Iltavahtimestarin kierrokset

by Matias Riikonen

Paljon voi oppia tästä maailmasta vain katsomalla, missä on valot yöaikaan päällä. Vuosina 2014–2017 Matias Riikonen käveli samaa reittiä öisessä Helsingissä. Iltavahtimestarin kierrokset kirjaa tunnontarkasti ylös kohtaamiset ihmisten, eläinten ja ilmestysten kanssa. Vastaan tulee niin hylättyjä lapsia, kesähämärässä ilakoivia teinejä kuin roskalavalla uivia delfiinejä. Riikonen seurustelee kummitusten kanssa, todistaa Espoon haihtumista ilmaan ja pelkää maailmanloppua Perseidien meteorisateessa.

Öisten katujen fantasmagoria liikkuu kuvista ja kuvauksesta esseemäiseen kerrontaan. Se vaeltaa samoilla rannoilla Mirkka Rekolan kanssa ja tutkii, mitä yhteistä on J. M. Barriella ja Eläinmuseon namusedällä. Se asettuu häilyvien ja ei-olemassaolevien olentojen puolelle ja muistuttaa, että pilvimaisemat ovat olennainen osa kaupunkikuvaa.

Iltavahtimestarin kierrokset on elegantti ja omakohtainen dokumentti aaveiden ja unien kaupungista sekä siitä hinnasta, mikä maksetaan houreille antautumisesta. Kirja on omaelämäkerrallisen teosparin ensimmäinen osa.

Genres: Finnish Literature, Novels, Fiction

130 pages, Hardcover

First published August 27, 2019

About the author

Matias Riikonen on suomalainen kirjailija. Riikonen on opiskellut kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Esikoisromaani Nelisiipinen lokki oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Teokset Suuri fuuga ja Kiertorata voittivat yhdessä Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2017. Romaani Matara oli vuoden 2021 Finlandia-ehdokkaana ja voitti Tulenkantaja-palkinnon.

Reviews

[Tuomas Aitonurmi · Rating 4 out of 5]

Kertomuksia kaupungin illoista ja öistä. Matias Riikosen pienoisromaani Iltavahtimestarin kierrokset koostuu episodeista, jotka eroavat toisistaan ajallisesti jonkin verran; paikat pysyvät samoina, mutta niistä aukeaa aina uutta. Tekstissä on jotakin lempeän uneliasta, vaikka välillä Riikonen kuvaa uhkaavia, pelottaviakin tilanteita. Öinen Helsinki on sekä rauhallinen että rauhaton, riippuu mistä kadunkulmasta kulloinkin kääntyy. Kaupungin rakennetun maiseman kuvaukseen yhdistyvät sään ja avaruuden ilmiöt, mikä kohottaa kirjoituksen astetta laajemmin pohdiskelevalle tasolle minun silmissäni. Pidin kovasti kohdasta, jossa Riikonen siteeraa Helvi Hämäläistä, joka pohtii pilvien olennaista osuutta Helsingin kaupunkinäkymässä. Kirjallisista viitteistä rakentuu romaaniin myös esseemäistä tasoa.

Teoksen kieli on pakottoman oloista, ilmaisultaan rauhallista. Välillä kuvailussa yllytään vaikuttaviin kielikuviin. Kerronta tuntuu unenomaiselta, samalla kuvatut kohtaamiset ovat kaikessa kummallisuudessaan hyvin tosia. Miellyttävä pieni kirja, jonka lauseissa taitaa olla paljon enemmän kuin ensinäkemällä näyttää. Helsinki-aiheinen kaunokirjallisuus saa Iltavahtimestarin kierroksista kauniin lisän.

"Tuuli miltei huomaamattomasti, lähinnä sen tajusi venesataman suunnalta kuuluvasta kilkatuksesta. Mutta kun kylmä kerran tarttuu vaatteiden alle, se tarttuu tiukasti kiinni. Ja kylmä on hyvä. Se saa muistamaan, että ihminen koostuu pettävistä haaveista ja pettävästä aineesta, eikä toista ole helppo erottaa toisesta." (s. 12)

[Emmi K · Rating 4 out of 5]

Yöllistä Helsinkiä hyvin pohdiskelevalla otteella. Pidin kovasti!

