Unienpunoja

Väki #3

by Elina Rouhiainen

Topelius-palkitun trilogian päätösosa

Väki-fantasiatrilogia yhdistelee realismia, fantasiaa ja nyky-eurooppalaista kiertolaisuutta. Sarjan kolmas osa nostaa keskushenkilökseen Dain, joka on aina elänyt hetkessä, välittämättä menneestä tai tulevasta. Mutta nyt rinki on yhdistynyt, ja on ratkaisujen aika.

Dai on pakotettu auttamaan veljeään soluttautumaan Väkeen – järjestöön, joka haluaa tuhota paitsi heidät, myös kaikki muut mierot. Dain rinkeineen on onnistuttava hajottamaan Väki paitsi sisältä, myös ulkoa, ja sitä varten he tarvitsevat kannattajia. Molempien osapuolien tiivistäessä rivejään panokset kasvavat. Edessä on taistelu vapaudesta, mutta kumpi lopulta voittaa, järjestys vai kaaos?

Genres: Fantasy, Young Adult, LGBT, Finnish Literature, Urban Fantasy, Speculative Fiction, Science Fiction Fantasy

412 pages, Hardcover

First published April 1, 2020

Reviews

[Elina Rouhiainen]

Tämän kirjan kirjoittaminen sai mut näkemään kummallisimpia unia mitä olen koskaan nähnyt elämäni aikana. Homma meni jopa niin oudoksi, että yksi painajaisista pyysi päästä mukaan tarinaan. Se pääsi.

[Henna | j a t k a l u k e m i s t a · Rating 4 out of 5]

Ehkä enemmän 3,5! Voi hitsi tulee ikävä näitä hahmoja

[Ulla | tarinannuppuja · Rating 4 out of 5]

Elina Rouhiaisen Unienpunoja (Tammi, 2020, kirja pyydetty kustantajalta arvostelukappaleena) päättää Väki-trilogian, joka kertoo kaverusporukasta, jolla on maagisia voimia. Sarjan viimeisen osan keskushenkilö on Dai, 19-vuotias romanipoika, joka on asunut lapsuutensa Romaniassa kaatopaikalla eikä ole koskaan oppinut lukemaan. Hän kokee, ettei ole hyvä oikein missään paitsi ehkä toisten unissa vierailemisessa, heidän salaisuuksiensa urkkimisessa ja unien arkitehtuurin suunnttelemisessa.

Kirjassa Dai, hänen veljensä Nelu, tyttöystävänsä Kiuru, ystävänsä Bollywood ja edellisen kirjan Pohjois-Irlannin reissulta mukaan lähtenyt Sugar suunnittelevat Väki-organisaation kaatamista. Tehdään tuhopolttoja ja käydään informaatiosotaa. Nelu soluttautuu organisaatioon tehdäkseen tuhoa sen sisältä käsin. Kaverusporukka asuu luolassa keskellä metsää ja pelkää, mitä tapahtuu jos Väen johtaja Punainen saa heidät käsiinsä.

Kirja on yhtä intensiivinen ja koukuttava kuin aikaisemmatkin sarjan osat ja se on pakko lukea hotkimalla. Dain painajaiset jäävät pyörimään päähän ja eriarvoisuuden kuvaus on riipivää. Sarjan vahvuuksiin kuuluu se, miten se onnistuu pakottamaan myös lukijan pohtimaan omia etuoikeuksiaan ja tarkastelemaan, mitkä asiat ovat itsellä ulkoisesti paremmin kuin jollakulla toisella. Entä miten toimimalla voisi saada aikaan muutoksen kohti sellaista maailmaa, jossa railot ihmisten välillä olisivat entistä pienempiä?

Sarja on vahva kannanotto erilaisuuden puolesta ja eriarvoistumista vastaan. Joissain kohdin tärkeitä teemoja tosin käsitellään saarnanomaisella nuotilla ja lukuisat ennakoinnit häiritsivät minua kielen tasolla. Unienpunoja päättää sarjan kuitenkin kauniisti, kutkuttavasti ja koskettavasti. Kirjan loputtua mielikuvitukseni jäi punomaan mahdollisia tulevia kuvioita kirjan henkilöille. Heitä tulee ikävä! 3,5/5

[Janina · Rating 4 out of 5]

4,5 ⭐ olisi oikea arvio tälle. Aivan mieletön loppu, tässä kirjassa oli niin paljon tunnetta, huh... Mielestäni parempi kuin toinen osa.

