Maija Kajannon esikoisromaani tarjoaa viihdyttävän kattauksen markkinointiviestinnän kiemuroita, downshiftausta ja unelmien ja painajaisten remonttiprojektia. Huumorin ja romantiikan alta löytyy myös tummempia sävyjä: huomioita tämän päivän työelämästä, jonka jatkuvasti kasvavien paineiden keskellä yhä useampi uupuu.
Mainostoimiston projektipäällikkö Titta Jokisalo on jatkuvasti noin kaksi viikkoa myöhässä omasta elämästään. Töissä päälle painavat deadlinet, muistin laidalla odottavat äiti ja ystävät, joiden tapaamiselle ei koskaan ole aikaa. Mutta kun suvun rintamamiestalo uhkaa lahota käsiin, Titta päättää toimia.
Mitä tapahtuu, kun stressaantunut projektipäällikkö yrittää projektipäälliköidä myös oman elämänsä? Entä kannattaako ottaa hoidettavakseen remontti, kun ei ihan oikeasti tiedä, mikä on silikonipistooli? Kun raamikas sähkömieskin vielä paljastuu ihan muuksi kuin pienyrittäjäksi, on aika todeta, että kaikkia oman elämän projekteja ei voi mitata eikä järjestää Excel-taulukkoon.
Kevyttä ja viihdyttävää. Samalla tarkkanäköisiä huomioita ylisuorittavasta työkulttuuristamme ja suorituskeskeisyydestä, joka leimaa myös eettisiä valintojamme ja koko elämäntapaamme. Ihana romantiikalla höystetty elämänmuutosromaani, josta tihkui armollista elämänasennetta ja lempeää itseironiaa. 3,5/5
Viestintähommia niska limassa paiskiva, savolainen Titta on vajoamassa burn outin syövereihin, kun yllättävä, fyysistä työtä vaativa remontti tipahtaakin hänen syliinsä ja saa miettimään kaikkea uudelleen.
Ihan viihdyttävä, vaikka teemaltaan aika samantyyppinen kuin juuri lukemani Sophie Kinsellan teos: kaupunkilainen uranainen maaseudulla oivaltamassa elämän leppoistamisen iloja. Nauroin erityisesti ravintolakohtausten revittelylle ja herkistelin lämpöiselle tunnelmalle tuossa samassa ravintolakohtauksessa. Työpaikan draamat vetivät mukaansa ja tässä olikin paljon nykyisen työelämän ajoittaisen järjettömyyden pohtimista.
Kiinnostava juttu tässä oli "tavallisuus" ja tämän tavallisuuden kuvaus. Tuntui, että mm. kasvissyönti esitettiin jonkinlaisena ylilyövänä elämäntapana, johon sopeutuminen on kovin vaikeaa. Toki hahmot olivat karrikoituja, mutta välillä jäin oikeasti miettimään, miksi jotkin asiat kuvattiin tässä juuri tietyllä tavalla.
Jos etsit leppoisaa hyvän mielen kirjaa, niin tässäpä yksi!
Titta on kolmekymppinen, jolla on jollain tasolla kaikki hyvin: on omistusyksiö Helsingin Kalliossa, on poikaystävä, kavereita ja projektipäällikön paikka markkinointiviestintää tekevässä toimistossa. Vähitellen Titasta alkaa kuitenkin tuntua siltä, että jotain tarttis tehdä. Työpäivät venyvät jatkuvasti kohtuuttoman pitkiksi, osa asiakkaista ja kollegoistakin ottaa pahasti nuppiin ja poikaystävän kanssa ei tarkemmin ajateltuna ole juuri mitään yhteistä.
Onneksi yhtenä päivänä äiti soittaa ja pyytää Tittaa käymään taatan torpalla Porkkalanniemessä...
Mittoja ja tilaustöitä ei ensimmäisten lukujen aikana oikein vakuuttanut, mutta vähän kankean alun jälkeen kirjasta kehkeytyikin yllättävän viihdyttävä ja mukaansatempaava, sellainen "no luen vielä pari (= kuutisenkymmentä) sivua"-tyyppinen. Titan tarinaan on jo jatko-osakin ilmestynyt (Itsepä tilasit), saatan hyvinkin joskus lukea myös sen!
Helmet-lukuhaasteessa 2021 sopii ainakin kohtiin 14 (kirja on osa kirjasarjaa), 29 (kirjan henkilön elämä muuttuu) ja 37 (kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa).
Tää oli kiva! Realistista hömppää :) Tarina alkoi ehkä vähän junnaamaan puolessa välissä, mutta muuten oikein hyvä kotimainen viihdekirja. Tuli jotenkin Tuija Lehtisen kirjat mieleen!
