What do you think?
Rate this book
Huipputuloiset: Suomen rikkain promille
"Rahasta ei puhuta, rahaa omistetaan." Keitä ovat Suomen rikkaimmat, mitä he ajattelevat, ja miltä yhteiskunnan huipulla näyttää?
Huipputuloiset on kirja Suomen suurituloisimmasta promillesta. Se kertoo, mitä rikkaat ajattelevat itsestään ja muista. Mikä innostaa suuryrityksen johtajaa, mikä ajaa eteenpäin rikasta yrittäjää? Entä mitä ajattelee Suomesta ja veroista vanhan omistajasuvun nuori perillinen?
Teos kuvaa 2000-luvun vaurasta yläluokkaa ja sen irtoamista suomalaisesta yhteiskunnasta. Se perustuu laajaan tutkimukseen, jossa on selvitetty, ketkä kuuluvat Suomen suurituloisimpaan promilleen, ja haastatteluihin, joissa promille kertoo ajatuksiaan. Kantola ja Kuusela kuvaavat Suomessa käynnissä olevaa myllerrystä, kun varallisuus on kasautunut yhteiskuntien huipulle ympäri maailman. Kirjassa seikkaillaan menestyneiden yrittäjien, innokkaiden ammattijohtajien ja sukuyrityksiään vaalivien perijöiden maailmassa. Siinä kuvataan rikkaiden arkista loistoa ja heidän tapojaan oikeuttaa vahvistunutta asemaansa.
Käsissä ei ole paljastus- eikä tirkistelykirja, vaan kuvaus siitä, miten suomalaisen yhteiskunnan kompromissit murtuvat, kun ääneen pääsevät kaikkein vauraimmat. Huipputuloiset näyttää, miten talouselämän optimistiset menestyjät muuttuvat yhteiskunnan pessimistiseksi eliitiksi, jota harmittavat jäykkyydet, työttömät ja laiskistava yhteiskunta.
"Nyt on korkea aika romuttaa kaikki." Kirjoittajista Anu Kantola on professori Helsingin yliopistossa ja Hanna Kuusela yliopistotutkija Tampereen yliopistossa.
Huipputuloiset on kirja Suomen suurituloisimmasta promillesta. Se kertoo, mitä rikkaat ajattelevat itsestään ja muista. Mikä innostaa suuryrityksen johtajaa, mikä ajaa eteenpäin rikasta yrittäjää? Entä mitä ajattelee Suomesta ja veroista vanhan omistajasuvun nuori perillinen?
Teos kuvaa 2000-luvun vaurasta yläluokkaa ja sen irtoamista suomalaisesta yhteiskunnasta. Se perustuu laajaan tutkimukseen, jossa on selvitetty, ketkä kuuluvat Suomen suurituloisimpaan promilleen, ja haastatteluihin, joissa promille kertoo ajatuksiaan. Kantola ja Kuusela kuvaavat Suomessa käynnissä olevaa myllerrystä, kun varallisuus on kasautunut yhteiskuntien huipulle ympäri maailman. Kirjassa seikkaillaan menestyneiden yrittäjien, innokkaiden ammattijohtajien ja sukuyrityksiään vaalivien perijöiden maailmassa. Siinä kuvataan rikkaiden arkista loistoa ja heidän tapojaan oikeuttaa vahvistunutta asemaansa.
Käsissä ei ole paljastus- eikä tirkistelykirja, vaan kuvaus siitä, miten suomalaisen yhteiskunnan kompromissit murtuvat, kun ääneen pääsevät kaikkein vauraimmat. Huipputuloiset näyttää, miten talouselämän optimistiset menestyjät muuttuvat yhteiskunnan pessimistiseksi eliitiksi, jota harmittavat jäykkyydet, työttömät ja laiskistava yhteiskunta.
"Nyt on korkea aika romuttaa kaikki." Kirjoittajista Anu Kantola on professori Helsingin yliopistossa ja Hanna Kuusela yliopistotutkija Tampereen yliopistossa.
360 pages, Hardcover
First published January 1, 2019
37 people are currently reading
457 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 38 reviews
December 1, 2022
Elämä on tällä hetkellä sen verran haipakkaa, että saan näköjään luettua vasta, kun makaan koko päivän kipeänä kotona.
Niin hyvä! Aaah, ai että. Ahneus ja sivistyksen puute ovat aina viehättäviä ominaisuuksia ihmisissä, samoin se, että muita koskevat säännöt eivät päde itseen.
Muiden, varsinkin jo valmiiksi tiukalla olevien pitää kyllä luopua saavutetuista eduistaan ja alistua "kipeisiin leikkauksiin", mutta enhän mä nyt voi ajaa mun lapsia tilanteeseen, jossa ne jonkun ärsyttävän perintöveron takia joutuu muuttamaan sijoituksia rahaksi ja luopumaan pienestä osasta omaisuuttaan. Ei ole reilua, että meidän suvun nousujohteiseen varallisuuskehitykseen tulee minkäänlaista katkosta tai kuoppaa, ei siinä ole mitään järkeä, ihan hirveitä nää verot!!
Näiden ihmisten pitäisi käyttää aikaa välillä johonkin muuhunkin kuin omistamista opettavien kurssien organisoimiseen jälkeläisille. Ei selvästi voi saada kaikkea. Kun keskittyy rahuliin, jää monta muuta asiaa ymmärtämättä. En myöskään tajua, miten teoksessa kuvatun kaltaisten jäätävien kognitiivisten dissonanssien kanssa voi elää voimatta pahoin. Paljon voi itseltään kieltää.
Mutta mitäpä muuta voisi odottaa mun kaltaiselta nykyiseltä köyhältä (oon opiskelija, käyn töissä suunnilleen kerran viikossa) ja entiseltä valtion byrokraatilta, josta huipputuloisten toiveiden mukaisesti – ja myönnettäköön, myös omaksi onnekseni – tajuttiin lopulta säästösyistä hankkiutua eroon.
Köyhät, etuuksia saavat ja julkisen puolen työntekijät, varsinkin turhat hallinnon työntekijät ovat huipputuloisten mielestä yhteiskunnan pahimpia syöpäläisiä. En tiedä, kuinka paljon promillea harmittaa, että mä olen tällä hetkellä elämääni varsin tyytyväinen syöpäläinen. On opintojen ohella aikaa harrastaa juttuja, jotka ei tuhoa tätä meidän pallukkaa, kuten esimerkiksi improa ja tällaisten kirjojen lukemista. Sellainen tekee mut onnelliseksi.
Kotikadulla tuli syksyllä vastaan yksi ison yrityksen ammattijohtaja*, joka huusi oletetulle perheelleen: "Mä vihaan köyhiä!" Olen miettinyt tuota huudahdusta monta kertaa Huipputuloisia lukiessani. En tiedä, kuuluuko hän rikkaimpaan promilleen tulojensa puolesta. Näkemystensä puolesta hän kyllä on tukevasti osa tuota joukkoa. Toivottavasti vielä joskus kohdataan. Olisi kiva päästä juttelemaan.
*En kerro suoraan, miten hänet tunnistin, mutta sanotaanko vaikka, että osaan laskea 1+1 ja käyttää Googlea. 😁
Mahtava teos! Kaikille saman tien lukuun, hop, hop!
Niin hyvä! Aaah, ai että. Ahneus ja sivistyksen puute ovat aina viehättäviä ominaisuuksia ihmisissä, samoin se, että muita koskevat säännöt eivät päde itseen.
Muiden, varsinkin jo valmiiksi tiukalla olevien pitää kyllä luopua saavutetuista eduistaan ja alistua "kipeisiin leikkauksiin", mutta enhän mä nyt voi ajaa mun lapsia tilanteeseen, jossa ne jonkun ärsyttävän perintöveron takia joutuu muuttamaan sijoituksia rahaksi ja luopumaan pienestä osasta omaisuuttaan. Ei ole reilua, että meidän suvun nousujohteiseen varallisuuskehitykseen tulee minkäänlaista katkosta tai kuoppaa, ei siinä ole mitään järkeä, ihan hirveitä nää verot!!
Näiden ihmisten pitäisi käyttää aikaa välillä johonkin muuhunkin kuin omistamista opettavien kurssien organisoimiseen jälkeläisille. Ei selvästi voi saada kaikkea. Kun keskittyy rahuliin, jää monta muuta asiaa ymmärtämättä. En myöskään tajua, miten teoksessa kuvatun kaltaisten jäätävien kognitiivisten dissonanssien kanssa voi elää voimatta pahoin. Paljon voi itseltään kieltää.
Mutta mitäpä muuta voisi odottaa mun kaltaiselta nykyiseltä köyhältä (oon opiskelija, käyn töissä suunnilleen kerran viikossa) ja entiseltä valtion byrokraatilta, josta huipputuloisten toiveiden mukaisesti – ja myönnettäköön, myös omaksi onnekseni – tajuttiin lopulta säästösyistä hankkiutua eroon.
