What do you think?
Rate this book
Enää en pelkää - Kirja rakkaudesta
”Kun olen läsnä tässä hetkessä, olen paikassa, joka aukeaa ylöspäin. Aukeaa kohti taivasta. Silloin elämä on ihme, ja minä täytyn ilolla.”
Tommy Hellsten pohtii koskettavassa uutuusteoksessaan rakkauden voimaa ja läsnäolon ihmettä.
Rakkaus ja intuitio ovat oppaitamme, jos vain annamme niille mahdollisuuden. Ne kertovat, että elämän hallitsemattomuuden keskelle on kätketty läsnäolo ja rauha. Oikotietä niiden luokse ei kuitenkaan ole, vaan elämä riisuu meitä kaiken aikaa vaikka omavoimaisuudellamme kuinka koetamme sitä vastustaa.
Vasta antauduttuamme voimme astua eteenpäin ja löytää sen mitä olemme etsineet. Rakkaus ja intuitio näyttävät tietä mielekkyyteen; niissä voimme kokea ihmeen, joka on totisinta totta ja muuttaa elämämme.
Tommy Hellsten pohtii koskettavassa uutuusteoksessaan rakkauden voimaa ja läsnäolon ihmettä.
Rakkaus ja intuitio ovat oppaitamme, jos vain annamme niille mahdollisuuden. Ne kertovat, että elämän hallitsemattomuuden keskelle on kätketty läsnäolo ja rauha. Oikotietä niiden luokse ei kuitenkaan ole, vaan elämä riisuu meitä kaiken aikaa vaikka omavoimaisuudellamme kuinka koetamme sitä vastustaa.
Vasta antauduttuamme voimme astua eteenpäin ja löytää sen mitä olemme etsineet. Rakkaus ja intuitio näyttävät tietä mielekkyyteen; niissä voimme kokea ihmeen, joka on totisinta totta ja muuttaa elämämme.
137 pages, Hardcover
First published January 1, 2019
8 people are currently reading
76 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
July 5, 2020
Olipahan aimo annos mukafilosofista p*skaa. Luin aiemmin kirjailijalta noin 20 vuotta vanhan teoksen Saat sen mistä luovut ja halusin katsoa, mitä on tapahtunut tässä parin vuosikymmenen aikana: ei juuri mitään.
Teos rakentuu ajatusvirtamaiselle vastakkainasettelujen luetteloinnille, joka alkaa tökkiä hyvin pian. Tämä on nähty jo 20 vuotta sitten. Ainoa ero teosten välillä on se, että tässä tuoreessa jumalhöpötys on läsnä koko ajan, ei vain osana teosta. Tiivistyksenä tämä teos käsittelee Jumalan olemista ihmisessä. Hellsten pohtii totuuden ja tietoisuuden olemusta jumalkäsityksensä läpi. Voi toimia jollekin, mutta mulle ei jatkoon.
Tässä oli ehkä jotain hyviäkin pointteja hetkittäin, mutta ne jäivät muun sontakasan alle, enkä muista niitä enää. Yksi tähti oivalluksesta, että kaikilla pitäisi olla sisäinen Einari.
Teos rakentuu ajatusvirtamaiselle vastakkainasettelujen luetteloinnille, joka alkaa tökkiä hyvin pian. Tämä on nähty jo 20 vuotta sitten. Ainoa ero teosten välillä on se, että tässä tuoreessa jumalhöpötys on läsnä koko ajan, ei vain osana teosta. Tiivistyksenä tämä teos käsittelee Jumalan olemista ihmisessä. Hellsten pohtii totuuden ja tietoisuuden olemusta jumalkäsityksensä läpi. Voi toimia jollekin, mutta mulle ei jatkoon.
Tässä oli ehkä jotain hyviäkin pointteja hetkittäin, mutta ne jäivät muun sontakasan alle, enkä muista niitä enää. Yksi tähti oivalluksesta, että kaikilla pitäisi olla sisäinen Einari.
