What do you think?
Rate this book
Lihan loppu
Ruokatrendit tulevat ja menevät, mutta yksi on tullut jäädäkseen: kasvissyönti. Lihantuotannon päästöjen vuoksi kasvissyöntiin siirtyminen saattaa olla jopa väistämätöntä.
Mutta mitä lihan loppu tarkoittaa maatalouden, politiikan, terveyden tai liiketoiminnan kannalta? Tapahtuuko merkittävin muutos teknologian avulla vai asenteissamme?
Journalistinen tietokirja Lihan loppu etsii ratkaisuja aikamme kiireellisimpään kysymykseen: mitä syömme huomenna?
Mutta mitä lihan loppu tarkoittaa maatalouden, politiikan, terveyden tai liiketoiminnan kannalta? Tapahtuuko merkittävin muutos teknologian avulla vai asenteissamme?
Journalistinen tietokirja Lihan loppu etsii ratkaisuja aikamme kiireellisimpään kysymykseen: mitä syömme huomenna?
247 pages, Hardcover
First published September 28, 2019
29 people are currently reading
542 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 81 reviews
October 19, 2019
Todella kiinnostava, kiihkoton, faktoja pursuava tietokirja. Kaikkien pitäisi lukea tämä ja miettiä omaa suhdettaan eläinproteiiniin sen jälkeen uudelleen.
November 9, 2019
Perusteellinen, perustasoinen, vakuuttava esitys suhteessamme lihaan, mitä se on ollut ja miten se tulee muuttumaan. Erittäin hyvä ja valaiseva kirja, jota suomalainen keskustelu todella kaipasi. Oikea ihminen kirjoittamassa tismalleen oikeaan aikaan.
Lihan loppu on ainakin viisi kirjaa samassa: ihmisen ja ruoan historia, ruoan ilmastovaikutusten selvitys, vegaanisuomen historia, tuoreen vegebuumin kuvaus, tulevaisuuden ruoantuotannon visiointi... Ehkä ainoa näkökulma joka jäi puuttumaan on eläinten ajattelun ja kokemuksen tutkimisen historia. Mutta siis kirjassa on PALJON asiaa mittaansa nähden. Ja kaikki on hyvin, selkeästi ja kattavasti kuvattua.
Nautin erityisesti "vöneröimisen" kuvauksesta sekä tulevaisuuden visioista eli ruoantuotannon "disruptoinnista". Muutos on ollut hurjan nopeaa. Seuraavaksi muuttuu kaikki.
Auvinen hallitsee täysin populaaritietokirjatyylin, välillä alkaa melkein ärsyttää miten näppärästi tarina etenee. Tämä on tyhjä kritiikki, oikeasti ihailen Suvin kykyä kirjoittaa asiat iskevästi ja yllättävällä tavalla uudelleenkontekstualisoiden. Kirjassa on paljon pysäyttäviä ja naurattavia tiivistyksiä. Tätäkö on anarkistin journalismi, kun ei oteta mitään annettuna ja siten tuotetaan uusia näkökulmia.
Hienoa että oma sukupolveni on alkanut ja saanut alkaa kirjoittaa tietokirjoja meidän näkökulmastamme, muuttamaan julkista keskustelua. Kaikki feminismikirjat (Minja Koskela), vasemmistokirjat (Pontus Purokuru), kannabiskirja (Anton vanha-majamaa) ja nyt tämä. Maailma muuttuu, hallitsevat näkökulmat muuttuvat. Lihan loppu on tärkeä kuvaus hetkestä, jonka jälkeen mikään ei ole ennallaan. Niin kuin Auvinen toivoo, on vain hyvä, että tämä kirja vanhentuu.
Lihan loppu on ainakin viisi kirjaa samassa: ihmisen ja ruoan historia, ruoan ilmastovaikutusten selvitys, vegaanisuomen historia, tuoreen vegebuumin kuvaus, tulevaisuuden ruoantuotannon visiointi... Ehkä ainoa näkökulma joka jäi puuttumaan on eläinten ajattelun ja kokemuksen tutkimisen historia. Mutta siis kirjassa on PALJON asiaa mittaansa nähden. Ja kaikki on hyvin, selkeästi ja kattavasti kuvattua.
Nautin erityisesti "vöneröimisen" kuvauksesta sekä tulevaisuuden visioista eli ruoantuotannon "disruptoinnista". Muutos on ollut hurjan nopeaa. Seuraavaksi muuttuu kaikki.
Auvinen hallitsee täysin populaaritietokirjatyylin, välillä alkaa melkein ärsyttää miten näppärästi tarina etenee. Tämä on tyhjä kritiikki, oikeasti ihailen Suvin kykyä kirjoittaa asiat iskevästi ja yllättävällä tavalla uudelleenkontekstualisoiden. Kirjassa on paljon pysäyttäviä ja naurattavia tiivistyksiä. Tätäkö on anarkistin journalismi, kun ei oteta mitään annettuna ja siten tuotetaan uusia näkökulmia.
Hienoa että oma sukupolveni on alkanut ja saanut alkaa kirjoittaa tietokirjoja meidän näkökulmastamme, muuttamaan julkista keskustelua. Kaikki feminismikirjat (Minja Koskela), vasemmistokirjat (Pontus Purokuru), kannabiskirja (Anton vanha-majamaa) ja nyt tämä. Maailma muuttuu, hallitsevat näkökulmat muuttuvat. Lihan loppu on tärkeä kuvaus hetkestä, jonka jälkeen mikään ei ole ennallaan. Niin kuin Auvinen toivoo, on vain hyvä, että tämä kirja vanhentuu.
October 21, 2019
Ihan sama, mitä ja miten ja miksi syöt: lue/kuuntele tämä.
April 23, 2021
Suvi Auvinen tuskin on henkilö joka keräisi laajimman yleisön ja hyväksynnän. Tähdistä ehkä myös käy ilmi mihin ns. leiriin itse lukeudun.
Mutta itse kirja. Se oli hyvin ja kiihkottomasti kirjoitettu. Kasvissyönnin historia oli mielenkiintoista luettavaa ja tulevaisuudenkuvat mielenkiintoisia. Lihan loppu on hyvin ”journalistinen” kirja erityisesti runsaiden haastatteluiden takia. Me likes.
Jos tästä pitäisi yhden lauseen tiivistys tehdä, niin se että maailmassa kuolee yli 63 *miljardia* yksilöä vuodessa, ja sitä perustellaan sillä että ”tykätään lihan mausta”, niin onhan meidän yhteiskunnan arvomaailma aika saatanallisen pielessä. Ai niin 6.3*10^10 ei edes sisällä kaloja ja merieläimiä. Niitä kun ei kukaan vaivaudu laskemaan. Ja vastikään todettiin että esim. sepia selviää joistain kognitiivisista kokeista paremmin kuin 3v lapset.
No ei ollut yhden lauseen, mutta tämä onkin minun arvostelu tästä kirjasta. Kannattaa muuten lukea Eating Animals, jos aiheen käsittely vähemmän poliittisessa ja K7-hengessä kiinnostaa.
Kirjan soundtrack voisi olla tämä:
"They ravaged the land
And polluted the seas
They burned all the forests
Or cut down the trees
They damned up the rivers
And paved all the shores
Built parking lots
And discount stores"
https://www.youtube.com/watch?v=UMyOd...
... eli hyvin menee mutta menköön, vai mitä?
Mutta itse kirja. Se oli hyvin ja kiihkottomasti kirjoitettu. Kasvissyönnin historia oli mielenkiintoista luettavaa ja tulevaisuudenkuvat mielenkiintoisia. Lihan loppu on hyvin ”journalistinen” kirja erityisesti runsaiden haastatteluiden takia. Me likes.
