Römaani

by Pontus Purokuru

Römaani on kerronnan rajoja koomisesti kokeileva teos ystävyydestä, riittämättömyydestä ja rakkaudesta.

Nykyaikaisessa taiteilijatarinassa kaikki tekevät lakkaamatta töitä, suurin osa ajasta menee someprofiilien ylläpitoon eikä päihteitä voi käyttää, koska se alentaisi työkykyä – paitsi jos mikrodoussaa jotakin, mikä lisää luovuutta.

Romaanin muotoa purkava Römaani kertoo valekirjailijasta joka kirjoittaa valeromaania internetin saastuttamassa maailmassa. Siellä ihminen on ihmiselle sisällöntuotannon raaka-ainetta, mutta katukivien alla on contentia.

Pontus Purokuru on kirjailija, pop-filosofi ja podcast-artisti. Hänen ensimmäinen oma teoksensa Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi oli myynti- ja arvostelumenestys. Römaani on Purokurun ensimmäinen fiktiivinen teos.

Genres: Novels, Finnish Literature

219 pages, Hardcover

First published September 26, 2019

Reviews

[Laura · Rating 3 out of 5]

Hämmentävä ja hämmentävän hieno. Saan jotenkin yhtaikaa täysin kiinni siitä, miksei tästä jotkut ehkä saa kiinni lainkaan ja samalla taas siitä, miksi itse saan niin paljon. Silti Römaanista on vaikea kirjoittaa, koska Purokuru on niin vahvoilla purku- ja metatasoilla, että koko kirja pakenee kaikkia mahdollisia tulkintojani, tai vähintäänkin saa minut näyttämään joko ylitulkitsijalta tai vain mistään mitään tajuamattomalta, jos edes yritän aloittaa.

Purokuru ärsyttää ja ihastuttaa samaan aikaan, uudistaa ja lainaa sumeilematta pysyen kuitenkin jonkin varsin ikiaikaisen äärellä. En tiedä itsekään mitä tällä tarkoitan, mutta ehkä se ei tämän römaanin kohdalla haittaa.

[Tomi · Rating 3 out of 5]

Teki mieli Patricia Lockwoodin No one is talking about thisin jälkeen lukea lisää 2010-luvun lopun internetkirjallisuutta ja sitähän tämä mitä enimmissä määrin on. Purokuru on valinnut formaatiksi messenger-avautumisen, minkä takia kirja on äärimmäisen nolo ja välillä aivan hirveää luettavaa. Harmillisesti twitter-nokkeluudet eivät ole riittävän nokkelia, tai sitten aika on jo ajanut niistä ohi. "Poliittisista" kulmista huolimatta ei oikein nouse sisältöään suuremmaksi. En tiedä, hankala kirja. Hirveän huono tai hirveän hyvä tai mikä hirveintä, vain ihan ok?

Pakko kai siihenkin on kiinnittää huomiota että olen ainoa nimimerkillä mainittu henkilö kirjassa. Tämä nyt sitten cv:hen?

[Menni · Rating 4 out of 5]

En ihan varmaksi tiedä mitämäjustluin, mutta tykkäsin.

[Päivi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Olin ihan järjettömän skeptinen enkä halunnut lukea koko kirjaa, mutta se tarttui kuitenkin matkaan pikalainahyllystä. Ja onneksi. Vaikka olin ensimmäiset sivut aivan hukassa ja sitä mieltä että vmp, jatkoin ja tulin hyvin vaikuttuneeksi vaikka en osaa oikein eritellä miksi. Teki mieli alleviivata, kuvata, jopa twiitata vaikka vihaan koko twitteriä. Olemme kirjailijan kanssa selvästi eri sukupolvea ja säätyä, ja vaikka rakastankin omaa päivätyötäni, palkkaani ja kapitalismin minulle tuottamia mahdollisuuksia, ei mene päivääkään (tuntiakaan) ettenkö kyseenalaistaisi kaiken järkeä. Oli kiinnostavaa lukea kirja joka yhtäaikaa tuntui aivan typerältä ja toisaalta ainoalta järkevältä. Harvoin myöskään tuntuu yhtä vaikealta antaa "tähtiä", kun kirja on selvästi jakanut lukijat kahteen täysin eri leiriin. Entä jos olenkin väärässä ja naurettava?

