Muutama lämmin päivä

by Maarit Verronen

Arkisiin, näennäisen pieniin tapahtumiin voi kätkeytyä tiedostamattomia viestejä ja isoja tunteita. Joka ne aistii, näkee enemmän kuin muut.

Maarit Verrosen novellikokoelman päähenkilöt ovat tällaisia näkijöitä tilanteissa, joissa valta peittoaa ne, jolla valtaa ei ole. Teoksen henkilögalleriaan kuuluu ihmisiä, jotka päätyvät tukahduttamaan myötätuntonsa ja myötäilemään valtaapitäviä, ja myös sellaisia jotka aiheuttavat kanssaihmisilleen vahinkoa pyrkimällä sokeasti omiin, hyvääkin tarkoittaviin, tavoitteisiinsa.

Kokoelman avausnovellissa Luovuttaja päähenkilö haluaa auttaa ihmisiä aluksi verenluovuttajana; lopulta hän jo luovuttaa tarpeettomana pitämänsä toisen käsivartensa. Vastapainona Verrosen traagisiksi kehittyville ihmiskohtaloille kirjan sivuilta pilkahtelee suurta lämpöä.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Short Stories

193 pages, Hardcover

Published June 1, 2019

About the author

ENG: Maarit Verronen received a Licentiate of Philosophy, majoring in Astronomy, in 1991 from the University of Oulu. She also worked there as a teacher and a researcher from 1987 until 1993, and since 1994 she's been a full-time writer. Verronen lives in Helsinki.

FI: Maarit Verronen on syntynyt Kalajoella vuonna 1965. Hän valmistui ylioppilaaksi 1984 Kalajoen lukiosta ja filosofian lisensiaatiksi 1991 Oulun yliopistosta pääineena tähtitiede.

Verronen työskenteli opetus- ja tutkimustehtävissä Oulun yliopistossa vuosina 1987–1993. Vuodesta 1994 lähtien hän on työskennellyt päätoimisesti kirjailijana. Maarit Verronen asuu Helsingissä.

Verronen sai sijoituksia ja kunniamainintoja Suomen tieteiskirjoittajien novellikilpailussa (1985) ja Tampereen science fiction -seuran novellikilpailuissa 1987–1991. Ensimmäinen julkaistu teos oli novelli scifivalikoimassa Jäinen vaeltaja.

Esikoisteos Älä maksa lautturille sai Kalevi Jäntin palkinnon 1993. Verronen oli Finlandia-palkintoehdokkaana romaaneilla Yksinäinen vuori ja Pimeästä maasta. Hän sai Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon 1996 novellikokoelmasta Kulkureita ja unohtajia. Teos käsitteli sivullisuutta ja erillisyyttä, yksinäistä vaeltamista ja yhteisöjen laitamilla elämistä.

Verronen sai lukiolaisten Nuori Aleksis -palkinnon 2005 teoksesta Keihäslintu. Sukupuuttoon kuolleesta linnusta muodostuu kokoelmassa ihmislajin pahuuden ja ajattelemattomuuden vertauskuva.

Karsintavaihe (2008) oli Tähtivaeltaja-palkintoehdokkaana. Tässä ja seuraavassa romaanissaan Kirkkaan selkeää (2010) Verronen käsittelee yhteiskunnan jakamista kahtia, huononnettuja elinoloja, ihmisten syrjäyttämistä ja orjuuttamista. Kirkkaan selkeää sai Tähtivaeltaja-palkinnon 2011.

Verronen kuuluu järjestöihin Amnesty International, PEN, Suomen kirjailijaliitto, Suomen muinaistaideseura ja Talviuimarienkerho.

Reviews

[laura · Rating 3 out of 5]

Novelleihin tutustuminen 3/3 !
Ensiksi King, sitten Poe ja nyt Verronen…
Harjoittelin siis novelleihin uppoamista ja tämän kohdalla pidin siitä, että novellien pituudet vaihtelivat, kuitenkaan osa tarinoista ei iskenyt niin kovaa kun olisin toivonut.
Pidin Isovanhemmat-novellista: siinä oli juuri ihanan verran surullisuutta, haikeutta ja aitoutta, käsiteltiin kuolemaa niinkuin pitää.
Muita lemppareita oli esimerkiksi Tytär, Kapteeni ja Luovuttaja: näissä kaikissa oli mukaansavetävä aikakäsitys, pääsi ikään kuin pikakelauksella ajassa eteenpäin ja seuraamaan elämän käännekohtia.
Tähdet pois siitä, että suurin osa tarinoista menivat aivan yli ohimosta, eikä jäänyt kummittelemaan mieleen, joka itselleni on merkki hyvästä teoksesta—> toisaalta taas jokin tarkempi yhteinen teema novellikokoelmalle auttaa itseä ymmärtämään sen merkitystä, mikä tämän kohdalla ei onnistunut. Mutta ehkä vika on vain minussa

Kiva lopettaa tämä suomikirjaputki tällaiseen ”mid”-teokseen :)

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Verrosen verrattomia novelleja. Tykkään niin hänen tyylistään! Näissä käsiteltiin aiheita monipuolisesti ja ne olivat ihanan irrallisia ja jänniä.

