Vaikuttava fantasiaesikoinen jengisotien ja valtaistuinpelin pimeältä puolelta
Vera Maksimovna etsii levottoman lähiön kaduilta kadonnutta ystäväänsä, kun hänet kaapataan Elmille, rinnakkaismaailman painajaismaiseen kaupunkiin täynnä halpoja houkutuksia ja nopeaa unohdusta. Vera löytää ystävänsä noita-akka Baba Jagan orjuuttamasta gorky-jengistä, jonka jäseneksi hän joutuu liittymään. Gorkyjen soturina Verankin täytyy taistella hengestään Elmin muita jengejä ja vallanhimoisia suojelijahahmoja vastaan.
Niin hyvä kirja! Tarina käynnistyi hieman hitaasti ja aluksi oli vaikea saada koppia hahmoista (lähinnä siksi että uusia hahmoja oli niin paljon ja oli ensin vaikea muistaa kaikkien nimiä), mutta ei siinä kauaa mennyt kun olin täysin uppoutunut Elmin kummalliseen maailmaan. Rakastin kirjan originellia venäläisen kulttuurin ja urbaanin synkän fantasian yhdistelmää, ja palan halusta tietää Elmin muista jengeistä ja suojelijoista lisää. Välillä joutui ottamaan vähän takapakkia kun tapahtumat vyöryivät niin vauhdilla että ei meinannut pysyä perässä että kuka teki mitäkin ja juoksi minnekin, mutta eipähän ainakaan käynyt aika pitkäksi. Uutta, erilaista ja virkistävää fantsua, varmastikaan ei synkkyydessään ja väkivaltaisuudessaan kaikkien makuun, mutta itselle kyllä upposi ihan täysillä.
Ajatuksena hyvin mielenkiintoinen, käytännön toteutus vaan ei toimi. Hahmot ovat pinnallisia ja yksiulotteisia, dialogi epärealistista, hahmojen motiivit ja tarkoitusperät joko huonosti ymmärrettävissä tai sitten järjettömiä. Tapahtumat tuntuvat toisistaan irrallisilta, eivät seuraa toinen toistaan loogisesti. Maailma ja asetelma sen sijaan ovat kiinnostavia, mytologia ja kulttuurien sekoitus samoin, mutta se ei riitä kannattelemaan kirjaa.
4.5 ⭐. Kiehtova, mielenkiintoinen ja uniikki ympäristö. Rakastin sitä, että juoni piti jatkuvasti varpaillaan. Myös Slavan ja Novan tarinat kiinnostivat erityisesti.
Gorea menoa painajaiskaupunki Elmissä, jossa Baba Yagan uskolliset, niittiin ja nahkaan pukeutuneet seuraajat katkovat sormia ja siltoja jengitappeluissaan ja taistelevat pysyäkseen hengissä niin omiensa kuin muiden jengien joukossa.
Mielenkiintoinen todella monella tasolla. Tässä käsiteltiin mielenkiintoisesti mutkikkaita ihmissuhteita. Uskomattoman hyvä tutkielma kahden nuoren naisen ystävyydestä, jossa on useampia erilaisia sävyjä. Venäläisyyden ja suomalaisuuden, monikulttuurisuuden ja puolikkuuden teemat resonoivat minussa myös monella sävelellä. En aivan ymmärtänyt, miksi juuri suomalaisuus ja venäläisyys asettuivat tässä niin merkittäviksi vaakakupeiksi, eikä esimerkiksi yhtään vironvenäläistä päässyt mukaan.
Elm oli kaikessa synkkyydessään kiinnostava maailma, jonka toimintalogiikka jäi mukavasti arvoitukseksi. Loppu lupaili jatko-osaa niin suoraan, että jos odottelu tämän varausjonossa oli tympäisevää, jatko-osan odottelu se vasta pitkäpiimäistä tulee olemaan.
Osa innostani saattaa toki johtua siitä, että tämä oli genreltään jotenkin todella uusi lukukokemus. Uutuudenviehätyksen ja veriraivoa syvempien aiheiden käsittely sai minut antamaan anteeksi paikallisen jaarittelun ja hahmojen ajoittaisen paperisuuden.
