Tauri Oksalan esikoisteos on rikostarina, rakkauskertomus ja tapainkuvaus tämän vuosituhannen Helsingistä. Syksyinen suurkaupunki on täynnä pieniä kertomuksia. Polveileva juoni seuraa muutaman kaupunkilaisen vaiheita yhden viikonlopun aikana. He ovat muusikoita, työläisiä, hienostorouvia, skeittaripoikia, meteorologeja, kirjakauppiaita, tarjoilijoita, roistoja ja poliiseja. Heidän kohtaloitaan yhdistää kympin seteli, joka kiertää kädestä käteen ja taskusta toiseen. Onnekkaimpien tarina päättyy parhain päin, toisten kohtalo on katukiveystäkin kovempi.
Helsingin kansallismuseon ryöstösaalis on edelleen kateissa ja vaarallinen vanki karkaa vankilasta. Samaan aikaan lähtee omistajaa vaihtamaan ihan tavallinen kympin seteli, jonka sarjakuvataiteilija Tauri Oksala päättää nostaa tarinan keskipisteeksi.
Kymppiä seuratessa päästään kurkistamaan alastonmallien treffeille, antikvariaatinpitäjän arkeen, poikien skeittailuun steissillä ja Suomenlinnaan. Pidin näistä pikkunovelleistä, mutta vaikka tarinan kuuluukin harhailla setelin mukana, pyrkimys yhteen suurempaan kertomukseen vähän falskaa. Miljöökuvaus on todella upeaa ja tarkkaa, siitä täydet propsit.
Tämä on vähän kuin sellainen elokuva, jossa seurataan enemmän tai vähemmän toisiinsa liittymättömien ihmisten elämään jonkun lyhyen ajanjakson ajan. Juuri kun hahmoista saa jonkinlaisen otteen, niin sitten siirrytäänkin jo seuraaviin. Sitten jää vähän sellainen olo, että teos oli hyvin tehty ja nautittava katsoa (tai siis tässä tapauksessa nautittava lukea), mutta seuraavana päivänä siitä ei enää juuri mitään muista, ainakaan yksityiskohtia. Paitsi tästä sarjakuvasta muistaa, että se oli kuin Helsingin matkailumainos. Ja olihan siinä toki se koko albumin hyvin kantava perusidea, miten raha kiertää.
Graafisella puolella pidin muutamasta näppärästä ruutujen sommittelusta sekä hienosta varjojen leikistä sivuilla 66-70. Värejä olisin kaivannut, mutta ymmärrän hyvin miksi oli valittu pelkät harmaasävyt, poislukien tokikin se kaiken keskiössä pyörivä kymppiege. Idea kuin Schindlerin listasta.
Kymmenen euron seteli lipeää tarjoilijan otteesta, jonka jälkeen aletaan seurata setelin matkaa halki kaupungin, eri ihmisten käsissä.
Esikoiskirjaksi tarina etenee erittäin sujuvasti ja lyhyet pienet tarinat ovat mukavia seurata sekä tarjoavat suurimmalta osin realistisen kuvan ihmiselämästä. Naishahmot jäävät monelta osin vain tunkkaisiksi stereotypioiksi, kun taas miehiin on saatu inhimillisyyttä laitettua paljonkin. Teos olisi voinut olla astetta mielenkiintoisempi jopa ilman varsinaista rikostarinaa, joka luo kehykset teokselle. Kirjan piirustusjälki on hyvää ja ruutujakoa on miellyttävä seurata. Helsingin katuja on kuvattu hyvin.
Ehkä isoimmaksi negatiiviseksi asiaksi laittaisin kirjan alkupuheet ja esittelyt. Ne olivat jotenkin itseään täynnä eivätkä sopineet kirjaan millään tavalla. Oma asenteeni kirjaa kohtaan muuttui niiden kautta heti astetta negatiivisemmaksi.
Kulku kantakaupungin kaduilla hienosti ja todentuntuisesti kuvitettu. Tarina kokonaisuudessaan jäi vähän tasapaksuksi, mutta siirtyminen kympin setelin mukana erilaisten helsinkiläisten arjen hetkiin oli hauskasti toteutettu. Meteorologi, alastonmallit ja antikvariaatin pitäjä olivat suosikkini. Pidin!
Hauska idea, joka oli toteutettu varsin sujuvasti. Jotkin osiot olisivat voineet olla hieman lyhyempiä ja loppua kohden tarina meni ehkä aavistuksen sekavaksi. Piirrostyyli miellytti itseä kovasti, tykkäsin myös siitä että seteli oli ainoa väripilkku - auttoi hahmottamaan siirtymää henkilöstä toiseen.
Sinänsä perinteinen idea rahan siirtymisestä on toteutettu ihan raikkaalla tavalla. Tykkäsin tosi paljon Helsingin hämmentävän todenmukaisesta kuvauksesta, värien käytöstä painotuksista ja henkilöhahmoista. Unijakson olisin poistanut kokonaan, se tuntui irralliselta, mutta muuten kelpo sarjis!
Ihan näppärä ja hyvin toteutettu monipuolinen tarina. Parissa kohtaa tarinankuljetus onnahtelee, esim. unijakso oli turhan pitkä. Ehkä myös vähän turhan miespainotteinen minun makuuni.