[Susa · Rating 2 out of 5]

Kommentoin tätä (totta kai chatissa) ystävälleni seuraavasti:
Siis tuntuu että luen jonkun tuntemattoman ihmisen chat-keskustelua kaverinsa kanssa.
Kiva ”tirkistelyfiilis” ja samaan aikaan surullinen olo siitä, miten joutavaa schaissea ihmiset keskustelevatkaan keskenään.
JA miksi luen tätä joutavaa turhanpäiväistä lässytystä
tms. jne. yms.

Hän vastasi:
Mietin samaa sivulle 100 ja myin pois.
noi on varmaan oikeata chat-keskusteluja
Kun kulttuuripuhe on tsätissä
Jne yms tjsp

No joo, ihan hauska "epäromaani", mutta ehkä ensi kerralla romaanin sijaan lukisin mieluummin vaan sitä chattikeskustelua ihan suoraan ruudulta.

[Marko Suomi · Rating 3 out of 5]

En ole heti lukemisen jälkeen varma onko tämä lyhyt- vai pitkävaikutteinen contenttiannos. Välitön vaikutus: kaikki on turhaa, varsinkin sisältö somessa. Mutta onko se vain defenssi ja vastuunpakoilua?

[Laura Walin · Rating 4 out of 5]

Kolmikymppinen eli "vähän" nuorempi kaverini nimesi tämän viime vuoden inhokkikirjakseen, joten pitihän Römaaniin tarttua. Minä pidin. Onhan kirja toki itsetietoista kikkailua niin muodolla kuin sisällölläkin, mutta loppujen lopuksi melko helppoa luettavaa esimerkiksi Yli-Juonikkaaseen verrattuna.

Luin lähinnä vimmaiseen (chatti)monologin muotoon kirjoitetun teoksen lähinnä kuvana aikamme tilasta, jossa ihminen epätoivoisesti etsii yhteyttä toisiin ihmisiin. Kovin kauas ollaan teknisessä kehityksessä menty vanhan hyvän ajan Nokian "Connecting people" -ajoista - niin kauas, ettei huutavan ääntä enää kuuntele kukaan.

Kuten sanottua osa etenkin ladonnallisista tempuista meni mielestäni ihan temppuilun puolelle, mutta sisältö sinänsä oli monin paikoin oivaltavaa, nykymenon mukaisesti hyvin lyhytjännitteistä tosin. Mutta hymy nousi huulille useampaan kertaan, joten kyllä Römaani minulta neljä tähteä saa.

[Aleksi · Rating 4 out of 5]

Römaani oli lukukokemuksena häiritsevä, enimmäkseen sanan positiivisissa merkityksissä. Purokurun ilmeinen pyrkimys on kirjassaan vastata kysymykseen "millaista elämä on, kun elämä on contenttia?" sekä rikkoa romaanimuotoa, missä kirja ainakin omalla kohdalla onnistuukin. Itse luin Römaania pyrkimyksenä esittää jollain tapaa metatason autenttinen kuvaus inhimillisestä kokemuksesta hypersomekapitalismin aikana: elämä ei avaudu kauniisti perinteisen romaanin narratiivin tavoin (ei liene koskaan avautunutkaan), mutta hyvän contentin tähden olisi parempi avata elämä niin, että toiset ainakin uskoo niin.

Sarja-aforistinen tyyli toi someajan taitelijaromaaniin miellyttävän fiiliksen, ei siksi että kaikki aforismit olisivat olleet uskomattoman syvällisiä, vaikka syvällisyyttäkin kirjaan mahtui, vaan koska monet niistä olivat vaihtelevan överiä meemuilua tai ihan vaan melko latteita. Itse koin tämän hyvinkin osuvaksi ajattelun kuvaukseksi, sillä eihän nyt oikeasti kukaan (toivottavasti) ole sarjasyvällinen klassinen humanistinero. Pikemminkin merkittävä osa ihmisten älyllistä toimintaa vaikuttaisi tuottavan lopputuloksena jotain täysin älytöntä ja silloin välillä, kun onnistuu sanomaan tai kirjoittamaan jotain syvällistä, se tuskin on oman nerouden maailmaan saattamaa. Onneksi nykyaikana ei tarvitse olla omaa ajattelua, riittää että on syvällistä.