Jos tästä pitäisi yhden lauseen tiivistys tehdä, niin se että maailmassa kuolee yli 63 *miljardia* yksilöä vuodessa, ja sitä perustellaan sillä että ”tykätään lihan mausta”, niin onhan meidän yhteiskunnan arvomaailma aika saatanallisen pielessä. Ai niin 6.3*10^10 ei edes sisällä kaloja ja merieläimiä. Niitä kun ei kukaan vaivaudu laskemaan. Ja vastikään todettiin että esim. sepia selviää joistain kognitiivisista kokeista paremmin kuin 3v lapset.
No ei ollut yhden lauseen, mutta tämä onkin minun arvostelu tästä kirjasta. Kannattaa muuten lukea Eating Animals, jos aiheen käsittely vähemmän poliittisessa ja K7-hengessä kiinnostaa.
Kirjan soundtrack voisi olla tämä:
"They ravaged the land
And polluted the seas
They burned all the forests
Or cut down the trees
They damned up the rivers
And paved all the shores
Built parking lots
And discount stores"
https://www.youtube.com/watch?v=UMyOd...
... eli hyvin menee mutta menköön, vai mitä?
March 24, 2021
Tää oli kyllä hyvä tietokirja!
On fakta, että lihansyönnin on vähennyttävä nopeasti ja radikaalisti, ja Auvisen kirja tarjoaa mielestäni hyvää tukea muutokseen henkilökohtaisessa ruokavaliossa. Teoksessa käytiin läpi kasvissyöntiä monipuolisesti esimerkiksi eläinten oikeuksien, ilmastonmuutoksen ja terveyden kannalta. Oon mieltänyt itseni usein kasvissyöjäksi ilmastosyistä, mutta tämän kirjan lukeminen sai pohtimaan tarkemmin muitakin tärkeitä aspekteja.
Vaikka lihan rooli yhteiskunnassa ahdistaa yhä, tää kirja toi myös aika paljon toivoa. Viime vuosina ollaan otettu tosi isoja askeleita kasvisruuan saatavuuden ja normaaliuden saralla. Kirjassakin esiin tuotu Helsingin kaupunginvaltuuston vääntö koulujen YHDESTÄ kasvisruokapäivästä viikossa huvittaa jo nyt absurdiudellaan, vaikka keskustelusta on ”vain” 11 vuotta.
Kaiken kaikkiaan, hyvä lukukokemus. Nauratti myös tosi paljon huomio siitä, miten ”miksi kasvissyöjä haluaa nakin vaikka ei syö lihaa, ota vaikka kurkku tai porkkana tjsp.” vitsit ovat OIKEESTI yli 130 vuotta vanhoja (ja silti mun vanhemmat sukulaiset luulevat, että he ovat keksineet hauskan ja freesin jutun... teki mieli lähettää kuva tosta kohdasta kaikille heille).
On fakta, että lihansyönnin on vähennyttävä nopeasti ja radikaalisti, ja Auvisen kirja tarjoaa mielestäni hyvää tukea muutokseen henkilökohtaisessa ruokavaliossa. Teoksessa käytiin läpi kasvissyöntiä monipuolisesti esimerkiksi eläinten oikeuksien, ilmastonmuutoksen ja terveyden kannalta. Oon mieltänyt itseni usein kasvissyöjäksi ilmastosyistä, mutta tämän kirjan lukeminen sai pohtimaan tarkemmin muitakin tärkeitä aspekteja.
Vaikka lihan rooli yhteiskunnassa ahdistaa yhä, tää kirja toi myös aika paljon toivoa. Viime vuosina ollaan otettu tosi isoja askeleita kasvisruuan saatavuuden ja normaaliuden saralla. Kirjassakin esiin tuotu Helsingin kaupunginvaltuuston vääntö koulujen YHDESTÄ kasvisruokapäivästä viikossa huvittaa jo nyt absurdiudellaan, vaikka keskustelusta on ”vain” 11 vuotta.
Kaiken kaikkiaan, hyvä lukukokemus. Nauratti myös tosi paljon huomio siitä, miten ”miksi kasvissyöjä haluaa nakin vaikka ei syö lihaa, ota vaikka kurkku tai porkkana tjsp.” vitsit ovat OIKEESTI yli 130 vuotta vanhoja (ja silti mun vanhemmat sukulaiset luulevat, että he ovat keksineet hauskan ja freesin jutun... teki mieli lähettää kuva tosta kohdasta kaikille heille).
January 14, 2020
Lihan loppu on ollut lukulistallani siitä lähtien, kun huomasin sen joukkorahoitusta kerättävän Twitterissä. Aihe on kiinnostava ja ajankohtainen, ja kuten lukuisista arvosteluistakin sain lukea, näkökulma pääosin neutraali. Tästä valtava plussa - syyllistystä aiheen tiimoilta jaetaan muutenkin, mutta faktapohjainen tarkastelu johtaa pitkällä tähtäimellä parempaan lopputulokseen.
Tulisiko eläimiä kohdella paremmin, eikä nähdä niitä vain ruoantuotantokoneistona? Kyllä. Tulisiko ilmastonäkökohtiin kiinnittää enemmän huomiota? Ehdoton kyllä. Lihan loppu tarjoaa kattavan paketin sekä vegaaniliikkeestä, lihakorvikkeiden synnystä että keinolihan valmistuksesta - ja mukana on paljon loistavia haastatteluja. Ainoa syy, miksi en antanut tälle viittä tähteä onkin oikeastaan se, ettei kirja tarjonnut juuri minulle mitään mullistavaa valaistumista, kun olen aiheen kanssa muutenkin tekemisissä päivittäin. Mutta todella vahva suoritus Suvi Auviselta - ja vahva lukusuositus kaikille, jotka valinnoillaan haluavat vaikuttaa eläinten ja ympäristön hyvinvointiin.
Tulisiko eläimiä kohdella paremmin, eikä nähdä niitä vain ruoantuotantokoneistona? Kyllä. Tulisiko ilmastonäkökohtiin kiinnittää enemmän huomiota? Ehdoton kyllä. Lihan loppu tarjoaa kattavan paketin sekä vegaaniliikkeestä, lihakorvikkeiden synnystä että keinolihan valmistuksesta - ja mukana on paljon loistavia haastatteluja. Ainoa syy, miksi en antanut tälle viittä tähteä onkin oikeastaan se, ettei kirja tarjonnut juuri minulle mitään mullistavaa valaistumista, kun olen aiheen kanssa muutenkin tekemisissä päivittäin. Mutta todella vahva suoritus Suvi Auviselta - ja vahva lukusuositus kaikille, jotka valinnoillaan haluavat vaikuttaa eläinten ja ympäristön hyvinvointiin.
October 20, 2021
Erinomainen tietokirja. Ajatuksia herättävä mutta ei syyllistä eikä öyhötä vaan lataa faktat pöytään ja sanoo niin kuin asiat on. Toisaalta, koska kirja on niin tietopohjainen, se ei valitettavasti saa tästä fleksaajasta oitis kasvissyöjää, mutta tuuppaa hellästi siihen suuntaan. Suosittelen tätä lämpimästi.
March 19, 2020
”Koko ruokajärjestelmä on rikki. Eläinten kärsimys, ilmastotuhot ja huonosta ravinnosta aiheutuvat sairaudet voidaan nähdä massiivisena epäonnistumisena ja harha-askeleena.” (Lihan loppu, s. 228)
Suvi Auvisen Lihan loppu (Kosmos, 2019) on tietokirja eläin- ja kasviperäisen ravinnon historiasta ja tulevaisuudesta. Maailman väestön kasvaessa tulevina vuosikymmeninä radikaalisti, ravinto ei tule riittämään kaikille, mikäli ruoantuotanto pysyy nykyisellään. Auvisen perusteesi onkin: vähentämällä lihantuotantoa ja panostamalla kasviperäisen ruoan tuotantoon, me voimme ruokkia kaikki ihmiset tulevaisuudessa.