(Lukukokemus tarkalleen 3,5 tähteä, mutta pyöristän ylöspäin, koska tämä vaan ansaitsee näkyvyyttä.)
tää oli hyvä! alkoi vähän hitaasti, ja ehkä joidenkin kielellisten a(n)sioiden takia vois olla kolmen tähden kirja mutta lukukokemuksesta 4 (edelleen vaikea tähtiarvioida – tykkäsin tästä kirjasta, se kai riittää 😅). kirjaa oli kivaa lukea, sen tapahtumat eteni melko loogisesti ja kirja oli jännä ja tuore.
mulle on aina hankalia kirjat joista pidän, mutta joiden kaikki hahmot ovat epämiellyttäviä 😅 tässä vielä monilla eri tavoin: hahmot ovat sekä murhanhimoisia että väkivaltaisia, minkä lisäksi he myös puhuvat toisilleen rumasti, pettävät luottamuksia ja juonittelevat kaikenlaista. mun lempihahmoja oli ehkä silti kuitenkin vera ja tarkkis, mikä tässä varmaan oli tavallaan tarkoituksenakin. novasta pidin myös ja hänen jengi kuulosti kaikista kiinnostavimmalta estetiikaltaan.
mua jäi kiinnostamaan ja ihmetyttämään elmin ”maailmanjärjestys” ja historia. miksi eri jengit on niin vihamielisiä? miksi yhdelläkään luupojalla ei ole edes nimeä? miksi maailmassa missä kaikki kaupat ovat ilmaisia, vain yhdellä hahmolla on ampuma-ase? mikä suojelijoiden rooli on ja miksi? erityisesti lopun rähinä oli vähän epäselvä kuvio ja siinä väkivaltaisuudet joita ei oikeastaan selitetty, kesti aika kauan. ehkä edes johonkin näistä saan vastauksen sarjan kakkososassa.
kolmen tähden arviota puoltaisi pari asiaa. mä en haluaisi lukijana joutua googlaamaan asioita, edes venäjänkielisten sanojen käännöksiä. ne voisi laittaa mukaan, vaikka usein toki konteksti selittää mistä on kyse. välillä ”liian” nykyaikainen ja tarkka kuvailu vaivasi. ”maiharit” ajaisivat saman asian kuin merkiltä mainitut ”martensit” ja joskus tätä jengin alternative-ulkonäköä korostettiin vähän liian moninaisin sanakääntein, mistä syystä jotkut tekstin osat tuntui kömpelöiltä.
Virkistävän erilainen, ihanan väkivaltainen synkkä fantasiaseikkailu teineille ja siitä ylöspäin. Erityisplussa venäläisen ja suomalaisen kulttuurin sotkemisesta sekä toisen näkökulman tarjoamisesta. Kansikuva on mahtava! Baba Jaga -hahmo on tuttu satukirjoista ja myyttiluennoiltakin, pidin kovasti hahmon modernisoinnista ja herättämisestä uudelleen henkiin.
Loppu avaa oven raolleen uuteen seikkailuun, joka ilmestyy tänä vuonna.
Olipa tuoretta fantasiamaailman rakennusta (suomen)venäläisyyden ja slaavilaisen mytologian kanssa. Ei kuitenkaan saanut aivan täysin otteeseensa, mutta pitänee antaa jatko-osille mahdollisuus jossain vaiheessa. Juoni oli yhtä aikaa täynnä toimintaa ja paikallaan vellova.
Voimakasta urbaania dark fantasiaa Mad Max viboilla. Elm on karu maailma, josta saamme varmaan jatkossa oppia uusia ulottuvuuksia. Kaikin puolin hieno teos.
