietämättä yhtään mitä tää käsittelee ja suosittelen samaa muillekin.
Monitasoinen säeromaani tytöstä, joka pitää lemmikkinä sukupuuttoon kuollutta dodo-lintua. Iina asuu yksinhuoltajaäidiltään salaa poikaystävänsä luona ja kannattalee poikaystäväänsä tämän masennuksen mustina päivinä. Dodo tuo Iinalle lohtua arjessa, joka on täynnä vastuuta ja vaikeita asioita. Iinalla koulunkäynti kärsii ja jotta unelmat lukioon pääsystä toteutuisivat, lähettää äiti Iinan kesäksi maalle isänsä luo korottamaan arvosanoja. Iina on kaukana dodosta, poikaystävästään sekä ystävästään Sarasta, johon liittyvät tunteet alkavat yhtäkkiä valtaamaan Iinan sydäntä tsunamin lailla.
Kieli on hienoa ja laadukasta, mutta silti helppoa ja nopeasti luettavaa. Toivottavasti kotimaisilta tekijöiltä tulee lisää säeromaaneja.
Jotain kivaa näissä säeromaaneissa on, jotenkin ne on samaan aikaan runoutta ja selkoa. Tykkään. Kun vaan sais nuorisonkin kokeilemaan, säeromaani on näköjään aika pelottava sana. Vinkkaukseen yläkoululaisille, etenkin niille joilla lukeminen tökkii.
Kotimainen säeromaani, jonka luki melko nopeasti. Kirjassa käsitellään kuitenkin monia isoja aiheita, kuten masennusta.
Helmet-lukuhaaste 2020 - tää kirja sopii ainakin kohtiin: 9. Kirjassa kohdataan pelkoja 21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta (Veri ei näy mustassa vaatteessa.) 27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani 46. Kirjassa on sauna 49. Vuonna 2020 julkaistu kirja
YA-lukuhaaste 2020 - tää kirja sopii ainakin kohtiin: * Vuonna 2020 julkaistu kirja * Suomalaisen kirjailijan kirjoittama kirja ☆ * Kirjassa käsitellään sairautta tai vammaa
Sympaattinen nuorten säeromaani, jonka henkilöistä välittyy kaikessa kipuilussaankin suloinen kuva. Iina koettaa pitää huolta villistä Dodosta (joka ei ole sukupuuttoon kuollut eläin mutta jotain maagista kuitenkin) ja masentuneesta poikaystävästään Tuukasta. Äkkiä hänet lähetetään maalle etäiseksi jääneen isän luokse, koska koulu on alkanut kaiken huolehtimisen myötä mennä miten sattuu. Tuukka ja Iinan ystävä Sara katsovat Dodon perään sillä aikaa, eivätkä Iinan tunteet olekaan niin yksinkertaisia kuin aluksi vaikuttaa. Mukavaa, sujuvaa luettavaa, ja säemuotoinen kerronta toimii kirjassa varsin hyvin. Otsikoiduista episodeista muodostuu omia kokonaisuuksiaan samaan tapaan kuin Acevedon Runoilija X -teoksessa. . ”Sen leikkisyys oli musta hauskaa, / kunnes sen voimat kasvoi / ja se oppi lentämään.” (s. 13) . ”Viha vaatii voimia. Se on aktiivista tekemistä. / Mut on vaan suljettu tähän tilaan.” (s. 22) . ”Uutta valokaarta sydämeen / mä en nyt kaipaa.” (s. 87)
Ihan alussa tuli hetkeksi tunne, että eikö tämä nyt tulekaan lunastamaan niitä odotuksia, jota minulla oli (kuullut paljon hyvää tästä), mutta sitten melkein heti kirja lähtikin liitoon ja parani koko ajan loppua kohti. Lyhyeen kirjaan on saatu todella paljon aiheita, mutta koska tyylinä on säeromaani ja aiheet kuitenkin jollain tavalla tuttuja monille lukijoille, niitä ymmärtää ilman pitkiä jorinoitakin. Uskoisin, että useimmat löytävät ainakin yhden asian tästä johon samaistua, minulle ainakin osui tietyt jutut. Spoilaamatta sanon, että kirjassa oli useampi käänne, jota en odottanut ja ne olivat kaikki positiivisia yllätyksiä.
Säeromaanit ovat upeita teoksia, sillä niissä käsitellään todella isoja ja vakavia asioita. Näin myös J.S. Meresmaan Dodossa. Teemoina ovat esimerkiksi isän alkoholismi, poikaystävän masennus ja biseksuaalisuus/polyamoria. Tästä tuleekin vahvasti mieleen Holly Bournen Normaali-trilogia, vaikka ilmaisu onkin paljon lyhyempää ja väljempää. Kyllä kiitos, lisää säeromaaneja suomeksi ja suomalaisilta tekijöiltä.
