Päiväkirjaa voi kirjoittaa monella tavalla. Tuntemattomalle kannattaa kirjoittaa kirje. Keskittymiskyky kohenee lukemalla. Taidegalleriat ovat kirjoittajan inspiraatiopaikkoja. Natalie Goldbergin teokset avaavat takuuvarmasti tiukimmatkin luovuuslukot.
Nämä ja monet muut väitteet perusteluineen löytyvät Päivi Haanpään ja Terhi Rannelan helposti lähestyttävästä kirjoituskokoelmasta Miksi en kirjoittaisi?. Haanpää ja Rannela pohtivat kirjoittamista ja lukemista monesta näkökulmasta – vakavasti ja vähemmän vakavasti. Omakohtaisissa teksteissä kirjoittajat kertovat niin omista oivalluksistaan kuin kompastuksistaan sanataiteen sokkeloissa ja kutsuvat lukijan mukaan kirjoittamisen maailmaan.
Hieno ja inspiroiva teos. Luettuani lähdin puistoon ja askeleet rouskuivat kuuraisella soralla tavallista terävämmin. Puista kuului tsirputusta ja ryystöä, harmittelin etten tunnistanut laulajia ja mietin, olisiko kaikki toisin, jos olisinkin 12-vuotiaana mennyt lintutieteellisen yhdistyksen kokoukseen enkä perunut suunnitelmaani viime hetkellä koulun diskon takia.
Ihan viihdyttäviä ja nopealukuisia pohdiskelevia tekstejä kirjoittamisesta, joiden välille jäin kuitenkin kaipaamaan jonkinlaista yhteistä punaista lankaa...
Kaikin puolin mukavaa luettavaa! Jotkut luvut sopivat omaan kirjoitustilanteeseen juuri samalla hetkellä, kun kirjaa luin ja toisista tuli ajatus, että näiden pariin haluaisin palata myöhemmin. Kirjasta löytyy siis jotain monenlaisiin vaiheisiin kirjoittamisen parissa ja niin aloittelevalle kuin vakiintuneelle kirjoittajalle. Jotkin luvuista venähtävät turhan pitkiksi tai tuntuvat hieman turhilta, mutta suurimmaksi osaksi tätä oli mukavaa, lohdullista ja virkistävää lukea!
Mukavan kepeästi kirjoitettu ja helppolukuinen kirja kirjoittamisesta, joka melkein pysyy lupauksessaan, ettei anna ohjeita, vaan kertoo vain, miten kirjoittajansa kirjoittamiseen suhtautuvat ja mistä inspiraationsa ammentavat.
Lukuisia kirjoittamisoppaita läpilukeneelle kirja ei sinänsä paljon uutta tuo, mutta tekijöiden innostus kyllä välittyy tekstistä hyvin. Tekstiä olisi ehkä enemmänkin voinut kirjoittaa vuoropuhelun muotoon, jolloin olisi tullut paremmin sille se, että eri ihmisillä voi olla erilaiset ongelmat ja erilaiset avaimet ongelmien ratkaisuun, mitä kirjoittamiseen tulee. Joka tapauksessa inspiroivaa luettavaa. Mitenköhän sen inspiroitumisen kääntäisi kirjoittamiseksi...
A wonderful book on writing (and reading), full of heart and inspiration. I loved the atmosphere and attitude of this, felt like a heartfelt conversation with friends and like a musical piece on writing, with little birds throwing tips and cool people singing the chorus with you. Very uplifting and somewhat useful too, though obviously not the best writing book ever. The Goldberg book is the best!! (I think this book agrees with it too).
Kerrassaan herkullinen kirja kirjoittavalle ihmiselle. Löysin hämmentävän monesta kohdasta itseni, mutta sain samalla myös uusia ideoita ja lukuvinkkejä. Pidin siitä, miten monipuolinen kokoelma tekstejä tämä kirja oli. Avoimuudestakin tämä saa pisteitä.
Hyvin harvoin lukee kirjaa, joka inspiroi ja innostaa näin vahvasti! Lukeminen oli puhdas ilo, eikä ole liian mahtipontista sanoa, että sain elämään uusia ajatuksia.
Monipuolinen esseekokoelma kirjoittamisesta, josta välittyy niin kirjoittamisen ihanuus kuin ajoittainen hankaluuskin. Sain pari uutta ideaa, toisaalta kyllä muutamat pätkät menivät vain silmäillen, kun kaikkien esseiden aiheet eivät niin kiinnostaneet. Kyseessä ei ole siis varsinainen kirjoitusopas, vaan enemmänkin pohdintaa kirjoittamisesta kahden kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin nojautuen.