Sisälläni oli ennen kirjaan kajoamista pieni ennakkoluulo kirjaa kohtaan, joka vähän vaikutti kasariesasaarinen-henkiseltä taideprojektilta, jossa kertoja piiloutuu ironian ja metatasojen sokkelon taakse. Tämän ennakkoluulon käsitteleminen kirjan aikana ohjasi lopulta itsereflektioon siitä, että onko tällainen ehkä mieskirjoittajille tyypillinen itseironia lopulta radikaalisti erilaista perinteisemmästä tunnustuskirjallisuudesta (Knausgård ja kaikenmaailman saskasaarikosket), jota se pyrkii purkamaan ja problematisoimaan. Palataan ehkä jälleen kysymykseen, joka ei niinkään koske erityisesti kyseistä kirjaa kuin yleisemmin itseään purkavan maskuliinisuuden ehtoja, että jos ei osaa sanoa mitään merkittävää vakavissaan, niin pitäisikö vain olla hiljaa.

[Rasmus Tillander · Rating 4 out of 5]

Purokuro pyrkii ilmeisimmin kirjassaan vastaamaan kysymykseen mitä on olla ihminen hypersomekapitalismissa, aika kiintoisaa.

Levoton. Se on se mitä Römaani on. Tajunnanvirtaista sekoilua, meemejä, muotokikkailua, tarkkanäköistä analyysia, hitosti metailua ja henkilökohtaista avautumista heitettynä blenderiin. Kai siinä jotenkin purettiin romaaninmuotoa? Kai se oli aika hyvä? Tässä arviossa toki varmaan ainakin yksi Purokuru-fanboy-lisätähti.

[Ville-Matias Heikkilä · Rating 2 out of 5]

Kyllä minäkin ajatuspäiväkirjatiedostoa pidän, mutta jos se pitäisi kirjana julkaista niin editoisin sitä aika reilusti enemmän. Oli tässä kuitenkin muutama hyvä oivallus, joten mennään kahdella eikä yhdellä.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Tämän lukeminen aiheutti samoja oireita kuin internetin lukeminen.

[Heidi Nummi · Rating 3 out of 5]

Niin paljon hyvää, muttei ihan nappi kuitenkaan. Ehkä siksi, että Ekholmin Rakkaus niinku painaa vielä tuoreena, huikeana lukukokemuksena taustalla.

(Olipas muuten hauska lukea tätä rinnakkain Nylénin Häviön kanssa.)

[Joonas]

╱╱┏╮
╱╱┃┃
▉━╯┗━╮
▉┈┈┈┈┃
▉╮┈┈┈┃
╱╰━━━╯

[Taru Liikanen · Rating 4 out of 5]

Nautinnollista ajattelua nautittavaksi pieninä katkelmina. Ahmittuani useamman luvun tästä tuli sössöä, fragmentaarinen teksti puuroutuu helposti soseeksi.

Pohdin:
Vasemmistolainen Marvel-universumi on tämä tämmöinen itseensä ja toisiinsa viittaava himmeli: Purokurun tekstit ja erinomainen ”Mikä meitä vaivaa” podcast, ’Omaa luokkaa’ podcasti, ’Työstäkietäytyjän käsikirja’, Ulla Donnerin ’Spleenish’, Johannes Ekholmin ’Rakkaus niinku’ & Sisko Savonlahden ’Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu’. ’Hilla ja Inari’ podcast. Sitten vielä pakolliset nuoret miehet hukassa itsensä kanssa: Erkka Mykkäsen ’Something not good’ ja Tuomas Kokon ’Tosi kivat juhlat’, Paperi Tn lyriikka.