Köyhät, etuuksia saavat ja julkisen puolen työntekijät, varsinkin turhat hallinnon työntekijät ovat huipputuloisten mielestä yhteiskunnan pahimpia syöpäläisiä. En tiedä, kuinka paljon promillea harmittaa, että mä olen tällä hetkellä elämääni varsin tyytyväinen syöpäläinen. On opintojen ohella aikaa harrastaa juttuja, jotka ei tuhoa tätä meidän pallukkaa, kuten esimerkiksi improa ja tällaisten kirjojen lukemista. Sellainen tekee mut onnelliseksi.
Kotikadulla tuli syksyllä vastaan yksi ison yrityksen ammattijohtaja*, joka huusi oletetulle perheelleen: "Mä vihaan köyhiä!" Olen miettinyt tuota huudahdusta monta kertaa Huipputuloisia lukiessani. En tiedä, kuuluuko hän rikkaimpaan promilleen tulojensa puolesta. Näkemystensä puolesta hän kyllä on tukevasti osa tuota joukkoa. Toivottavasti vielä joskus kohdataan. Olisi kiva päästä juttelemaan.
*En kerro suoraan, miten hänet tunnistin, mutta sanotaanko vaikka, että osaan laskea 1+1 ja käyttää Googlea. 😁
Mahtava teos! Kaikille saman tien lukuun, hop, hop!
February 4, 2022
Tärkeä ja todella hyvin koottu laadullinen tutkimus Suomen rikkaimmasta promillesta, heidän verkottuneesta valta-asemasta, asenteista ja merkityksestä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kantola & Kuusela kytkevät haastattelut laajempaan yhteiskunnalliseen tutkimuskenttään, mikä valottaa paikoin aika hyytävän kovienkin näkemysten vinoutuneisuutta. Tarina ahkerista oman onnen sepistä sisältää moraalihuolen yhteiskunnan hyysäämistä köyhistä, ja tämä tarinahan tulee jatkuvasti läpi niin mediassa kuin politiikassakin. Varallisuus ei kuitenkaan kasaudu sattumanvaraisesti, minkä tämä kokonaisuus hienosti osoittaa.
December 27, 2019
Sen on tänä syksynä saanut oppia, että jos jostain kirjasta kirjoitetaan lööpeissä, on paras jättää lööpit lukematta, odottaa kiltisti varaukseen saamista kirjastosta, lukea kirja, ja muodostaa sitten oman mielipiteensä. Sain joululomalle käsiini yhden syksyn kohukirjoista, tämän Suomen rikkaimmasta promillesta kirjoitetun teoksen.
Kirja on selkeästi kirjoitettu sosiologinen tutkimus ko. 5000 ihmisestä, josta tutkijat ovat etsineet demografista dataa, vaikuttavuusdataa (paikat etujärjestöjen hallituksissa) sekä lisäksi haastatelleet noin 90 hengen otosta kolmesta suurimmasta ryhmästä, perijöistä, yrittäjistä ja johtajista. Tulokset ovat selkeitä: Rikkaat käyttävät tässä maassa paljon valtaa, haluaisivat yritysmäistä tehokkuutta poliittiseen päätöksentekoon ja vaikka arvostavatkin hyvinvointivaltion etuja ja sen luomaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, haluavat ponnekkaasti leikata etenkin heihin itseensä kohdistuvia veroja.
Aihe on sensitiivinen, ja kirjassa kerrotaankin varsin perinpohjaisesti käytetyistä tutkimusmenetelmistä ja perustellaan tehtyjä valintoja. Asialliseen tekstiin tulee pientä puisevuutta siitä, että kunkin jakson alussa ja lopussa on yhteenvetojaksot - vähempi olisi mielestäni riittänyt. Minulle ei myöskään avautunut se, miksi marginaaleihin oli pitänyt poimia muutaman sana nostoja tehdyitä haastatteluista. Kaikkinensa kuitenkin solidilta vaikuttava tutkimus, jonka tulokset eivät kovin raflaavia loppujen lopuksi ole.
Kirja on selkeästi kirjoitettu sosiologinen tutkimus ko. 5000 ihmisestä, josta tutkijat ovat etsineet demografista dataa, vaikuttavuusdataa (paikat etujärjestöjen hallituksissa) sekä lisäksi haastatelleet noin 90 hengen otosta kolmesta suurimmasta ryhmästä, perijöistä, yrittäjistä ja johtajista. Tulokset ovat selkeitä: Rikkaat käyttävät tässä maassa paljon valtaa, haluaisivat yritysmäistä tehokkuutta poliittiseen päätöksentekoon ja vaikka arvostavatkin hyvinvointivaltion etuja ja sen luomaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, haluavat ponnekkaasti leikata etenkin heihin itseensä kohdistuvia veroja.
Aihe on sensitiivinen, ja kirjassa kerrotaankin varsin perinpohjaisesti käytetyistä tutkimusmenetelmistä ja perustellaan tehtyjä valintoja. Asialliseen tekstiin tulee pientä puisevuutta siitä, että kunkin jakson alussa ja lopussa on yhteenvetojaksot - vähempi olisi mielestäni riittänyt. Minulle ei myöskään avautunut se, miksi marginaaleihin oli pitänyt poimia muutaman sana nostoja tehdyitä haastatteluista. Kaikkinensa kuitenkin solidilta vaikuttava tutkimus, jonka tulokset eivät kovin raflaavia loppujen lopuksi ole.
May 21, 2021
Eat the rich ei kyl voi muuta sanoo
December 26, 2020
ah tää oli sika hyvä!! tää valaisi kovasti huipputuloisten maailmaa ja auttoi ymmärtämään heidän merkitystään yhteiskunnassa, eikä oo ennää ehkä nii mustavalkone käsitys. henkilökohtaisesti tää oli tärkee ja mielenkiintoinen kirja lukea, koska en tiennyt aiheesta kauhean paljon etukätteen.
kirjassa jaettiin huipputuloiset perijöihin, yrittäjiin ja johtajiin, joiden ajatuksia omasta asemasta ja yhteiskunnasta tarkasteltiin vertailemalla ja suhteuttamalla niitä yhteiskunnallisiin muutoksiin (esim. tuloerojen kasvuun).
huolestuttavalta tän kirjan perusteella kuulostaa monen huipputuloisten ymmärtämättömyys ja yksioikoinen käsitys huono-osaisia tai matalatuloisia kohtaan. "jokainen on oman onnensa seppä" oli kantava ajatus, jolla oikeutettiin myös omat huipputulot, vaikka tunnetusti suomessakaan kaikilla ei ole samat lähtökohdat. sosiaaliturvan leikkauksille oltiin myönteisiä niiden laiskistavan vaikutuksen takia - keppi ajaa töihin! vähemmistö kirjan otoksesta oli myötämielisiä esim. verojen progressiolle. toisaalta moni oli tyytyväinen hyvinvointivaltion suomaan tasa-arvoon ja turvallisuuteen. kirjan lopussa analysoidaan lyhyesti otosta ja virhelähteitä.
henkilökohtaisesti mua ärsytti todella paljon varsinkin kohta työttömyydestä, koska siinä työttömiä käsiteltiin vaan yhtenä laiskurimassana. työttömyyteen vaikuttaa mun tietämyksen mukaan mm. mielenterveysongelmat, matala koulutustaso jne, joten näkisin ehkä sosiaaliturvan leikkauksia kannattavampana näihin asioihin pureutumisen ja yksilöllisemmät työttömyyspalvelut. en kyllä tiedä, miten se toteutettaisiin!! siitä haluaisinkin lukea lisää. lisäksi haluaisin tietää, onko työttömyydestä ja sen taustasyistä tehty mittää tutkimusta!
suosittelen!! ois kivvaa puhhuu tästä jonkun kaa!!
kirjassa jaettiin huipputuloiset perijöihin, yrittäjiin ja johtajiin, joiden ajatuksia omasta asemasta ja yhteiskunnasta tarkasteltiin vertailemalla ja suhteuttamalla niitä yhteiskunnallisiin muutoksiin (esim. tuloerojen kasvuun).
huolestuttavalta tän kirjan perusteella kuulostaa monen huipputuloisten ymmärtämättömyys ja yksioikoinen käsitys huono-osaisia tai matalatuloisia kohtaan. "jokainen on oman onnensa seppä" oli kantava ajatus, jolla oikeutettiin myös omat huipputulot, vaikka tunnetusti suomessakaan kaikilla ei ole samat lähtökohdat. sosiaaliturvan leikkauksille oltiin myönteisiä niiden laiskistavan vaikutuksen takia - keppi ajaa töihin! vähemmistö kirjan otoksesta oli myötämielisiä esim. verojen progressiolle. toisaalta moni oli tyytyväinen hyvinvointivaltion suomaan tasa-arvoon ja turvallisuuteen. kirjan lopussa analysoidaan lyhyesti otosta ja virhelähteitä.
henkilökohtaisesti mua ärsytti todella paljon varsinkin kohta työttömyydestä, koska siinä työttömiä käsiteltiin vaan yhtenä laiskurimassana. työttömyyteen vaikuttaa mun tietämyksen mukaan mm. mielenterveysongelmat, matala koulutustaso jne, joten näkisin ehkä sosiaaliturvan leikkauksia kannattavampana näihin asioihin pureutumisen ja yksilöllisemmät työttömyyspalvelut. en kyllä tiedä, miten se toteutettaisiin!! siitä haluaisinkin lukea lisää. lisäksi haluaisin tietää, onko työttömyydestä ja sen taustasyistä tehty mittää tutkimusta!
suosittelen!! ois kivvaa puhhuu tästä jonkun kaa!!