Ihan kiva opus kirjoittamisesta. Ei tarjoa mitään hirveän uutta tai ihmeellistä, mutta samaistumisen kohteita toisinaan. Ei uponnut kuitenkaan itselleni ihan niin paljon kuin olin toivonut, johtuen ehkä vuoropuhelu-formaatista sekä siitä, että mitään varsinaista yhtenäistävää punaista lankaa ei ollut.
Heti alkuun sanottakoon, että rakastin kirjan näkökulmaa! Siis sitä, että kirjoittaminen on elämäntapa, ei ammatti tai suorite. Mieleeni pulpahteli kaikki se moninainen kirjoittaminen, jota olen halki elämäni harjoittanut edes tajuamatta, että kirjoitan: päiväkirjat, kirjeenvaihto, slämärit (kuka muistaa vielä?!), kirjoitustreffit kavereiden kanssa jo ala-asteikäisenä, bloggaaminen... Oikeastaan koko elämäni on ollut kirjoittamista, vaikka vasta muutaman vuoden olen pitänyt itseäni kirjoittajana.
Koska kirjoittaminen on niin lähellä sydäntäni, jäin janoamaan jotain syväluotaavampaa. Kirja herätteli, muttei vienyt kovinkaan syvälle pinnan alle, ja se oli varmasti teoksen tarkoituskin. Viihdyin, mutten ihastunut.
Kahden kirjoittavan ja lukevan ihmisen vuoropuhelua kirjoittamisesta ja lukemisesta, kirjoittamisen esteistä, kirjoittamisesta ammattina.
Yleistajuinen teos riisuu kirjoittamisesta kaiken ylevyyden ja inspiroituneen nerouden myytin, puhuu siitä arkisesti ja rehellisesti. Toiset luvut puhuttelivat minua huomattavasti enemmän kuin toiset, mutta yhtä kaikki voin suositella kaikille kirjoittaville tai kirjoittamisesta kiinnostuneille. Ei mitään kovin syväluotaavaa, mutta samaistuttavaa kyllä.
Ai että, kylläpä tykkäsin. Luin tätä kynän ja muistivihkon kanssa kappale kerrallaan, ja kirjasin ylös kirjotusharjoituksia jotka haluan tehdä, kirjoja joita haluan lukea ja paikkoja joissa haluan käydä. Inspiroiva ja motivoiva kirja kirjoittamisesta, lukemisesta, havainnoimisesta, läsnäolosta, taiteesta, työstä, ihmisenä olemisesta.
Inspiroiva, lempeä ja tutun tuntuinen kokonaisuus siitä kuinka kirjoittaa ja lähestyä kirjoittamista. Miellyttävän lyhyitä lukuja, joissa teksti kuljetti eteenpäin kevyesti.
Päädyin lainaamaan kirjastosta oikeastaan sen vuoksi, että selasin Akateemisessa satunnaisesti sivuja, jotka ottivat otteeseen.
Enemmän kuin pelkkiä käytännön harjoituksia, Haanpään ja Rannelan kirja kirjoittamisesta kannustaa näkemään kirjoittamisen uudella tavalla: osana monipuolista elämää. Erityisten sujuvaa luettavaa, olematta kuitenkaan puuduttavaa. Hyvä ja innostava lisä kirjoitusoppaisiin.
Tämä kirja sopi tämänhetkiseen tilanteeseeni täydellisesti: aloitin juuri kirjoittamisen opinnot avoimessa yliopistossa. Sain kirjasta paljon hyviä vinkkejä, vertaistukea sekä iloa ja keveyttä kirjoittamiseeni.
Helppolukuinen teos, josta saa varmasti inspiraatiota tekstien kirjoittamiseen. Ihana idea pitää itsensä kanssa treffejä ja inspiroitua sitä kautta ympäröivästä maailmasta.
Pidän Terhi Rannelan kirjoitustyylistä, ja tässä teoksessa hän - yhdessä Päivi Haanpään kanssa - kertoo kirjoittamisesta. Mielenkiintoisia näkökohtia, vaikkei kirjailijaksi olisikaan ryhtymässä.
Inspiroivia ja monipuolisia ideoita luovaan kirjoittamiseen. Käytännönläheinen ja innostava matka luovuuden lähteille. Teos rohkaisee kokeilemaan ja kokemaan.
Pidin tässä kirjoittamisen arkisuudesta: kirjoittaminen on jotain mitä tehdään osana elämää. Kirjoittamiseen vaikuttaa koko se tapa jolla olet maailmassa. Siihen pitää motivoitua, varata aikaa, sitä voi tehdä sosiaalisesti ja se vaatii mm hyvää ruumiillista terveyttä. Kirjassa on positiivinen ote kirjoittamiseen ja sopii sitä kautta varmasti kaikille. Eri luvut hieman irrallisia ja osa teemoista tai ideoista sellaisia, että en saanut niistä kovin paljon irti.