What do you think?
Rate this book
Trilogia #3
Troikka
Laajassa historiallisessa romaanissa Pietariin paenneet punaiset palaavat Suomeen, tehtävänään sytyttää uudelleen vallankumouksen soihtu.
”Sen mahtilahtarin, sen Mannerheimin mä vielä kolaan.”
Punainen Tampere murtuu huhtikuussa 1918. Eljas Rossi, Juliska Viskari ja Herman Hevoskoski pakenevat Pietariin. Uusi elämä, pelkkä hengissä selviäminen kansalaissodan hurjistamalla Venäjällä vaatii pakolaisilta kohtuuttomia. Keväällä 1920 he palaavat Suomeen. On tullut aika sytyttää vallankumouksen soihtu uudestaan. Jari Tervo kuvaa ihmisen ja järjestelmän sellaisena kuin ne ovat, ja kaikki tuntuu tapahtuvan juuri nyt.
”Sen mahtilahtarin, sen Mannerheimin mä vielä kolaan.”
Punainen Tampere murtuu huhtikuussa 1918. Eljas Rossi, Juliska Viskari ja Herman Hevoskoski pakenevat Pietariin. Uusi elämä, pelkkä hengissä selviäminen kansalaissodan hurjistamalla Venäjällä vaatii pakolaisilta kohtuuttomia. Keväällä 1920 he palaavat Suomeen. On tullut aika sytyttää vallankumouksen soihtu uudestaan. Jari Tervo kuvaa ihmisen ja järjestelmän sellaisena kuin ne ovat, ja kaikki tuntuu tapahtuvan juuri nyt.
408 pages, Hardcover
First published January 1, 2008
2 people are currently reading
77 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 12 of 12 reviews
April 18, 2025
Punakomentaja Eljas Rossin kommellukset osoittautuivat viihdyttäväksi matkaksi viinanhuuruisen vallankumouksen väkivaltaisiin vuorovesiin. Tervo saattaa piehtaroida omassa nokkeluudessaan, mutta aiheesta - ainakin tämän kirjan osalta. Kielenkäytössä on oveluutta, joka saa lukijan huomaamattaan virnuilemaan julkisissa kulkuvälineissä.
December 15, 2014
Troikka päättää Tervon Suomen kohtalonvuosia käsittelevän trilogian, johon kuuluvat sen lisäksi Myyrä (2004) ja Ohrana (2006).
Rakenteeltaan Troikka jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa ollaan todistamassa punaisen Tampereen luhistumista ja kapinallisten pakomatkaa Viipurin kautta Pietariin. Toisessa osassa Pietarista lähetetään attentaattitroikka tappamaan Murha-kustaa eli Mannerheim.
Kerronta teoksessa on taattua Tervoa. Ympäristöä ei juuri kuvailla, mikä hankaloittaa fiktion visualisoinnin. Tapahtumat vyöryvät osin hengästyttävällä tavalla eteenpäin. Henkilöhahmoja tulee lisää, ja ne muodostava lopulta taitavan kudelman, joka kantaa aivan teoksen loppuun asti (mm. Oskar Kataja). Joskin keskeisten hahmojen kaatuneiden omaisten kohtaaminen menee jo epäuskottavaksi.
Keskushenkilöt ovat punapäälliköiden henkivartijat Eljas Rossi ja Helmeri Hevoskoski sekä kauppiaan tytär Juliska Viskari. He osallistuvat aktiivisesti kommunistien toimintaan Pietarissa ja uuden vallankumousyrityksen järjestelyihin.
Kerronnaltaan teos on monitahoinen: paikoin onnistuu ja toisaalta epäonnistuu. Lukija viedään tapahtumien ytimeen minämuotoisen kertojan (Rossin) mukaan. Toisaalta sitä etäännytetään kolmanteen persoonaan tarinan koskiessa esim. Rossin ihastusta Juliskaa. Jatkuvasti on mukana lyhyitä sitaatteja, jotka on poimittu Rossin muistelmista. Ne eivät useinkaan tuo oleellista lisätietoa.
Teoksen puolivälin jälkeen ääneen (kursiivilla painetulla monologilla) pääsevät sekä marsalkka Mannerheim sekä hänen pikapanonsa ja salaisen poliisin virkailija Ellen Kataja. Ensin mainitusta tehdään puolihomelo ja höperö; jälkimmäiseen on vaikea saada otetta. Ellen pyritään kuvaamaan naisellisena ja toisaalta omahyväisenä pyrkyrinä.