[Laura Walin · Rating 5 out of 5]

Olisin voinut kierrellä Matias Riikosen kanssa iltavahtimestarin kierroksilla vaikka kuinka pitkään. Riikosella on ainutlaatuinen kyky nähdä maailma omaperäisellä, ainutlaatuisella tavallaan ja tehdä sanoilla olemassa olevasta todellisuudesta jotain erityistä.

Tässä teoksessa Helsinginniemen etelä- ja länsiosat muuttuivat pimeän ajan asukkaiden näyttämöksi, jossa paikat ja rakennukset muuttavat myös muotoaan auringonvalon hävittyä. Riikosen illasta toiseen toistuvat kävelyreitit tulevat tutuiksi mutta muuttavat myös jatkuvasti muotoaan, eikä niin iltavahtimestari itse kuin lukijakaan voi koskaan tietää, mitä reitiltä löytyy.

Iltavahtimestarin kierroksissa on samaa lumoa kuin Riikosen Matarassa, johon myös rakastuin. Molempien teoksien tenho syntyy siitä, että vaikka tietää kyseessä olevan mielikuvitusmaailman, sen silti hyväksyy totena. Riikonen antaa paatuneimmallekin realistille mahdollisuuden nähdä ympäröivän todellisuuden hänen ihmeellisten silmälasiensa lävitse.

[Ville Verkkapuro · Rating 4 out of 5]

What a wonderful, big small book.
Pure pleasure walking the streets of Helsinki. This even visited my home street, walked by it and went to sniff some poppers to the porn shop. That's a part of Helsinki too, mine also, along with all of its sights and histories. I think I'll never forget the idea that the true Helsinki existed before wars and had a cool, international atmosphere. I don't care if it's true or not.

[Tomi · Rating 4 out of 5]

Kyllähän tästä syntyy halu lähteä kulkemaan öisiä katuja, vaikka siellä ei varmasti samalla tavalla näkisikään.

[Tomi · Rating 5 out of 5]

Upea.

[Kaisa Ranta]

Maaginen, viipyilevä ja esseistinenkin romaani. Nautin suuresti öisen Helsingin näkymistä, Riikosen kielestä, havainnoista ja assosiaatioketjuista.

[Pekka · Rating 4 out of 5]

Koulun iltavahtimestari kävelee lukemattomia kertoja Taka-Töölöstä Eiraan ja havainnoi öistä Helsinkiä hieman Sebaldin hengessä.

Miksipä ei!

[Annika Vesteri · Rating 2 out of 5]

Kuuntelin tämän äänikirjana, oli pikkuinen, lyhyt kokemus, vain 3 h 40 min. Itselläni oli hieman vaikeaa päästä kirjan tunnelmaan, ehkäpä suurimmaksi osaksi siksi, kun tunnen Helsinkiä niin kovin huonosti ja Riikonen kuitenkin kuvaili melko tarkasti, missä päin Helsinkiä hän milloinkin oli menossa. Toisekseen, luulen, että tämä olisi kohdallani toiminut paremmin fyysisenä kirjana, olisin pystynyt helpommin jäädä makustelemaan lukemaani, ehkä palata sivuja taaksepäin, tutkia ehkä karttaa. Nyt tuntui, että rämmin pikana koko kirjan läpi enkä tule tulevaisuudessa muistamaan kirjasta juuri mitään. Sinällään kirjaa kuunnellessa Riikosen kertomat pikku tarinat ja kohtaamiset olivat mielenkiintoisia ja kivoja tarinoita, mutta kuten sanoin, jonkin ajan päästä en ehkä muista niitä enää. Ne jäivät ehkä kohdallani melko irtonaisiksi, kun en osannut sijoittaa tapahtumia Helsingin kartalle.