[Tuomas Aitonurmi · Rating 3 out of 5]

joo eli kokeellinen romaani
toteuttaa internetin estetiikkaa ja samalla jo nimestä syntyy viittaus esim. harry salmenniemen tuotantoon, vrt. runojä
sit on myös kollaasia
näin jonkun kommentin facessa että joku ois verrannu aronpuron aperitiffiin, mut oon lukenut siitä vasta alun niin en voi sillee analysoida
ja sit on tietty ekholmin rakkaus niinku
mut tää on melkein pelkkää chattia koko kirja eikä mitään puheen litteroinnin illuusiota, ja tässäkin on sellainen tietty kerros että kyseessä ois materiaali joka on löytynyt jostain
ekholmilaista on myös ironia ja kyynisyys jotka tässä tuntuu jotenkin vielä ahdistavammilta
kuten purokuru itsekin sanoi messuilla että tästä oli sanottu
(metapuhetta ja -tasojakin on muuten paljon)
että tää ei tarjoa pakofantasiaa kuten täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi
vaan tää kyynis-ironinen vilpittömyyden välttely tuntuu kehältä josta ei voi päästä pois
ja onhan näissä keloissa paljon samastuttavaa ja tunnistettavaakin
sit taas miettii, että millaista elämä on jossain keski-pohjanmaan maaseudulla vrt. kalliolaisen kulttuurialan pätkätyöläisen elämä
kun vaikka mäkin oon helsinkiläinen "kulttuurityöntekijä" niin en silti oo muistaakseni koskaan käynyt rytmissä
en ylipäätään liiku kalliossa kauhean usein, varsinkaan missään "yöelämässä"
nyt mulle tulee näistä lainausmerkeistä mieleen kirjassakin mainittu iida sofia
ja jotenkin hauskaa että tässä namedroppaillaan aika paljon vaikka tekijä on kirjoittanut ironisesti paperi t:n teksteistä
ellei se itsessään jo oo kommentti johonkin, emt meni sit vaan ohi
sinänsä tästä syntyy välillä jonkinlainen "autenttisuuden" vaikutelma
(en pääse noista lainausmerkeistä enää irti, niistä muuten tulee mieleen myös ishiguron pitkän päivän illan stevens, hitto mä nauroin siinä kirjassa lainausmerkkien käytölle, se oli hillitöntä, upeaa; tämä oli muuten vilpitöntä tunteen ilmaisua)
merkitystä on tietysti ollut materiaalin järjestämisellä
hassua miten välillä lukiessa tuntui, että oli varmasti kuullut jonkin repliikin jo mikä meitä vaivaa -jaksossa, ja varmaan niitä olikin poimittu
mutta joo, ei tää lukukokemuksena ollut niin päräyttävä kuin odotin TAAHLK:n perusteella
ehkä se "kokemus" jäi sen ironisen etäisyyden taakse kyynisyyden jähmettämäksi
ehkä sekin tämän kirjan kanssa vaan sopi kuvaan
jätän pisteen laittamatta perään, sekin liittyy

"mä olen lakannut seuraamasta joitain 'menestyjiä' instassa ym koska ärsyttää niiden menestymiselämä ja pelkään että mustakin tulee menestyjä mutta samalla haluisin sellaiseks" (s. 19)

[Jaana V · Rating 3 out of 5]

Hämmentävä ja kiinnostava Römaani purkaa romaanimuotoa, sosiaalista mediaa, tätä aikaa ja ihmismieltä osiin. Välillä pidin hurjasti, välillä ainoastaan ärsyynnyin namedroppailusta ja metan metasta. Ehkä jotain jäi tavoittamatta tai ymmärtämättäkin. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kuitenkin, parhaimmillaan hienoja, viiltäviä leikkauksia tähän aikaan.

[Kaisa Ranta]

Meta- ja autofiktiivinen, varsin viihdyttävä(n/ja) ahdistuksentäyteinen, chat-keskusteluaforistinen pläjäys kaikesta siitä, mitä jälkiteollisessa, myöhäiskapitalistisessa yhteiskunnassa ja ajassa/internetissä/ihmisissä on pielessä. "Ihminen on ihmiselle contentia."

Olen tietty itsekin prekaaria luovaa luokkaa, mutta a) en oo twitterissä b) chattaan suht vähän, joten tässä oli riittävästi sekä samaistumispintaa että etäisyyttä. Hykertelin monta kertaa. Formaatin huono puoli sit taas on, että luettu katoaa mielestä kuin tilapäinen somepäivitys. (Ja paperisuus taas on hyvä puoli. Rentouttaa aivan eri tavalla.)