May 30, 2020
Tiivistetty esitys Hellstenin filosofisesta lähestymisestä ihmisenä olemiseen ja elämiseen. Tiiviyden vuoksi teksti liikkuu hyvin abstraktilla tasolla, mutta kuitenkin helposti ymmärrettävänä ja arkitodellisuutta kuvaavana. Pohdintaa ihmisen pelon voittamisesta, nöyrtymisestä ja terveestä itsekunnioituksesta. Lämmin lähestymistapa, mutta ei anna lukijan piiloutua omaa vastuutaan elämästään.
July 15, 2020
Nappasin tämän luettavaksi ihan extempore, kun oli mielikuva että Hellstenhän on pidetty kirjoittaja ja ajattelija. No. Olisinpa vähän tutustunut etukäteen niin olis välttyny tältä uuvuttavalta jumalpaasaukselta ja vastakohtien luetteloinnilta.
August 30, 2020
"Hengellisyys ja psykologia kuuluvat yhteen. Ilman psykologiaa, hengellisyys on pakoa todellisuudesta. Ilman hengellisyyttä, psykologia perustuu onttoon ihmiskuvaan."
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättelevä esitys rakkaudesta, armosta, tietoisuudesta ja syyllisyyden vapauttavasta voimasta. Olen ehkä vähän allerginen Hellstenin tyylille kirjoittaa ja ilmaista asiat, mutta oli siellä paljon hyviäkin pointteja.
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättelevä esitys rakkaudesta, armosta, tietoisuudesta ja syyllisyyden vapauttavasta voimasta. Olen ehkä vähän allerginen Hellstenin tyylille kirjoittaa ja ilmaista asiat, mutta oli siellä paljon hyviäkin pointteja.
August 4, 2024
Mielestäni upea teos, jonka äärelle palaan yhä uudestaan hakemaan näkökulmia, ajatuksia ja turvaa. Suosittelen kaikille ❤️
October 19, 2023
This was insanely good.
I've been writing about love, religion, of creativity and the universe. Sounds deep, but it's really not. It's something we navigate through our every day, something very tangible and pragmatic.
Not a science, but a profound feeling.
I've been reading everything about love from bell hooks to Erich Fromm to Jay Shetty to... everything I could find. And everything else seems to fail and fall short. They seem to be about relationships, which is fine. But love, love, love... A whole other world. Hellsten seems to be way more in touch with it and reading him is always a breath of fresh air.
So I have composed or complied my own theories of love and everything mentioned above. I have it, it's right there. And it's very close to Hellsten. I just want to make it clear that I came to my conclusion myself (of course based on everything I've read, talked, seen, head...) and Hellsten seems to be there, too. I'm no Hellsten, but we seem to have the same view of life and I'm happy for it. But I'm not as good psychologically as Hellsten, never will be. He is on a whole other level. It's overwhelmingly clear, powerful and deep.
And yes, he is a religious dude. If you know me you know that I hate christianity and religion in overall from the bottom of my heart. I have tattooed a pentagram, 666, burning bible, "hail satan" and such things all over my body just to underline it. Yet I still have religious symbols, too. Because I'm very spiritual. How could you not be? And religions, churches, are just ways for humans to worship themselves, to control each other, to push others down and do the worst things possible. But yes, there is a higher force. No, it's not a old dude. It's something beyond you yet still deep inside of you, it's your core and all of use and the core of everything that ever was. That thing is more of a synonym for love than anything romantic will ever be.
That's why I don't mind Hellsten talking about god. It's a symbol and you can use it however you wish. The base line is that you are not the biggest authority around here and it's such a relief.
Love is all.
I've been writing about love, religion, of creativity and the universe. Sounds deep, but it's really not. It's something we navigate through our every day, something very tangible and pragmatic.
Not a science, but a profound feeling.
I've been reading everything about love from bell hooks to Erich Fromm to Jay Shetty to... everything I could find. And everything else seems to fail and fall short. They seem to be about relationships, which is fine. But love, love, love... A whole other world. Hellsten seems to be way more in touch with it and reading him is always a breath of fresh air.