[iltatee · Rating 5 out of 5]

Voi ei, se loppui. Mutta loppui kyllä oikein ja arvollisesti.

[Inka · Rating 4 out of 5]

Unienpunoja on oikein toimiva päätös Väki-trilogialle. Kuten useissa lukemissani fantasiatrilogioissa, tekee ensimmäinen osa vahvimman vaikutuksen esitellessään lukijalle uuden maailman ja henkilöt, ja tässä tapauksessa voimat. Kokonaisuutena tarkasteltuna Väki-trilogia oli mielestäni harvinaisen tasalaatuinen ja vahva kokonaisuus. Koin, että sen lisäksi, että jokainen kirja toimi omana kokonaisuutenaan, oli trilogialla toimiva ja hienosti rakennettu tarinan kaari, jonka Unienpunoja toi päätökseen.

Unienpunojassa tarinaa kerrotaan Dain näkökulmasta. Pidin kovasti kaikista kirjan päähenkilöistä, myös Daista jo ensimmäisestä kirjasta lähtien. Aiemmissa kirjoissa Dain maailmaa on avattu hiukan raottamalla, ja nyt lukija pääsee hiukan syvemmin tutustumaan siihen, mitä Dain pään sisällä tapahtuu. Pidän kovasti siitä, miten päähenkilöistä kaikki ovat todella erilaisia, jokaisella omat heikkoutensa, vahvuutensa ja kipeät kokemuksensa. Hahmoista tulee ihanan samaistuttavia, kun kukaan ei ole perinteisellä tavalla kirjan sankari.

Juoneltaan Unienpunoja jatkaa siitä, mihin edellinen osa loppui. Tarina etenee aiemmissa osissa pedatun suunnitelman toteutuksessa, vaikkei suunnitelmaa ole aikaisemmissa osissa vielä tarkalleen kerrottu lukijalle, eikä edes kaikille kirjan hahmoille. Yllätyksiä ja vauhdikkaita juonenkäänteitä mahtuu siis mukaan. Tästä huolimatta koin kirjan olevan rauhallisempitempoinen kuin edeltäjänsä. Toisaalta tämä ei haitannut lainkaan, koska kyseessä on trilogian päätös ja tässä maailmassa halusi nautiskella vielä viimeisen kirjan ajan.

Kaikkinensa Väki on erittäin toimivaa nuorten fantasiaa, joka uppoaa myös aikuiseen lukijaan. Ilahduttavaa, että tällaista julkaistaan Suomessa.

[Lala · Rating 3 out of 5]

Koin, että tämä oli oikein mukava päätös sarjalle, mutta ainakin näin pitkän tauon jälkeen kirjan maailma jäi hyvin etäiseksi ja maailmanrakennukselta olisin kaivannut ehkä vielä enemmän. Myös hahmot tuntuivat jollakin tapaa kaukaisilta, mutta se voi johtua siitä, että edellisen osan lukemisesta on tosiaan vierähtänyt aika kauan. Erityisesti pidin siitä, että tässä oli hyvin omanlaisensa maailma ja idea, tämän tyyppistä fantasiaa en ole juurikaan YA:n puolella lukenut. Myös kirjan pahikset ovat oikeasti pelottavia ja kiinnostavia.

[meri · Rating 4 out of 5]

Eheä, tärkeä ja silmiäavaava trilogia loppuu 3,5-4 tähden kolmanteen osaan. Toinen osa oli ensimmäistä ja kolmatta tylsempi ja muodottomampi, tässä hahmot taas ”ryhdistäytyivät” ja loppuratkaisukin miellytti.

Edelleen koko Väki-järjestö ja tämän kirjamaailman taika ei ole erityisen kiinnostava tai hyvin rakennettu, mutta hahmojen takia tämän parissa viihtyi todella hyvin.

[Salla Erho · Rating 4 out of 5]

Oi sentään, tämän erinomaisen trilogian päätösosa on nyt luettu ja ikävöin jo suunnattomasti kaikkia henkilöhahmoja. Nyyh. Trilogian viimeinen osa on yhtä elävä, kantaaottava ja jännittävä kuin kaksi edellistä. Taso säilyy kansikuvaa myöten.

[Mimi · Rating 3 out of 5]

Ehkä 3,5 tähteä, mutta jotenkin tämä jäi vähän etäisemmäksi kuin kaksi edeltäjäänsä. Silti tulee hurja ikävä tätä jengiä, ja ehkä tulee lisää oivalluksia tästä kirjasta kunhan lukee joskus nämä uudestaan!