Odotukseni olivat varsin korkealla tämän esikoisteoksen suhteen. Se on kuitenkin yleensä aika vaarallista, sillä toiveet ja todellisuus harvoin kohtaavat. Kun halusin kovaksi keitettyä grimdarkia, sainkin pössyisen urbaanin fantasian hieman kulahtaneissa kulisseissa. Höystettynä venäläisellä käytöksen kultaisella kirjalla. Paitsi slaavilaisista saduista, niin kirjasta oppii myös paljon venäläisestä puhuttelukulttuurista, keitä täytyy teititellä, miten eri nimien hellittelymuodot tulevat. Tämä tosin hankaloitti suuresti hahmogallerian koossa pysymistä, sillä kesti pitkään oppia muistamaan, kuka kukin oli. Gorky-jengin liittolaisten Fantomsien johtaja Nova oli kirjan kiinnostavin henkilö ja olisinkin erittäin kiinnostunut kuulemaan hänestä lisää.
Vaikea sanoa kirjasta mitään. En missään vaiheessa päässyt tarinaan tai hahmoihin kunnolla sisälle. Toisinaan tuntui, että kirjassa oli liikaa ihmissuhdesotkuja ja tarinassa esiintyvä jengi oli liian kliseinen kokeneelle lukijalle nieltäväksi sellaisenaan. Baba Jaga oli mielenkiintoisin elementti kirjassa, mutta jäi, ainakin vielä toistaiseksi, taustalle.
Mun odotukset Neonkaupunkiin oli tosi keskinkertaiset ja alun jumituksen (äänikirjasta johtuen tosin) jälkeen tuntui, että ehkä ne tulee pitämään paikkansakin. Mutta kirjapa pääsi yllättämään loppupuoliskollaan ihan täysin!
Muuten ehkä antaisin 4/5, mutta koska alun hitaus on jo historiaa mun muistissa (ja kyseessä on kuitenkin sarja), kerron asioita, jotka nosti tän mun mielestä yli sen: - Venäjän kielen ja kulttuurin esiintuominen luontevalla, mielenkiintoisella ja ymmärrettävällä tavalla - "epäluotettavat" kertojat ja jopa hitusen epämiellyttävät hahmot, kaikki tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän harmaalla alueella - kohtuu raa'at tappelut ja mähinät - tietenkin kaikki (kasari)hevi-referenssit 🖤🤘🏼
Toivon parasta sarjan toiselta osalta, koska nyt ennakko-odotukset nousi melko korkealle jatkoa ajatellen :)
Vetävä urbaanifantasia, jossa vahva tunnelma ja värikäs miljöö.
Myönnän, että lähestyin kirjaa hieman ennakkoluuloisesti, sillä jengisodat eivät yleensä kiinnosta. Kuitenkin heti ensi sivulla Baba Jaga iski kyntensä ja olin samantien koukussa kirjaan. Piti saada tietää, mitä tässä tapahtuu. Baba Jagan hahmo, Elm ja venäläisyyden kietominen osaksi tarinaa olivat huikean omaperäisesti ja mielikuvituksellisesti toteutettu.
Kirja on särmikkään ylenpalttinen ja vauhtia, vaaroja ja väkivaltaa pursuileva. Räjähdysherkkiä ihmissuhteita ja konflikteja on liiaksikin. Kirjassa oli paljon kiinnostavia ja vahvoja henkilöitä. Jäin kaipaamaan tarkempaa ja syvempää kuvausta useista heistä. Lisäksi toivoin, että olisimme nähneet enemmän Veran ja Tarkkiksen ystävyyssuhteen arkea. Ei vain Tarkkis puolustamassa Veraa, vaan millaista heillä oli dramaattisten hetkien välillä. Sama koskee Tarkkista ja Slavaa. He olivat ilmeisesti ystäviä kerran, mutta on vaikea nähdä miksi.
Ilahduttavaa on, että mukana on monimuotoinen queer-edustus ja pääsääntöisesti maahanmuuttajataustaisia ihmisiä. Pidin myös siitä, että tässä on monenlaisia erilaisia naisrooleja. Ja tietysti rokkihenkinen visuaalisuus ja miehet kajaaleineen ja hiuspörröineen olivat rähjäisen tyylikkäitä.
Mukana on jonkin verran venäjän sanoja, jotka ovat suurinpiirtein ymmärrettäviä kontekstissaan. Olisi silti ollut kiva saada mukaan jonkinlainen selitys- tai sanasto-osiot. En jaksanut googletella ihan kaikkia vieraita sanoja.