November 3, 2022
Harmittaa, että tähän tietokirjallisuuden helmeen ei tullut tartuttua heti vuonna 2019. Huipputuloiset yltää kirkkaasti niihin onnistuneempiin tietokirjoihin, mitä olen lukenut. Kuin hiihtolatu kirja etenee sujuvasti kahta "latu-uraa" pitkin. Toinen esittelee Suomen rikkainta promillea; keitä he ovat (siis iältään, sukupuoleltaan, asuinpaikaltaan, koulutukseltaan jne.), paljon he tienaavat, miten he tienaavat ja kuinka he vaikuttavat suomalaisessa yhteiskunnassa. Toinen "ura" on kirjan tutkimuksellinen puoli, joka kysyy, millaista tarinaa suurituloiset itsestään kertovat, miten he oikeuttavat asemansa ja mitä he ajattelevat yhteiskunnasta. Kantola ja Kuusela kirjoittavat todella sujuvasti ja kuljettavat molempia uria lukijan kannalta sujuvasti rinnakkain. Tuloksena on kiinnostava ja yhteiskunnallisesti relevantti teos.
Muistan, miten tämä teos sai heti ilmestyttyään aikaan paljon kohua ja ryöpyn sekä positiivista että negatiivista palautetta. Palautetta tuli niin pian, että kaikki arvostelijat tuskin olivat ehtineet aidosti tutustua teokseen. Joidenkin mielestä kirja oli leimaava ja negatiivinen rikkaita kohtaan. Epäilen, että osa paheksunnasta johtui siitä, että kirjailijat olivat sosiologeja/yhteiskuntatieteilijoitä, mikä joillekin on synonyymi vasemmistolaisuudelle.
Minusta kirja on korkeintaan terveellä tavalla kriittinen: on tutkijoiden tehtävä huomata, kun haastateltavien kertoma on sisäisesti ristiriitaista. Kirjan siteeraamat raflaavat otteet haastatteluista lisäävät lukunautintoa ja havainnollistavat niitä rikkaimpien omaamia asenteita, joita tutkijat maltillisemmin ja analyyttisemmin kuvaavat sitaattien välissä. Vaikka teokseen on havainnollistamisen nimissä valikoitunut "villimpiä" otteita haastatteluista, on näitä kohtia tasapainotettu neutraalimilla ja vastakkaisilla näkökulmilla antaen lopulta aika tasapainoisen yleiskuvan näkemysten kirjosta huipputuloisten sisällä.
Viisi tähteä irtoaa siitä hyvästä, että kirja kumosi tai haastoi useampia päähäni pinttyneitä ajatuksia (esimerkiksi siitä, kuinka paljon rikkaimmat maksavat veroja) ja antoi paljon ajateltavaa (esimerkiksi siitä, millaisia tarinoita eri ihmisryhmät kertovat itsestään). Opin myös aivan uusia juttuja etenkin rikkaiden vaikuttamistavoista ja etujärjestöistä. Pieni plussa vielä siitä, että kirja tarjosi tervettä vastapainoa ajoittain ilmenevälle oikeistohenkiselle syyllistämiselle: rikkaimmat osaavat nimittäin itsekin välillä olla aikamoisia työn välttelijöitä ja joutilaita.
Tämän perusteella voisi tarttua myös Kantola & työryhmän Kahdeksan kuplan Suomi" -teokseen.
Muistan, miten tämä teos sai heti ilmestyttyään aikaan paljon kohua ja ryöpyn sekä positiivista että negatiivista palautetta. Palautetta tuli niin pian, että kaikki arvostelijat tuskin olivat ehtineet aidosti tutustua teokseen. Joidenkin mielestä kirja oli leimaava ja negatiivinen rikkaita kohtaan. Epäilen, että osa paheksunnasta johtui siitä, että kirjailijat olivat sosiologeja/yhteiskuntatieteilijoitä, mikä joillekin on synonyymi vasemmistolaisuudelle.
Minusta kirja on korkeintaan terveellä tavalla kriittinen: on tutkijoiden tehtävä huomata, kun haastateltavien kertoma on sisäisesti ristiriitaista. Kirjan siteeraamat raflaavat otteet haastatteluista lisäävät lukunautintoa ja havainnollistavat niitä rikkaimpien omaamia asenteita, joita tutkijat maltillisemmin ja analyyttisemmin kuvaavat sitaattien välissä. Vaikka teokseen on havainnollistamisen nimissä valikoitunut "villimpiä" otteita haastatteluista, on näitä kohtia tasapainotettu neutraalimilla ja vastakkaisilla näkökulmilla antaen lopulta aika tasapainoisen yleiskuvan näkemysten kirjosta huipputuloisten sisällä.
Viisi tähteä irtoaa siitä hyvästä, että kirja kumosi tai haastoi useampia päähäni pinttyneitä ajatuksia (esimerkiksi siitä, kuinka paljon rikkaimmat maksavat veroja) ja antoi paljon ajateltavaa (esimerkiksi siitä, millaisia tarinoita eri ihmisryhmät kertovat itsestään). Opin myös aivan uusia juttuja etenkin rikkaiden vaikuttamistavoista ja etujärjestöistä. Pieni plussa vielä siitä, että kirja tarjosi tervettä vastapainoa ajoittain ilmenevälle oikeistohenkiselle syyllistämiselle: rikkaimmat osaavat nimittäin itsekin välillä olla aikamoisia työn välttelijöitä ja joutilaita.
Tämän perusteella voisi tarttua myös Kantola & työryhmän Kahdeksan kuplan Suomi" -teokseen.
November 13, 2024
Tää oli kärkeen tosi nautinnollista luettavaa mut sit meni mulla jotenkin rämpimiseksi.
Laadukas teos ja todella kiinnostava aineisto.
Laadukas teos ja todella kiinnostava aineisto.
August 12, 2022
Tämä on mahtava kirja, ja mahtava tutkimus. Kantola & Kuusela tutkivat kirjan nimen mukaisesti Suomen huipputuloisinta promillea, eli 5000:a edellisen kymmenen vuoden aikana eniten tienannutta henkilöä. He kokosivat erilaista tilastotietoa huipputuloisista ja erottavat näistä kolme selkeää joukkoa: perijät, ammattijohtajat ja yrittäjät. Näiden ryhmien lisäksi listalla oli tosin myös 900 henkilöä, joiden varojen lähde jäi tutkijoille epäselväksi, mikä on sinänsä hieman hämmentävää, mutta tällaista se tutkimus joskus on. Ja mainittakoon, että huipputuloiseen promilleen kuuluu myös 200 apteekkaria, mikä on ihan kiinnostava pitää mielessä nyt kun lääkekorvausten suuruudesta puhutaan uutisissa.
Näistä huipputuloisista tutkijat saivat noin 90 henkeä haastatteluihin, joissa perijät, johtajat ja yrittäjät saivat kertoa oman näkemyksensä Suomesta, politiikasta, veroista ja vaikka mistä. Tutkijat koostavat näistä haastatteluista sitten kuvauksen huipputuloisten ajatusmaailmasta.
Karkeasti ottaen voi sanoa, että huipputuloiset arvostavat Suomea sinänsä, mutta verotus on heidän mielestään aivan liian korkeaa, sosiaaliturva laiskistaa ihmisiä, hyvinvointivaltion rahoitus on kestämättömällä pohjalla ja sitä pitää leikata rajusti, eivätkä poliitikot tee näille asioille mitään koska he ovat niin pehmeitä/pelokkaita: tarvittaisiin vahva johtaja, joka ei pelkää korjata Suomea heidän mallinsa mukaisesti. Vielä karkeammin jos haluaisi vetää mutkia suoraksi, niin kuulostaa siltä, että huipputuloiset eivät pitäisi fasismia sinänsä mitenkään huonona ratkaisuna, kunhan vain se toimisi.
Ajatusmaailma ei tietenkään ole täysin yhtenäinen. Johtajat ovat kriittisiä sosiaaliturvaa kohtaan, mutta tuntuvat sinänsä arvostavan Suomen yhteiskuntamallia. Perijät korostavat ylisukupolvista jatkuvuutta ja arvostavat erityisesti koulutusta. Yrittäjät... no, yrittäjiltä tulee koko kirjan kovimmat mielipiteet, ja tähän joukkoon se fasismin lumo tuntuu eniten purevan.