[Sivu kerrallaan · Rating 4 out of 5]

Hieno päätös hyvälle sarjalle. Minulla oli pieni uskottavuus-ongelma yhden juonikuvion kanssa ja fantasian elementtejä olisi minulle saanut olla enemmän, siitä yhden tähden pudotus.

[Suketus]

Hieno päätös sarjalle, jonka lukeminen on ollut ilo. Edellisistä osista on vaan jo sen verran aikaa, että se hieman hidasti sisäänpääsyä ja huomaan muistini rakoilevan (ehkä joku on kaivellut muistojani tietämättäni?). Mutta: vahvaa kerrontaa, hienot hahmot, kiehtova kuva maailmasta, otetta oikeaan nykyisyyteen, kantaaottavuutta. Suosittelen koko trilogiaa.

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Elina Rouhiaisen Topelius-palkittu Muistojenlukija aloitti kiitellyn yhteiskunnallissävytteisen YA-trilogian Väki, joka genreltään edustaa urbaania fantasiaa. Tv-sarjaakin trilogiasta suunnitellaan. Sarja kertoo joukosta nuoria, joilla on poikkeuksellisia kykyjä: siepata muistoja, kulkea unissa ja hämätä aisteja. Erityisiä kykyjä hamuaa itselleen Väki-niminen salaperäinen ja paha järjestö. Samalla fantasiataistelu kytkeytyy elimellisesti meidän maailmamme vähemmistöjen asemaan. Jatko-osassa Aistienvartija toiminta kovenee, kun Suomesta siirrytään Pohjois-Irlantiin ja ääneen pääsee enemmän räväkkä muunsukupuolinen Bollywood. Uusimmassa päätösosassa Unienpunoja palataan kotimaan kamaralle ja romaniveljekset Dai ja Nelu pääsevät keskiöön. Hieman myös saadaan valotusta vihollisen, Väen näkökulmaan.

Unienpunojassa metsästettävät käyvät itse jahtaajiaan vastaan ja punovat juonen Väen ja erityisesti sitä johtavan häikäilemättömän Punaisen pään menoksi. Nelu ottaa itselleen valeidentiteetin (helppoudella, joka on vähän uskottavuuden rajoilla) ja soluttautuu vihollisjärjestöön, aikomuksenaan alkaa murentaa sitä sisältä käsin. Samaan aikaan jengin muut jäsenet piileskelevät, hämäävät Väkeä ja etenkin Bollywood asettuu vastustamaan suunnitteilla olevia kiristyksiä ulkomaalaislakiin. Vanha ystävä ja vihollinen palaa myös takaisin kuvioihin. Kiurun kanssa suhteen aloittanut Dai puolestaan painiskelee lukutaidottomuutensa, slummilapsuuden aiheuttaman piilevän huonon itsetunnon ja väkivaltaisten impulssiensa kanssa.

Unienpunoja alkaa hätkähdyttävänkin räjähtävästi suoraan siitä mihin edellinen osa jäi. Romaanin ehdotonta kermaa ovat kiehtovat, moniulotteiset ja monipuoliset henkilöhahmot, joiden kohtaloihin helposti kiintyy. Suurin ansio on yhteiskunnallinen pohdinta sellaisella terävyydellä, jota muussa kotimaisessa YA:ssa ei näe. Kunnianhimoinen tähtäys suurten kysymysten ratkomiseen tuottaa myös trilogiaan tarinankaarellisia heikkouksia: taistelua rasismia ja vähemmistöjen oikeuksien polkemista vastaan ei voi voittaa tyylikkäällä ja helpolla tavalla, kuten ampumalla Kuolemantähden. Väki-trilogia on kunnioitettava ponnistus, mutta aiheet ovat niin isoja, että niiden täydellinen punominen lopussa siistiin nippuun ei olisi mitenkään mahdollista. Silti Rouhiainen on löytänyt Unienpunojan viimeisiin lauseisiin juuri trilogian lopetuksen arvoisen hienovaraisen toiveikkaan sävyn.

Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Pinja · Rating 4 out of 5]

Odotuksen arvoinen! Nyt tekisi mieli lukea koko sarja uudelleen

[Mima · Rating 5 out of 5]

Kahden ensimmäisen osan lukemisesta oli sen verran jo aikaa että kesti hetken muistella kuka kukin on. Mutta tarina imaisi melkein heti sisäänsä ja hurmaannuin täysin.
Kirjan päähenkilönä on edelleen kaverukset ja väekkäät mierot Dai, veljensä Nelu, Kiuru ja Bollywood. Lisäksi matkassa mukana on Sugar joka tuli mukaan Irlannista. Ystävysten yhdistynyt rinki on nostanut Väkevät takajaloilleen ja jahti on alkanut. Kun paljastumisen uhka lähestyy keksivät he juonen jolla Väki saataisiin vastuuseen.

Kirjailija on onnistunut sijoittamaan poliitisesti tulenarkoja ja yhteiskunnallisia aiheita kuten eriarvoisuus, syrjäytyminen sekä ulkomaalaisten ja kerjäläisten kohtelu ilman että se tuntui päälleliimatulta. Kritiikki sujahti saumattomasti tarinaan ja osoitti kuinka eriarvoisessa maassa me nytkin elämme. Tarinan henkilöt olivat fantasiapukuun puettuja hahmoja mutta heidän kohtalonsa voisivat olla kenen tahansa suomalaisen tai pakolaisen kohtalo. Vaikka säännönmukaisesti kyseenalaistan omia ennakkoluulojani huomaan toistuvasti kompastuvani siihen etten yksinkertaisesti tiedä tarpeeksi. Perustan usein mielipiteitäni vajaaseen tietoon, mutuun ja vielä pahempaan, kyseenalaistamatta toisten mielipiteisiin. Tulipa taas reality check, luen lisää ja tutustun aiheeseen myös faktojen kautta.

[Samu · Rating 5 out of 5]

Tiivistetysti: ihan kuin olisi uutisia katsonut. Paitsi tykkään Bollywoodista enemmän kuin kenestäkään uutisissa. Ja uutisissa on huomattavasti vähemmän taikaa (which is sad). Mulla oli kylmä, kun Dai paleli ja halusin suihkuun kun Dai haisi pahalle. Ja koin epätoivoa, kun en osannut lukea ja häpesin, miten naiivi olinkaan ollut, niin kuin Kiurukin häpesi.

Ja AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAHHH MIKSI EIIIII EN KESTÄÄÄÄÄ YHYYYY.

En juuri nyt kykene mihinkään järjelliseen arvioon. Palaan tähän ehkä kunhan saan fyysisen kirjan käteeni ja pääsen lukemaan uudelleen.

[Kia · Rating 4 out of 5]

Rouhiaisen Väki-trilogian viimeinen osa oli yhtä mukaansatempaava kuin kaksi aiempaa osaa. Sarjan lopetus ei ollut aivan sellainen kuin oletin, mutta kuitenkin juuri sopiva tälle realismia ja urbaania fantasiaa taitavasti yhdistelevälle sarjalle. Jotenkin jäi tunne, että moni asia jäi avoimeksi - tai oikeastaan tulevaisuuteen avautui lopussa monia polkuja, joista onneksi osa toiveikkaita. Niinhän toki elämässäkin on, ettei mikään koskaan tule täysin valmiiksi.

[Lotta · Rating 3 out of 5]

3,5 ⭐

[Maija · Rating 4 out of 5]

Tämä trilogia on hyvä yhdessä, sen ensimmäinen osa toimisi myös yksittäisenä teoksena. Kokonaisnautintoa olisi ehkä lisännyt jos olisin malttanut lukea nämä vähän rauhallisemmassa tahdissa, pienellä tauolla osien välissä. Nyt ahmin kaikki osat nopeasti peräkkäin, en vaan malttanut odottaa saadakseni tietää mitä kaikille käy!

[Jaana Angeria · Rating 3 out of 5]

Elina Rouhiainen, Unienpunoja (Tammi, 2020) e- ja äänikirja/s. 412

Väki-trilogian päätösosa jatkuu suoraan siitä, mihin kakkososa päättyy. Päähenkilönä Unienpunojassa on romaninuorukainen nimeltään Dai. Hän on elänyt lapsuutensa Romanian kaatopaikoilla, joten 19-vuotiaanakin hän on yhä lukutaidoton. Hän pitää itseään tyyppinä, joka ei ole hyvä missään muussa kuin unien punomisessa. Dai on siis uneru ja pystyy menemään ihmisten uniin ja vaikuttamaan niihin.