Hmmm, enemmän tämä tuntui nuorten ihmissuhdejaarittelulle, kuin fantasialle. Aika pettymys. En valitettavasti jaksanut kuin kaksi ensimmäistä kappaletta.
Tämä jätti vähän epämääräisen olon, kun kevään uutuusluetteloita viime talvena tutkailin, mutta kun Inna Muikku kehui kirjaa, niin nappasin lainaan. Ja olihan tämä ainakin erilaista fantasiaa! Oliko tämä nyt sitten sitä grimdarkia? Joka tapauksessa synkkää urbaania fantasiaa ja venäläistä kulttuuria.
Tarina lähti melkoisen tahmaisesti liikkeelle, ja hahmoista oli aika vaikea saada kiinni. Lopulta alkoi sitten melkoinen rymistely ja oli vaikea pysyä kärryillä tapahtumista. Sinsänsä tämä oli kyllä ihan kiehtova, erilainen maailma jengeineen ja suojelijoineen. Hahmoista mystinen Nova nousi omaan mieleen kiinnostavimmaksi ja fantomien porukasta olisi ollut kiinnostavaa lukea enemmänkin. Ehkä jatkossa? Ja harmajista?
Varovaisen myönteisesti suhtaudun jatko-osien lukemiseen, vaikka ehkä se perinteinen fantasia kuitenkin taitaa olla enemmän mun juttu.
Omituinen kokemus lukea kirjaa, joka on todella hyvä, mutta samalla ei ollenkaan niitä lajityyppejä mitä normaalisti lukisin. Tarina oli vetävä, mutta kieli sekä heikkous että vahvuus, näppärä kielellä kikkailu kompastui useamman kerran siihen, että lauseen loppupäässä lauseen punainen lanka oli muisto vain. Erityisesti sydäntäni tässä kirjassa kuitenkin lämmitti se, että jos tarina ei tästä jatku, niin kirjan lopussa jokainen, jolla oli väliä, oli kuollut, tuhoutunut, masentunut, nisti tai eksistentiaalisessa kriisissä. Olen jo kaivannutkin kirjaa, joka päättyy siihen, että oikeastaan kenenkään tekemällä uhrauksella ei ole mitään merkitystä ja lopputulos on enimmäkseen epätoivoinen. Liian usein fantasia päättyy tekoimelään onnellisuuteen, eikä oikeita onnettomia loppuja löydy mistään.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Siis mitä mä just luin!? Olo on ihan hengästynyt...! Jengisotia ja valtataisteluja rinnakkaistodellisuudessa painajaismaisella Elmillä, synkkää fantasiaa, väkivaltaa, seksiä ja päihteitä. Erilaista, mitä olen hetkeen lukenut, mutta tykkäsin...!
4⭐️ ehkä? tää on vaikee arvioida. olisin halunnut tietää lisää ainakin muista jengeistä, mutta tässä oli mielenkiintoset henkilöt tarinassa ja kerronta oli onnistunutta
Ensimmäinen voimakkaan reaktion aiheuttanut piirre teoksessa oli Baba Jagan maininta. Noidan kuvailu onkin toteutettu upeasti ja kiehtovasti. Kirjan parhaita puolia ovat venäläisen mytologian hyödyntäminen sekä suomenvenäläisyyden upottaminen tarinaan mm. venäläisen puhuttelukulttuurin ja lempi-/hellyttelynimien muodostumisen kautta. Tarinan nimistön seuraamista helpotti yllättävän paljon se, miten esim. patronyymien muodostumista on päässyt kuluneen vuoden aikana opettelemaan venäjän alkeiskursseilla.
Neonkaupunki ei kuitenkaan omaan makuuni lähtenyt liikkeelle kovinkaan vakuuttavalla tavalla. Alkupuoliskon perusteella kirjan hahmot eivät vakuuttaneet kiinnostavuudellaan, vaan kirjan huomio tuntui pyörivän liikaa vaatteiden, korujen ja meikkien kuvailussa. Maailmanrakentaminen vaikutti jäävän tämän jalkoihin. Tunsin olevan kaikkea muuta kuin kirjan kohderyhmää.