Toki tällaisissa kirjoissa on se vaara, että kirjailijat ovat valikoineet mahdollisimman raflaavan kuuloisia kommentteja ja irrottavat niitä asiayhteydestä, mutta koska kyseessä on kuitenkin samalla myös etnografinen tutkimus, on lukijan vain pakko luottaa siihen että tutkijat ovat rehellisiä.
Näistä huipputuloisista tutkijat saivat noin 90 henkeä haastatteluihin, joissa perijät, johtajat ja yrittäjät saivat kertoa oman näkemyksensä Suomesta, politiikasta, veroista ja vaikka mistä. Tutkijat koostavat näistä haastatteluista sitten kuvauksen huipputuloisten ajatusmaailmasta.
Karkeasti ottaen voi sanoa, että huipputuloiset arvostavat Suomea sinänsä, mutta verotus on heidän mielestään aivan liian korkeaa, sosiaaliturva laiskistaa ihmisiä, hyvinvointivaltion rahoitus on kestämättömällä pohjalla ja sitä pitää leikata rajusti, eivätkä poliitikot tee näille asioille mitään koska he ovat niin pehmeitä/pelokkaita: tarvittaisiin vahva johtaja, joka ei pelkää korjata Suomea heidän mallinsa mukaisesti. Vielä karkeammin jos haluaisi vetää mutkia suoraksi, niin kuulostaa siltä, että huipputuloiset eivät pitäisi fasismia sinänsä mitenkään huonona ratkaisuna, kunhan vain se toimisi.
Ajatusmaailma ei tietenkään ole täysin yhtenäinen. Johtajat ovat kriittisiä sosiaaliturvaa kohtaan, mutta tuntuvat sinänsä arvostavan Suomen yhteiskuntamallia. Perijät korostavat ylisukupolvista jatkuvuutta ja arvostavat erityisesti koulutusta. Yrittäjät... no, yrittäjiltä tulee koko kirjan kovimmat mielipiteet, ja tähän joukkoon se fasismin lumo tuntuu eniten purevan.
Toki tällaisissa kirjoissa on se vaara, että kirjailijat ovat valikoineet mahdollisimman raflaavan kuuloisia kommentteja ja irrottavat niitä asiayhteydestä, mutta koska kyseessä on kuitenkin samalla myös etnografinen tutkimus, on lukijan vain pakko luottaa siihen että tutkijat ovat rehellisiä.
October 31, 2019
Tästä tuli fyysisesti huono olo. Suosittelen kaikille tuloista riippumatta.
April 9, 2024
Nyt oli kyllä. Vähän kuin katsoisi tosi-tv:tä eli onhan nää ihmiset kai periaatteessa olemassa, mutta en oikeesti usko. Omistuista, jännittävää, turhauttavaa, huolestuttavaa. Siis tää maailma, jossa nää elää. Kirja on hieno.
December 28, 2019
Erittäin kiinnostava joskaan ei erityisen yllättävä katsaus Suomen korkeiten tienaavaan prosenttiin. Osiltaan aika karuakin luettavaa.
May 13, 2024
Tutkimukseen perustuvaksi kirjaksi Huipputuloiset on loistava - kirjan lähestymistapa on samaan aikaan erittäin raflaava ja tutkimuksellisesti uskottava. Haastateltaville on annettu tilaa sanoa haluamansa, mutta samalla haastateltavien väitteitä taustoitetaan, arvioidaan ja tarvittaessa kumotaan. Aihe on sensitiivinen, mutta silti varallisuuserojen jatkuvan kasvun myötä tärkeä.
Etenkin varallisuuden periytymistä ja perheyrityksiä käsittelevät osuudet muodostivat lähes uskomatonta kuvaa jatkuvuuttaan puolustavasta rahakultista. Lapsille järjestetyt omat "omistamiseen" keskittyvät koulutusohjelmat, haastattelut, persoonallisuustestit ja tulevien perillisten taloudellisen vastuullisuuden jatkuva tarkkailu sopisivat hyvin draamasarjojenkin juonikuvioiksi. Näistä olisi siis mielellään lukenut lisääkin, vaikka teos yrittikin välttää leimautumista tirkistely- tai paljastuskirjaksi.
Johtajuuden ja yrittäjyyden osalta kirjassa oli havaittavissa erikoista ristiriitaa. Yrityskulttuuri on viime vuosina muuttunut työntekijöihin nähden huomattavasti pehmeämmäksi ja tasa-arvoisemmaksi, mutta kirjan haastatteluissa yritysten johtajat ja perustajat suhtautuivat voimakkaan stigmatisoivasti työelämän ulkopuolella oleviin työttömiin, opiskelijoihin ja eläkeläisiin. Ehkäpä tässä näkyi se, kuinka iso osa haastatelluista johtajista ja yritttäjistä oli yritysmaailman "vanhaa kaartia" ja lausunnot politiikasta ja verotuksesta sen mukaisia, mutta hurjaa vastakkainasettelua ja empatiavajetta siltikin. Nämä osuudet olivat varsin epämiellyttävää luettavaa, mutta on tietty ymmärrettävää, että tutkijat halusivat näihin kommentteihin tarttua. Teoksen päättäminen varoituksella yhteiskuntarauhan merkityksestä oli oiva tehokeino moisen poliittisen tykityksen jälkeen.
Etenkin varallisuuden periytymistä ja perheyrityksiä käsittelevät osuudet muodostivat lähes uskomatonta kuvaa jatkuvuuttaan puolustavasta rahakultista. Lapsille järjestetyt omat "omistamiseen" keskittyvät koulutusohjelmat, haastattelut, persoonallisuustestit ja tulevien perillisten taloudellisen vastuullisuuden jatkuva tarkkailu sopisivat hyvin draamasarjojenkin juonikuvioiksi. Näistä olisi siis mielellään lukenut lisääkin, vaikka teos yrittikin välttää leimautumista tirkistely- tai paljastuskirjaksi.
Johtajuuden ja yrittäjyyden osalta kirjassa oli havaittavissa erikoista ristiriitaa. Yrityskulttuuri on viime vuosina muuttunut työntekijöihin nähden huomattavasti pehmeämmäksi ja tasa-arvoisemmaksi, mutta kirjan haastatteluissa yritysten johtajat ja perustajat suhtautuivat voimakkaan stigmatisoivasti työelämän ulkopuolella oleviin työttömiin, opiskelijoihin ja eläkeläisiin. Ehkäpä tässä näkyi se, kuinka iso osa haastatelluista johtajista ja yritttäjistä oli yritysmaailman "vanhaa kaartia" ja lausunnot politiikasta ja verotuksesta sen mukaisia, mutta hurjaa vastakkainasettelua ja empatiavajetta siltikin. Nämä osuudet olivat varsin epämiellyttävää luettavaa, mutta on tietty ymmärrettävää, että tutkijat halusivat näihin kommentteihin tarttua. Teoksen päättäminen varoituksella yhteiskuntarauhan merkityksestä oli oiva tehokeino moisen poliittisen tykityksen jälkeen.
Read
January 18, 2021Kelpo kirja, jonka pääasiallisena antina se, että rikkain promille suomalaisista vaikuttaa monelta osin kiittämättömältä ja myös ristiriitaiselta. Työttömyyttä ja tukien nostamista kritisoidaan, mutta oma verovälttely tai sapattivuodet ovat ok.
January 2, 2020
Kirjan sisältö oli miedosti mielenkiintoista, muttei mitenkään järisyttävää luettavaa. Räikeimmät lausunnot olivat olleet jo lööpeissä, ja ilmestyessään kirjan sisältö oli paljon esillä mediassa.
Pakostakin tuli toki mieleen, että esille on nostettu ne kaikista kärkevimmät lausunnot ja mielipiteet, eikä kirja luettuna edusta kovin hyvin koko ryhmää. Koska sisältöä on paljon niin lukiessa myös huomio keskittyy niihin räikeimpiin kohtiin haastatteluista.
Sinällään esim. poliittisten mielipiteiden osalta mielipiteet eivät kuitenkaan eroa ihan hirveästi vaikka siitä, että menee kallion baariin juttelemaan kaduntallaajien kanssa - kärkeviä ja tökeröitäkin mielipiteitä varmasti löytyy. Huipputuloisten mielipiteet sijoittuvat paljon oikealle, kun kalliossa toki tulisi mielipiteitä myös vasemmalta laidalta. On luonnollista, että huipputuloinen haluaa pienempää veroastetta, koska on iso veronmaksaja - kyseessä on eturyhmäpolitiikka. Kuitenkin pitää huomioida, että vaikka taloudellista valtaa huipputuloisilla on, ei se tarkoita esim. poliittista valtaa. Jos huipputuloinen sanoo, että haluaisi puolittaa suomen veroasteen, ei käytännössä kuitenkaan tule mitään tapahtumaan. Kirjassa esitetään huipputuloiset vaikutusvaltaisena joukkona, mitä se ei joka suhteessa kuitenkaan ole.