Kirja tarkastelee myös kasvisruokabuumin syntyä 2010-luvulla ja esittelee joukon kotimaisia kasvisruokainnovaatioita vöneristä nyhtökauraan. Kirja osoittaa kiihkottomasti ja varsin yksiselitteisesti, että kasviperäinen ravinto on paitsi eläinperäistä ilmastoystävällisempää myös terveellisempää ja eettisempää.
Kirjan tärkein ansio omalla kohdallani on, että se avasi silmäni tehotuotannon mielettömyydelle: joka minuutti tehotuotannon rattaissa kuolee yli miljoona eläintä. Määrä on järkyttävä, varsinkin kun monet eläimet kuolevat turhina, jätteenä. Esimerkiksi vuohenjuuston tuotannossa pukkikilit tapetaan muutaman tunnin ikäisinä, sillä eläimille ei ole juuston tuotannossa tilaa, eikä vuohen lihalle ole ostajia.
Kirjan suurin puute on, että ensimmäiset 100 sivua ovat aika tylsää luettavaa. Vaikka historianäkökulma ruokaan on sinällään tärkeä, jotta nykyisyyttä voi ymmärtää, käsittelytavassa on jotakin, mikä ei imaissut mukaansa. Ehkä esimerkiksi rakenteellisilla muutoksilla kirjan alkupuolestakin olisi saanut vetävämmän? Kaksi viimeistä kolmannesta kirjasta on kuitenkin sellaista tykitystä, että ne korvaavat alun haparoinnin. 4/5
Suvi Auvisen Lihan loppu (Kosmos, 2019) on tietokirja eläin- ja kasviperäisen ravinnon historiasta ja tulevaisuudesta. Maailman väestön kasvaessa tulevina vuosikymmeninä radikaalisti, ravinto ei tule riittämään kaikille, mikäli ruoantuotanto pysyy nykyisellään. Auvisen perusteesi onkin: vähentämällä lihantuotantoa ja panostamalla kasviperäisen ruoan tuotantoon, me voimme ruokkia kaikki ihmiset tulevaisuudessa.
Kirja tarkastelee myös kasvisruokabuumin syntyä 2010-luvulla ja esittelee joukon kotimaisia kasvisruokainnovaatioita vöneristä nyhtökauraan. Kirja osoittaa kiihkottomasti ja varsin yksiselitteisesti, että kasviperäinen ravinto on paitsi eläinperäistä ilmastoystävällisempää myös terveellisempää ja eettisempää.
Kirjan tärkein ansio omalla kohdallani on, että se avasi silmäni tehotuotannon mielettömyydelle: joka minuutti tehotuotannon rattaissa kuolee yli miljoona eläintä. Määrä on järkyttävä, varsinkin kun monet eläimet kuolevat turhina, jätteenä. Esimerkiksi vuohenjuuston tuotannossa pukkikilit tapetaan muutaman tunnin ikäisinä, sillä eläimille ei ole juuston tuotannossa tilaa, eikä vuohen lihalle ole ostajia.
Kirjan suurin puute on, että ensimmäiset 100 sivua ovat aika tylsää luettavaa. Vaikka historianäkökulma ruokaan on sinällään tärkeä, jotta nykyisyyttä voi ymmärtää, käsittelytavassa on jotakin, mikä ei imaissut mukaansa. Ehkä esimerkiksi rakenteellisilla muutoksilla kirjan alkupuolestakin olisi saanut vetävämmän? Kaksi viimeistä kolmannesta kirjasta on kuitenkin sellaista tykitystä, että ne korvaavat alun haparoinnin. 4/5
August 25, 2020
Kasvissyöntiä, ja siihen kytköksissä olevia ilmiöitä, monelta eri kantilta tarkasteleva journalistinen tietokirja, joka lähtee liikkeelle usean sivun mittaisella McDonaldsin hehkutuksella. Oliko osio kenties sponsoroitu? Kirjaa varten oli haastateltu varsin laajaa kattausta taustaltaan erilaisia henkilöitä, jotka jollain tavoin kytkeytyivät kasvisruokakysymykseen. Kerrontaan muodostui haastattelujen kautta keskusteleva sävy, mistä lukijana pidin. Kasvissyönnissä kyse on kulttuurillisesta ilmiöstä, jota sopii tarkastella rennosti. Kasvissyönnin historiaa käsiteltiin populääristi kiteyttäen aina antiikin Kreikasta 1900-luvulle saakka. Auvinen näköjään osaa tämän tietyn amerikkalaishenkisen tyylin, jossa asioita yksinkertaistetaan, mustavalkoistetaan ja juonellistetaan. Kirjoittajalla on selkeä oma eettinen agenda, jota hän kirjassa tuo esille. Auvinenhan on tehnyt veganismista käytännössä ammatin itselleen: hän on viime vuosina perustanut mm. Vegemessut, ryhtynyt Ellun Kanojen vegekonsultiksi, ja hän on myös aktiivinen ja tunnettu some- ja mediavaikuttaja kasvissyöntiin liittyvissä kysymyksissä. Pian häneltä julkaistaan toinen veganismia käsittelevä kirja, Lapsiperheen vegaanikeittokirja.
Aiemmin Auvinen esiintyi julkisuudessa freeganina, joka söi dyykattua lihaa. Vielä vuonna 2014 hän kirjoitti Voima-lehteen jopa hivenen veganismia kritisoivaan sävyyn kolumnin. Auvinen ei kirjoitakaan lihasta tai kasvissyönnistä kiihkon vallassa, vaan kylmän rauhallisesti, analyyttisesti. Auvinen haastatteli kirjaa varten metsästäjääkin. Lisäksi hän ojentaa käden, ja antaa jonkinlaisen synninpäästön ns. fleksaajille, jotka ovat lihansyöntiään vähentämään pyrkiviä sekasyöjiä. Heidän panoksensa kautta tapahtuu volyymiltään suurempi muutos kuin pienen joukon veganismin kautta, argumentoi Auvinen kirjassaan. Auvinen on pragmaattinen kasvisruokalähettiläs, joka ei tuomitse ketään, vaan näkee kaikki pienetkin askeleet voittoina.
Kirjassa Auvinen kertoo pariin otteeseen vegaaneja olevan "muutama prosentti" suomalaisista. Väite tekee mieli kyseenalaistaa. "Muutama prosentti" viittaa siihen, että ainakin yli 3 prosenttia olisi vegaaneja. Tämä tarkoittaisi, että Suomessa olisi vähintään Turun kokoisen kaupungin verran vegaaneja. Kasvissyöjiä (lakto-ovoja tmss.) saattaa olla tuon verran, mutta vegaaneja tuskin. Liioitteleeko Auvinen vegaanien määrää? Hän myös väittää (sivulla 185), että maailman eläintuotannossa kuolisi jatkuvalla syötöllä 70 000 eläintä kahdessa sekunnissa. Tämä tarkoittaisi, että vuodessa noin 1104 miljardia (1104 000 000 000) eläintä kuolisi ihmisen järjestämässä tehoeläintuotannossa. Väite ei mitenkään voi pitää paikkaansa, ellei mukaan sitten lasketa vaikkapa jokaista hyönteistä, ja jos näitä hyönteisiä olisi hirvittävä määrä suhteessa isompiin eläimiin. Silloin väite olisi kuitenkin hämäys. Auvinen kuitenkin väittää samalla sivulla (s. 185), että valistuneen arvion mukaan kaloja kuolee "joitakin tuhansia miljardeja yksilöitä" vuodessa ihmisen ruoantuotannossa. Samalla sivulla on siis esitetty keskenään ristiriitaisia lukuja. Pelkästään kaloja siis kuolee enemmän kuin aluksi esitetyn väitteen mukaan kaikkia eläimiä yhteensä?