[Kirja Vieköön! · Rating 4 out of 5]

Esseistinen pienoisromaani perustuu tarkasti muistivihkoon kirjatuille öisille havainnoille Helsingistä kolmen vuoden ajalta ja eri vuodenaikoina. Yksinäinen yökävelijä tapasi reitillään öisiä kulkijoita, juhlivia nuoria ja juhlapukuisia aikuisia; joku rakennus tai kadunnimi innosti häntä laajempaankin pohdintaan.⠀Öisten katujen tunnelma on unenomainen ja taianomainen. Tuuli ujeltaa, lumisade viiltää kasvojen ihoa ja veneiden köydet kilkattavat. Hietaniemen hautausmaakin on täynnä elämää, vaikka se on elävistä tyhjä.

Riikosen esseitä lukiessa minulle tuli mieleen Carlos Ruiz Zafónin myyttinen ja mystinen Barcelona. Löysin samaa tunnelmaa, vaikka Helsinki ei yhtä goottiselta näyttäytynytkään. Iltavahtimestarin kierrokset oli vallan hurmaava pieni teos ja sen kieli kirkasta ja hiottua.

[Susanna B · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen pienoisromaani tutustutti yölliseen Helsinkiin. Kirjailija kulkee todellisuuksien välillä oman päänsä sisältä luihin ja ytimiin asti hyytävään tuuleen. Eri asioiden assosiaatiot jäljittelevät iltavahtimestarin kävelemiä polkuja ja palaavat lopulta sinne mistä lähtivätkin, taskut enemmän täysinä vai tyhjinä. Mene ja tiedä.
Pidin kovasti Riikosen tyylistä, mutta koska en tunne Helsinkiä yhtään jäi minulle hieman kalvava tunne kirjan luettuani.

[Vappu · Rating 4 out of 5]

"Rantahiekalla tummat hahmot tanssivat kiihkeästi. 'Tää on twerkkaamista', joku huusi. Ja äkkiä ympärilläni lenteli lepakoita, hämärässä ne näyttivät lintujen varjoilta, jotka olivat revenneet isännistään ja sinkoilivat hervottomasti sinne tänne. Rantaviivaa käveli juopottelijoiden siluetteja, joiden pullojen kallistuskulmien jyrkkeneminen oli kuin jonkinlainen yön etenemisen osoitus."

[Ville Sallinen · Rating 4 out of 5]

Öinen tarkkailija kulkee joka yö suunnilleen samaa Etelä-Helsingin rantareittiä aistit auki havaintojaan ja ajatuksiaan kuvaten. Paljon hyviä oivalluksia ja lauseita.

Tämä olisi parhaimmillaan luku kerrallaan, hitaasti nautittuna. Nyt jouduin itse kiirehtimään kirjaston bestsellerin palautusaikataulun vuoksi suurimman osan putkeen. Täytyy palata tähän vielä joskus myöhemmin.

[Leo · Rating 4 out of 5]

Riikonen kuvailee tässä herkin ja tyylikkäin sanoin sitä öisen Helsingin magiaa, jota itse olen saanut kahtena kesänä sanomalehdenjakajana toimiessani saanut kokea. Aina tapahtuu jotain uutta, pientä mutta suurta samaan aikaan.

Ikäni olen asunut niillä kulmilla, joilla tässä liikutaan, mutta kaikkea en ole tajunnut katsella Riikosen linsseillä. Ehkä tästä edespäin!

[Petri Saarela · Rating 2 out of 5]

Teoriassa kirja, jossa yöllinen Helsinki, haahuilu, kohtaamiset, mielleyhtymät ja ihmisten kirjo ovat pääosassa, tuntui kiehtovalta. Käytännössä, Iltavahtimestarin kierrokset oli puuduttavan tylsä ja sisällöltään hähmäinen. Ei selkeästi minun kirja tai ei vain sopinut tähän elämän hetkeen luettavaksi. Lisätähti muutamista koskettavista kohtaamisista kaiken muun epämääräisen keskellä.