Pakostakin tuli toki mieleen, että esille on nostettu ne kaikista kärkevimmät lausunnot ja mielipiteet, eikä kirja luettuna edusta kovin hyvin koko ryhmää. Koska sisältöä on paljon niin lukiessa myös huomio keskittyy niihin räikeimpiin kohtiin haastatteluista.
Sinällään esim. poliittisten mielipiteiden osalta mielipiteet eivät kuitenkaan eroa ihan hirveästi vaikka siitä, että menee kallion baariin juttelemaan kaduntallaajien kanssa - kärkeviä ja tökeröitäkin mielipiteitä varmasti löytyy. Huipputuloisten mielipiteet sijoittuvat paljon oikealle, kun kalliossa toki tulisi mielipiteitä myös vasemmalta laidalta. On luonnollista, että huipputuloinen haluaa pienempää veroastetta, koska on iso veronmaksaja - kyseessä on eturyhmäpolitiikka. Kuitenkin pitää huomioida, että vaikka taloudellista valtaa huipputuloisilla on, ei se tarkoita esim. poliittista valtaa. Jos huipputuloinen sanoo, että haluaisi puolittaa suomen veroasteen, ei käytännössä kuitenkaan tule mitään tapahtumaan. Kirjassa esitetään huipputuloiset vaikutusvaltaisena joukkona, mitä se ei joka suhteessa kuitenkaan ole.
December 1, 2019
Julkaisuajankohtana kauhua ja kitinää herättänyt kirja rikkaimman promillen ajattelumaailmasta. Ilmeisesti monikaan kriitikoista ei ollut lukenut kirjaa sitä kritisoidessaan, olisi hauska tietää onko tilanne jo muuttunut. Kirjan lukeminen ei nimittäin ole kovin aikaa vievää hommaa, kirjassa on todella paljon suoria sitaatteja haastateltavilta, monissa paikoin joka toinen kappale on tällainen. Ja jokainen jo Alasuutarin metodikirjat tenttinyt tietää, että nämä esimerkithän lukee nopeasti.
Kirjoittajien huoli tutkimuksensa tulosten pohjalta on, että rikkaimman väestönosan (tutkimuskohde rikkain promille, mutta lienee lavennettavissa) ei enää kaikilta osin jää hyvinvointivaltion vaatimaa ajattelumaailmaa. Vaikka toki rikkaat hyvinvointivaltiota laajasti puolustavat, ja erityisesti koulutusta ja terveydenhoitoa hehkuttavat, ei tätä kannatteleva ajattelumalli saa enää tukea, ainakaan kaikilta osin. Veroja toki pitää maksaa, mutta miljonäärit ruikuttavat pääomaveron 34 %:n kannasta, mistä syystä ovat kikkailleet yhtiön kautta sen 20:een, ja monet alemmaksi. Verorahoilla ei haluta hyysätä ihmisiä, mutta toisaalta jos on itse rahat tehnyt, laiskotteleminen on ihan fine. Miljoonaperijät huutavat työmoraalin perään ja koko promille vaatii tiukkaa talouskuria. Kirjoittajien mukaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion universalismin ja tukemisen sijasta tilaa valtaa yhä enemmän heikompien syyllistäminen ja oma itsekkyys.
Tämän pääajatuksen ohella kirjassa avataan paljon rikkaiden ajattelumallien ristiriitaaisuuksia ja asioiden selittämistä itselleen parhain päin.
Voin ymmärtää, että kirjan ajatukset herättävät ärsytystä, jotkut tulkinnat särähtivät itsellekin korviin. Kirjoittajat ovat ainakin Pikettynsä lukeneet, niin ahkerasti siihen viitataan. Ilmeisesti Pikettyn ajatukset eivät ole saaneet kritiikkiä, niin vähän näihin viitataan.
Toisaalta kirjan johtopäätökset eivät kyllä yllätä, koska nykyään normaali puhetapa on ihan avoimesti puhua keppipolitiikasta, jopa demareiden puolella. Talouskuri tai taloudelliset realiteetit pakottavat tekemään niin tai näin (valtio ei saa velkaantua enempää kuin excelin laskuvirhe sattuu osoittamaan), veronmaksun minimointi ja optimointi ei ole laitonta, joten sitä ei pidä moittiman. Onko tutkimus siis nollatutkimus?
Kirjoittajien huoli tutkimuksensa tulosten pohjalta on, että rikkaimman väestönosan (tutkimuskohde rikkain promille, mutta lienee lavennettavissa) ei enää kaikilta osin jää hyvinvointivaltion vaatimaa ajattelumaailmaa. Vaikka toki rikkaat hyvinvointivaltiota laajasti puolustavat, ja erityisesti koulutusta ja terveydenhoitoa hehkuttavat, ei tätä kannatteleva ajattelumalli saa enää tukea, ainakaan kaikilta osin. Veroja toki pitää maksaa, mutta miljonäärit ruikuttavat pääomaveron 34 %:n kannasta, mistä syystä ovat kikkailleet yhtiön kautta sen 20:een, ja monet alemmaksi. Verorahoilla ei haluta hyysätä ihmisiä, mutta toisaalta jos on itse rahat tehnyt, laiskotteleminen on ihan fine. Miljoonaperijät huutavat työmoraalin perään ja koko promille vaatii tiukkaa talouskuria. Kirjoittajien mukaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion universalismin ja tukemisen sijasta tilaa valtaa yhä enemmän heikompien syyllistäminen ja oma itsekkyys.
Tämän pääajatuksen ohella kirjassa avataan paljon rikkaiden ajattelumallien ristiriitaaisuuksia ja asioiden selittämistä itselleen parhain päin.
Voin ymmärtää, että kirjan ajatukset herättävät ärsytystä, jotkut tulkinnat särähtivät itsellekin korviin. Kirjoittajat ovat ainakin Pikettynsä lukeneet, niin ahkerasti siihen viitataan. Ilmeisesti Pikettyn ajatukset eivät ole saaneet kritiikkiä, niin vähän näihin viitataan.
Toisaalta kirjan johtopäätökset eivät kyllä yllätä, koska nykyään normaali puhetapa on ihan avoimesti puhua keppipolitiikasta, jopa demareiden puolella. Talouskuri tai taloudelliset realiteetit pakottavat tekemään niin tai näin (valtio ei saa velkaantua enempää kuin excelin laskuvirhe sattuu osoittamaan), veronmaksun minimointi ja optimointi ei ole laitonta, joten sitä ei pidä moittiman. Onko tutkimus siis nollatutkimus?
December 16, 2019
Mielenkiintoinen aihe, josta jokaisella on omanlaisensa mielipide. Huipputuloisissa nimettomänä pysyvä rikkaiden otanta lajitellaan ammattinsa mukaisiin luokkiin ja heidän asenteitaan ja mielipiteitään tutkitaan tarkasti ja tieteellisesti.
Selkeä kokonaisuus josta jäi kuitenkin puuttumaan jotain, ehkä kirjoittajien oma näkemys. Toki kirja pohjutuu tehtyyn tutkimukseen, mutta myös ns. tietokirjaistaminen kaikille sopivksi ontuu hieman.
Pidin silti kovasti, vaikka lukeminen välillä takkusikin ja kirjan loppupuolella tutkittavien mielipiteet kävivätkin jo paikoin hermoille.
Selkeä kokonaisuus josta jäi kuitenkin puuttumaan jotain, ehkä kirjoittajien oma näkemys. Toki kirja pohjutuu tehtyyn tutkimukseen, mutta myös ns. tietokirjaistaminen kaikille sopivksi ontuu hieman.
Pidin silti kovasti, vaikka lukeminen välillä takkusikin ja kirjan loppupuolella tutkittavien mielipiteet kävivätkin jo paikoin hermoille.
June 10, 2022
Mukavan monipuolinen ja helposti luettavaksi jäsennelty paketti Suomen suht vaatimattomista pohatoista.
September 6, 2020
Huipputuloiset-kirja herätti julkaisuaikaansa pahennusta, koska siitä nostettiin lehdistössä sitaatteja, jotka koettiin jollakin tapaa sopimattomiksi tai "huipputuloisista" väärän kuvan antaviksi. Epäilemättä jotkut haastateltavien kommenteista eivät vastaa sitä julkisuuskuvaa, jonka esim. Perheyritysen liitto haluaa jäsenistään antaa, mutta oma vaikutelmani on, että Huipputuloiset on kirjoitettu vilpittömässä mielessä ja siinä esitetyt mielipiteet edustavat haastatteluihin suostuneiden huipputuloisten arvomaailmaa. Esitetyt mielipiteet eivät lisäksi ole suoraan sanottuna mitenkään erityisen raflaavia, vaan aivan samanlaista ajattelua esiintyy myös monella aivan keskiluokkaisella kaduntallaajallakin.
Haastatellut "huipputuloiset" kertovat omin sanoin näkemyksiään suomalaisesta yhteiskunnasta. Tiivistäen enemmistön näkemys on se, että Suomessa verot ovat liian korkeat ja sosiaaliturva liian hyvä. Itsensä huipputuloiset näkevät ahkerina ja lahjakkaina huippuyksilöinä, joiden vauraudella ei ole mitään tekemistä tuurin kanssa, vaikka se olisi tullut perintönä.
