What do you think?
Rate this book
Mitä meille tapahtui?
Internet, some ja digitaalisuus ovat muuttaneet peruuttamattomasti meitä ja elämäntapaamme. Jotkut muutoksista ovat selvästi myönteisiä, toiset kielteisiä mutta monet niistä ovat niin uusia ja suuria, että niiden vaikutuksesta on paha vielä sanoa mitään.
Toimittaja Jussi Pullinen käy kirjassaan läpi somen ja internetin merkillistä historiaa tapaus kerrallaan. Hänen kirjansa etsii vastausta kysymykseen: mitä meille tapahtui?
Jussi Pullinen, s. 1982, on digitaaliseen journalismiin erikoistunut Helsingin Sanomien toimittaja. Hän on nykyisin politiikan toimituksen esimies ja on aiemmin toiminut mm. Nyt-liitteen esimiehenä. Lukukaudella 2017 - 2018 hän toimi Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessorina.
Toimittaja Jussi Pullinen käy kirjassaan läpi somen ja internetin merkillistä historiaa tapaus kerrallaan. Hänen kirjansa etsii vastausta kysymykseen: mitä meille tapahtui?
Jussi Pullinen, s. 1982, on digitaaliseen journalismiin erikoistunut Helsingin Sanomien toimittaja. Hän on nykyisin politiikan toimituksen esimies ja on aiemmin toiminut mm. Nyt-liitteen esimiehenä. Lukukaudella 2017 - 2018 hän toimi Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessorina.
324 pages, Hardcover
Published January 1, 2019
7 people are currently reading
77 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 11 of 11 reviews
April 22, 2020
Mielenkiintoinen kirja internetistä, sen historiasta, sosiaalisesta mediasta ja kaikesta mikä tähän liittyy. Hyvin jäsennelty teos, jota oli helppo lukea myös lyhyissä pätkissä. Aiheina muun muassa internetin synty, selfiet, valeuutiset, kuplat ja valvonta. Tavallaan tätä oli todella hämmentävää lukea näin korona-aikaan kun verkon merkitys on yhtäkkiä entistä suurempi, toisaalta nyt oli hyvä aika peilata tämän hetkisiä kokemuksia kaikkeen mitä tässä kirjassa käsiteltiin. Vaikka olisit viettänyt koko elämäsi internetissä ja luulisin tietäväsi siitä kaiken, suosittelen silti lukemaan tämän. Ainakin itse päädyin pohtimaan montaakin asiaa uudelta kantilta.
July 21, 2023
Jussi Pullisen Mitä meille tapahtui? Näin Internet ja sosiaalinen media muuttivat elämämme -tietokirja pureutuu Internetin ja somen historiaan pitkälti anekdoottien ja Wikipedia-tyyppisen tekstin avulla, ja sisältöä täydennetään luvuittain yksittäisillä tietokirjoilla ja tutkimuksilla. Kirjoittaja on Hesarissa töissä ja opiskellut vuoden journalistiikkaa Tampereen yliopistossa, jossa toimi myös vähän aikaa vierailevana proffana.
Kolmeentoista eri lukuun ryhmitelty kokonaisuus on aika onnistunut ja sujuvan helppolukuista tekstiä. Alkuun päästään Arpanetistä eli nykyisen Internetin edeltäjästä, ja siitä lähdetään netin tietotulvaan, muutamien firmojen historiikkeihin (Facebook, Casey Fartonin Air Bed and Breakfast eli Airbnb ja taksifirma Uber), sitten algoritmien manipuloivaan voimaan, kieleen, hymiöihin (Scott Wahlman) meemeihin (Richard Dawkins), selfieihin (Kim Kardashianin bisnekset ja narsismi), valeuutisiin ja trolleihin (Trump), kupliin, erilaisiin alustoihin ja monenkirjaviin somekohuihin kuten metoo-kampanja ja Alyssa Milano ja Harvey Weinstein, ja näistä (ja monista mediakohuista) aika usein lähdetään syventämään yksittäisen luvun sisältöjä – onhan tekijä journalisti itsekin.