Kajannon esikoisromaani on hersyvän humoristinen kuvaus tämän päivän projektiluonteisesta työelämästä, jossa asiakas on aina oikeassa ja konsultti kokee kohtuuttoman kuormituksen alla epäilyksiä oman työnsä merkityksestä: ”Rehellisesti? Mä teen roskapostia. Tuotan tekstejä, joita kukaan ei lue. Teen lehtiä, jotka jaetaan ilmaisjakeluna sun postilaatikkoon ja jotka sä heität suoraan paperinkeräykseen. Muotoilen sisältöä verkkosivuille, joiden käyttäjät ei yleensä eksy sinne kuin silloin, kun on pakko. Teen some-kampanjoita, joiden ohi ihmiset skrollaa puhelimillaan. Sitä mä teen päivätyökseni.” Kajanto, itsekin toimittaja ja sisältömarkkinoinnin ammattilainen, kuvailee markkinointiviestinnän tarunhohtoista maailmaa mustan huumorin keinoin ja saa monta naurun hörähdystä purkautumaan lukijan huulilta. Kirjan päähenkilö, kolmekymppinen Titta, on lähes loputtomiin venyvä projektipäällikkö jonka elämän työ täyttää, kunnes sitten lopulta napsahtaa ja vastapaino asiakkaan ja lipevän pomon pillin mukaan hyppimiselle löytyy sukutalon kunnostamisesta yhdessä maanläheisen ja kaikkea muuta kuin helsinkiläistä pintaliitoelämää edustavan remppamies Mikan kanssa... Omassa genressään Mittoja ja tilaustöitä on laadukas ja kiinnostava kotimainen uutuus. Toivottavasti saamme kuulla Kajannosta lisää.
Rakastan tätä kirjaa!!!! Romantiikkaa ja huumoria, ihmissuhteita. Teoksessa tuodaan myös sopivalla tavalla esille elämän tärkeitä asioita työelämästä. Työhön voi uupua, jos on luonteeltaan tunnollinen suorittaja. Kun tämän kirjan ottaa käsiinsä, vie se mennessään. On luettava yhdeltä istumalta alusta loppuun. Ei millään malta laskea käsistänsä ennen kuin viimeinenkin sivu on luettu ja käännetty.
4/5 ⭐️ Kahvila Koivu -sarjan ja Pyykkipäivän jälkeen oli pakko lukea Maija Kajannon aiempaakin tuotantoa ja vitsi miten mä tykkäsin tästäKIN! Maija saa aina luotua niin ihanat hahmot ja miljöön. Pystyin samaistumaan Tittaan useammassakin kohdassa ja kokonaisuudessaan tämä kirja vei mukanaan! On feelgood vaan ihan parasta 🫶🏼
Asiansa ajavaa kotimaista viihdekirjallisuutta, jossa mukavan arkinen ja realistinen ote. Titta työskentelee Helsingissä mainostoimistossa ja hänen arkensa on hyvin kiireistä. Kun hänelle avautuu tilaisuus aivan erilaiselle projektille, se muuttaa hänen elämänsä.
Esikoiskirjailijan ihan kelpo hömppäkirja! Oli kevyt ja mukaansatempaava lukea, ei ollut ihan ennalta-arvattava (jonkin verran kyllä,mutta ei liikaa). Titta on mainostoimistossa töissä ja työ stressaa ja kiristää enemmän kuin olisi hyväksi. Hänellä on poikaystävä jota nähdään kun hyvin kiireinen aikataulu sallii. Titta räjähtää töissä ja päättää olla viikkoon menemättä töihin. Se onkin hyvä, sillä Titan äiti pyytää häntä käymään perheen perintötalolla joka on ollut Titan lapsuudessa tärkeä lomanviettopaikka. Talo on aika huonossa kunnossa ja Titta päättää ottaa sen kunnostamisen projektikseen. Onko siinä mitään järkeä? Hän ei edes tiedä mitään remppaamisesta. Entä mikä tyyppi on Mika, joka ryhtyy remppaa tekemään. Kaikenlaisia käänteitä ja sattumuksia tapahtuu ennenkuin asiat selkenevät.
Vaikka loppuratkaisut olivat nähtävissä alusta alkaen, juoni oli silti kivasti rakennettu ja yllätyksiäkin mahtui mukaan. Sujuvaa luettavaa. Kerrankin tässä lajityypissä päähenkilö, joka ei ole superärsyttävä.
Helmet 40/2025 Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys => 🎧 Maija Kajanto, Mittoja ja tilaustöitä 👍
Viikolla 40 #helmetlukuhaaste2025 vuorossa oli ”Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys”. Löysin tähän kohtaan lukuvinkin jo alkuvuodesta, Maija Kajanto, Mittoja ja tilaustöitä. Kirjailija oli minulle uusi tuttavuus ja kun huomasin, että hänen tuotannossa on myös muutama kirja, joiden nimessä on mauste, niin päätin aloittaa Kahvila Koivu- sarjan lukemisen, johon tykästyin hetkessä.