Kirjassa haastateltiin mm. helsinkiläisen supermarketin kauppiasta, joka oli kysynnän myötä päätynyt lisäämään kasvistuotteita valikoimiinsa huomattavissa määrin. Kauppias kertoo, että tuotevalikoimaa kehitetään vain sen perusteella mikä käy kaupaksi, ja Redin asiakaskunnalle kasvistuotteet käyvät hyvin kaupaksi. Vastuu on näin kuluttajalla. Takapakkia takaisin lihaan päin voisi taas myöhemmin tulla, ja siihenkin sitten sopeuduttaisiin lisäämällä lihoja. Kapitalistinen markkinatalous ei tunne vastuuta. Se tuntee vain rahanteon mahdollisuudet; pääomalla ei ole muuta tavoitetta kuin kasvaa. Auvinen ("päivystävä anarkisti") ei kirjassaaan paljoa kritisoi kapitalismia, joka on laittanut käyntiin nykyisenlaisen eläinten tehotuotantokoneiston. Hän suhtautuu markkinoihin neutraalisti, tai jopa optimistisesti. Kunhan vain kasvisruokailmiö kasvaa, ja kuluttajat alkavat kaupassa asioidessaan valita lisääntyvissä määrin toisin, muutos tulee nykyisen systeemin puitteissa, on Auvisen optimismista tulkittavissa.
Kirjan lopussa käsiteltiin vielä jonkin verran keinolihaa, joka saattaa olla tulossa markkinoille lähitulevaisuudessa. Viimeistään se tekisi Auvisen mukaan eläinten tehotuotannon täysin tarpeettomaksi. Ja silloin koittaisi Lihan loppu. Niinhän minäkin toivon. Kohta takana 15 vuotta kasvissyöntiä, muutamalla fleksaus/freegan-vuodella höystettynä. Sanon vielä, että aika jännä nimivalinta kirjalle sinänsä. Heikko signaali, kasvissyönti, nostettiin esille, ja siitä tehtiin messias. Optimistisia tulevaisuudenkuvia kyllä tarvitaan.
Aiemmin Auvinen esiintyi julkisuudessa freeganina, joka söi dyykattua lihaa. Vielä vuonna 2014 hän kirjoitti Voima-lehteen jopa hivenen veganismia kritisoivaan sävyyn kolumnin. Auvinen ei kirjoitakaan lihasta tai kasvissyönnistä kiihkon vallassa, vaan kylmän rauhallisesti, analyyttisesti. Auvinen haastatteli kirjaa varten metsästäjääkin. Lisäksi hän ojentaa käden, ja antaa jonkinlaisen synninpäästön ns. fleksaajille, jotka ovat lihansyöntiään vähentämään pyrkiviä sekasyöjiä. Heidän panoksensa kautta tapahtuu volyymiltään suurempi muutos kuin pienen joukon veganismin kautta, argumentoi Auvinen kirjassaan. Auvinen on pragmaattinen kasvisruokalähettiläs, joka ei tuomitse ketään, vaan näkee kaikki pienetkin askeleet voittoina.
Kirjassa Auvinen kertoo pariin otteeseen vegaaneja olevan "muutama prosentti" suomalaisista. Väite tekee mieli kyseenalaistaa. "Muutama prosentti" viittaa siihen, että ainakin yli 3 prosenttia olisi vegaaneja. Tämä tarkoittaisi, että Suomessa olisi vähintään Turun kokoisen kaupungin verran vegaaneja. Kasvissyöjiä (lakto-ovoja tmss.) saattaa olla tuon verran, mutta vegaaneja tuskin. Liioitteleeko Auvinen vegaanien määrää? Hän myös väittää (sivulla 185), että maailman eläintuotannossa kuolisi jatkuvalla syötöllä 70 000 eläintä kahdessa sekunnissa. Tämä tarkoittaisi, että vuodessa noin 1104 miljardia (1104 000 000 000) eläintä kuolisi ihmisen järjestämässä tehoeläintuotannossa. Väite ei mitenkään voi pitää paikkaansa, ellei mukaan sitten lasketa vaikkapa jokaista hyönteistä, ja jos näitä hyönteisiä olisi hirvittävä määrä suhteessa isompiin eläimiin. Silloin väite olisi kuitenkin hämäys. Auvinen kuitenkin väittää samalla sivulla (s. 185), että valistuneen arvion mukaan kaloja kuolee "joitakin tuhansia miljardeja yksilöitä" vuodessa ihmisen ruoantuotannossa. Samalla sivulla on siis esitetty keskenään ristiriitaisia lukuja. Pelkästään kaloja siis kuolee enemmän kuin aluksi esitetyn väitteen mukaan kaikkia eläimiä yhteensä?
Kirjassa haastateltiin mm. helsinkiläisen supermarketin kauppiasta, joka oli kysynnän myötä päätynyt lisäämään kasvistuotteita valikoimiinsa huomattavissa määrin. Kauppias kertoo, että tuotevalikoimaa kehitetään vain sen perusteella mikä käy kaupaksi, ja Redin asiakaskunnalle kasvistuotteet käyvät hyvin kaupaksi. Vastuu on näin kuluttajalla. Takapakkia takaisin lihaan päin voisi taas myöhemmin tulla, ja siihenkin sitten sopeuduttaisiin lisäämällä lihoja. Kapitalistinen markkinatalous ei tunne vastuuta. Se tuntee vain rahanteon mahdollisuudet; pääomalla ei ole muuta tavoitetta kuin kasvaa. Auvinen ("päivystävä anarkisti") ei kirjassaaan paljoa kritisoi kapitalismia, joka on laittanut käyntiin nykyisenlaisen eläinten tehotuotantokoneiston. Hän suhtautuu markkinoihin neutraalisti, tai jopa optimistisesti. Kunhan vain kasvisruokailmiö kasvaa, ja kuluttajat alkavat kaupassa asioidessaan valita lisääntyvissä määrin toisin, muutos tulee nykyisen systeemin puitteissa, on Auvisen optimismista tulkittavissa.
Kirjan lopussa käsiteltiin vielä jonkin verran keinolihaa, joka saattaa olla tulossa markkinoille lähitulevaisuudessa. Viimeistään se tekisi Auvisen mukaan eläinten tehotuotannon täysin tarpeettomaksi. Ja silloin koittaisi Lihan loppu. Niinhän minäkin toivon. Kohta takana 15 vuotta kasvissyöntiä, muutamalla fleksaus/freegan-vuodella höystettynä. Sanon vielä, että aika jännä nimivalinta kirjalle sinänsä. Heikko signaali, kasvissyönti, nostettiin esille, ja siitä tehtiin messias. Optimistisia tulevaisuudenkuvia kyllä tarvitaan.