Tähän liittyen on sanottava, että kirjaan haastatellut "huipputuloiset" edustavat kolmea varsin erilaista ryhmää: perijöitä, ammattijohtajia ja yrittäjiä. Näistä kolmesta ainoastaan perijöitä, joiden suuret tulot ovat pitkälti peräisin sijoitusvarallisuudesta, voi turvallisin mielin sanoa rikkaiksi. Ammattijohtajat ja yrittäjät saattavat olla rikkaita, jos huipputuloista on ehtinyt kertyä säästöjä, mutta välttämättä näin ei ole. Tässä kirjassa perijät, yrittäjät ja ammattijohtajat niputetaan yhteen kategoriaan, vaikka kyse on varsin heterogeenisestä joukosta.
Kirjan tekijät eivät salaa vasemmistolaista maailmankuvaansa, mikä on hyvä asia. Maailmasta ei löytyne tutkijaa, jolla ei olisi mitään poliittisia mielipiteitä, joten täysin neutraalia asennetta on turha kaivata. Kirjan "mullistavaksi paljastukseksi" osoittautuu, että Suomen huipputuloiset ovat kiinnostuneita lähinnä oman etunsa ajamisesta. Arvaan, että jos pienituloisista tehtäisiin vastaava tutkimus, olisi lopputulos tismalleen sama.
Haastatellut "huipputuloiset" kertovat omin sanoin näkemyksiään suomalaisesta yhteiskunnasta. Tiivistäen enemmistön näkemys on se, että Suomessa verot ovat liian korkeat ja sosiaaliturva liian hyvä. Itsensä huipputuloiset näkevät ahkerina ja lahjakkaina huippuyksilöinä, joiden vauraudella ei ole mitään tekemistä tuurin kanssa, vaikka se olisi tullut perintönä.
Tähän liittyen on sanottava, että kirjaan haastatellut "huipputuloiset" edustavat kolmea varsin erilaista ryhmää: perijöitä, ammattijohtajia ja yrittäjiä. Näistä kolmesta ainoastaan perijöitä, joiden suuret tulot ovat pitkälti peräisin sijoitusvarallisuudesta, voi turvallisin mielin sanoa rikkaiksi. Ammattijohtajat ja yrittäjät saattavat olla rikkaita, jos huipputuloista on ehtinyt kertyä säästöjä, mutta välttämättä näin ei ole. Tässä kirjassa perijät, yrittäjät ja ammattijohtajat niputetaan yhteen kategoriaan, vaikka kyse on varsin heterogeenisestä joukosta.
Kirjan tekijät eivät salaa vasemmistolaista maailmankuvaansa, mikä on hyvä asia. Maailmasta ei löytyne tutkijaa, jolla ei olisi mitään poliittisia mielipiteitä, joten täysin neutraalia asennetta on turha kaivata. Kirjan "mullistavaksi paljastukseksi" osoittautuu, että Suomen huipputuloiset ovat kiinnostuneita lähinnä oman etunsa ajamisesta. Arvaan, että jos pienituloisista tehtäisiin vastaava tutkimus, olisi lopputulos tismalleen sama.
May 20, 2021
Mitä Suomen rikkain promille ajattelee omasta vauraudestaan, omasta paikastaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja meistä tavallisista pulliaisista?
Teos on kiehtova sosiologinen tutkimus, joka rakentuu huipputuloisten haastattelujen pohjalle. Kirjaan haastatellut on kategorisoitu perijöihin, johtajiin ja yrittäjiin. Haastattelujen pätkiä on suorina lainauksissa tekstissä paljon. Teos on selkeä ja helppolukuinen. Suosittelisin tätä kaikille luettavaksi.
Tutkimuksen ja haastattelujen tulokset eivät olleet lainkaan yllättäviä; kaikille jotka ovat seuranneet politiikkaa ja elinkeinoelämää 2000-luvun aikana on käynyt selväksi mitä rikkaat ajattelevat. Kiitos Perheyritysten liiton pyrkimysten (jonka puheenjohtajia ovat olleet mielenkiintoisesti niin Matti Vanhanen kuin Anne Berner), hankkiuduttiin Suomessa eroon muun muassa varallisuusverosta, joka oli hieman monimuotoisempi kuin sen nykyversio, jossa kattoraja verolle on joko 30 tai 34 prosenttia, riippumatta kuinka paljon pääomatuloilla yksilö tienaakaan. Tutkimus osoittaa että aivan rikkaimman promillen kärkitienaajat maksavat verojaan jo regressiivisesti, sillä heidän tulonsa ovat pääosin pääomatuloista koostuva paketti ja omaisuutta on siirrelty esimerkiksi holding-yhtiöihin.
Ja tämä oli minulle kirjan tärkeintä sisältöä. Teoksessa osoitetaan huipputuloisten vaikutusvalta politiikassa, päätöksissä jotka vaikuttavat koko Suomeen ja suomalaisten elämään. Tällaista uskomatonta valtaa käsissään pitävien henkilöiden ajatusmaailma on elintärkeää tuntea. Heidän ajatusmaailmansa on vaikuttamassa hyvinvointivaltiomme tulevaisuuteen. Suurin osa teoksessa haastatelluista huipputuloisista kokee, että he ovat ansainneet rikkautensa ja elämäntyylinsä ankaralla työnteolla. He ovat myös ansainneet sapattivapaansa ja lomansa. Heidän mielipiteensä muista, eli esimerkiksi tukien saajista, työttömistä ja julkisen sektorin työntekijöistä, taas on pääsääntöisesti negatiivinen. Näihin muihin heidän mielestään kiteytyy kaikki se, mikä nyt vie Suomea kohti sen tuhoa. He samaan aikaan kehuvat Suomen hyvinvointivaltiota ja koulutusjärjestelmää, mutta olisivat leikkaamassa rankalla kädellä julkisesta sektorista, koska "täytyy vain tehdä rankkoja päätöksiä". Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että entinen pääministeri Juha Sipilä kuuluu myös huipputuloisiin (joskaan emme tiedä, onko häntä haastateltu kirjassa).
Huipputuloisten ymmärrys politiikasta ja demokratiasta on sekin todella huolestuttava. Suurin osa toteaa, että demokratia ei toimi, koska meillä on vapaat vaalit joiden kautta edustajat valitaan. Heitä huolestuttaa miten äänestäjät äänestävät vain niitä puolueita ja ehdokkaita, jotka ajavat heidän omaa etuaan (imagine that!). Muutama toteaa tietynlaisten diktatuurien ja "vahvojen johtajien, kuten Kekkonen ja Putin" olevan valtiolle hyväksi. Huipputuloiset eivät noin yleistäen myöskään pidä ay-liikkeestä, jonka kokevat suorastaan turmiolliseksi Suomen tulevaisuuden kannalta. Mitä olisikaan työntekijän oikeudet kun johtajat vetävät bonuksia kotiin...
Veroihin huipputuloiset tuntuvat suhtautuvan nihkeästi; he joutuvat maksamaan liikaa, kun taas toiset maksavat liian vähän. He kokevat, että he kustantavat hyvinvointivaltion menot. Huipputuloisista paistaa läpi närkästyneisyys, kun heidän osuuttaan veronmaksussa ei kiitellä erikseen, vaikka kirjassa osoitetaan, että huipputuloiset maksavat vain prosentteja koko valtion vero- ja tulonsiirtotuloista. Hah!
Mitä tästä kirjasta jäi käteen on se, että mikäli huipputuloiset voivat jatkaa vaikutustaan poliittisiin päättäjiimme, on Suomen tulevaisuus aika pelottava. Kirjassa myös korostuu mielestäni se, miten huipputuloiset erkanevat meistä muista, eivätkä ymmärrä tavallisen ihmisen elämää. Yllättäen, huipputuloiset eivät näiden haastattelujen perusteella ymmärrä myöskään rahan arvoa ja ostovoiman vaikutusta yhteiskuntaamme. Help!
Teos on kiehtova sosiologinen tutkimus, joka rakentuu huipputuloisten haastattelujen pohjalle. Kirjaan haastatellut on kategorisoitu perijöihin, johtajiin ja yrittäjiin. Haastattelujen pätkiä on suorina lainauksissa tekstissä paljon. Teos on selkeä ja helppolukuinen. Suosittelisin tätä kaikille luettavaksi.