Odotukset olivat suuret kirjan suhteen, mutta pakko myöntää, että tämä oli pieni pettymys. Mahtaako syynä olla, että itselle tuli heti mieleen painekattila, missä aikaisemmin työskentelin vai eikö kirja vaan lähtenyt lentoon. Kirjassa käsiteltiin tärkeitä aiheita, työhyvinvointia, työpaikan eriarvoisuutta, huonoa johtamista ja työn ja vapaa-ajan suhdetta. Työn ”vastapainoksi” Titta ottaa hoitaakseen papan rakentaman talon remontoinnin. Vaikka en ihan täysillä syttynyt, niin olihan tämä kuitenkin mukavaa ajanvietettä. Jatkoon kuitenkin!
Maija Kajanto, Mittoja ja tilaustöitä 👍
Sopii Helmet lukuhaasteessa 2025 kohtiin: 3 Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä 31 Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä 40 Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys
Virkistävä tuttavuus viihdekirjallisuuden saralta. Kirja oli täynnä kärjistettyjä stereotypioita alkaen päähenkilöstä, joka uupuu hektisessä markkinointitoimistossa ja lähtee maalle sukutaloa remppaamaan. Alkuun kliseiset stereotypiat ärsyttivät, mutta vähitellen tajusin, että tämähän on koko "aivot narikkaan"-kirjallisuuden idea. Korostetun kliseisten hahmojen kautta rakennetaan samaistuttava tarina, jossa on helposti tunnistettavat henkilöhahmot. Kajanto osasi rakentaa kliseistä erinomaisen viihdyttävän kokonaisuuden, joka sai nyökkäilemään tunnistavasti, hymähtelemään huvittuneena, nauramaan oivaltaville lohkaisuille ja jopa liikuttumaan. Elämänmakuinen tarina, jossa huumori ja työelämän paineet kohtasivat samaan aikaan viihdyttävänä ja ajatuksia herättävänä kokonaisuutena. Aivot menivät narikkaan, mutta eivät liiallisissa määrin. Viihde teki siis tehtävänsä.
Erinomainen chic lit! Itketti ja nauratti. Sujuvaa kerrontaa, luontevaa puhekielistä dialogia, hyviä havaintoja työelämän nurjista puolista - ja mikä parasta, fiksu päähenkilö josta ei ole yritetty tehdä mukasamaistuttavaa sillä että tämä olisi kömpelö, naiivi tai homssuinen. Toki tarina on ennalta-arvattava, mutta se kuuluu genreen. Pieni miinus parista hahmosta jotka olivat turhan karikatyyrejä (esim Markus). Hyvin lähellä viittä tähteä silti.
Maija Kajannon suosittua Kahvila Koivua edeltävän sarjan avausosa. Jostain syystä tulkitsin otsikkoa niin, että tässä teoksessa olisi mukana vaatteiden ompelua. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, vaan hektisessä viestintäpalveluiden maailmassa työskentelevä Titta saa eteensä isovanhempiensa vanhan rintamamiestalon korjausurakan – ja komean sähkömiehen kaupan päälle. Sujuvaa kerrontaa ja tarkkaa nykypäivän työelämän haasteiden kuvausta.
Kevyt, hauska ja tarkkanäköinen chicklit-pläjäys. Helppo hotkaista yhdeltä istumalta. Kirjan teemat ovat sellaisia, että vaikka kohderyhmänä selvästi nuoret kaupunkilaisnaiset, voisin hyvin nähdä tämän myös vaikka yläkoululaisten tai lukioikäisten koulutehtävissä! Antaa myös lohdullisen henkireiän niille, joita oma konsulttityö kyllästyttää.
Kirjamellisen kevyttä, mutta sopivalla tavalla aivot-narikkaan -teosta tässä hetkessä sitä ilmeisesti kaipasikin. Omaan päähäni helsinkiläisen mainostoimiston maailma jäi pehmeäksi ja ohueksi, vaikka työelämää raadollisesti kuvattiinkin. Helppolukuinen, hyvällä tavalla ennalta-arvattava ja toisaalta turvallinen lukukokemus.
Titta tekee töitä 24/7 kunnes hermo menee ja ottaa viikon saldovapaata. Samalla vanha mummola pitää rempata ja hän lupautuu olemaan Porkkalanniemen remppa"valvoja" Löytyykin remppaa tekemään Mika ja lopputulos tietysti heti selvä pienten mutkien kautta totta kai. Hyvin kirjoitettu nykyajan työelämän paineista.
Helppo ja viihdyttävä, mutta toteuttaa monet kliseet ja stereotypiat joita liittyy työelämään, sukupuolirooleihin ja romantiikkaan. Päähenkilö tuntuu uhrautuvan työelämässä aika turhaan ja kyseenalaistamatta, kiva että siihen saatiin vähän uutta kulmaa.
Exactly what I needed right now, a brain break. The hectic beginning almost got to me, but luckily it only lasted long enough to convey the idea of a person on the brink of a burnout and then it started to be mainly entertaining. Just what I wanted.
Piti olla kevyttä lomalukemista, ja sitähän se oli, ehkä liiankin mun makuun. Vähän epäuskottavia kuvioita työpaikalla, saapi nähdä tuleeko trilogian seuraaviin osiin tartuttua.