December 19, 2019
Luin tämän loppuun jo muutama päivä sitten, mutta arvostelun aloittaminen on ollut hankalaa. Arvoin neljän ja viiden tähden välillä, joten päädyin neljään tähteen. Tämä johtuu siitä, että tämä oli mielestäni pääosin huikean mahtavaa, mutta samaan aikaan muutama juttu häiritsi. Tässäpä siis hyvin tajunnanvirtamainen ja jäsentymätön purkaus fiiliksistä:
Teoksessa pohjustetaan loistavasti kasvissyönnin historiaa ja kehityskulkua Suomessa. Teoksessa käydään keskustelua niin lihantuotannon ilmastovaikutuksista, ihmisen suhteesta lihaan ja muihin eläimiin kuin lihansyönnin eettisistä kysymyksistä tehotuotannon ulkopuolella (mm. metsästys ja laboratoriossa kasvatettu liha). Teos ei pyri objektiivisuuteen, vaan se herättelee ja osoittelee sormella, paikoin rajullakin retoriikalla. Mielestäni tämä oli perusteltua - toki kasvissyöjänä teoksen kanssa oli helppo olla samaa mieltä.
Pahoin pelkään kuitenkin, että provosointi saattaa kääntyä epäröivän sekasyöjälukijan käsissä tarkoitustaan vastaan - älkääkä käsittäkö väärin, pääosin teos on kädenojennus sekasyöjille, koska lihankulutusta vähentävät sekasyöjät pelastavat maapallon, ei pieni vähemmistö vegaaneja tai muita kasvissyöjiä. Paikoin tyyli kuitenkin lipsui provosoivaksi neutraalista ja ymmärtävästä pyrkimyksestä huolimatta. Tasapainoa kuitenkin pyrittiin hakemaan: vaikka kirjailija itse toteaa hyvin suoraan, että hänestä eläimen tappaminen ravinnoksi on eettisesti väärin, vastapainoksi teoksessa puhuu varsin eettinen metsästäjä, joka käyttää vain itse hankittuja eläinperäisiä tuotteita ja joka puhuu elämän/eläinten kunnioittamisesta.
Pääosin teoksen vire oli kuitenkin hyvin positiivinen ja optimistinen - jopa liian optimistinen, näin pessimistin näkökulmasta. Totta kuitenkin on, että kasvisruoka on vallannut tilaa niin julkisissa laitoksissa, ravintoloissa kuin kauppojen hyllyilläkin. Hampurilaisjätit tekevät yhä enemmän kasvispainotteisia tuotteita, moni firma tuottaa pelkästään kasvisproteiinia. Isot lihatalot tuovat markkinoille kasvisruokaa. Ollaan tultu pitkä matka siitä, kun ehdotus koulujen kasvisruokapäivästä sai aikaan valtakunnallisen p*skamyrskyn. Muutos on selkeä ja suuri, siinä kirja on oikeassa. Kuitenkin tuntuu, että haasteita on enemmän ja ne ovat vaikeampia kuin teos antaa ymmärtää.
Teos tasapainoilee faktoihin ja tunteisiin vetoamisen välillä. Koin lukemisen aikana suurta turhautumista eläinperäisten tuotteiden tehotuotannosta ja siitä suuresta julmuudesta, joka tuotantoeläimiin kohdistuu. Teksti osui siis maaliinsa, vaikka olen jo nyt kasvissyöjä (en kuitenkaan vegaani). Teoksen lukeminen lujitti päätöstäni osallistua vegaaniseen tammikuuhun ja ottaa tavoitteeksi myös maitotuotteista ja kananmunista luopumisen jollain aikavälillä.
Kirja ei tarjonnut varsinaisesti itselleni hirveästi uutta tietoa, mutta se puki olemassa olevat tiedonsirpaleet yhteen helposti omaksuttavaan, rationaalisesti argumentoivaan sekä tunteita herättävään pakettiin. Erityisesti minua kiinnostivat näkymät ns. laboratoriolihan kehittymisestä - kuinka kaukana ollaan siitä, että voisi syödä lihaa ilman eläinten tappamista?
Jos luet vain yhden lihasta kertovan kirjan, lue tämä.
Teoksessa pohjustetaan loistavasti kasvissyönnin historiaa ja kehityskulkua Suomessa. Teoksessa käydään keskustelua niin lihantuotannon ilmastovaikutuksista, ihmisen suhteesta lihaan ja muihin eläimiin kuin lihansyönnin eettisistä kysymyksistä tehotuotannon ulkopuolella (mm. metsästys ja laboratoriossa kasvatettu liha). Teos ei pyri objektiivisuuteen, vaan se herättelee ja osoittelee sormella, paikoin rajullakin retoriikalla. Mielestäni tämä oli perusteltua - toki kasvissyöjänä teoksen kanssa oli helppo olla samaa mieltä.
Pahoin pelkään kuitenkin, että provosointi saattaa kääntyä epäröivän sekasyöjälukijan käsissä tarkoitustaan vastaan - älkääkä käsittäkö väärin, pääosin teos on kädenojennus sekasyöjille, koska lihankulutusta vähentävät sekasyöjät pelastavat maapallon, ei pieni vähemmistö vegaaneja tai muita kasvissyöjiä. Paikoin tyyli kuitenkin lipsui provosoivaksi neutraalista ja ymmärtävästä pyrkimyksestä huolimatta. Tasapainoa kuitenkin pyrittiin hakemaan: vaikka kirjailija itse toteaa hyvin suoraan, että hänestä eläimen tappaminen ravinnoksi on eettisesti väärin, vastapainoksi teoksessa puhuu varsin eettinen metsästäjä, joka käyttää vain itse hankittuja eläinperäisiä tuotteita ja joka puhuu elämän/eläinten kunnioittamisesta.
Pääosin teoksen vire oli kuitenkin hyvin positiivinen ja optimistinen - jopa liian optimistinen, näin pessimistin näkökulmasta. Totta kuitenkin on, että kasvisruoka on vallannut tilaa niin julkisissa laitoksissa, ravintoloissa kuin kauppojen hyllyilläkin. Hampurilaisjätit tekevät yhä enemmän kasvispainotteisia tuotteita, moni firma tuottaa pelkästään kasvisproteiinia. Isot lihatalot tuovat markkinoille kasvisruokaa. Ollaan tultu pitkä matka siitä, kun ehdotus koulujen kasvisruokapäivästä sai aikaan valtakunnallisen p*skamyrskyn. Muutos on selkeä ja suuri, siinä kirja on oikeassa. Kuitenkin tuntuu, että haasteita on enemmän ja ne ovat vaikeampia kuin teos antaa ymmärtää.
Teos tasapainoilee faktoihin ja tunteisiin vetoamisen välillä. Koin lukemisen aikana suurta turhautumista eläinperäisten tuotteiden tehotuotannosta ja siitä suuresta julmuudesta, joka tuotantoeläimiin kohdistuu. Teksti osui siis maaliinsa, vaikka olen jo nyt kasvissyöjä (en kuitenkaan vegaani). Teoksen lukeminen lujitti päätöstäni osallistua vegaaniseen tammikuuhun ja ottaa tavoitteeksi myös maitotuotteista ja kananmunista luopumisen jollain aikavälillä.
Kirja ei tarjonnut varsinaisesti itselleni hirveästi uutta tietoa, mutta se puki olemassa olevat tiedonsirpaleet yhteen helposti omaksuttavaan, rationaalisesti argumentoivaan sekä tunteita herättävään pakettiin. Erityisesti minua kiinnostivat näkymät ns. laboratoriolihan kehittymisestä - kuinka kaukana ollaan siitä, että voisi syödä lihaa ilman eläinten tappamista?
Jos luet vain yhden lihasta kertovan kirjan, lue tämä.