[Taina · Rating 4 out of 5]

Kylmää ja lämmintä näissä novelleissa. Tarkkasilmäistä ihmiskuvausta ja ennalta-arvaamattomia juonenkäänteitä. Sävy on toteava, usein terävää pinnan alla. Hetkittäin ihania selittämättömiä asioita. Pidin esimerkiksi Kapteeni-novellista, jossa lentokapteeni lentää huonokuntoisilla koneilla ja peittelee katastrofin aineksia. Kuitenkin epätasaisuudesta yksi tähti pois.

[Thua · Rating 2 out of 5]

Tällä kertaa en vain kerta kaikkiaan kyennyt innostumaan Verrosen teksteistä. Odotin jotain oivaltavampaa tai nokkelampaa, käänteitä ja kokonaisia tarinoita. Nyt osa tarinoista suorastaan vesitettiin turhilla loppuselostuksilla. Monet novellien henkilöistä ja tapahtumista jättivät
tämän lukijan täysin välinpitämättömäksi. Arjen kuvaaminen itsessään on tärkeää, mutta liiallinen tavanomaisuus pelkästään tylsää.

Kokoelman kiehtovin asetelma oli ehkä ensimmäisessä novellissa, jossa mies jää koukkuun luovuttamiseen. Myös esimerkiksi "Isovanhemmat" oli herkänkaunis kuvaus niin monelle tutusta tilanteesta.

[Tiia Muotkavaara · Rating 4 out of 5]

Tämän kaltainen kuivakka musta huumori uppoaa minuun kyllä kuin kuuma veitsi voihin. Tykkäsin novellien balanssista sen suhteen, että tässä esiteltiin sekä ihmisiä, jotka ovat ihan järkyttävän perseestä, että ihmisiä, jotka ovat aivan super ihania. Jäi sellainen olo, että haluan lukea Maarit Verrosen tuotantoa lisääkin.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Vähän epätasaiseksi muodostui tämä Verrosen novellikokoelma - joitain herkullisen outoja tarinoita, mutta osa meni outoudessaan yli ymmärrykseni. Parhaiten jäivät mieleeni Kapteeni, Luovuttaja, Asiakas, Ojantakaiset, Tytär ja Isovanhemmat. Ei ihan parasta Verrosta.

[Pia Vilmi · Rating 3 out of 5]

Ei ihan parasta Verrosta, mutta pysäyttävää silti. Pidän novelleista koko ajan enemmän, mutta ovathan ne kirjailijalle todella haastavia. Osassa Verronen onnistuu mainiosti, osassa ei. Suosikkini olivat Tytär, Kapteeni ja Asiakas. Aiheet tätä päivää, antavat syytä ajatella ihmistä ja ihmisyyttä.

[Emilia Jokinen · Rating 1 out of 5]

Yksi tähti siksi, koska en ole lyhyiden, vaihtuvien novellien ystävä, mutta tartuimpa kirjaan silti😅

Novellikokoelma alkaa parilla novellilla lupaavasti, jotka nousivat yksiksi lemppareiksini: luovuttaja ja tytär. Molemmat kiehtovilla tavoilla saivat minut jatkamaan loput 100 sivua loppuun asti, mutta välillä oli taistelua.

Jos tykkäät vaihtuvista tarinoista, jotka eivät tietysti millään tavalla liity toisiinsa, lue tämä! Helppolukuinen ja tavallaan nopea, joten hyvä aloittelijoillekin.

[Erja Linnonmaa · Rating 3 out of 5]

Mikähän siinä on, että Maarit Verrosen kirjoittamat tarinat saavat minun tuntemaan usein kummallisen epämiellyttävää oloa? Niissä on jokin sävy, joka mielestäni muistuttaa suuresti kauhukirjallisuuden tunnelmia. Taitavaa, taitavaa!

[Iira · Rating 3 out of 5]

Ihan ok kokoelma, osa novelleista kiinnostavia ja osa keskinkertaisia. Kokonaisuutena ei ehkä kuitenkaan mitään erityisen mieleenpainuvaa. Pidän enemmän Verrosen romaaneista. Tässä ei kuitenkaan montaa hetkeä haaskaantunut, joten lasketaan tutustumisen arvoiseksi.

[Anna-Maija Lyyra · Rating 3 out of 5]

ossa novelleita oli mielenkiintoisia, osa vähän väkisellä väännettyjä. Mielenkiintoinen lukukokemus kuitenkin.