Vasta puoliväliä lähestyessä pääsin toteamaan, että teoshan alkoi kulkea paremmin. Elmin maiseman kuvailu ja sen olemuksen pohdinta saivat tässä vaiheessa enemmän valtaa, vaikka vaatteet pysyvätkin keskeisessä osassa. Näillä vaiheilla hahmojen väliset dynamiikat alkavat hahmottua selkeämmiksi.
Baba Jagan kiehtova hahmo ja kirjan loppupuoliskon noste pitivät kirjan arvostelun kolmessa tähdessä. Todennäköisesti kakkososakin päätyy lukulistalleni.
Ensimmäiset parisataa sivua oli lähinnä juopottelua, päihtymistä eri aineista ja tappeluja. Sinänsä kyseiseen vaihtoehtomaailmaan tuollainen ehkäpä kuuluukin, erityisesti kuvaamaan kyseistä Gorky-jengiä mutta vähempikin olisi mun makuuni riittänyt. Koin että väkivaltainen käyttäytyminen oli epäuskottavaa sillä ihmiset olivat kyllä niin päissään että jatkuva mäiskiminen ja veitsenheiluttelu olisi kyllä kaatanut porukkaa petiin. Todellisuudessa pahoinpidelty ihminen ei kyllä kykene moiseen kohellukseen. Ymmärrän että ns. tappelukohtaukset ehkä kuvastivat tämän jengin erilaisuutta toisiin jengeihin mutta liika on vaan liikaa.
Mielenkiintoista sen sijaan oli venäläisen kulttuurin mukaantuominen, erilaiset puhuttelu- ja hellittelynimet, venäjänkieliset sanonnat ja huudahdukset yms. Osan ymmärsin ja osa piti googlettaa. Ne toivat kivan lisän ja syvensivät Gorkyjen ominaislaatua. Muista hahmoista Luupojat, Fantomsien Helle ja Nova olivat kiinnostavia hahmoja joista olisin lukenut mielelläni lisääkin. Baba Jaga sen sijaan oli ällö ja ahdistava, siitä en halua kyllä kuulla enää mitään! Toivottavasti toisessa osassa keskitytään enemmän muihin hahmoihin ja syvennetään Elmin maailmaa.
Olisin halunnut tykätä tästä. Asetelma oli mielestäni kiinnostava: jengejä, joiden suojelijana toimii mm. manipuloiva Baba Jaga. Valitettavasti kirjan lukeminen tuntui aika raskaalta, enkä nauttinut lukukokemuksesta.
Maailmanrakennus ja draaman kaari eivät mielestäni toimi kirjassa kovin hyvin. Alussa tapahtumiin hypätään ilman minkäänlaista taustoitusta, keskellä kaikki ovat kännissä tai pilvessä ja keskittyvät lähinnä meikkaamaan kun mitään muutakaan ei tapahdu, ja lopuksi tappeluita rymistellään läpi ihan päättömästi. Mielestäni myös dialogi tökki aika paljon, koska hahmot eivät tuntuneet johdonmukaisilta edes kokonaisen keskustelun ajan. Tähän varmasti vaikuttaa osaltaan se, että en tunne venäläistä kulttuuria ja hahmojen monet nimet sekoittivat minua entisestään. En päässyt oikein kunnolla perille siitä, mitä kukakin haluaa ja minkälaisia hahmoja he oikein ovat. Hahmovetoisena lukijana tämä on minulle aika iso turn off, joten en jatka sarjaa tätä ykkösosaa pidemmälle.
Arvoin kolmen ja neljän tähden välillä, mutta päädyin sitten neljään. Jännittävä uusi maailma, tummasävyistä ja väkivaltaista fantasiaa. Vetävästi kirjoitettu, tykkäsin tosi paljon venäläisestä kulttuurista tässä! Ongelma tässä oli ehkä juonen rytmitys, se tuntui epätasaiselta. Myös viimeinen luku/osuus tuntui vähän turhan irralliselta. Lisäksi kirjailijat tappoivat lempihahmoistani kolme (tosin kuoliko Nova oikeasti? Toivon, että joku jälleenherääminen tapahtuisi jatko-osissa!) Äänikirjan lukijasta tykkäsin tosi paljon, mutta ongelmana oli se, että en tiedä, miten osa nimistä kirjoitetaan tai että mitä venäjänkieliset sanat ja fraasit tarkoittavat (joskin ne pystyi päättelemään asiayhteydestä).
