Soome kirjaniku L. Hietamiehe menuka Sonja-sarja viies ja viimane raamat. "Vürstitar Sonja", "Valgete akaatsiate", "Tormipilvede" ja "Ööbikusalu" peategelane Sonja Orbeliani on juba surnud, kui revolutsiooni-eelsesse Peterburi jõuab Victoria Hopkins, uue romaani mina-tegelane. Victoria elu ja saatus on tihedalt põimunud 1917.-1918.aastal Peterburis toimunuga Lõplik lahendus kogu sarjale saabub 1950. aastal Genfi järve ääres, kus nii lugejat kui ka Gustaf Mannerheimi tabavad veel viimased üllatused.
FI: Laila Ellen Kaarina Hirvisaari (vuosina 1958–2004 Hietamies) on suomalainen kirjailija. Hänen tuotantoonsa kuuluu laajoja romaanisarjoja sekä näytelmiä ja televisiosarjoja, joissa liikutaan niin Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa kuin Venäjällä, Intiassa ja Roomassakin. Syksyyn 2008 mennessä Laila Hirvisaaren kirjoja oli painettu yli 4 miljoonaa.
Hirvisaaren isä Aarne kaatui jatkosodassa Lailan ollessa vasta kolmevuotias. Laila Hirvisaari avioitui vuonna 1958 kirjailija Heikki Hietamiehen kanssa ja otti samalla käyttöön miehensä sukunimen Hietamies. Heillä on kolme tytärtä: Kristiina (s. 1958), Eveliina (s. 1964) ja Anuliina (s. 1968). Tyttäristä Eve on myös kirjailija ja käsikirjoittaja. Laila ja Heikki Hietamies erosivat vuonna 1985 asumuseron kautta, virallisesti he erosivat vuonna 1991. Laila Hietamies otti 9. joulukuuta 2004 yhdessä kolmen serkkunsa kanssa tyttönimensä takaisin ja on siitä pitäen julkaissut romaaninsa nimellä Laila Hirvisaari.
Hirvisaaren ensimmäinen romaani Lehmusten kaupunki ilmestyi 1972 (nimellä Hietamies) ja aloitti Lappeenrannasta kertovan romaanisarjan, jonka seitsemäs osa ilmestyi syksyllä 2004. Sarja kertoo Lappeenrannasta ja lappeenrantalaisista aina 1920-luvulta lähtien. Toinen tunnettu romaanisarja, Kannas-sarja (1980–1984) kertoo Kannaksella sijaitsevan Suontaan kylän asukkaiden vaiheista 1920–1940-luvuilla. Sarja sisältää muun muassa evakkokokemuksia Länsi-Suomessa. Lehmusten kaupunki ja Kannas-sarjojen välissä ilmestynyt kaksiosainen Hamina-sarja kuvaa ensiksi pienen kylän ihmisten elämää ja sen jälkeen elämää Haminassa. Kuusiosainen Laatokka-sarja (1986–1991) kertoo Vienan Karjalasta ja vallankumouksen kokemasta Venäjästä. Sonja-sarja (1993–1997) pureutuu yläluokkaisen venäläistytön Sonjan ja hänen lähipiirinsä elämään edellisessä vuosisadanvaihteessa ja antaa toisenlaisen näkökulman Venäjän vallankumouksesta. Kolmiosainen Anni-sarja kuvaa pientä Metsäkylän kylää sekä sen asukkaiden värikästä elämää, joka heittelee ihmisiä Viipuriin sekä sodan jälkeen Virolahdelle.
Laila Hirvisaari asui vuoteen 1974 saakka Lappeella ja Lappeenrannassa, kunnes muutti Helsingin Vuosaareen. Vuonna 1985 hän muutti Tuusulan Rantatielle, jossa asuu nykyisin.
EN: Laila Ellen Kaarina Hirvisaari, known between the years 1958 and 2004 as Laila Hietamies, is a Finnish author and writer. She has published 35 novel under her married name Hietamies. December 9, 2004 Laila Hietamies, along with her three cousins, changed her name back to the maiden name Hirvisaari, and from that on her books are being published under the name of Laila Hirvisaari.
Laila Hietamies' first novel Lehmusten kaupunki ('City of the Lindens') was published in 1972 and started a series of novels about Lappeenranta, of which the seventh part was published 2004. Hietamies has written many other novel series, mostly telling about Karelia and the consequences of the wars of Finland in the 1940s. She has written also books about a Russian princess Sonja at the time of the Russian Revolution.
Laila Hirvisaari has been granted many respected literature awards but never the most respected, Finlandia Prize. By autumn of 2008 her books had been printed over 4 million times.
Laila Hirvisaari has written 35 novels and lots of short stories and plays. A movie has been filmed based on Hirvisaari's novel Hylätyt talot, autiot pihat ('Abandoned houses, empty yards') in 2000. Some of her books have been translated into other languages.
Aivan mahtava tarina. Harmi todella paljon että se loppui ja että kirjailija ei enää kirjoittanut toista saman kaltaista. Sonjan tarina oli todella kiehtova. Ikävä että kirjailija ei enää kirjoita yhtäkään tarinaa. Hänen kuollessaan menetti paljon kiehtovia tarinoita, joita hän olisi vielä ehkä voinut kirjoittaa.
Sonja sureb. Enne seda saadab ta kirja Victoriale ja teavitab teda sellest, et too on tema ja Mannerheimi tütar. Victoria tormab Venemaale ja jääb sinna lõksu, kuna piirid pannakse kinni. Nii ta siis elab Venemmal ja tutvub oma sugulastega, kes veel riiki jäänud on ja katsub neid uue võimu tagakiusamise ajal aidata. Talle tehakse ka valepass, et mitte ise sanktsioonide alla langeda. Töötab Peterburis halastajaõena algu ema haiglas hiljem ohvitseride haiglas ja veel hiljem parteilaste hoones. Abiellub endast 30 aastat vanema Aleksei Stravinskiga ja saavad tütre Sonja. Victoria sureb lõpuks vangilaagris ja samal ajal sureb ka ta mees. Noor Sonja tegeleb balletti koreograafiaga ja trupiga Pariisi tuuril olles põgeneb lõpuks venemaalt. Läheb oma vanaonu Mihhaili juurde ja toimetab kõik Sonja ja Victoria päevikud talle. Samuti Rembranti maalid ja kalliskivid, mis ootasid Venemaal pea 40 aastat nagis palitusse õmmelduna õiget aega. Teose lõpus kohtub oma vanaisa Gustafi ja hakatakse organiseerima tema uut elu Prantsusmaal. Teos oli kogu sarjast kõige kehvema käekirjaga.
Not as good as the previous ones, but okay. Somehow Viktoria seemed a bit too perfect as a character, it was harder to symphatize with her than with Sonja.