Kiuru, Dai, Nelu, Bollywood ja Pohjois-Irlannista mukaan tullut Sugar asettuvat Helsinkiin, mutta piileskelijöiden asuinpaikkana on metsän keskellä oleva luola. He päättävät porukan aivojen eli Nelun opein kaataa Väen ja sysätä Punaisen syrjään. Suunnitelma etenee, mutta enää kummankaan osapuolen keinot eivät kestä päivänvaloa.

Ystävykset leimataan terroristeiksi, ja uutisilla lietsotaan maahanmuuttovastaisuutta. Onneksi myös Bollywood hallitsee median keinot eikä epäröi käyttää taistelussa niitä eikä omia voimiaan. Nelukin hyödyntää oppejaan ja Punaisen valta-asema alkaa kuin alkaakin horjua. Lopputaistelu on vääjämätön, eikä siitä tällä kertaa selvitä ilman kuolonuhria.

Väki on nuortenkirjasarja, joten lopussa kaikki langat kietoutuvat yhteen ja kaikkien tulevaisuus näyttää hyvältä. Kirjassa vastustetaan voimakkaasti Suomen kiristynyttä ulkomaalaispolitiikkaa ja pakotetaan lukija huomaamaan, kuinka monessa asiassa me kantasuomalaiset olemme etuoikeutettuja. Eriarvoistuminen on tärkeä asia ottaa esille, mutta monin paikoin kirjan sävy menee turha saarnaavaksi.

Vaikka Rouhiainen kirjoittaa tärkeistä asioista sujuvasti ja punoo juonta taitavasti, mielestäni päätösosa on sarjan heikoin. Minua harmitti, että henkilöhahmot jäivät hieman etäisiksi, eikä näiden toiminta tuntunut aina uskottavalta tai perustellulta (esim. Nelun retkahtaminen) Olisin myös tahtonut tietää paljon enemmän mieroista ja näiden voimien alkuperästä.

Muuta: Kirjasarjassa on hieno kansikuvitus.

Helmet 2021: 4, 6, 7, 8, 11, 12, 14, 16, 21 (talvi), 23, 29, 33, 34, 36, 37 (Punaisen), 45, 46, 47/48 (Ohikuljetut)

[Jenni · Rating 3 out of 5]

Oikeasti tää on ehkä sellainen 3,5:n tähden kirja. Koska oli hyvä, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan yhtä hyvä kuin sarjan kaksi aiempaa osaa. Toisaalta, omat odotukseni olivat saattaneet nousta hiukan kohtuuttomiksi tämän suhteen ja ihan kaikkia ei täytetty.

Ongelmana oli myös se, että edellisen osan lukemisesta taitaa olla reilusti yli vuosi enkä todellakaan muistanut mitä kaikkea aiemmin oli tapahtunut. Tämä jonkin verran haittasi lukemista, kun koko ajan en muistanut mihin aiemmin sattuneeseen juttuun viitattiin. Toinen ongelma oli se, että vaikka tässä tapahtuu paljon ja kaikenlaista, samaan aikaan tuntui, ettei oikein mitään tapahdu. Ja kaikki ehkä tapahtui sitten liian helposti ja sujuvasti, vaikka ymmärrän, että tarinankerronnallisista syistä asioiden oli mentävä niin kuin menivät.

Harmillista kyllä, Dain hahmo ei oikein jaksanut kiinnostaa. Tuntui, että näin viimeisessä osassa kaikki vain olivat eikä kenenkään hahmoa enää syvennetty niin paljon kuin olisin ehkä halunnut. Mikä on todella harmi, koska hahmot ovat ehdottomasti olleet tämän sarjan parhain puoli - moniulotteisia ja hyvin nyky-yhteiskuntaa kuvastavia. Bollywood on edelleen oma suosikkini ja olisikin hauska saada lukea lisää hänen seikkailuistaan jatkossa.

Kokonaisuutena Väki on hyvä, hieno ja tarpeellinen kirjasarja, vaikka viimeinen osa ei ihan aiempien tasolle ylläkään.

[Liisa | kirjavuori · Rating 3 out of 5]

Vai niin!

Hmm. Ilmeisesti yleisen mielipiteen vastaisesti pidin eniten tokasta osasta (varmaan siksi, että pidän eniten Bollywoodista — tämän vikan osan parhaisiin puoliin tosin kuului se, että se sai lämpenemään Daille).