So I have composed or complied my own theories of love and everything mentioned above. I have it, it's right there. And it's very close to Hellsten. I just want to make it clear that I came to my conclusion myself (of course based on everything I've read, talked, seen, head...) and Hellsten seems to be there, too. I'm no Hellsten, but we seem to have the same view of life and I'm happy for it. But I'm not as good psychologically as Hellsten, never will be. He is on a whole other level. It's overwhelmingly clear, powerful and deep.
And yes, he is a religious dude. If you know me you know that I hate christianity and religion in overall from the bottom of my heart. I have tattooed a pentagram, 666, burning bible, "hail satan" and such things all over my body just to underline it. Yet I still have religious symbols, too. Because I'm very spiritual. How could you not be? And religions, churches, are just ways for humans to worship themselves, to control each other, to push others down and do the worst things possible. But yes, there is a higher force. No, it's not a old dude. It's something beyond you yet still deep inside of you, it's your core and all of use and the core of everything that ever was. That thing is more of a synonym for love than anything romantic will ever be.
That's why I don't mind Hellsten talking about god. It's a symbol and you can use it however you wish. The base line is that you are not the biggest authority around here and it's such a relief.
Love is all.
August 8, 2021
Tommy Hellsten, Enää en pelkää (2019) e- ja äänikirja/s. 137
Olimme lähdössä moottoripyöilemään ja tahdoin jotain kuunneltavaa. Nappasin ensimmäisen lyhyehkön kirjan, ja näin luureihini valikoitui Storytelin hyllystä "Enää en pelkää". Mitään mielikuvaa sisällöstä ei ollut, mutta oletin saavani kuulla Frank Martelan tai Merete Mazzarellan tapaisen sivistyneen ihmisen perusteellista pohdintaa. Petyin.
Jaarittelevan alun jälkeen tuli tolkuttomasti kysymyksiä mutta ei kunnollisia vastauksia. Pian kerronnan sävy muuttui yhä uskonnollisemmaksi, ja mietin, mikä tämä kirja on ja miksi kirjoitettu.
Kirjan teksti nimittäin on yhtä ajatustenvirtaa, ja teoksessa sivutaan monia kiinnostavia asioita, mm. häpeää, pelkoa, luovuutta, intuitiota, lahkoja ja taivastietoisuutta. Mitään ei vain pohdita kunnolla, mutta abstrakteja kielikuvia ja kaikenlaista sanahelinää sen sijaan riittää. Loppujen lopuksi kirjan tärkein pointti lienee se, miten Jumala on oikeastaan jokaisessa meissä ihmisessä.
Koska en kyydissä pystynyt vaihtamaan kirjaa ja ehdin tien päällä kuunnella yli puolet, kahlasin kirjan loppuun. Vaikka en pitänyt kirjoitustyylistä eikä sisältökään säväyttänyt, kirjasessa on joitakin kiinnostavia ajatuskulkuja.
Silti juuri nyt tuntuu, että teos on heikoin kirja, jonka olen tänä vuonna lukenut. Ehkäpä pitää testata, onko "Virtahepo olohuoneessa" nykymittapuulla samaa kastia. Se nimittäin tuli suositukseksi heti, kun sain luettua "Isä pullossa" -kirjan.
Helmet 2021: 4, 6, 23, 37 ja 45
Lainauksia:
"Terve kunnianhimo nousee narsismista. Terve narsismi on sitä, että arvostamme itseämme niin paljon, että uskallamme ottaa oman paikkamme ja viedä tilaa./--/ Jos ei ota omaa paikkaansa, kokee toiset helposti uhkana, ja syntyy kateus. Kateus on oikeastaan sitä, ettei uskalla viedä tilaa, ja muiden niin tehdessä tuntee vihaa, koska kokee muiden uskalluksen olevan itseltä pois."