Anekdooteista käyvät hyvin esimerkkeinä muuan Rosey Blair, joka aikoinaan sepitti Instagramiin lentokoneromanssin, ja samassa ympäristössä jo edesmennyt muotijonne Teri Niitti aiheutti pahennusta ja katastrofin itselleen julkaisemalla someen kuvan imettävästä äidistä. Tietotulvastakin annetaan muutamia esimerkkejä: Wikipediassa on artikkeleita yli kuusi miljardia, ja Whatsapissa lähetetään yli kymmenkertainen määrä viestiä päivässä siihen verrattuna. Tiedonkeruu olisi muka muokannut meistä ”sähköisen datametsän metsästäjä-keräilijöitä”, jotka yrittävät toimia niin Twitterissä, Tinderissä, Snapchatissä ja sekalaisissa somepalveluissa muiden ohjaamina ja profiloituina manipulointi- ja mainoskohteina. Onpa sitten kyseessä asiapainotteinen faktatiedonhaku tai tulevan kumppanin jahtaaminen, valtava tarjonta johtaa helposti käsiteltävän tiedon pirstaloitumiseen, kokonaiskuvan hämärtymiseen ja asiayhteyksien hahmottamisen vaikeutumiseen. Ongelmia aiheuttavat lisäksi sosiaalisten verkostojen limittyminen digitaalisessa ympäristössä, mutta ”onneksi” Facebookin Zuckerberg tulee avuksi visioineen: ihmisellä tulisi olla vain yksi identiteetti, siis sellainen kuin se on hänen alustallaan someorjalle muokkautunut.
Jostain kummallisesta syystä kirjoittaja virittelee aasinsiltoja ja metatekstiä X-menin Xavieriin ja somemanipulaattoreihin, kunnes pääsee ihan Benthamin panoptikoniin saakka. Sekin onnistutaan muutaman esimerkin avulla (salakuvattu poliisiväkivalta) kääntämään päälaelleen, eli somen myötä valvova silmä voidaan kohdistaa myös päinvastaiseen suuntaan. Samalla kaavalla jatketaan, kun Pullinen nimeää Kalevala-runot meemeiksi, joista sitten syntyi suomalainen kulttuuri. Sisällissodan syyksikin kelpaa kirjoittajan mielestä punaisten ja valkoisten erilaiset lukutottumukset, vaikkei sitä mitenkään täsmennetä.
Kirja ei varsinaisesti tarjoa juurikaan uutta informaatiota niille, jotka ovat seurailleet mediaa viime vuosina ja somen sekä netin kehittymistä sen alkuajoista lähtien. Sanoma on aika simppeli, että pitäisi vaan sopeutua siihen tietovyöryyn ja olla jatkuvasti läsnä niin ihmissuhteissa eri alustojen välityksellä kuin työyhteisönkin tavoitettavissa kellon ympäri.
On vaan niin paljon helpompaa jättää se oma ajattelu muiden kuplaihmisten harteille ja tyytyä vain olemaan algoritmien orjuuttamana. Snapstreakit vielä paljastavat, missä milloinkin ollaan fyysisesti ja milloin on oltu palvelussa aktiivisia. Saamme ilmoituksia, paljonko on viestejä lukematta ja keitä algoritmit tyrkyttävät uusiksi yhteyksiksi ja kenen sisältöjä muka pitäisi lukea. Näillä pyritään lisäämään vuorovaikutuksen määrää ja riippuvuutta ja synnytetään vaikutelmaa, että jatkuva sähköinen viestintä ja roikkuminen digitaalisesti muiden saatavilla muka olisi nykyään normi. Puhutaan lisäksi laumasielujen FOMO-ilmiöstä (fear of missing out). Tuollaisessa mukana roikkuminen on täysin turhaa ja äärimmäisen rasittavaa digitaalista pakkopullaa.
Media- ja lähdekriittisyyttä olisin toivonut enemmän, mutta se on painettu lähes minimiin. Hiukan tulee paikoitellen kriittiselle lukijalle puolivalmiita ajatuskulkuja omalle pohdinnalle. Esimerkiksi Trumpista ja trolleista puheenollen viestin vastaanottajalle "vaihtoehtoiset" faktat ovat täysin yhdentekeviä, kunhan vain (oma uskomus)narratiivi koetaan todenmukaiseksi. Tällöin vasta-argumentit kategorisesti torjutaan ja niiden esittäjien kompetenssi kyseenalaistetaan ja väitteet mitätöidään: eiväthän ne sovi omaan maailmankuvaan, arvoihin tai jo ennalta sisäistettyyn informaatioon. Siksi erilaisissa somekeskusteluissa mielipiteiden vaihto on paikoin raivoisaa, kun ihmisellä on tapana ottaa todesta vain sellaista tietoa, joka sopii omiin mielipiteisiin (esimerkkejä ”someteurastuksista” ja cancel-kulttuurista). Tätä huutoäänestystä tai ragettamista tavataan säestää lapsekkaasti tykkäämällä, peukuttamalla ja laajan hymiöarsenaalin kera. Erilaisuuden ymmärtäminen saattaa kadota kokonaan ja kaventaa maailmankuvaamme, koska niin hakukoneet kuin somepalvelut suodattavat käyttäjälle tarjotun sisällön (ks. Eli Pariserin The Filter Bubble).