This entire review has been hidden because of spoilers.
Hyvin synkkää ja väkivaltaista menoa, mutta myös jokseenkin mielenkiintoisia hahmokuvioita ja maailmanrakennusta. Neonkaupungissa tykkäsin erityisesti alussa Veran hahmosta ja kuinka hän sopeutuu Elmille, etsien paikkaansa gorkyjen joukossa. Pidin myös alkupuolen kerronnasta ja maailmanrakennuksesta, kuinka Elmin säännöt esitellään heti alkuunsa. Kauhuelementit toimivat jokseenkin hyvin ja läsnä on jatkuva uhka ja ahdistus Baba Jagan ohjaamasta maailmasta, mutta puolivälissä meno ja jännite mielestäni lässähti enkä oikein jaksanut enää välittää, mitä hahmoille tapahtui. Myös Tarkkiksen ja Slavan välinen valtataistelu tuntui vähän tylsältä. Paljon hyvää kirjasta kyllä löytyi eikä tällainen dark!fantasy haitannut ollenkaan, mutta loppua kohden tarina vain lässähti liikaa.
En ole varma, käytetäänkö urbaanista fantasiasta yleensä termiä 'grimdark', mutta se pyöri alati mielessä kun tätä luin. Kaksi tähteä tulee ennen kaikkea siitä, ettei tämä ollut teoksena yhtään minun tyyliseni kaikessa synkkyydessään ja väkivaltaisine jengisotineen. Baba Jaga oli toteutettu kuitenkin hahmona todella hienosti, ja pidin ajoittaisia viittauksia venäläisiin satuihin todella kiinnostavana - harmi, että ne jäivät ainakin näin ensimmäisessä osassa varsin vähäisiksi. Jos synkkä urbaani fantasia tuntuu omalta jutulta, niin Neonkaupunki on varmasti tutustumisen arvoinen.
Kiehtova teos, joka upposi myös realismin ystävälle. Elmin synkkä maailma koukuttaa. Tässä on elementtejä joita harvemmin näkee yhdisteltynä - venäläinen mytologia, rock-viittaukset ja maahanmuutto. Hahmot herättävät ristiriitaisia tunteita hyvällä tavalla. Jotkut herättävät ärsytystä, toisaalta hahmojen motiiveja voi myös ymmärtää. Hahmojen väliset ihmissuhdekuviot eivät olleet liian mustavalkoisia tai itsestäänselviä. Moni asia jäi tarinassa auki. Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. Jatko-osalta toivon syvempää katsausta päähenkilöiden menneisyyteen - haluan tutustua heihin lisää.
Nahkatakkeja, korkokenkiä, väkivaltaa, seksiä, alistamista, jengisotaa, venäjää ja todeksi muuttunut venäläinen kansansatu. Venäjän alkeiden osaaminen on eduksi, muttei välttämätöntä. Myös kertomus ystävyydestä ja luottamuksesta ja ennen kaikkea niiden menettämisestä.
Mielenkiintoinen ja erilainen miljöö, mitä olen pitkään aikaan lukenut. YAn jälkeen tämä tuntui heti ensi sivuista asti raskaammalta, hieman inhottavalta, kovemmalta. Pieninä annoksina ok, mutta itselle liikaa. Ja siitä huolimatta tarina onnistui viemään mukaansa.
Vauhdikas, sujuva ja omaperäinen fantasiasarjan aloitus. Henkilöt ovat monikerroksisia ja venäläinen kulttuuri nivoutuu kiehtovasti osaksi Elmin salaperäistä maailmaa. Meno on välillä aika hurjaa mutta tarina pitää otteessaan ja jättää odottamaan jatkoa.