Kun minä katselen taivasta

by Tiitu Lehtineva

Ajovalo halkoo märkää metsämaisemaa. Männynrunkoja. Pajukkoa. Mustikanvarpuja. Daniel näkee kaiken väärinpäin. Tumma taivas yläpuolella tiputtaa kasvoille kylmiä pisaroita. Korvissa soi kimeästi. Sen läpi kuuluu ainoastaan Henkan ääni, joka huutaa hänen nimeään.

Daniel Lahti on ratamoottoripyöräilijä, jonka matka kulkee läpi Euroopan takaisin kilparadoille vakavan onnettomuuden jälkeen. Hän kantaa mukanaan Henkkaa, päämääränään katoaminen. Helinäkin lähtee karkuun, mutta pakomatka muuttuu pian pelastusoperaatioksi. Kumpikin kantaa kipua, joka näkyy, mutta jota on vaikea sanoittaa ääneen.

KUN MINÄ KATSELEN TAIVASTA kertoo katoamisen vaikeudesta, kuolemasta, arjen suojelusenkeleistä sekä menneisyyden kipeästä. Se kertoo ihmisistä, syyllisyydestä, merestä, jaetuista savukkeista ja viidentoista sentin suojarajasta.

Lehtineva käyttää romaanissaan rohkeasti omia kokemuksiaan masennuksesta, surusta ja menetyksestä. Kirjailija vie lukijansa tuttuun tyyliin niin syviin vesiin, että vaatii tahtoa ja uskoa selviytyä loppuun saakka.

380 pages, Hardcover

First published January 1, 2019

About the author

Tiitu (ent. Tiina) Lehtineva on vuonna 1987 syntynyt etelä-pohjalainen kirjailija, joka vie lukijan syvälle henkilöidensä maailmaan ja uskaltaa kertoa omalla äänellään. Voimakkaista kasvutarinoistaan tunnettu Lehtineva asettaa henkilönsä syviin vesiin nähdäkseen, missä selviytymisen raja menee.

Lehtineva oli 13-vuotias kirjoittaessaan esikoisensa Unelmien painajainen. Vuonna 2005 julkaistua esikoista on seurannut 14 romaania, joista uusin syksyllä 2024 ilmestynyt Hero osa 3.

Lehtineva kirjoittaa nuorille ja nuorille aikuisille, mutta julkaisuluettelosta löytyy myös aikuisille lukijoille suunnattu Lehtinevan omiin kokemuksiin pohjautuva Kun minä katselen taivasta, jossa kirjailija käsittelee rohkeasti omia kokemuksiaan elämästä masennuksen ja itsetuhoisten ajatusten kanssa.

Yhteistyössä kuvittaja Kristiina Mäkimattilan kanssa Lehtineva on julkaissut myös joulusatukokoelman Jouluterveisin Matias ja muut otukset.

Reviews

[Anu Vaarama · Rating 5 out of 5]

Tässäpä on kirja jolle mielelläni hehkutan täydet viisi tähteä. Tarina toimii niin aktiivisesti, että vielä lukemisen jälkeen ajatukseni työstävät sen eri tasoja ja löytävät vieläkin uusia pieniä tasoja ja merkityksiä. Eri näkökulmien vuorottelu alussa on toimiva ja dramaattinen veto jolla lukija imeytyy täysillä mukaan. Kirja on jännittävä, tunteita nostattava, dramaattinen ja todella hyvin ja tasapainoisesti kirjoitettu. Kiitos elämyksestä!

[Mona · Rating 2 out of 5]

Kirja käsittelee masennusta, itsetuhoisuutta, surua ja syyllisyyttä kauniisti ja suoralla tavalla, mihin vaikuttaa varmasti myös se, että kirjailija ammentaa aiheisiin omista kokemuksistaan.

Omaa lukukokemustani kuitenkin etäännytti se, että tarinan sävy, kuljetus ja rakkausjuoni tuntuivat paikoin heppoisemmilta, kuin teemat antaisivat odottaa. Tämä teki kokonaisuudesta hieman epätasaisen, enkä täysin löytänyt sille selkeää kohdeyleisöä (nuoret vai aikuiset?), mikä vaikutti myös siihen, miten tarinaan kiinnityin.

Lisäksi ratamoottoripyöräily on niin keskeisessä roolissa, että se väritti lukemista voimakkaasti. Minulle lajiin liittyvät riskit herättivät eettistä ristiriitaa, jota oli vaikea sivuuttaa, kun se toimii koko tarinan moottorina.

Pidin kirjan nimestä. Sattumaa tai tarkoituksellista? Kun minä katselen taivasta tuo mieleen psalmin, jossa taivaan katselu kytkeytyy ihmisen pienuuden ja merkityksen pohdintaan. Tämä antaa teemoille kauniin lisäulottuvuuden, jota itse tarina ei minulle tällä kertaa täysin onnistunut tuomaan.

[Linnea · Rating 3 out of 5]

Muistaisinpa, miksi olen haalinut käsiini tämän ratamoottoripyöräilyn maailmaan liittyvän ja kuolemaa ja menetystä käsittelevän teoksen.

Oikein kelpo romaani yhtä kaikki, joskin mielestäni hieman liian pitkä ja odotin loppuun jotain suurempaa twistiä.

[Tiitu Lehtineva · Rating 5 out of 5]

Perinteinen lukukierros pari vuotta myöhemmin.

Hämmästyin miten paljon ehdin unohtaa tästä. Hämmästyin myös, miten paljon lopulta jätettiin pois. Daniel ei koskaan mennyt tapaamaan vanhempiaan, vaikka muistan ne kohtaukset edelleen selvästi. Ilahduin erityisesti siitä, miten ihana Mia oli kirjan lopussa.

Tämä kirja kosketti nyt pienen tauon jälkeen erityisesti. Se sai mut muistamaan kaikkia niitä hetkiä kirjan tekemisen parissa. Nosti pintaan ajatuksia ja tunteita, joita olen käsitellyt kirjaa kirjoittaessa. Ihana tästä tuli. Koskettava. Hauska. Tarkka. Toimii. Kiitos lukijoille!

(Sieluun sattuu ne muutamat luvut, jotka on taitossa vahingossa liittyneet yhteen ja kesken sivun näkökulma vaihtuu Helinästä Danieliin ja toisinpäin... Miten? Miten se on tapahtunut?)