La mort douce

Canardo #3

by Benoît Sokal

L'inspecteur Canardo s'est définitivement imposé au panthéon des grands privés : alcool, cigarettes, perspicacité foudroyante et humour désabusé, rien ne manque au héros, pas même ce je-ne-sais-quoi dans le regard qui bouleverse les dames, de drôles d'oiselles en l'occurrence...

Genres: Comics, Bande Dessinée, Graphic Novels

48 pages, Hardcover

First published January 1, 1983

About the author

Benoît Sokal was born on June 28, 1954 in Brussels, Belgium. He is most famous for his comic strip series Canardo. Sokal originally studied at the École Supérieure des Arts Saint-Luc De Bruxells, an art university in Brussels, where many other modern Belgian comic artists also studied, such as François Schuite, who is currently working with Sokal on a White Birds Productions game.

Sokal drew a variety of comics but by far the most popular is the Inspector Canardo series which centres on an anthropomorphic duck who possesses the same characteristics as many classic comics and stories revolving around police inspectors but in a more noir style. He then went on to create three more comic strips, involving collaborating with François Rivière and Alain Populaire.

Sokal worked with game developers at Microïds, creating and subsequently releasing the Syberia series, as well as Amerzone. Microïds later merged with MC2 France to form MC2-Microïds. He is now working for White Birds Productions who have released Paradise and are currently developing at least one title.

Reviews

[Bogdan · Rating 4 out of 5]

I think I liked this one more than the others.

The story was very intense and grim. Not much of detective work here, but interesting idea nonetheless.

[StrictlySequential · Rating 5 out of 5]

Not for sale in U.S.A. or Canada = £4.99

Wonderful film noir with incredibly black humour. The drama is oozing thick without going extreme in any direction.

This has a special page -I went through the panels MANY times acting them aloud trying to get the emotive faces just right from line delivery to reaction back and forth to absorb all the feelings so starkly presented- PAGE 15 (of the story) is as good as it gets!

[Senni Oksanen · Rating 2 out of 5]

Vuonna 1987 julkaistu sarjakuva-albumi, jossa tarkastaja Ankardo selvittää aggressiivisen Bronx-karhun ja ”Lili Marleen” -laulun yhteyttä.

Päähenkilö Ankardoa ei kuvata klassisen sankarin lailla, vaan puolestaan tarkastaja näytetään krapulaisena ja passiivisena toimijana, mutta kuitenkin teräväpäisenä, jonka vuoksi hän pystyykin selvittämään tarinan arvoituksen. Kuitenkin päähenkilön passiivisuus tekee tarinasta heikohkon.

Erityisesti pidin albumin kuvituksesta ja värityksestä. Eri tapahtumapaikat olivat värisävyiltään erilaisia, joka toi mukavaa vaihtelua lukemiseen. Lisäksi sarjakuvaruutujen koon avulla tehty tarinan ajan kulkemisen kertominen toimii sarjakuvassa mallikkaasti. Esimerkiksi pidemmissä kohtauksissa ajan ja miljöön tuntu välittyy monen pidemmän ruudun avulla. Viimeiseksi tahdon vielä korostaa taistelukohtauksien kuvauksen onnistuneisuutta.

Juonellisesti tarina oli puolestaan keskinkertainen eikä kovin mielekästä luettavaa, mutta kuvataiteellisena teoksena kirjalla on paikkansa.

[Alex · Rating 2 out of 5]

It's a fairly good story, at least good enough for 50 pages, anything more would be spread too much. The thing I don't like from the series so far, is that Canardo doesn't play the role of the detective at any of the first three albums, merely a observer of the plot that intervenes on key moments. Not much of an inspector tho.

[Elise Belleville · Rating 4 out of 5]

Ambiance... 🥳🥳🥳

[Timo · Rating 3 out of 5]

Todella mustaa ja synkkää meninikiä kaikkine kohtaloineen. Mutta vähitellen alkaa ärsyttää, että Tarkastaja Ankardo ei vieläkään ole tarkastaja vaan lähinnä seuraaja. Ei tämä niin hyvä ollut kuin edelliset, mutta taide edelleen komeaa ja Ankardo viimeisessä kuvassa oikeuttaa koko teoksen olemassaolon.

[Per Lynge Küpper · Rating 5 out of 5]

Noir so bleak you can cut through it with a knife. Amazingly tragic, and the illustrations are so good.

[Ewen · Rating 2 out of 5]

Emprunté aux Champs Libres. Mieux que le tome 0, mais déçu tout de même, je m'attendais à autre chose, quelque chose de plus profond.

[Rex Hurst]

Drawn in a somewhat classic funny animal style, with a dark pallet underlying the entire scene, the main character Canardo (named after the French word “canard”, meaning “duck”) stumbles drunkenly through his life. And considering his world is filled with broken down buildings, grimy landscapes, iron-grey seas, and ruined old forts, who the blame the duck for not wanting to stay sober.

The story is a topsy-turvy one that seems as if it’s rambling in the middle, but eventually all plot points tie in together. Canardo can barely be called a protagonist in this story as he does little but observe the violent and bizarre events, in between bouts of drinking. It is an almost evil tale, with almost no redeeming characters. The action revolves around a gentle bear, easily picked on, who turns into a raging psychopath whenever he hears a particular song. It is a wonderfully sleazy tale with a very violent ending.

[Markku Kesti · Rating 3 out of 5]

Tätä yleensä kehutaan, mutta mulle ei oikein kolahtanut. Alkupään tuotannon vasen pakki.