Kaiken kaikkiaan lukunautintoa latisti päähenkilön Eljas Rossin epäuskottavuus alusta asti. Hän ei suostu missään vaiheessa tappamaan ensimmäistäkään vihollisen taistelijaa sotatilanteissa. Lukija on miltei alusta asti todennut Rossin vellihousuksi luopioksi, eikä hän siitä miksikään muutu. Vakaumukseksi kelpaa simppeli lupaus omalle äidille.
Samaan epäuskottavuuteen kuuluu lähteiden käyttö luovasti sekä tapahtumien lähes koominen liioittelu. Rossin tappokonekaverinsa Helmerin ansioksi pannaan Pietarin pelastaminen valkoisten Judenitsin panssarikolonnalta. Rossi käy myös solvaamassa itse Leniniä ihan Kremlissä asti.
Mannerheimin ja Rossin dramaattinen kohtaus pilataan saippuaoopperamaisesti, mikä leimaa myös äitien ja lasten osallistumista tapahtumiin aivan liian imelästi.
Rakenteeltaan Troikka jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa ollaan todistamassa punaisen Tampereen luhistumista ja kapinallisten pakomatkaa Viipurin kautta Pietariin. Toisessa osassa Pietarista lähetetään attentaattitroikka tappamaan Murha-kustaa eli Mannerheim.
Kerronta teoksessa on taattua Tervoa. Ympäristöä ei juuri kuvailla, mikä hankaloittaa fiktion visualisoinnin. Tapahtumat vyöryvät osin hengästyttävällä tavalla eteenpäin. Henkilöhahmoja tulee lisää, ja ne muodostava lopulta taitavan kudelman, joka kantaa aivan teoksen loppuun asti (mm. Oskar Kataja). Joskin keskeisten hahmojen kaatuneiden omaisten kohtaaminen menee jo epäuskottavaksi.
Keskushenkilöt ovat punapäälliköiden henkivartijat Eljas Rossi ja Helmeri Hevoskoski sekä kauppiaan tytär Juliska Viskari. He osallistuvat aktiivisesti kommunistien toimintaan Pietarissa ja uuden vallankumousyrityksen järjestelyihin.
Kerronnaltaan teos on monitahoinen: paikoin onnistuu ja toisaalta epäonnistuu. Lukija viedään tapahtumien ytimeen minämuotoisen kertojan (Rossin) mukaan. Toisaalta sitä etäännytetään kolmanteen persoonaan tarinan koskiessa esim. Rossin ihastusta Juliskaa. Jatkuvasti on mukana lyhyitä sitaatteja, jotka on poimittu Rossin muistelmista. Ne eivät useinkaan tuo oleellista lisätietoa.
Teoksen puolivälin jälkeen ääneen (kursiivilla painetulla monologilla) pääsevät sekä marsalkka Mannerheim sekä hänen pikapanonsa ja salaisen poliisin virkailija Ellen Kataja. Ensin mainitusta tehdään puolihomelo ja höperö; jälkimmäiseen on vaikea saada otetta. Ellen pyritään kuvaamaan naisellisena ja toisaalta omahyväisenä pyrkyrinä.
Kaiken kaikkiaan lukunautintoa latisti päähenkilön Eljas Rossin epäuskottavuus alusta asti. Hän ei suostu missään vaiheessa tappamaan ensimmäistäkään vihollisen taistelijaa sotatilanteissa. Lukija on miltei alusta asti todennut Rossin vellihousuksi luopioksi, eikä hän siitä miksikään muutu. Vakaumukseksi kelpaa simppeli lupaus omalle äidille.
Samaan epäuskottavuuteen kuuluu lähteiden käyttö luovasti sekä tapahtumien lähes koominen liioittelu. Rossin tappokonekaverinsa Helmerin ansioksi pannaan Pietarin pelastaminen valkoisten Judenitsin panssarikolonnalta. Rossi käy myös solvaamassa itse Leniniä ihan Kremlissä asti.
Mannerheimin ja Rossin dramaattinen kohtaus pilataan saippuaoopperamaisesti, mikä leimaa myös äitien ja lasten osallistumista tapahtumiin aivan liian imelästi.