November 14, 2020
Koska vähempää ei voi antaa kuin yksi tähteä niin siksi tämä. Olisi ehkä ollut puolikas tähti oikeasti, ja tämä saa vähän kyseenalaisen maineen olla, ainakin tällä hetkellä, vuoden surkein kirja minkä olen lukenut. Aina jos ollaan puolueellisia tällaisessa tieteellisessä? kirjassa multa menee uskottavuus jo siinä. Aiheena tämä kiinnosti minua kovastikin enkä todellakaan ole mikään lihafanaatikko vaan olen joskus jopa ollut itsekin kasvissyöjä ja haluan kokeilla vegaanisia tuotteita ja niin edelleen. Sanottakoot että sama kuin uskonto- asioissa, asian fanit tuovat eniten hallaa asialleen - ne jotka eivät näe muita vaihtoehtoja kuin omansa ja alkavat saarnata siitä toisille. Antaa kaikkien elää omaa elämäänsä ja tehdä oman päätöksen miten sen tahtoo viettää.
Eniten häiritsi juurikin puolueellisuus. Hän tosin toteaa heti että on puolueellinen mutta sitten kirjoittaa että pitäisi katsoa aihetta puolueettomasti. Kirja varmasti olisikin ollut parempi ilman vegaanilaseja silmillä. Saarnaava kirjoitustyyli oli myös huono juttu, ei näin! Ymmärrän myös pointin siitä, ettei ole kenenkään yksityisasia mitä syö mutta... on se silti ihan jokaisen oma asia mitä syö tai mitä ei syö. Loppujen lopuksi voit vaikuttaa vain omaan käyttäytymiseen ja minulla onkin monia fiksuja vegaaneja/kasvissyöjäkavereita jotka eivät ala nipottaa minun syömisistä tai syömättä jättämisistä, mikä on paras keino saada jollekin asialle positiivinen mielikuva. Tuli kirjoitustyylistä myös tunne että hän ajattelee että vain hänen oma mielipiteensä asiaan on oikea eikä nähty asiaa monelta eri kantilta, jota odotan tällaisessa tieteellisessä? tekstissä. Plus kirjoittaja selkeästi ajattelee että kaikki muut ihmiset ovat aivottomia laumaeläimiä jotka eivät osaa tehdä omia päätöksiään vaan on kaikkien vietävissä. Tällainen saa minussa näkemään aina punaista. Oli myös haettu hieman puolueellisia tutkimuksia ja haastateltuja kirjaa varten. Kirjan tyyli oli hyvin ärsyttävä ja tylsä ja liian yksinkertaistava ja yksipuolinen näkökanta. Monesti teki mieli jättää kirja kesken mutta kun en haluaisi jättää kirjoja kesken. En myöskään ymmärrä sitä miksi kasvisruuan pitäisi olla lihan näköistä tai makuista... itse ainakin kasvissyöjänä en halunnut syödä mitään lihan näköistäkään. Ja se mitä kirjan loppupuolella käytiin läpi eli teollisesti tehtyä lihaa, mikä järki siinä olisi... eikös ole huono juttu syödä asioita mitkä on teollisesti tehtyjä. Paljon oli kyseenalaisia juttuja joita jäi miettimään ja joille oli yritetty saada selitys mutta vastauksia ei oikein kuitenkaan tullut. Varsin ärsyttävä kirja kaiken kaikkiaan enkä suosittele ketään lukemaan sitä.
Eniten häiritsi juurikin puolueellisuus. Hän tosin toteaa heti että on puolueellinen mutta sitten kirjoittaa että pitäisi katsoa aihetta puolueettomasti. Kirja varmasti olisikin ollut parempi ilman vegaanilaseja silmillä. Saarnaava kirjoitustyyli oli myös huono juttu, ei näin! Ymmärrän myös pointin siitä, ettei ole kenenkään yksityisasia mitä syö mutta... on se silti ihan jokaisen oma asia mitä syö tai mitä ei syö. Loppujen lopuksi voit vaikuttaa vain omaan käyttäytymiseen ja minulla onkin monia fiksuja vegaaneja/kasvissyöjäkavereita jotka eivät ala nipottaa minun syömisistä tai syömättä jättämisistä, mikä on paras keino saada jollekin asialle positiivinen mielikuva. Tuli kirjoitustyylistä myös tunne että hän ajattelee että vain hänen oma mielipiteensä asiaan on oikea eikä nähty asiaa monelta eri kantilta, jota odotan tällaisessa tieteellisessä? tekstissä. Plus kirjoittaja selkeästi ajattelee että kaikki muut ihmiset ovat aivottomia laumaeläimiä jotka eivät osaa tehdä omia päätöksiään vaan on kaikkien vietävissä. Tällainen saa minussa näkemään aina punaista. Oli myös haettu hieman puolueellisia tutkimuksia ja haastateltuja kirjaa varten. Kirjan tyyli oli hyvin ärsyttävä ja tylsä ja liian yksinkertaistava ja yksipuolinen näkökanta. Monesti teki mieli jättää kirja kesken mutta kun en haluaisi jättää kirjoja kesken. En myöskään ymmärrä sitä miksi kasvisruuan pitäisi olla lihan näköistä tai makuista... itse ainakin kasvissyöjänä en halunnut syödä mitään lihan näköistäkään. Ja se mitä kirjan loppupuolella käytiin läpi eli teollisesti tehtyä lihaa, mikä järki siinä olisi... eikös ole huono juttu syödä asioita mitkä on teollisesti tehtyjä. Paljon oli kyseenalaisia juttuja joita jäi miettimään ja joille oli yritetty saada selitys mutta vastauksia ei oikein kuitenkaan tullut. Varsin ärsyttävä kirja kaiken kaikkiaan enkä suosittele ketään lukemaan sitä.
July 3, 2020
Kirja joka käy läpi ihmisen ruokahistoriaa, erityisesti kasvissyönnin historiaa. Kirjaa varten on haastateltu laajasti eri alojen asiantuntijoita sekä käytetty huima määrä lähteitä. Kirjan sanoma on tärkeä, tämä pallo ei vaan kestä enää sitä määrää lihaa mitä (länsimaissa) popsitaan. Eli eläinperäisen tehotuotetun ruuan kulutus on saatava nyt ja heti alas tai vähintäänkin minimiin. Enää ei ole kymmeniä vuosia aikaa puhua kasvisproteiinin puolesta ja vaikka olemmekin esim. Suomessa hyvällä tiellä, paljon on vielä matkaa siihen että saamme ilmaston lämpenemisen pysähtymään alle 1,5 asteen. Vaikka osa olikin itselle jo tuttua niin kirjan laaja tietämys oli hienoa luettavaa. Surullistakin, siinä miten tiukasti saavutetuista eduista pidetään kiinni. Inhimillistä toki, eihän kukaan haluaisi että joutuisi laskemaan omaa kulutustasoaan siitä mihin on tottunut. Kasvissyönti on kuitenkin nykypäivää ja vaikka keinolihan kehittely onkin jo pitkällä ei sen teollinen valmistus (ja niin että se olisi kehittyvienkin maiden saatavilla) ehdi pelastaa meitä vielä vuosiin, jopa vuosikymmeniin.
Tykkäsin siitä että asiat esitettiin tosiasioina, perustellusti ja kiihkottomasti vaikkakin niin että kirjoittajan omat, tiukatkin näkemykset tulivat selkeästi esiin.
Tykkäsin siitä että asiat esitettiin tosiasioina, perustellusti ja kiihkottomasti vaikkakin niin että kirjoittajan omat, tiukatkin näkemykset tulivat selkeästi esiin.
December 9, 2019
Lihan loppu tulee, oletko valmis?
Osuvampaa mainoslausetta Auvisen kirjalle on paha keksiä. Teoksessa käsitellään laaja-alaisesti ihmisen lihansyöntiä, kumotaan sitkeässä istuvia harhakuvia ja mietitään vaihtoehtoja. Auvinen tuo selvästi esille oman kantansa, mutta erottelee sen harvinaisen hyvin faktatiedosta ja haastateltujen henkilöiden kannoista. Tästä suuri arvostus.