Tämä oli niin söpö ja ihana kaikin puolin. Hyvänmielen riippumattokirja, joka käsittelee uskottavasti itsensä löytämistä, rakkautta, masennusta, vanhemman alkoholismia ja vaikka mitä monelle nuorelle tuttuja juttuja. Suosittelen ihan kaikille.
Olipa kiva pieni säeromaani! Näitä on parina viime vuonna ilmestynyt koko ajan enenevissä määrin. Ja vaikka en ole yhteenkään vielä palavasti rakastunut, niin kaikki ovat olleet hyviä.
Dodossa käsitellään suuria ja vaikeitakin asioita: yksinhuoltajaäiti, isän alkoholismi, polyamoria, seksuaalinen suuntautuminen, masennus, luonnonsuojelu... Teemoja on paljon ja kirjasomen perusteella monien mielestä vähän liikaakin. Ja kyllä, kirjassa on ehkä hitusen liikaa kaikkea - varsinkin, kun säeromaanin muoto tekee tarinasta väistämättä melko tiiviin. Aiheiden käsittely jää ehkä hieman pintaraapaisun tasolle. Myös itse Dodo tuntui vähän irralliselta tarinan kokonaisuuden kannalta, vaikka ei minua toisaalta mitenkään haitannut sen läsnäolo.
Kokonaisuutena tarina on kuitenkin hyvä ja sen kieli kaunista. Meresmaa kirjoittaa kyllä hyvin. Nyt ehkä uskallan tutustua hänen paksumpiinkin teoksiin, esimerkiksi Mifonki-kirjasarjaan.
Upea teos. Säeromaanin lyhyet pätkät toimivat erittäin mainiosti tarinan eteenpäin luotsaajana ja loivat aivan omanlaistaan tunnelmaa. Tiivis, mutta tunteita täynnä oleva tarina - ja ihanana lisäyksenä myös ripaus maagisuutta. Kesä oikein uhkui tästä kirjasta.
Ja olen henkilökohtaisesti onnesta soikeana, että nuorista kertovassa (ja oletettavasti myös nuorille suunnatussa) teoksessa biseksuaalisuus ja polyamoria tulevat luontevina asioina ja ratkaisuina. Meinasi itkettää ilosta.
Kolme ja puoli tähteä. Dodo on ihana. Jotenkin lukiessa tuntui kaiken aikaa kuin taustalla soisi jokin kepeä ilmava musiikki. Todella virkistävä lukukokemus, ja imu oli voimakas heti ensimmäiseltä sivulta lähtien.
Ehkä aiheisiin olisi voinut syventyä enemmän, kun pureksittavaa kuitenkin on paljon aina koulunkäynnistä rakkauteen, ihastukseen ja suhteisiin vanhempien kanssa, Dodoa unohtamatta. Vaikka hahmojen seuraaminen, etenkin Iinan, oli hauskaa, minusta kirja elää voimakkaasti Dodon (Iinan+Dodon) kautta. Siksi lopun "selitys" vaikutti koko lukukokemukseen ja jätti siihen kauttaaltaan aavistuksen epätyydyttävän vivahteen.
Lopussa tuntui jäävän langanpäitä solmimatta sen verran, että jään innolla odottamaan Dodolle jatkoa.
Ensimmäinen lukemani säeromaani! Ja tämän perusteella en ole ihan varma, ovatko säeromaanit mun juttu. Toki muoto toi tekstiin mm. kepeyttä ja ilmavuutta. Mutta välillä mietin, olisiko samat painotukset ym. voinut toteuttaa ihan "perus kappalejaolla". Siis jostain syystä takerruin miettimään säeromaanin olemusta. Mutta Iinaa henkilöhahmona fanitin jo Murtumia maisemassa -antologian novellissa ja hänen pirskahtelevasta persoonastaan ja elämästään luin tosi mielelläni lisää!
On nuoruus, on rakkautta, on epävarmuutta omasta itsestä ja on teräväkyntinen ja ärhäkkä Dodo, josta pitää pitää huolta.
J.S. Meresmaan säeromaani etenee vaivattomasti omalla painollaan. Tarina on pieni ja silti valtavan iso, ihmeellinen ja silti ihanan tavallinen. Vähällä voi sanoa paljon.
4,5 tähteä, vallan upea siis! Dodo oli ensimmäinen säeromaanini, muttei viimeinen. Raskaat teemat tuntuivat kevyiltä, ikään kuin ne olisi kerrottu huutamisen sijaan kuiskaten ja vihjaten. Tässä yhdistyi upeasti romaanien juonellinen kerronta ja runolle tyypillinen monimutkaisten tunteiden kiteytys muutamaan sanaan. Pidin arjen realismin ja Dodon mystisyysen yhdistelmästä. Seksuaalisuuden ja monisuhteisuuden käsittelystä iso plussa!