Tutkimuksen ja haastattelujen tulokset eivät olleet lainkaan yllättäviä; kaikille jotka ovat seuranneet politiikkaa ja elinkeinoelämää 2000-luvun aikana on käynyt selväksi mitä rikkaat ajattelevat. Kiitos Perheyritysten liiton pyrkimysten (jonka puheenjohtajia ovat olleet mielenkiintoisesti niin Matti Vanhanen kuin Anne Berner), hankkiuduttiin Suomessa eroon muun muassa varallisuusverosta, joka oli hieman monimuotoisempi kuin sen nykyversio, jossa kattoraja verolle on joko 30 tai 34 prosenttia, riippumatta kuinka paljon pääomatuloilla yksilö tienaakaan. Tutkimus osoittaa että aivan rikkaimman promillen kärkitienaajat maksavat verojaan jo regressiivisesti, sillä heidän tulonsa ovat pääosin pääomatuloista koostuva paketti ja omaisuutta on siirrelty esimerkiksi holding-yhtiöihin.
Ja tämä oli minulle kirjan tärkeintä sisältöä. Teoksessa osoitetaan huipputuloisten vaikutusvalta politiikassa, päätöksissä jotka vaikuttavat koko Suomeen ja suomalaisten elämään. Tällaista uskomatonta valtaa käsissään pitävien henkilöiden ajatusmaailma on elintärkeää tuntea. Heidän ajatusmaailmansa on vaikuttamassa hyvinvointivaltiomme tulevaisuuteen. Suurin osa teoksessa haastatelluista huipputuloisista kokee, että he ovat ansainneet rikkautensa ja elämäntyylinsä ankaralla työnteolla. He ovat myös ansainneet sapattivapaansa ja lomansa. Heidän mielipiteensä muista, eli esimerkiksi tukien saajista, työttömistä ja julkisen sektorin työntekijöistä, taas on pääsääntöisesti negatiivinen. Näihin muihin heidän mielestään kiteytyy kaikki se, mikä nyt vie Suomea kohti sen tuhoa. He samaan aikaan kehuvat Suomen hyvinvointivaltiota ja koulutusjärjestelmää, mutta olisivat leikkaamassa rankalla kädellä julkisesta sektorista, koska "täytyy vain tehdä rankkoja päätöksiä". Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että entinen pääministeri Juha Sipilä kuuluu myös huipputuloisiin (joskaan emme tiedä, onko häntä haastateltu kirjassa).
Huipputuloisten ymmärrys politiikasta ja demokratiasta on sekin todella huolestuttava. Suurin osa toteaa, että demokratia ei toimi, koska meillä on vapaat vaalit joiden kautta edustajat valitaan. Heitä huolestuttaa miten äänestäjät äänestävät vain niitä puolueita ja ehdokkaita, jotka ajavat heidän omaa etuaan (imagine that!). Muutama toteaa tietynlaisten diktatuurien ja "vahvojen johtajien, kuten Kekkonen ja Putin" olevan valtiolle hyväksi. Huipputuloiset eivät noin yleistäen myöskään pidä ay-liikkeestä, jonka kokevat suorastaan turmiolliseksi Suomen tulevaisuuden kannalta. Mitä olisikaan työntekijän oikeudet kun johtajat vetävät bonuksia kotiin...
Veroihin huipputuloiset tuntuvat suhtautuvan nihkeästi; he joutuvat maksamaan liikaa, kun taas toiset maksavat liian vähän. He kokevat, että he kustantavat hyvinvointivaltion menot. Huipputuloisista paistaa läpi närkästyneisyys, kun heidän osuuttaan veronmaksussa ei kiitellä erikseen, vaikka kirjassa osoitetaan, että huipputuloiset maksavat vain prosentteja koko valtion vero- ja tulonsiirtotuloista. Hah!
Mitä tästä kirjasta jäi käteen on se, että mikäli huipputuloiset voivat jatkaa vaikutustaan poliittisiin päättäjiimme, on Suomen tulevaisuus aika pelottava. Kirjassa myös korostuu mielestäni se, miten huipputuloiset erkanevat meistä muista, eivätkä ymmärrä tavallisen ihmisen elämää. Yllättäen, huipputuloiset eivät näiden haastattelujen perusteella ymmärrä myöskään rahan arvoa ja ostovoiman vaikutusta yhteiskuntaamme. Help!
October 31, 2020
Todella mielenkiintoinen ja sujuvasti etenevä kirja Suomen rikkaimman promillen käsityksistä itsestään ja yhteiskunnasta. Laajaan tutkimukseen perustuva aineisto osoitti, että rikkain promille on ihmisiä siinä missä muutkin: he katsovat maailmaa omasta näkökulmastaan, rakentavat omaa asemaansa oikeuttavaa tarinaa itsestään, ajavat omia etujaan ja ovat miltei sympaattisen ristiriitaisia puheissaan esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunnan hyvistä ja huonoista puolista sekä työmoraalista "meidän" ja "muiden" välillä.
Vaikka inhimillisestä näkökulmasta huipputuloiset ovat ajatusvirheineen kuin ketkä tahansa pulliaiset, on heillä kuitenkin suhteettoman paljon valtaa yhteiskunnassa. Monet kirjassa esitetyt ajatusmallit ja mielipiteet näkyvätkin vahvasti julkisessa keskustelussa ja politiikassa, vaikka niistä ei olisi hyötyä lopuille 99,9% suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan jäsenistä.
Kaiken kaikkiaan ansiokas yleistajuinen kirja, joka avaa eliitin taipumuksia ja vallankäytön narratiiveja kriittisesti.
Vaikka inhimillisestä näkökulmasta huipputuloiset ovat ajatusvirheineen kuin ketkä tahansa pulliaiset, on heillä kuitenkin suhteettoman paljon valtaa yhteiskunnassa. Monet kirjassa esitetyt ajatusmallit ja mielipiteet näkyvätkin vahvasti julkisessa keskustelussa ja politiikassa, vaikka niistä ei olisi hyötyä lopuille 99,9% suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan jäsenistä.
Kaiken kaikkiaan ansiokas yleistajuinen kirja, joka avaa eliitin taipumuksia ja vallankäytön narratiiveja kriittisesti.
October 30, 2019
Neljä ja puoli tähteä, tykkäsin tosi paljon. Kirja oli yleistajuinen ja aihepiiri erittäin mielenkiintoinen. Sitaatit olivat silmiä avaavia, mutta niitäkin mielenkiintoisempaa olisi ollut lukea vielä lisää tutkijoiden johtopäätöksistä. Tosi mielenkiintoista olisi ollut lukea vaikkapa ehdotus siitä, miten huipputuloiset saataisiin integroitua takaisin yhteiskuntaan etteivät he syrjäytyisi omiin piireihinsä.
December 1, 2023
"[S]e on tavallaan niin, että jos sitä [varallisuutta] vain hoitaa hyvin, eikä luovu siitä, niin väistämättä sitä jotenkin vaurastuu."
Huipputuloisten haastattelut tavoittavat kerta toisensa jälkeen jotain niin tragikoomista, että lukija on helppo yhtyä kirjan perusväittämään: Suomen rikkaimman promillen suhde varallisuuteen, työntekoon ja ylipäätään yhteiskuntaan on vieraantunut siitä arkitodellisuudesta, jonka enemmistö suomalaisista jakaa.
Parasta kirjassa on, miten sujuvasti haastattelututkimus, sosiologinen teoria ja tietoiskut tulonjaon historiasta lomittuvat kirjassa yhteen kiinnostavaksi paketiksi. Erinomainen iltasatu, paitsi totta.
Kirjoittajat eivät aina pyri lähestymään aihetta neutraalisti: esimerkiksi syntymärikkaita perijöitä on heidän mukaansa koskettanut "sama vaatimattomuuden enkeli" kuin varallisuuttaan vähätteleviä yritysjohtajia. Nämä kielikuvat tekivät tekstistä tietysti vetävämmän. En silti ollut aina varma, sopiiko tällainen piikittelevä kieli tutkimuskirjaan. Satunnaisesti kirjoittajien lähestymistapa vaikuttaa siis yllättävän antagonistiselta.
Kirjoittajat keskittyvät kuvaamaan huipputuloisten piirissä yleisimpiä käsityksiä yhteiskunnasta. Tällainen yleistäminen on haastattelututkimuksessa tietenkin tarpeellista. Silti olisin mielelläni nähnyt vaikkapa ihan yksinkertaista statistiikkaa siitä, miten yleisiä tietyt käsitykset haastateltavien keskuudessa olivat. Sellainen ei ole tavallista diskurssianalyysissa, mutta se vahvistaisi kirjan perusväittämää entisestään.
Lukijan vastuulle jää siis muistaa, että kirjan pointti on kuvata huipputuloisten käsitystä yhteiskunnasta yleistäen. Tämän se tekee joka tapauksessa erinomaisesti.
Huipputuloisten haastattelut tavoittavat kerta toisensa jälkeen jotain niin tragikoomista, että lukija on helppo yhtyä kirjan perusväittämään: Suomen rikkaimman promillen suhde varallisuuteen, työntekoon ja ylipäätään yhteiskuntaan on vieraantunut siitä arkitodellisuudesta, jonka enemmistö suomalaisista jakaa.
Parasta kirjassa on, miten sujuvasti haastattelututkimus, sosiologinen teoria ja tietoiskut tulonjaon historiasta lomittuvat kirjassa yhteen kiinnostavaksi paketiksi. Erinomainen iltasatu, paitsi totta.