Haastateltujen kirjo on hurja. Auvinen on puhuttanut niin maatalouslobbareita, metsästäjää kuin nyhtökauran kehittäjiäkin. Erityisesti luku, jossa käsitellään metsästystä, on huikean hieno, kiihkoton ja mikä parasta - tulevaisuuteen katsova. Lihan loppu ei voivottele, vaan toteaa nyky-yhteiskunnan ongelmat niin kuin ne ovat ja kysyy sitten ratkaisuja. Kiitettävästi keskustellaankin esimerkiksi ympäristöä kuormittamattomasta ruokavaliosta, veganismin mahdollisesta katoamisesta ja esimerkiksi keinolihasta ja -maidosta. Liikuttavimmillaan kirja on tehotuotantoa käsittelevässä luvussa, jonka tyylikeino (näin monta eläintä teurastettiin tämän luvun aikana) on jo hävyttömän tunteita raastava.
Suosittelen luettavaksi kenelle tahansa ruoastaan kiinnostuneelle ruokavalioon katsomatta.
Osuvampaa mainoslausetta Auvisen kirjalle on paha keksiä. Teoksessa käsitellään laaja-alaisesti ihmisen lihansyöntiä, kumotaan sitkeässä istuvia harhakuvia ja mietitään vaihtoehtoja. Auvinen tuo selvästi esille oman kantansa, mutta erottelee sen harvinaisen hyvin faktatiedosta ja haastateltujen henkilöiden kannoista. Tästä suuri arvostus.
Haastateltujen kirjo on hurja. Auvinen on puhuttanut niin maatalouslobbareita, metsästäjää kuin nyhtökauran kehittäjiäkin. Erityisesti luku, jossa käsitellään metsästystä, on huikean hieno, kiihkoton ja mikä parasta - tulevaisuuteen katsova. Lihan loppu ei voivottele, vaan toteaa nyky-yhteiskunnan ongelmat niin kuin ne ovat ja kysyy sitten ratkaisuja. Kiitettävästi keskustellaankin esimerkiksi ympäristöä kuormittamattomasta ruokavaliosta, veganismin mahdollisesta katoamisesta ja esimerkiksi keinolihasta ja -maidosta. Liikuttavimmillaan kirja on tehotuotantoa käsittelevässä luvussa, jonka tyylikeino (näin monta eläintä teurastettiin tämän luvun aikana) on jo hävyttömän tunteita raastava.
Suosittelen luettavaksi kenelle tahansa ruoastaan kiinnostuneelle ruokavalioon katsomatta.
May 16, 2020
3,5 tähteä. Huolella kirjoitettu ja monia näkökulmia huomioon ottava teos. Koska olen seurannut kasvissyönnin ja vegaaniuden ympärillä pyörivää keskustelua jo vuosia, suurin osa asiasta oli jo tuttua. Kiinnostavinta kirjassa olivat kasvissyönnin historiaa käsittelevät osat sekä eläinaktivismin eri vaiheet. En ole elänyt niinä aikoina, joten ne eivät olleet täysin hallussa.
September 27, 2020
IVW - International Vegetarian Week October 1-7, 2020. Yes, I'm ready!
April 23, 2020
Kuuntelin tän äänikirjana woop oli kiinnostava!
Tosi monipuolisesti käsiteltiin aihetta eikä tullut sellanen "kaikki sekasyöjät on paskoja ihmisiä" -fiilis.
Tosi monipuolisesti käsiteltiin aihetta eikä tullut sellanen "kaikki sekasyöjät on paskoja ihmisiä" -fiilis.
January 1, 2020
Todella hyvin koottu näkökulmia lihansyönnin vaikutuksista ja motivaatioista. Ansiokasta oli etenkin pyrkimys analyyttisyyteen ja faktaperustaiseen argumentaatioon sekä tilan antaminen myös toiselle näkökulmalle. Paras suomeksi kirjoitettu koonti aiheesta, joka itselle on tullut vastaan. Suosittelen kaikille!
April 20, 2020
Kokonaisvaltainen ja ainakin omasta mielestäni neutraali katsaus lihantuotannon ja erityisesti tehotuotannon historiaan, haasteisiin ja tulevaisuuteen. Uskon, että tämä uppoaisi myös lukijoille, joita lihaan liittyvä keskustelu yleensä ärsyttää. Etenkin äänikirjana, sillä ääni on varsin mielyttävä! Suvi Auvinen valottaa hienosti globaaleja näkökulmia eläinperäisten ruokatuotteiden tuotantoon liittyen, mutta erityisesti suomalaisen keskustelun valottaminen oli mielestäni kiinnostavaa. Vegaaniruokavalion terveyspuoleen tutustuneena terveyskeskustelu jää hieman suppeaksi, mutta se ei olekaan kirjan pääteema.
March 4, 2021
Mielenkiintoinen ja hyvin jäsennelty kirja. Sain yllättävän paljon uutta tietoa, vaikka olenkin aiheeseen aika perehtynyt. Vasta kirjan luettuani tajusin, miten nopeasti ja isosti vegebuumi alkoi. Toisaalta muistan kyllä aikoinaan jonottaneeni peukalon kynnen kokoista nyhtökauramaistiaista. Kauas on siitä tultu. Kirja loi toivoa ainaisen ahdistuksen kaveriksi. Tykkäsin.
October 16, 2019
Hyvä kokoelma ajatuksia ja faktaa lihasta ja kasvissyönnistä. Asiantuntijoille ei ehkä niin paljon uutta mutta näitä asioita on hyvä kerrata.
January 17, 2021
Hyvä tietopaketti kasvissyönnin historiasta, eläinperäisten tuotteiden ilmastovaikutuksista, tehotuotannon ongelmista, maataloudesta ja maataloustuista ja kasvissyönnin tulevaisuudesta. Sai todella pohtimaan oman eläinperäisten tuotteiden käytön mielekkyyttä ja eettisyyttä. Jo alussa kerrottiin tiukat faktat siitä, kuinka kauan nykyistä lihankulutusta on mahdollista jatkaa ennen kuin planeetan rajat tulevat vastaan ja jonkin muutoksen on pakko tapahtua. Kirjassa kerrottiin tulevaisuuden teknologioista: keinolihan nopeasta kehityksestä ja sienistä, jotka tuottavat tankissa maitoproteiinia.
Neljä tähteä viiden sijaan siitä hyvästä, että kuten usein kasvissyönti/lihansyönti-keskustelussa vastuuta sysättiin voimakkaasti ja syyllistäen yksittäiselle kuluttajalle, vaikka samalla todettiin esimerkiksi maataloustukien, poliittisten päätösten ja uusien teknologioiden vaikuttavan valtavasti siihen, mitä yksittäiset kuluttajat kuluttavat. Kaipasin laajempaa näkökulmaa isoon ongelmaan. Lisäksi kirjassa puhuttiin paljon vegebuumista, joka kiistämättä on yksi aikamme isoista megatrendeistä. Kuitenkin samaan aikaan lihankulutus Suomessa kasvaa koko ajan. Olisin kaivannut asian taustoittamista ja pohdintaa pientä mainintaa laajemmin, sillä ilmiö on hyvin kiinnostava ja tuntuu omassa pääkaupunkiseudun kasvissyöntikuplassani jopa epäuskottavalta. Toki yhdeltä kirjalta ei voi aivan kaikkea vaatia!
