"Yleensä ihminen luopuu vasta pakon edessä: silloin, kun vanhasta kiinni pitämisestä aiheutuva tuska käy liian sietämättömäksi. Mutta ehkä onkin niin, että myös ennen tuota pistettä voi luopua."
"Mikä tai kuka olen silloin kun muita ihmisiä ei ole olemassa? Mikä on ydinolemukseni?"
"Päivä on ikuisuus pienoiskoossa. Elämä muodostuu siitä, mitä sen aikana tekee."
"Yksinkertaisuutta on myös se, ettei tarvitse suurentaa eikä pienentää itseään, ei vähentää itsestään eikä lisätä itseensä mitään. Kun elämästä karsii turhan, mikä estää itseä olemasta se, kuka on, elämisestä tulee helpompaa." _________________________________________
Erikoinen teos. Hieman hajanaisia ajatuksia, jotka vaativat pysähtymistä ja ajattelemista silmät kiinni. Kirjassa on paljon lainauksia, josta pidin. Kirjailijan omat ajatukset eivät kuitenkaan nouse paljoa esille runsaiden lainausten takia.
Lainaukset olivat kuitenkin silmiä avaavia ja mielenkiintoisia kysymyksen asetteluja esimerkiksi ihmisten aikakäsityksestä. Olen aiemminkin ajatellut vertikaali-horisontaaliakselilla liikkumista, mutta syklinen käsitys ja piste loivat aivan uusia ulottuvuuksia omaan aikakäsitykseen. Paljon pureskeltavaa vielä jälkikäteenkin, jonka vuoksi kirjaan pitänee palata myöhemmin.
Kirjailijalla on selkeästi ollut joku idea, mikä ei välity kirjasta. Oikeastaan jää vaikutelma, ettei se ollut kirjaa kirjoittaessa täysin kirkas itse kirjoittajallekaan. Kokonaisuus on hieman hajanainen ja se hajanaisuus hieman häiritsee. Filosofisena teoksena ihan hauska, mutta ei tarvitse tutustua toista kertaa.
Kivan filosofinen minimalismiteos ja siten aika rentouttavaa kuunneltavaa! Kerrankin kirja yksinkertaistamisesta, jossa ei listata omistettuja tavaroita ;) vaan keskitytään korkeammalla tasolla pohtimaan, millaisilla keinoilla voi keskittyä kunakin päivänä sen päivän tärkeimpään. Filosofisesta osuudesta löytyy pohdintaa ajan luonteesta ja entropiasta, mutta Tukiainen listaa myös käytännön askelia minimalismin soveltamiseen. Tukiainen on sanonut, että elämä on liian lyhyt käytettäväksi siivoamiseen, ja ajatus kiteyttää hyvin hänen ei-tavarakeskeisen näkökantansa.
Tuntui siltä, että tämä oli kirjoittajan oma terapiaprojekti sen sijaan, että sen kuuluisi antaa jotain lukijalle. En löytänyt punaista lankaa ollenkaan.