Hahmot ja puhe edelleen hyviä ja luontevia, tapahtumat elävästi kuvailtuja ja juoni kiinnostava. Jokin tässä kuitenkin tökki — sellainen tietynlainen vääjäämättömyys, jota korosti kertojanääni. Melkein jokaisen luvun lopussa oli jokin tulevaisuuteen suuntautuva tokaisu, suuri totuus, ennustus, ilmaisussaan ärsyttävän paljon korostuva kertojan lataama ase. Tšehovilaisesti toki loppuikin. Muutenkin kertoja oli omaan makuuni liian paljon äänessä ja kommentoi, ennusti ja selitti tapahtumia liikaa. Vähemmän olisi tällä kertaa antanut hahmoille ja tapahtumille enemmän — enemmän itsenäisyyttä, odottamattomuutta, todentuntuisuutta. Sellaista rosoisuutta, jota heissä hurmaavalla tavalla oli.

Loppu oli samaan aikaan vääjäämätön ja odottamaton. Kuten sanottua, ärsyttävän paljon sitä kirjan mittaan kerronnassa ennusteltiin. Odotin tältä kirjalta ehkä vähän enemmän. Sarjana kuitenkin oikein hyvä, innostaa tutustumaan suomalaiseen nuorten spefiin laajemminkin.

[Tiina · Rating 2 out of 5]

Tuli jotenkin mieleen viimeinen Potter. Ollaan pakosalla metsässä, mitään ei tapahdu, suuret on odotukset edellisten osien perusteella, joku kuolee, tulipa luettua mutten oikein tiedä jäikö tästä mitään käteen.

Ensimmäinen osa taisi olla tästä trilogiasta minulle paras ja loppua kohti (en tiedä mikä) hiipui. En toki voi väittää, että olisin itse keksinyt paremman lopun.

[Kaisa]

Unienpunoja päättää Väki-trilogian, enkä oikein tiedä, mitä ajatella. Kirjassa on paljon tärkeitä asioita, teksti on enimmäkseen sujuvaa, vaikka kaikkitietävä, kaukainen "heille tapahtui näin, mutta he eivät koskaan tulisi tietämään, mikä kaikki siihen oli johtanut" -tyyppinen kerronta ei selkeästikään ole minun juttu, kuin korkeintaan aivan pikkuriikkisissä paloissa. Tässä kirjassa sitä oli ihan liikaa. Ehkä se oli tyylikeino, mutta tuli useamman kerran fiilis, että kirjailija on laiska, eikä ole jaksanut nähdä vaivaa kunnon kohtauksen tai juonen kirjoittamiseksi. Mutta toki tämä on vain minun mielipide ja joku muu voi tykätä tyylistä paljonkin.

Luulen, että mitäänsanomattomiin fiiliksiin vaikuttaa useampi asia. Ensinnäkin minulla on harvinaisen vähän yhteistä kirjan hahmojen kanssa, mikä ehkä kertoo siitä, että pitäisi avartaa maailmankuvaansa ja tutustua oman maansa nyansseihin paremmin.
Toisekseen en muistanut aiemmista kirjoista kuin juonen pääpiirteissään, ja koko Väki-asia ei selvinnyt minulle koko trilogian aikana oikeastaan lainkaan. Mistä väki on lähtöisin, miten sitä käytetään, miksi toisilla on sitä ja toisilla ei, millä tavalla määrittyy oletko miero vai väkevä, mikä oli Väen tarkoitus organisaationa, miten se oli kehittynyt Punaisen alaisuudessa, mihin kaikkeen organisaatio oli historiansa aikana vaikuttanut, voiko kenestä tahansa tulla väkevä, jos onnistuu saamaan mieron kiinni ja päästämään tämän hengestään? Mistä voimien nimitykset tulivat, mitä kaikkea voimilla saattaa saavuttaa? Toki voimia käytettiin ainakin kahdessa ekassa osassa melko tasapuolisesti jokaisen toimesta, mutta tässä keskityttiin vain Dain kykyyn mennä ihmisten uniin ja manipuloida niitä. Se oli käytännöllistä, mutta siitä puuttui sama kiinnostavuus kuin Kiurun muistolinnuista.
Juoni kyllä liikkui ja eteni sujuvasti, ilmassa oli vetävän tarinan tuntua, mutta vastakkain asettelun ja päähenkilöiden ja oikeastaan koko fantasiaelementin pointti meni multa jotenkin ohi. Tai enemmänkin niin, että olisiko tarinan voinut kirjoittaa ilman väkeä? Mutta ehkä siinä tullaan siihen, että suurinta osaa ei kiinnosta epätasa-arvo tai ihmisoikeudet, ilmeisesti.