Snapstreak-yhteiskunnassa (tai yhteisöissä) pyritään siihen, että on aina oltava saatavilla ja totaalisesti läsnä. Muutoin on vaarana pudota kyydistä – siis oikeastaan syrjäytyä niistä muista algoritmi-ihmisistä (, jotka muistuttavat omaa profiilia tai teennäistä virtuaali-identiteettiä jollain digiplatformilla). Lopulta yhteisöllisyyden korvaama läpitunkeva kaupallisuus vyöryy kaikkeen digitaaliseen vuorovaikutukseen, ja vielä algoritmit sekä tekoäly hoitavat ihmissuhteetkin puolestamme.
Muutama kirjasta poimittu kysymys pohdittavaksi:
– Haluammeko, että superalgoritmi suojaa ja tarkkailee meitä?
– Haluammeko, että tekoäly laskee kaikki elämämme osa-alueet yhteen ja muodostaa niistä lopputuleman, jonka perusteella se jakelee meille neuvoja?
– Haluammeko yhteiskunniltamme tehoa ja turvaa sillä hinnalla, että luovutamme vallanpitäjille ennennäkemättömän pääsyn tietoihimme?
Kolmeentoista eri lukuun ryhmitelty kokonaisuus on aika onnistunut ja sujuvan helppolukuista tekstiä. Alkuun päästään Arpanetistä eli nykyisen Internetin edeltäjästä, ja siitä lähdetään netin tietotulvaan, muutamien firmojen historiikkeihin (Facebook, Casey Fartonin Air Bed and Breakfast eli Airbnb ja taksifirma Uber), sitten algoritmien manipuloivaan voimaan, kieleen, hymiöihin (Scott Wahlman) meemeihin (Richard Dawkins), selfieihin (Kim Kardashianin bisnekset ja narsismi), valeuutisiin ja trolleihin (Trump), kupliin, erilaisiin alustoihin ja monenkirjaviin somekohuihin kuten metoo-kampanja ja Alyssa Milano ja Harvey Weinstein, ja näistä (ja monista mediakohuista) aika usein lähdetään syventämään yksittäisen luvun sisältöjä – onhan tekijä journalisti itsekin.
Anekdooteista käyvät hyvin esimerkkeinä muuan Rosey Blair, joka aikoinaan sepitti Instagramiin lentokoneromanssin, ja samassa ympäristössä jo edesmennyt muotijonne Teri Niitti aiheutti pahennusta ja katastrofin itselleen julkaisemalla someen kuvan imettävästä äidistä. Tietotulvastakin annetaan muutamia esimerkkejä: Wikipediassa on artikkeleita yli kuusi miljardia, ja Whatsapissa lähetetään yli kymmenkertainen määrä viestiä päivässä siihen verrattuna. Tiedonkeruu olisi muka muokannut meistä ”sähköisen datametsän metsästäjä-keräilijöitä”, jotka yrittävät toimia niin Twitterissä, Tinderissä, Snapchatissä ja sekalaisissa somepalveluissa muiden ohjaamina ja profiloituina manipulointi- ja mainoskohteina. Onpa sitten kyseessä asiapainotteinen faktatiedonhaku tai tulevan kumppanin jahtaaminen, valtava tarjonta johtaa helposti käsiteltävän tiedon pirstaloitumiseen, kokonaiskuvan hämärtymiseen ja asiayhteyksien hahmottamisen vaikeutumiseen. Ongelmia aiheuttavat lisäksi sosiaalisten verkostojen limittyminen digitaalisessa ympäristössä, mutta ”onneksi” Facebookin Zuckerberg tulee avuksi visioineen: ihmisellä tulisi olla vain yksi identiteetti, siis sellainen kuin se on hänen alustallaan someorjalle muokkautunut.