[Vilma · Rating 4 out of 5]

Todella kauniisti kirjoitettu kirja. Pohdin 5 tähden antamista mutta olisin ehkä kaivannut jonkinlaista vetävyyttä tarinaan. Pelkkä kielen kauneus ei itsenään riitä. Mutta ah, oli kaunista. Personifikaatioita oli paljon ja ne olivat upeita. Lämmin suositus.

[Merel · Rating 4 out of 5]

Runollinen teos Helsingin kaduilta. Nautinnollinen, mielenkiintoinen ja inspiroiva tunnelmakuvaelma täynnä ajatuksenvirtaa, havaintoja ja mielleyhtymiä, joihin sekoittui pohdintoja kirjallisuuden helmistä.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

3.5

"Ja hän sanoi, että iltavahtimestarin kuuluu "vahtia iltoja" ja että se on yksinäistä työtä. Ja että ei ole mitään niin pimeää kuin vanhojen koulujen kellarikäytävät ja että hän on itse ihan pimeä."

Esseemäinen pari Mataralle.

[Riikka · Rating 3 out of 5]

Kaunista filosofista pohdintaa. Kirja antaa varmasti lukijalle paljon enemmän, jos Helsinki on läpensä tuttu. T��llöin voisi ehkä aistia tunnelman paremmin?

[Niina · Rating 4 out of 5]

Sopiva kirja lokakuuhun, pimeän suojissa pohtiville.

[Eija Toiviala · Rating 3 out of 5]

Millainen on kaupunki yöaikaan?

[Birgitta · Rating 5 out of 5]

Kuvaileva kieli uskomattoman tarkkaa, inspiroi tarkkailemaan ja sanoittamaan omaa ympäristöä uusin tavoin

[Milja · Rating 3 out of 5]

Kauniita / mielenkiintoisia lauseita:

Yön takana yö, hiljaisuuden takana hiljaisuus.

Ehkä maailma todella loppui tällä tavalla, miksei loppuisi, jos kerran mikään ei ollut varmaa, jos kerran jokainen luonnonlaki lepäsi tyhjän päällä, valmiina romahtamaan olemattomuuteen, miksei maailma siis voisi loppua näin, välkehtien, tähtiä sataen, sillä eihän noin montaa tähdenlentoa saata kerta kaikkiaan mahtua yhteen iltaan, eikä mikään salamointi ole noin tiheää tai vailla ukkosen jyrinää, eikä nyt jyrissyt, kilisi vain, satojen purjeveneiden köydet, ja minä mietin onnetonta kaupunkia, joka nukkui, herra jumala, kaikki vain nukkuivat, ja mietin, ettei tässä ole mitään järkeä, ei kai maailma tänä yönä lopu.

Ensimmäisenä työnään vastasyntynyt Jeesus-lapsi nukkui. Hänen näkemiään unia ei ole kukaan kirjannut ylös.

Kärsin usein kaukokaipuusta, mutta matkustelen harvoin, koska kauas on vaikea päästä. Aina kun luulen tavoittaneeni sen, se siirtyy etäämmäs. Siksi on kuljettava kaukana siellä kaukana sieltä.

Ainoa keino päästä kadotettuun aikaan on tehdä tästä ajasta kadotettu aika. On kuviteltava tulevaisuuden nostalgikkoja, jotka kaipaavat tähän päivään. Silloin irvokkaimmatkin uudisrakennukset, katumaasturit tai rantapaviljongin ohi kulkevien nuorten matkakaiuttimista kuuluva konemusiikki muuttuvat merkeiksi menetetystä menneisyydestä.

Seisoin venesataman äärellä ja näin horisontissa korkeita pilviä kuin etäisen vuoriston. Siniset välähdykset valaisivat hetkittäin pilvien rinteitä niin kuin siellä olisi salamoinut.

