What do you think?
Rate this book
Korpinlaulu
Nuoren naisen tie valtataisteluiden puristuksessa
Korppikurun tytär, tarinankertojaneito Étain on Savusälvän vanhojen kuninkaiden sukua. Mutta nyt Savusälvässä valtaa pitää uuden merentakaisen hallitsijasuvun vasalliprinssi, vihattu Kultaterä, jonka edessä kumartaminen ottaa erityisesti Étainin kuumaverisen rakastetun Rowanin kunnialle.
Kun Kultaterä saa suunnitteilla olevasta kapinasta vihiä, hän teloituttaa Étainin isän, kunnioitetun Vanhan Korpin, ja naittaa Étainin tämän suvulta kysymättä omalle kaartinpäällikölleen Rautakatseelle. Étain ja Rowan ovat kuitenkin vahvistaneet liittonsa muinaisella veritaialla, ja Étain saa huomata Savusälvän valtataisteluiden keskellä, ettei aina ole helppoa ratkaista, kenelle pitäisi olla uskollinen...
Korpinlaulu on voimakkaiden tunteiden ja dramaattisten juonenkäänteiden täyteistä, kelttiläishenkistä fantasiaa. Kirja on Katinka Sarjanojan esikoisteos ja aloittaa trilogian.
Korppikurun tytär, tarinankertojaneito Étain on Savusälvän vanhojen kuninkaiden sukua. Mutta nyt Savusälvässä valtaa pitää uuden merentakaisen hallitsijasuvun vasalliprinssi, vihattu Kultaterä, jonka edessä kumartaminen ottaa erityisesti Étainin kuumaverisen rakastetun Rowanin kunnialle.
Kun Kultaterä saa suunnitteilla olevasta kapinasta vihiä, hän teloituttaa Étainin isän, kunnioitetun Vanhan Korpin, ja naittaa Étainin tämän suvulta kysymättä omalle kaartinpäällikölleen Rautakatseelle. Étain ja Rowan ovat kuitenkin vahvistaneet liittonsa muinaisella veritaialla, ja Étain saa huomata Savusälvän valtataisteluiden keskellä, ettei aina ole helppoa ratkaista, kenelle pitäisi olla uskollinen...
Korpinlaulu on voimakkaiden tunteiden ja dramaattisten juonenkäänteiden täyteistä, kelttiläishenkistä fantasiaa. Kirja on Katinka Sarjanojan esikoisteos ja aloittaa trilogian.
532 pages, Unknown Binding
Published September 1, 2019
4 people are currently reading
108 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 21 of 21 reviews
November 5, 2019
Katinka Sarjanojan Korpinlaulu on vuoden sisään toinen kotimainen muinaiseen kelttiläiseen aikaan ja mytologiaan sukeltava fantasiakirja. Kesällä Katri Alatalon Ikuisesti siskoni sai hyvän vastaanoton, joten pakosti Korpinlaulun nyt syksyllä ilmestyessä en voi olla vertaamatta näitä kahta. Vertailu on kuitenkin hedelmätöntä, sillä kelttiläisestä aihepiiristään huolimatta Korpinlaulu ja Ikuisesti siskoni ovat molemmat loistavia kirjoja aivan erilaisella tavalla: Ikuisesti siskoni on kieleltään hehkuva ja myyttinen ja sopii kaunokirjallisemman fantasian kuten Ursula K. Le Guinin seuraksi; Korpinlaulu puolestaan soutaa romanttisen historiallisen kirjallisuuden kuten Kaari Utrion vanavedessä.
Korpinlaulussa fantasia solahtaa häivytettynä taustalle ja naiskohtalot historiallisessa miljöössä kohoavat etualalle. Päähenkilö Etain on ylhäistä Korpin ja näkijöiden sukua. Etain olettaa menevässä naimisiin taisteluista haaveilevan nuoren sankarin Rowanin kanssa ja yrittä olla ajattelematta ennustusta, jonka mukaan tulee synnyttämään vihollisen lapsen. Paikalliset kapinoivat meren takaa tullutta prinssiä vastaan ja Etainin elämä mullistuu. Taistelut, petokset, rakkaus ja uskollisuus: miksi on niin vaikeaa tehdä oikein tai edes nähdä, mikä on oikea vaihtoehto?