Nelun retkahdus jäi vaillinaiseksi, ja tuntui itse asiassa vähän halvalta keinolta antaa hahmolle joku vika. Tai itsessään alkoholismi kävi järkeen kyllä, mutta retkahdus jäi roikkumaan. Moni muukin asia loppua kohti tultaessa tuntui etenevän jotenkin turhan epämääräisesti tai siististi. Toisaalta tällaisten teemojen ympärillä liikkuessa on vaikea luoda lopputulosta, mikä ei ole täysi klisee. Kaiken vastakkainasettelun ja isojen asioiden jälkeen yhtäkkinen "mutta mielipiteet muuttuivat parempaan suuntaan ja lempeämpi linja otettiin käyttöön" tuntuu nykyilmastossa lähinnä toiveajattelulta. Mutta ehkä se on tarkoituskin.

En tiedä. Ei tämä huono ollut, kokonaisuutena, ei missään nimessä. Arvostan tosi paljon sitä, että suomalaisessa kirjallisuudessakin aletaan herätä siihen, että maailma on muuttunut ja tulee muuttumaan. Jos olisin lukenut trilogian kirjat perä perään, luulen, että suhtautuisin tähän paljon intohimoisemmin kuin nyt, kun luin kirjat vuoden välein toisistaan.
Tärkeitä aiheita, enimmäkseen hyvää tekstiä. Kaikki ei vain minun kohdalla osunut yksiin.

[Uudenkuun Emilia · Rating 3 out of 5]

Kelpo päätös trilogialle. Olisin kaivannut juonelta vähän enemmän vetoa - tuntui, ettei loppua lukuun ottamatta tapahtunut oikeastaan mitään kovin dramaattista. Mutta tämä vei kokonaistarinan ihan hyvin päätökseen, ja pidin erityisesti aivan viimeisen luvun avoimehkosta lopetuksesta. Oli kiva päästä tässä kirjassa Dain pään sisälle, se antoi vähän lisäsyvyyttä hahmoon, vaikka olisinkin kaivannut häneltä isompaa muutosta. Hän pysyi hahmona v��hän staattisena.

Pidin myös poliittisesta ulottuvuudesta, vaikka mielenosoitusten lopputulemat olivatkin niin positiivisia, etten usko niin mustavalkoisesti oikeassa maailmassa tapahtuvan. Mutta tämä on kuitenkin nuorille suunnattu romaani, eli mielestäni on hyvä ottaa se kanta, että muutosta on mahdollista saada aikaiseksi.

Tässä oli kyllä aivan liikaa sellaisia "he eivät tienneet, että tulisivat katumaan juuri tätä hetkeä" -tyyppisiä lausahduksia kertojalta. Muistaakseni tämä ärsytti jo edellisessä osassa, mutta tässä se jotenkin erityisesti tökki. Tuntui tekniikkana liian suorasukaiselta ja siten vähensi kiinnostavuutta.

[Valtteri Vainio · Rating 3 out of 5]

3,5
Todella ristiriitaiset ajatukset Väki -trilogian päätösosasta Unienpunojasta. Pidin tästä kirjasta paljon ja koko Väkeen soluttaumisjuoni oli hyvä ja kiinnostava ja Nelun luvut olivat lemppareitani. Väki oli muutenkin kiinnostava.
Kuitenkin jäin odottamaan lopulta enemmen, en tiedä mitä se on. Odotin, että olisi tapahtunut jokin iso juonenkäänne. Odotin, että Väestä olisi paljastanut jotain, joka olisi kääntänyt koko juonen ylösalaisin. Lopussa oli kyllä juonenkäänne, mikä oli surullinen, mutta odotin, että joku kuolee lopussa, harmi vain, että oma lempparini meni kuolemaan.
Myös minulle jäi kysymyksiä Väkeen liittyen. Milloin Väki luotiin? Miten? Miksi? Ehkä nämä kerrottiin, mutta ne menivät minulta ohitse.
Voi olla, että minulla oli pieni ähky, koska luin koko triologian putkeen. En tiedä.
Pidin suuresti koko triologiasta ja se oli positiivinen yllätys ja olin kyllä koukussa. Kuitenkin tämä viimeinen osa jätti jotenkin kylmäksi. Hahmoistakaan ei ollut tullut minulle mitään omia lemppareitani, joten sillä voi olla vaikutusta asiaan.