Neljä tähteä viiden sijaan siitä hyvästä, että kuten usein kasvissyönti/lihansyönti-keskustelussa vastuuta sysättiin voimakkaasti ja syyllistäen yksittäiselle kuluttajalle, vaikka samalla todettiin esimerkiksi maataloustukien, poliittisten päätösten ja uusien teknologioiden vaikuttavan valtavasti siihen, mitä yksittäiset kuluttajat kuluttavat. Kaipasin laajempaa näkökulmaa isoon ongelmaan. Lisäksi kirjassa puhuttiin paljon vegebuumista, joka kiistämättä on yksi aikamme isoista megatrendeistä. Kuitenkin samaan aikaan lihankulutus Suomessa kasvaa koko ajan. Olisin kaivannut asian taustoittamista ja pohdintaa pientä mainintaa laajemmin, sillä ilmiö on hyvin kiinnostava ja tuntuu omassa pääkaupunkiseudun kasvissyöntikuplassani jopa epäuskottavalta. Toki yhdeltä kirjalta ei voi aivan kaikkea vaatia!
January 26, 2020
Todella hyvä ja symppaattisesti kirjoitettu kirja lihasta ja siitä luopumisesta. Vaikka luulin tietäväni aika paljon veganismista ja lihan ongelmista, tässä olikin paljon uutta tietoa.
Yllättävintä oli, että teos on kirjoitettu sen verran neutraalisti, että tiettyjä vegaanien väittämiä kumotaan ja annetaan aika paljon tilaa erilaisten lihansyöjien mielipiteille. Erityisen mielenkiintoista on, että kirjassa kerrotaan lihansyönnin epäeettisyydestä vasta kirjan loppussa. Ennen sitä saat kuulla muut argumentit, mikä on ehkä juuri sopivin tapa lähestyä aihetta.
Ainoa miinus puoli, muuten aika monipuolisessa teoksessa on se, että Auvinen ei analysoi ollenkaan sitä väittämää, etteivät jotkut pysty terveydellisistä tai metabolisista syistä syödä vain kasviksia. Olen kuullut kaikenlaisia kauhutarinoita terveistä ihmisistä, jotka yrittivät olla vegaaneja, mutta keho alkoi oireilla pahasti. Ovatko nämä tarinat totta? Vai urbaanigenda? Kirjailija ei vastaa niihin ollenkaan, maksimissaan sivumenen hän mainitsee, että joillekkin ihmisille pitäisi sallia lihan myynti.
Muuten todella hyvä teos, joka analysoi juuri, miten Suomessa ja EU-alueella lihateollisuus toimii ja, miten se voisi korvata.
Yllättävintä oli, että teos on kirjoitettu sen verran neutraalisti, että tiettyjä vegaanien väittämiä kumotaan ja annetaan aika paljon tilaa erilaisten lihansyöjien mielipiteille. Erityisen mielenkiintoista on, että kirjassa kerrotaan lihansyönnin epäeettisyydestä vasta kirjan loppussa. Ennen sitä saat kuulla muut argumentit, mikä on ehkä juuri sopivin tapa lähestyä aihetta.
Ainoa miinus puoli, muuten aika monipuolisessa teoksessa on se, että Auvinen ei analysoi ollenkaan sitä väittämää, etteivät jotkut pysty terveydellisistä tai metabolisista syistä syödä vain kasviksia. Olen kuullut kaikenlaisia kauhutarinoita terveistä ihmisistä, jotka yrittivät olla vegaaneja, mutta keho alkoi oireilla pahasti. Ovatko nämä tarinat totta? Vai urbaanigenda? Kirjailija ei vastaa niihin ollenkaan, maksimissaan sivumenen hän mainitsee, että joillekkin ihmisille pitäisi sallia lihan myynti.
Muuten todella hyvä teos, joka analysoi juuri, miten Suomessa ja EU-alueella lihateollisuus toimii ja, miten se voisi korvata.
August 30, 2024
Erinomainen tietokirja lihan tulevaisuudesta. En noudata vegaani ruokavaliota, mutta olen lihansyöntiä vähentänyt "kasvisruokailija". Kirjan perusteella saatan tulevaisuudessa kuulua niin sanottuihin fleksaajiin. Kirjailija itse taisi todeta jossain kappaleessa syyllistyvänsä tällä kirjallaan lihansyöjien syyllistämiseen (syyllistäminen ei ole tutkitusti ja psykologisesti voittava tapa pyrkiä muuttamaan asioita), mutta tapa jolla hän tekee sen on yksinkertaisesti faktat faktoina. Oivaltava puheenvuorona pidän esimerkkiä siitä että jos 2050-luvulla meitä on 10miljardia, nykyisen lihankulutuksen pitäisi pystyä kasvamaan samassa suhteessa. Kun taas tällä hetkellä viljelyyn mahdollisista alueista on jo käytetty niin suuri prosentuaalinen määrä, ettei niiden lisääminen ole mahdollista lihankulutuksen tarvittavaan kasvuun nähden.
Mielestäni kirja ei ole syyllistävä, vaan pikemminkin esimerkein ja (lähdekritiikin kestäviin) perustietoihin perustuva, kestävempiin valintoihin ohjaava teos ruokavalinnoista. Tämä on yksi niistä kirjoista jotka nimenomaan suomalaisen sekaruokailijan tulisi lukea.
Mielestäni kirja ei ole syyllistävä, vaan pikemminkin esimerkein ja (lähdekritiikin kestäviin) perustietoihin perustuva, kestävempiin valintoihin ohjaava teos ruokavalinnoista. Tämä on yksi niistä kirjoista jotka nimenomaan suomalaisen sekaruokailijan tulisi lukea.
September 20, 2020
A wonderful history of eating meat, from both a global and a local perspective.
I've read tons of books and watched tons of documentaries on eating veggies. I know this stuff, but still this offered great insight and worked as a great little bible on the subject.
Extremely important! I love the way this was written, it's very calm...
Don't eat meat. It's bad for you and for the planet and especially for the animals.
Whether you eat meat or not, read this.
I've read tons of books and watched tons of documentaries on eating veggies. I know this stuff, but still this offered great insight and worked as a great little bible on the subject.
Extremely important! I love the way this was written, it's very calm...
Don't eat meat. It's bad for you and for the planet and especially for the animals.
Whether you eat meat or not, read this.
July 6, 2024
Iso suositus niille, jotka pohtii eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentämistä. Laaja ja monia näkökulmia sisältävä teos, joka tuo selkeiden vertauksin kautta ymmärrystä ongelman vakavuuteen. Henkilökohtaisesti kirja ei ollut oivaltava, sillä olen tutkinut aihetta ennenkin ja luin kyseisen kirjan liian myöhässä.
July 12, 2024
"Ei meillä ole edessämme vain lihan loppu vaan eläintuotannon loppu"
Kirja käsitteli kattavasti kasvissyönnin ja veganismin historiaa ja antoi konkreettisia kuvia siitä, mitä ruoantuotanto voisi olla eläinperäisten tuotteiden jälkeen
(Tämä essille: "lihan loppu" - mitä Cullenit luultavasti sanoivat, kun siirtyivät ihmisverestä eläimiin)
Kirja käsitteli kattavasti kasvissyönnin ja veganismin historiaa ja antoi konkreettisia kuvia siitä, mitä ruoantuotanto voisi olla eläinperäisten tuotteiden jälkeen
(Tämä essille: "lihan loppu" - mitä Cullenit luultavasti sanoivat, kun siirtyivät ihmisverestä eläimiin)
December 29, 2019
Tehokas, kiihkoton, erittäin kiinnostava tutkielma parhaillaan tapahtuvasta syömisen murroksesta.
February 10, 2020
Huh. Olipas se täräyttävä. Täyttä asiaa ja hyvällä tyylillä.
October 16, 2021
Lyhyestä virsi kaunis: en osta enää lihaa.
Displaying 1 - 30 of 81 reviews