Jostain kummallisesta syystä kirjoittaja virittelee aasinsiltoja ja metatekstiä X-menin Xavieriin ja somemanipulaattoreihin, kunnes pääsee ihan Benthamin panoptikoniin saakka. Sekin onnistutaan muutaman esimerkin avulla (salakuvattu poliisiväkivalta) kääntämään päälaelleen, eli somen myötä valvova silmä voidaan kohdistaa myös päinvastaiseen suuntaan. Samalla kaavalla jatketaan, kun Pullinen nimeää Kalevala-runot meemeiksi, joista sitten syntyi suomalainen kulttuuri. Sisällissodan syyksikin kelpaa kirjoittajan mielestä punaisten ja valkoisten erilaiset lukutottumukset, vaikkei sitä mitenkään täsmennetä.
Kirja ei varsinaisesti tarjoa juurikaan uutta informaatiota niille, jotka ovat seurailleet mediaa viime vuosina ja somen sekä netin kehittymistä sen alkuajoista lähtien. Sanoma on aika simppeli, että pitäisi vaan sopeutua siihen tietovyöryyn ja olla jatkuvasti läsnä niin ihmissuhteissa eri alustojen välityksellä kuin työyhteisönkin tavoitettavissa kellon ympäri.
On vaan niin paljon helpompaa jättää se oma ajattelu muiden kuplaihmisten harteille ja tyytyä vain olemaan algoritmien orjuuttamana. Snapstreakit vielä paljastavat, missä milloinkin ollaan fyysisesti ja milloin on oltu palvelussa aktiivisia. Saamme ilmoituksia, paljonko on viestejä lukematta ja keitä algoritmit tyrkyttävät uusiksi yhteyksiksi ja kenen sisältöjä muka pitäisi lukea. Näillä pyritään lisäämään vuorovaikutuksen määrää ja riippuvuutta ja synnytetään vaikutelmaa, että jatkuva sähköinen viestintä ja roikkuminen digitaalisesti muiden saatavilla muka olisi nykyään normi. Puhutaan lisäksi laumasielujen FOMO-ilmiöstä (fear of missing out). Tuollaisessa mukana roikkuminen on täysin turhaa ja äärimmäisen rasittavaa digitaalista pakkopullaa.
Media- ja lähdekriittisyyttä olisin toivonut enemmän, mutta se on painettu lähes minimiin. Hiukan tulee paikoitellen kriittiselle lukijalle puolivalmiita ajatuskulkuja omalle pohdinnalle. Esimerkiksi Trumpista ja trolleista puheenollen viestin vastaanottajalle "vaihtoehtoiset" faktat ovat täysin yhdentekeviä, kunhan vain (oma uskomus)narratiivi koetaan todenmukaiseksi. Tällöin vasta-argumentit kategorisesti torjutaan ja niiden esittäjien kompetenssi kyseenalaistetaan ja väitteet mitätöidään: eiväthän ne sovi omaan maailmankuvaan, arvoihin tai jo ennalta sisäistettyyn informaatioon. Siksi erilaisissa somekeskusteluissa mielipiteiden vaihto on paikoin raivoisaa, kun ihmisellä on tapana ottaa todesta vain sellaista tietoa, joka sopii omiin mielipiteisiin (esimerkkejä ”someteurastuksista” ja cancel-kulttuurista). Tätä huutoäänestystä tai ragettamista tavataan säestää lapsekkaasti tykkäämällä, peukuttamalla ja laajan hymiöarsenaalin kera. Erilaisuuden ymmärtäminen saattaa kadota kokonaan ja kaventaa maailmankuvaamme, koska niin hakukoneet kuin somepalvelut suodattavat käyttäjälle tarjotun sisällön (ks. Eli Pariserin The Filter Bubble).
Snapstreak-yhteiskunnassa (tai yhteisöissä) pyritään siihen, että on aina oltava saatavilla ja totaalisesti läsnä. Muutoin on vaarana pudota kyydistä – siis oikeastaan syrjäytyä niistä muista algoritmi-ihmisistä (, jotka muistuttavat omaa profiilia tai teennäistä virtuaali-identiteettiä jollain digiplatformilla). Lopulta yhteisöllisyyden korvaama läpitunkeva kaupallisuus vyöryy kaikkeen digitaaliseen vuorovaikutukseen, ja vielä algoritmit sekä tekoäly hoitavat ihmissuhteetkin puolestamme.
Muutama kirjasta poimittu kysymys pohdittavaksi:
– Haluammeko, että superalgoritmi suojaa ja tarkkailee meitä?
– Haluammeko, että tekoäly laskee kaikki elämämme osa-alueet yhteen ja muodostaa niistä lopputuleman, jonka perusteella se jakelee meille neuvoja?