March 17, 2020
Sisällissodan aikaan sijoittuvassa vaihtoehtohistoriallisessa romaanissa Pietariin paenneet punapakolaiset yrittävät murhata Mannerheimin Tampereen valtauksen vuosipäivänä. Troikassa on mukaansatempaava juoni. Historialliset faktat lienee tarkastettu, vaikka mietin, onko uskottavaa, että tamperelaiset punapakolaiset olisivat nähneet ensimmäiset aasialaisensa vasta Venäjällä, kun vuonna 1917 Helsinki oli kuhissut kiinalaisia rakennustyömiehiä maailmansodan aikaisissa linnoitustöissä?
Mannerheimistä on kehitelty monenlaisia teorioita, mm. että hän olisi ollut homo. Tervon Mannerheim on naistenmies. Punavallankumouksesta annetaan melko surkea kuva, luultavasti realistinen.
Kuunneltu äänikirjana. Veikko Honkanen lukee tamperelaisten hahmojen repliikit sydäntä lämmittävällä tamperelaismurteella.
Mannerheimistä on kehitelty monenlaisia teorioita, mm. että hän olisi ollut homo. Tervon Mannerheim on naistenmies. Punavallankumouksesta annetaan melko surkea kuva, luultavasti realistinen.
Kuunneltu äänikirjana. Veikko Honkanen lukee tamperelaisten hahmojen repliikit sydäntä lämmittävällä tamperelaismurteella.
July 7, 2019
Hyvää kerrontaa ja ohessa vähän myös historiaa. Leppoisa.
August 31, 2019
Very interesting. Escape from one revolution into another and witness all the bloodshed yet live to tell the tale and build a peacful life afterwards. Worthy tale!!
December 1, 2016
Hyvää kerrontaa ja ohessa vähän myös historiaa. Leppoisa.
February 21, 2017
Suomen lähihistoriasta vaihtelevalla menestyksellä kirjoittanut Jari Tervo käsittelee romaanissaan "Troikka" vaihteeksi kansalaissotaa ja siihen nivoutuvaa 1920-luvun alkupuolen poliittista kuohuntaa. Tapahtumat huipentuvat Tampereelle, jossa vasemmistolaisten aktivistien tarkoituksena on murhata valkokenraali Mannerheim.
Kertomuksen keskushenkilö on punapäällikkö Elias Rossi, mutta välillä kertojaäänen saavat muun muassa Mannerheim ja etsivän keskuspoliisin palveluksessa työskentelevä varatuomari Ellen Kataja. Mannerheimin lisäksi romaanissa vilahtelee myös muita historiallisia henkilöitä kuten Lenin ja Eino Rahja.
Tervo pyörittelee näppärästi henkilöhahmojaan Suomen ja Venäjän rajojen molemmin puolin. Erilaiset ihmiskohtalot nivoutuvat toisiinsa paikoitellen epäuskottavastikin, mutta tarinankerronnallisesti kiinnostavasti.
Kirjailijan näkemys Venäjän bolsevikkien vallankumouksesta on hyvin pessimistinen, eikä hän tahdo löytää siitä yhtään mitään hyvää. Vallankumous syö uskollisimmatkin lapsensa, elleivät nämä ole ehtineet sitä ennen loikata pois kelkasta.
Suomen kansalaissodan valkoista armeijaa ei sentään nosteta jalustalle, mutta sen sijaan kirjan Mannerheim-kuvaa voi ajatella jonkinlaisena vastareaktiona Katariina Lillqvist "Uralin perhonen" -animaatiolle.
Tervo onnistuu "Troikassa" kuvaamaan lähihistorian traagisia vaiheita vaikuttavasti ja paikoitellen suorastaan riipaisevasti. Valtakunnan virallinen uutisvuotoilija ei kuitenkaan malta olla keventämättä teosta huumorilla, joka tosin saa paikoitellen hyvin mustia sävyjä. Lisäksi henkilöiden välisestä sanailusta ei voi olla pitämättä.
Tervon uudempaan tuotantoon suhteutettuna "Troikka" on parempi kuin julistava ja raskassoutuinen "Myyrä", mutta ei yllä aivan kirjailijan parhaana teoksena pitämäni "Ohranan" tasolle."
Kertomuksen keskushenkilö on punapäällikkö Elias Rossi, mutta välillä kertojaäänen saavat muun muassa Mannerheim ja etsivän keskuspoliisin palveluksessa työskentelevä varatuomari Ellen Kataja. Mannerheimin lisäksi romaanissa vilahtelee myös muita historiallisia henkilöitä kuten Lenin ja Eino Rahja.
Tervo pyörittelee näppärästi henkilöhahmojaan Suomen ja Venäjän rajojen molemmin puolin. Erilaiset ihmiskohtalot nivoutuvat toisiinsa paikoitellen epäuskottavastikin, mutta tarinankerronnallisesti kiinnostavasti.