Ei ehkä kestä vanhenematta kovin kauaa, mutta toisaalta olisi vain hyvä, jos tämä näyttäisi 10 vuoden päästä vain oudon angstiselta dystopialta.

[Ville Verkkapuro · Rating 4 out of 5]

I started this prepared for something deeply ironical, hard to grasp, irritating. That is what I got – no doubt about that – but in a way different sense than what I thought. This was super funny, very clever, very insightful. And somewhat sincere, which made it way better. Reading this aloud with my girlfriend made it twice better.
The structure is delicious, chat-type of writing didn’t irritate at all, quite the opposite.
Something very special about this, highly recommended!

[Heta · Rating 4 out of 5]

Virkistävä kokemus! Koko konsepti oli kiehtova ja taitavasti toteutettu. Samaistuin ahdistukseen. Sanaleikit ja -valinnat olivat ilahduttavia. Tykkäsin lukea lyhyitäkin ajatuksia, jotka jäivät mieleen pyörimään lukemisen jälkeen. Kirjoitustapa imaisi minut mukaansa, muistutti siinäkin tosi paljon somevirtaa. En todellakaan ymmärtänyt kaikkea, mutta annoin siihen itselleni luvan jo alussa. Oli mukava lukea ilman paineita tulkita kaikki auki ja havainnoida vain kevyesti fiiliksiä.

[Alina Saari · Rating 4 out of 5]

”joka toinen kirja nykyään: filtterin läpi vedetty
selfie, johon on tägätty kaverit” (Römaani, s.88)

täyttä contenttia ilman isoja alkukirjaimia tai pisteitä

ironista

runollista

kokeilevan pelottavaa

merkitys scrollautuu jonnekkin sisältövirran alkulähteelle, jota ei voi ikinä saavuttaa

”Millä todennäköisyydellä suosittelisit Römaania ystävällesi?” - 7.5

[Hanna Apajalahti]

Ööö. Joo. Ok?

[Eeva Maria al-Khazaali · Rating 2 out of 5]

Muoto oli kiinnostavan raikas, mutta sisältö oli jotain muuta.

[Sanna]

??? Monia juuri tuttuja internet-lankoja ja henkilöitä, jotka tulevat seuraaville lukijoille vanhenemaan jo hetkessä kuin tears in time. Mielenkiintoinen silmänräpäysromaani.

[Elina Suikanen · Rating 4 out of 5]

Vaikea sanoa, onko kirja 1 vai 5 tähden tapaus. Kammottavaa, eksistentiaalisessa kriisissä pursotettua chattiketjua/nerokasta ja kokeilevaa ajankuvaproosaa.

[Jenna Kallio · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin tästä jotenkin tosi paljon. Tuntui, että jokaista sanaa oli mietitty sopivan paljon. Ei ylimietitty, vaan juuri sopivasti. Teksti oli samastuttavaa, kiinnostavaa, oivaltavaa, hauskaa.

[Mela Kanootti · Rating 2 out of 5]

vanhentunut, yksiääninen

[ɪʟΔi · Rating 1 out of 5]

Tämä kirja on kaikkea sitä puristeena mitä/missä/miksi inhoan Helsinkiä ja sen tuotoksia.

[anna]

mitä vittua

[Kaius Kuhmonen · Rating 3 out of 5]

jooh toi loppu puolisko oli kyl aik chore mut hauska kyl ja hyvä emt

[Bubbles · Rating 3 out of 5]

Tätä lukiessa tuli vähän samalla tavalla ähky/huono olo kun olisi jumiutunut sohvalle selaamaan tiktokkia kolmeksi tunniksi koska et jaksa mennä nukkumaan.
Hyvä kirja suositeltavaksi niille kirjojen lukemisesta vieraantuneille ystäville/vihollisille, joiden keskittymiskyky on pahiten käristynyt.
—
Jätin kirjaan palautetta, en itse kirjasta vaan jotain tyhjiöön vapautettavaa palautetta jollekin yleiselle ihmisentitiitille:

Miksi joulupukki sanoo Suomessakin ”hou hou” eikä ”jou jou”?
Jou-jou Joulua!
Missattu brändäys mahis kotimaan markkinoille.