– Haluammeko yhteiskunniltamme tehoa ja turvaa sillä hinnalla, että luovutamme vallanpitäjille ennennäkemättömän pääsyn tietoihimme?
February 21, 2021
Toimiva kokoelma artikeleita somen ja internetin viime vuosien kehityksestä. Varsinaisesti otsikon kysymykseen kirja ei vastaa, koska eihän meille oikeasti mitään tapahtunut, olemme vain opetelleet käyttämään erilaisia uusia välineitä, palveluita ja mahdollisuuksia. Välillä oppiminen on ollut heikompaa, välillä parempaa.
July 17, 2020
Sujuvahko paketti viime vuosina ajankohtaisista meemeistä, selfieistä, alogoritmeistä, somekohuista jne. Teos ei juuri tarjoa uutta tietoa mikäli on vähääkään perillä netistä ja lukee uutisia. Nimi johtaa myös harhaan, sillä kirjassa ei käsitellä niinkään mitään yhtä suurta muutosta vaan lähinnä esitellään em. netin ilmiöitä.
April 19, 2020
Kenties tärkein kirja, jonka tässä maailmanajassa voi lukea. Teoksen herättämiä ajatuksia www.vapaakytkin.fi/2020/04/19/kaikkit...
January 11, 2021
Helppolukuinen, joskin pintapuolinen ja pamflettimainen katsaus Internetin sekä eritoten sosiaalisen median historiaan ja kulttuurihistoriaan, tarinallistettuna erinäisten mediahuomiota saaneiden tapausten kautta.
Kirjan sisällön suurin ongelma on siitä täysin puuttuva mediakriittisyys. Perinteisen median roolin ja samalla vastuun kirjoittaja sivuuttaa kokonaan.
Kirjan toinen ongelma on kritiikittömyys valittuja lähteitä ja sitä kautta itseään kohtaan. Lähdekritiikkiä ei ihmeemmin kirjoittaja teoksessaan harjoita.
Kirja on kuin pitkä lehtiartikkeli tai -kolumni. Hyvin kirjoitettu tuotos, joka osoittaa mielellään vikoja muissa kuin itsessään.
Kirjan sisällön suurin ongelma on siitä täysin puuttuva mediakriittisyys. Perinteisen median roolin ja samalla vastuun kirjoittaja sivuuttaa kokonaan.
Kirjan toinen ongelma on kritiikittömyys valittuja lähteitä ja sitä kautta itseään kohtaan. Lähdekritiikkiä ei ihmeemmin kirjoittaja teoksessaan harjoita.
Kirja on kuin pitkä lehtiartikkeli tai -kolumni. Hyvin kirjoitettu tuotos, joka osoittaa mielellään vikoja muissa kuin itsessään.
October 23, 2022
Ihan mielenkiintoinen läpileikkaus sosiaaliseen mediaan ja mediakentän murrokseen. Konkreettiset esimerkit maailmalta helpottivat lukukokemusta ja voin sanoa lukeneeni ensimmäisen tietokirjani tälle vuotta.
December 30, 2020
Hieno kirja internetin, ja etenkin sosiaalisen median historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Chatti-purkeista ja IRC-galleriasta alkaen kun nettiä on kahlannut, tämä kirja koosti minunkin digitaalisen elämäni.
January 31, 2021
Hyviä huomiota ja ajatuksia internetistä ja sen ilmiöistä.
May 25, 2023
Internet muuttaa maailmaa ja meitä. Mielenkiintoista ja nasevaa pohdiskelun aihetta.
February 10, 2020
Teosta, jossa ammatti(taitoinen)kirjoittaja on jäsennellyt, analysoinut, pohtinut ja liittänyt aiempiin teorioihin meidän kaikkien elämästä ja viime vuosikymmenistä tuttuja ilmiöitä, on ilo lukea. Mitään suurta uutta ei ehkä paljastu, mutta asiat ja niiden syy- ja seuraussuhteet näyttäytyvät loogisena ja kiinnostavana. Sujuva teksti on mukavaa luettavaa. Suositeltava teos kaikille internetin ja sosiaalisen median mukanaan tuomia ilmiöitä joskus hämmästelleille tai niistä huolestuneille. Helmet2020 haasteessa kohtaan 35 (kirjassa käytetään sosiaalista mediaa) tai kohtaan 17, tutkijan kirjoittama kirja (Pullinen on ollut kirjaa tehdessään vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa).
Displaying 1 - 11 of 11 reviews