[Celestine · Rating 3 out of 5]

3,5. En tiedä, johtuiko nihkeyteni tämän kirjan kanssa melkein puolen vuoden tauosta kesken lukemisen, vai oliko tässä pieni tason putoaminen edellisiin osiin nähden. Paljon tässä oli toki edelleen hyvää, kiinnostavia hahmoja ja toimivaa yhteiskuntakritiikkiä, mutta kaikkitietävä ja tulevaisuudesta vihjaileva kertojaääni tuntui tulevan vähän puskista. (Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, etten muista, oliko sitä edellisissäkin osissa, mutta mikäli oli, tässä osassa tehokeinoa käytettiin loppua kohden aivan liikaa.) Loppuratkaisukin tuntui vähän lässähtäneeltä ja antiklimaattiselta trilogian päätökseksi. Pidin kuitenkin lopussa siitä, että se ei ollut mitenkään yksiselitteinen "ja he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti", vaan siinä oli realistisesti enemmän sävyjä. Nelun kuolema olisi ehkä pitänyt osata aavistaa, mutta melkoisena järkytyksenä se tuli silti. Hän oli ehdottomasti yksi lempihahmoistani tässä kirjassa!

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Luin koko trilogian putkeen ja siksi tämän kolmosen kanssa taisi tulla jo vähän matkauupumusta. Kakkososan jälkeen tuntemaani innostusta en nyt enää tuntenut. Tämä on silti oikein mainio kolmikko, eikä osien välillä ollut sentään häiritsevää tasoeroa.

Vika osa oli selvästi eniten tunnekirja, oli nimi sitten mikä hyvänsä. Näkökulma oli eniten Dain ja ehkä juuri siksi kyseenalaistin kerronnan ja niiden tunteiden uskottavuuden koko ajan. Ei ole paljon vaikeampaa hahmoa kuin lukutaidoton Romanian romani, jos pitää yrittää tehdä myös tunnetasolla vakuuttava henkilötarina.

Itse juoni ja fantasiaydin yliluonnollisista kyvyistä kantoi hyvin loppuun asti. Kykyjä ja niiden vaikutuksia ei sorruttu yliselittämään, eikä niiden voimissa myöskään ammuttu yli. Kaikkiaan siis kiintoisaa, sangen koukuttavaa fantasiaa.

[Marianne · Rating 4 out of 5]

Hyvä loppu trilogialle. Hyvissä jää aina janoamaan lisää, mitä heille sitten tapahtui.

Itseäni hieman hämäsi välillä se kun en meinannut muistaa enää mikä tarkoittaa mitäkin, esin miero tai väet. Aiemmista kirjoista oli jo sen verran aikaa, eikä niissäkään käyty niitä mielestäni ihan perusteellisesti läpi. Olin siis ajoittain hieman hukassa.

Pidin kuitenkin kovasti. Oli hauskaa lukea tapahtumista tutuissa maisemissa. Tarina myös pisti väkisin miettimään maahanmuuttajien asemaa ja elämää yhteiskunnassamme, sekä erilaisuutta siitä mitä koetaan valtaväestöksi.
Kirja ei anna vstauksia siihen mitä poliitikkojen tulisi tehdä meidän hyväksemme, mutta antaa vihjeitä siihen, mitä meidän tulisi ennen kaikkea ajatella meidän kaikkien hyväksi

[Tiina · Rating 4 out of 5]

Tämä oli ehdottomasti trilogian paras osa. Se oli jopa pelottavan ajankohtainen protesteineen (ja mainittiinhan sielää myös eläinten kuljettama virus) ja oli riemastuttavan poliittinen ja yhteiskunnallinen. Ennen kaikkea se on kirja upeista henkilöhahmoista: kirjatyttö Kiurusta, aromanttisesta Bollywoodista sekä romaneista Daista, Nelusta ja Sugarista. Se haastaa ajattelemaan normin ulkopuolelta, se kutsuu hyväksymään erilaisuuden. Tämä osa oli myös ehdottomasti sarjan jännittävin, vaikka harmittavan vähän henkilöiden yliluonnollisia voimia käytettiin osana juonta.

Kaiken kaikkiaan sarja on hieman heikommasta kakkososastaan huolimatta mielestäni ehdottomasti lukemisen arvoinen! Unienpunojalle annan 4.5 tähteä, koko sarjalle 4.