Kirjailijan näkemys Venäjän bolsevikkien vallankumouksesta on hyvin pessimistinen, eikä hän tahdo löytää siitä yhtään mitään hyvää. Vallankumous syö uskollisimmatkin lapsensa, elleivät nämä ole ehtineet sitä ennen loikata pois kelkasta.
Suomen kansalaissodan valkoista armeijaa ei sentään nosteta jalustalle, mutta sen sijaan kirjan Mannerheim-kuvaa voi ajatella jonkinlaisena vastareaktiona Katariina Lillqvist "Uralin perhonen" -animaatiolle.
Tervo onnistuu "Troikassa" kuvaamaan lähihistorian traagisia vaiheita vaikuttavasti ja paikoitellen suorastaan riipaisevasti. Valtakunnan virallinen uutisvuotoilija ei kuitenkaan malta olla keventämättä teosta huumorilla, joka tosin saa paikoitellen hyvin mustia sävyjä. Lisäksi henkilöiden välisestä sanailusta ei voi olla pitämättä.
Tervon uudempaan tuotantoon suhteutettuna "Troikka" on parempi kuin julistava ja raskassoutuinen "Myyrä", mutta ei yllä aivan kirjailijan parhaana teoksena pitämäni "Ohranan" tasolle."
July 29, 2011
Jos tahdot tietää, miten Väinö Linna olisi pärjännyt Uutisvuodossa, lue tämän kirja :p!
Tunnustan pelänneeni pahempaa, sillä en ole mikään Tervon ystävä. Ajanjakso kuitenkin kiehtoo, samoin paikkakunta ja äänikirjan helppous.
Parhaimmillaan Tervo on pienen ihmisen kuvaajana, suuret ideologiat ovat lievästi värittyneet Suurista Miehistä puhumattakaan. Naiset eivät ole Tervon suosikkirotu, mikä on käynyt ilmi jo aiemmin.
Kirottu pedanttisuus, kaikesta huolimatta on varmaan pakko etsiä tämän kvasi-trilogian kaksi muuta osaa jossain vaiheessa.
Tunnustan pelänneeni pahempaa, sillä en ole mikään Tervon ystävä. Ajanjakso kuitenkin kiehtoo, samoin paikkakunta ja äänikirjan helppous.
Parhaimmillaan Tervo on pienen ihmisen kuvaajana, suuret ideologiat ovat lievästi värittyneet Suurista Miehistä puhumattakaan. Naiset eivät ole Tervon suosikkirotu, mikä on käynyt ilmi jo aiemmin.
Kirottu pedanttisuus, kaikesta huolimatta on varmaan pakko etsiä tämän kvasi-trilogian kaksi muuta osaa jossain vaiheessa.
April 5, 2016
Tervon Suomen historiaa käsittelevän trilogian kolmas osa olisi kronologisessa järjestyksessä ensimmäinen. Itsenäisyyttä seuranneen sisällissodan viimeiset päivät Tampereella, Venäjälle paenneiden punakapinallisten kohtalo sekä myöhempien vuosien Mannerheimin murhayritys toimivat viitekehyksenä tervomaiselle veijaritarinalle. Kuten Tervon teoksissa yleensäkin, kirjan alkuneljännes on aika vaikeaselkoista huttua, mutta puolenvälin tienoilla tarina ja hahmot tempaisevat mukaansa ja lukeminenkin helpottuu. Pidin trilogian keskimmäisestä teoksesta, Ohranasta, kuitenkin eniten.
May 20, 2014
Äänikirjana kun kuuntelee työmatkalla, niin "lukukokemus" jakautuu melko pitkälle ajalle ja se saattaa vaikuttaa arvioon. Mielestäni kirja oli hieman epätasainen, osat joissa tarina keskittyi Elias Rossiin eteni hyvin ja mielenkiintoisesti. Kenraaliosuudet jotenkin laahasi eikä mielenkiinto oikein pysynyt yllä.
Saatan antaa Tervolle vielä yhden mahdollisuuden.
Saatan antaa Tervolle vielä yhden mahdollisuuden.
August 15, 2011
Tervon paras? Ehkä, ja se on jo paljon. Toisaalta niissä Jarin renttusekoiluissa on hetkensä.
Read
August 4, 2011Mielenkiintoinen ajankuvaus, mutta hävisi mielestäni Myyrälle.
Displaying 1 - 12 of 12 reviews