"Pahantahtoisuus sitä vastoin syntyy, jos ei kykene tai uskalla sallia itselleen sitä hyvää, jota sisimmässään haluaisi ja tarvitsisi. Oma syli on silloin täynnä tyydyttämättömiä tarpeita ja muut näyttävät kilpailjoilta; maailman hyvä ei riitä kaikille, ja jos joku toinen saa jotain, se on itseltä pois."
" Sanotaan, että todella menestyneet ihmiset eivät ole koskaan pyrkineet menestymään. He ovat yksinkertaisesti tehneet intohimoisesti sitä, mitä ovat rakastaneet."
Olimme lähdössä moottoripyöilemään ja tahdoin jotain kuunneltavaa. Nappasin ensimmäisen lyhyehkön kirjan, ja näin luureihini valikoitui Storytelin hyllystä "Enää en pelkää". Mitään mielikuvaa sisällöstä ei ollut, mutta oletin saavani kuulla Frank Martelan tai Merete Mazzarellan tapaisen sivistyneen ihmisen perusteellista pohdintaa. Petyin.
Jaarittelevan alun jälkeen tuli tolkuttomasti kysymyksiä mutta ei kunnollisia vastauksia. Pian kerronnan sävy muuttui yhä uskonnollisemmaksi, ja mietin, mikä tämä kirja on ja miksi kirjoitettu.
Kirjan teksti nimittäin on yhtä ajatustenvirtaa, ja teoksessa sivutaan monia kiinnostavia asioita, mm. häpeää, pelkoa, luovuutta, intuitiota, lahkoja ja taivastietoisuutta. Mitään ei vain pohdita kunnolla, mutta abstrakteja kielikuvia ja kaikenlaista sanahelinää sen sijaan riittää. Loppujen lopuksi kirjan tärkein pointti lienee se, miten Jumala on oikeastaan jokaisessa meissä ihmisessä.
Koska en kyydissä pystynyt vaihtamaan kirjaa ja ehdin tien päällä kuunnella yli puolet, kahlasin kirjan loppuun. Vaikka en pitänyt kirjoitustyylistä eikä sisältökään säväyttänyt, kirjasessa on joitakin kiinnostavia ajatuskulkuja.
Silti juuri nyt tuntuu, että teos on heikoin kirja, jonka olen tänä vuonna lukenut. Ehkäpä pitää testata, onko "Virtahepo olohuoneessa" nykymittapuulla samaa kastia. Se nimittäin tuli suositukseksi heti, kun sain luettua "Isä pullossa" -kirjan.
Helmet 2021: 4, 6, 23, 37 ja 45
Lainauksia:
"Terve kunnianhimo nousee narsismista. Terve narsismi on sitä, että arvostamme itseämme niin paljon, että uskallamme ottaa oman paikkamme ja viedä tilaa./--/ Jos ei ota omaa paikkaansa, kokee toiset helposti uhkana, ja syntyy kateus. Kateus on oikeastaan sitä, ettei uskalla viedä tilaa, ja muiden niin tehdessä tuntee vihaa, koska kokee muiden uskalluksen olevan itseltä pois."
"Pahantahtoisuus sitä vastoin syntyy, jos ei kykene tai uskalla sallia itselleen sitä hyvää, jota sisimmässään haluaisi ja tarvitsisi. Oma syli on silloin täynnä tyydyttämättömiä tarpeita ja muut näyttävät kilpailjoilta; maailman hyvä ei riitä kaikille, ja jos joku toinen saa jotain, se on itseltä pois."
" Sanotaan, että todella menestyneet ihmiset eivät ole koskaan pyrkineet menestymään. He ovat yksinkertaisesti tehneet intohimoisesti sitä, mitä ovat rakastaneet."
July 3, 2021
Vaikeaselkoista filosofisteologista pohdintaa, vaikka välillä kyllä joku pointti osuu. Ole rehellinen. Ole läsnä.
April 13, 2024
Kuuntelin tämän äänikirjana. Luultavasti toimii paremmin luettuna, koska teksti vaatii sulattelua todella usein.
Displaying 1 - 9 of 9 reviews