Kirjoittajat eivät aina pyri lähestymään aihetta neutraalisti: esimerkiksi syntymärikkaita perijöitä on heidän mukaansa koskettanut "sama vaatimattomuuden enkeli" kuin varallisuuttaan vähätteleviä yritysjohtajia. Nämä kielikuvat tekivät tekstistä tietysti vetävämmän. En silti ollut aina varma, sopiiko tällainen piikittelevä kieli tutkimuskirjaan. Satunnaisesti kirjoittajien lähestymistapa vaikuttaa siis yllättävän antagonistiselta.
Kirjoittajat keskittyvät kuvaamaan huipputuloisten piirissä yleisimpiä käsityksiä yhteiskunnasta. Tällainen yleistäminen on haastattelututkimuksessa tietenkin tarpeellista. Silti olisin mielelläni nähnyt vaikkapa ihan yksinkertaista statistiikkaa siitä, miten yleisiä tietyt käsitykset haastateltavien keskuudessa olivat. Sellainen ei ole tavallista diskurssianalyysissa, mutta se vahvistaisi kirjan perusväittämää entisestään.
Lukijan vastuulle jää siis muistaa, että kirjan pointti on kuvata huipputuloisten käsitystä yhteiskunnasta yleistäen. Tämän se tekee joka tapauksessa erinomaisesti.
April 17, 2021
Odotin tätä kirjaa suurella innolla. Vauraan yhteiskuntaluokan, eli rahvaanomaisesti rikkaiden, sielunmaisemat ja näkökulmat ovat kovin kiinnostavia. Perijät, yrittäjät ja huippujohtajat niputettuna anonyymeihin haastatteluihin, joissa kuullaan heidän näkökulmiaan rahaan, työhön, verkostoihin, yhteiskuntaluokkien ja politiikkaan.
Huomasin kirjaa lukiessa arvopohjaltani olevan haastateltujen kanssa paljon samaa mieltä. Samalla haastatteluista oli huomattavissa se tietty etuoikeuden tunne, joka korostuu kun on vaurautta. Jolla viitataan summiin, että ”normaalin” elintason turvaaminen ei sikäli vaadi välttämättömiä tekoja tai työtä. Meidän yhteiskunnassa työ nähdään kuitenkin tekona, jota moni huolimatta vaurastumisestaan haluaa tehdä.
Kirjan yhteiskunnan tilaa sekä tulevaisuutta käsittelevät kappaleet, näiden haastattelut ja yhteenvedot, tuntuivat haastateltavien kuin myös tekstiä tuottaneiden saralla hieman latautuneelta. Objektiivisuus ja näkökulmat olivat kiitettävästi perusteltuja, mutta tässä kohtaa koin tekstissä hienoisen asetelman vaihdoksen. Loppua kohti kirjan luonne ohjautui pohdiskelevasta ottamaan enemmän mielipiteellistä näkökulmaa, joka hieman latisti kokonaisuutta.
Kaikkinensa kirja oli kuitenkin todella mielenkiintoinen ja pysyi anonyymien haastattelulainausten ja kokonaisuutena kanssa mielenkiintoisena lukea. Mielenkiintoinen tietokirja. Vahva suositus!
Huomasin kirjaa lukiessa arvopohjaltani olevan haastateltujen kanssa paljon samaa mieltä. Samalla haastatteluista oli huomattavissa se tietty etuoikeuden tunne, joka korostuu kun on vaurautta. Jolla viitataan summiin, että ”normaalin” elintason turvaaminen ei sikäli vaadi välttämättömiä tekoja tai työtä. Meidän yhteiskunnassa työ nähdään kuitenkin tekona, jota moni huolimatta vaurastumisestaan haluaa tehdä.
Kirjan yhteiskunnan tilaa sekä tulevaisuutta käsittelevät kappaleet, näiden haastattelut ja yhteenvedot, tuntuivat haastateltavien kuin myös tekstiä tuottaneiden saralla hieman latautuneelta. Objektiivisuus ja näkökulmat olivat kiitettävästi perusteltuja, mutta tässä kohtaa koin tekstissä hienoisen asetelman vaihdoksen. Loppua kohti kirjan luonne ohjautui pohdiskelevasta ottamaan enemmän mielipiteellistä näkökulmaa, joka hieman latisti kokonaisuutta.
Kaikkinensa kirja oli kuitenkin todella mielenkiintoinen ja pysyi anonyymien haastattelulainausten ja kokonaisuutena kanssa mielenkiintoisena lukea. Mielenkiintoinen tietokirja. Vahva suositus!
September 12, 2020
Mielettömän kiinnostava kirjaksi koottu tutkimus!
Joskaan ei ehkä järin yllättävä.
Olin aika yllättynyt monista rikkaiden kommenteista, mutta toisaalta ne eivät taas yllättäneet. Ei ihmetyttänyt, että Suomen terveydenhuolto ja koulutus oli heidän mielestä parasta ikinä, mutta ei heidän pitäisi sitä joutua veroilla maksamaan. Samaan aikaan useimmat maksavat vähemmän veroja kuin palkansaajat.
Muutamat lainaukset oli hieman hassusti pätkitty, tai sitten en vaan ymmärtänyt. Nimittäin kesken sanan pätkäisty. Mutta muuten sujuvaa ja helposti luettavaa tekstiä.
Joskaan ei ehkä järin yllättävä.
Olin aika yllättynyt monista rikkaiden kommenteista, mutta toisaalta ne eivät taas yllättäneet. Ei ihmetyttänyt, että Suomen terveydenhuolto ja koulutus oli heidän mielestä parasta ikinä, mutta ei heidän pitäisi sitä joutua veroilla maksamaan. Samaan aikaan useimmat maksavat vähemmän veroja kuin palkansaajat.
Muutamat lainaukset oli hieman hassusti pätkitty, tai sitten en vaan ymmärtänyt. Nimittäin kesken sanan pätkäisty. Mutta muuten sujuvaa ja helposti luettavaa tekstiä.
November 30, 2020
Sosiologian tutkimuksen näkökulmasta kirjoitettu läpileikkaus Suomen rikkaimman promilleen ajatuksiin yhteiskunnasta, varallisuuden jakautumisesta sekä yhteiskunnan muutostarpeista. Kirjassa kuvataan rikkaimman promillen sijoittumista yhteiskunnassa sekä heidän pääomiin perustuvaa vallankäyttöään. Useimmissa tapauksissa tähän luokkaan kuuluminen nähtiin vahvasti meritoituniseen perustuvana, vaikka tutkimus ja tilastot kertovatkin toista tarinaa. Lukusuositus kaikille yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille.
March 29, 2020
Aiheeltaan tämä oli mielenkiintoinen kirja, ja olin kuullut median kautta joitakin nostattelevimpia kommentteja Suomen rikkaimman promillen näkemyksistä. Kirja noudatteli tieteellisen tutkimuksen kuvaamista melko tarkkaan, ja olisi kaivannut enemmän popularisoivampaa otetta ollakseen luettavampi. Tämä tarjosi yhden, itselle aika kaukaisen, näkökulman suomalaiseen yhteiskuntaan. Lukukokemuksena ei kauheasti säväyttänyt.
July 29, 2020
Pääosin tieteellisen objektiivisesti kirjoitettu ja mielenkiintoinen kirja! Arvostan, että kirja tehtiin juuri tieteellistä menetelmää käyttäen. Paljon helpompi tapa olisi ollut vain haastatella rikkaita ja nostaa sieltä yksityiskohtia.
Puolueettomuus kirjassa säilyy kohtuullisen hyvin, vaikka paikoin kirjoittajien (vasemmalle painottuvat) näkemykset tulevat kommentoinnista selvästi esiin.
Puolueettomuus kirjassa säilyy kohtuullisen hyvin, vaikka paikoin kirjoittajien (vasemmalle painottuvat) näkemykset tulevat kommentoinnista selvästi esiin.
January 6, 2020
Hyvää analyysiä Suomen rikkaista, heidän mielipiteistään ja kuinka rikkaat eroavat taviksista. Julkisessa keskustelussa on kirjasta nostettu lähinnä raflaavia yksityiskohtia, mutta osa kirjan parasta antia on osoittaa missä raflaavia eroja ei ole.
March 3, 2020
Mielenkiintoinen haastattelututkimukseen pohjautuva katsaus Suomen rikkaimman promillen ajatuksiin yhteiskunnasta ja vauraudesta. Niin paljon ajatuksia herättäviä kohtia, joita tekisi mieli lainata, että suosittelen vain lukemaan kirjan itse.
PS. <3 Hyvinvointivaltio <3
PS. <3 Hyvinvointivaltio <3
January 26, 2020
Lööppien perusteella odotin jonkinlaista muuta tästä kirjasta. Kyllähän kaikkea nousee esille, mutta toimittajan vastuu jälleen näkyy siinä, mitä nostaa esille.
Displaying 1 - 30 of 38 reviews