Vaijereiden varassa roikkuvien katulamppujen keltainen natriumhohde leikkasi pimeästä esiin harvalehtisten lehmusten pyöreitä muotoja kuin äärettömässä yössä leijuvia tähtisumuja. Niiden yllä toinen, kylmempi tähtitaivas ja vähenevä kuu, avaruuden perään avaruus, maailman perään maailma, joiden kaikkien läpi iltavahtimestarin täytyi kierroksellaan kulkea.

Kapusin portaat ja sovittelin avaimia vintin lukkoon ja ehdin jo pelätä oven pysyvän kiinni, kunnes viimeinen avain sopi ja avasin oven kokonaiseen vinttiin ja välikattoihin kätkettyyn maailmaan. - - Tilat tuntuivat jatkuvan loputtomiin, ja kun ne sitten viimein päättyivät, tiiliseinään oli tehty reikä, josta pääsi jatkamaan, kuin vintti olisi ollut rakennusta suurempi ja olisin kävellyt hyvän matkaa yli koulun rajojen, yli koko Ullanlinnan ja Kaivopuiston, pimeän meren vintille.

Mutta kirjat ovat pelkkiä partituureja, jotka lukijan täytyy joka kerta soittaa itse läpi. Aivan kuten tietty reittikin on vain viiva kartalla ennen kuin sen on itse kävellyt.

Jatkoin Ullanlinnaan ja Eiraan, joita lähestyessä ilma alkoi aina viiletä kuin olisi saavuttamassa olemassaolon reunan. Kesäaikaan vilpoisuus tuntuu kuitenkin vain aavistuksena iholla, ja sillä on lähinnä rauhoittava vaikutus sen muistuttaessa, miten vähän yhtään mikään lopultakaan on olemassa. Autiot kadut ja unenomaiset jugend-linnat lepäävät pimeän meren sylissä. Huvilakujalla laulaa satakieli.

Ohitin aidatun leikkipuiston, jonka keinuissa ja liukumäissä roikkui teinejä kuin heidät olisi lapsina unohdettu puistoon ja he olisivat varttuneet siellä.

Minä nousin ja kädet taskuissa jatkoin koivukujalle, joka vaikutti sillä tavalla loputtomalta kuin joskus unissa.

Vuodenajat puhuivat toistensa suuhun. - - Tavaststjernankadulla lehmukset olivat keltaisia ja riekaleisia. Silti ne viskoivat viimeisiä lehtiään tuuleen. Siinä oli jotain huumaavaa, sellaisessa tuhlaamisessa.

Minusta oli kuin olisin kulkenut unohduksen yli.

[Anniina]

Tarkka, aavemainen, tiheä pullo pimeyttä. Tuo näkyväksi kirjoittajan katseen ja tavan aistia todellisuus estetisoituna.

Ja sen, kuinka sadun maailman vieminen todellisuuteen tekeekin siitä hyytävän:

"Satusedät kertovat, että jossain kuolee keiju aina, kun joku lapsi sanoo, ettei usko niihin, mutta satusedät jättävät kertomatta, että jossain kuolee lapsi, aina kun joku aikuinen sanoo, että uskoo keijuihin".


Silti avomeren ja pahvidelfiinien kauneus.

[Antti Kirjavainen · Rating 4 out of 5]

Rauhallinen, uteliaasti havainnoiva, eleettömästi runollisiksikin osoittautuvia kuvauksia tarjoava pieni teos. Kannustaa lukemisen sijaan pysähtymään sivuille. Pidin paljon.

[Hannu Sinisalo · Rating 4 out of 5]

Vähäeleistä, kaunista proosaa, joka tuo mieleen W.G. Sebaldin tavan kuljettaa ajatusta – kuin hengittäen – assosiaatiosta toiseen.

[Bluecoloredlines · Rating 3 out of 5]

Tässä ei kieli soinut eikä soljunut ja haki vielä uomaansa.

[Laura Hack · Rating 5 out of 5]

Todella kaunista kieltä ja pohdintaa. Pitkään aikaan en ole lukenut kirjaa, jonka varmasti tulen lukemaan joskus uudestaan.