Sarjanoja tuo kelttiläiset linnat elävinä lukijan silmien eteen, mutta erityinen vahvuus on henkilöhahmokaarti. Tarina ja hahmot imaisevat mukaansa ja saavat lukijan jännittämään kohtaloitaan, niin että kirjaa on vaikea laskea käsistään. Ihmissuhteet ja romanssit ovat tärkeimmässä roolissa, mutta romantiikassa on mukana kouriintuntuvaa kivilinnojen karheutta. Historiallisten romaanien ystävän ei ehdottomasti kannata jättää Korpinlaulua välistä vain fantasialuokituksen takia. Odotan jo innolla sarjan seuraavaa osaa, sillä Korpinlaulun pitäisi aloittaa trilogia.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Korpinlaulussa fantasia solahtaa häivytettynä taustalle ja naiskohtalot historiallisessa miljöössä kohoavat etualalle. Päähenkilö Etain on ylhäistä Korpin ja näkijöiden sukua. Etain olettaa menevässä naimisiin taisteluista haaveilevan nuoren sankarin Rowanin kanssa ja yrittä olla ajattelematta ennustusta, jonka mukaan tulee synnyttämään vihollisen lapsen. Paikalliset kapinoivat meren takaa tullutta prinssiä vastaan ja Etainin elämä mullistuu. Taistelut, petokset, rakkaus ja uskollisuus: miksi on niin vaikeaa tehdä oikein tai edes nähdä, mikä on oikea vaihtoehto?
Sarjanoja tuo kelttiläiset linnat elävinä lukijan silmien eteen, mutta erityinen vahvuus on henkilöhahmokaarti. Tarina ja hahmot imaisevat mukaansa ja saavat lukijan jännittämään kohtaloitaan, niin että kirjaa on vaikea laskea käsistään. Ihmissuhteet ja romanssit ovat tärkeimmässä roolissa, mutta romantiikassa on mukana kouriintuntuvaa kivilinnojen karheutta. Historiallisten romaanien ystävän ei ehdottomasti kannata jättää Korpinlaulua välistä vain fantasialuokituksen takia. Odotan jo innolla sarjan seuraavaa osaa, sillä Korpinlaulun pitäisi aloittaa trilogia.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
November 13, 2020
Katinka Sarjanojan Korpinlaulu alkaa keskeltä konfliktia. Se vyöryttää lukijan eteen hurjan joukon tapahtumia, joiden kyydissä on vain yritettävä pysyä. Alun vauhdikkuuden jälkeen romaani kuitenkin rauhoittuu ja keskittyy käänteiden jälkipuintiin.
Nuorena väkisin naitettu Étain joutuu päättämään, kummalle olla uskollinen: vanhojen jumalten veritaialla puolisoksi valitulle Rowanille, jota hän on rakastanut nuoruuden palavalla sydämellä, vai uudelle aviomiehelle, jolle hänet on vihkinyt meren takaa tullut ristiä kumartava pappi. Uusi aviopuoliso Rautakatse paljastuu lempeämmäksi kuin hänen maineensa.
Noin sadan sivun kohdalla romaani alkaa kunnolla vetää. Tämän kirjan ääressä saa nauttia fantasian parhaista puolista: eeppisistä kohtauksista, sukujen välisistä kiistoista ja kunniasta, jota ei nykypäivänä tavallisesti kohtaa. Lisäksi Korpinlaulu esittelee harvoin fantasiassa nähtävää tavallista arkea. Kun hahmoihin on tykästynyt, pienet suvantovaiheet kartanon elämän parissa eivät haitanneet vaan pikemminkin saivat välittämään hahmoista lisää.
Korpinlaulu kertoo Ètainin tarinan nuoresta neidosta vakiintuneeksi kartanon valtiattareksi. Tarina päättyy hänen kohdallaan hyvään kohtaan, mutta luvassa on vielä lisää. Seuraavassa osassa päähenkilön roolin näyttää ottavan Étainin tytär Sigri. Lisäksi vaikuttaa siltä, että Korpinlaulussa harmillisen pieneen rooliin jääneet näkijän taidot saavat isomman roolin trilogian toisessa osassa.
Jos jotain olisin tältä kaivannut lisää, niin kuvailua olisi saanut olla enemmän. Olisin halunnut tietää tarkemmin, minkälaisissa linnoissa ja kartanoissa he asuvat, minkälaisia vaatteita he käyttävät ja minkälainen heidän ilmastonsa on.
Nuorena väkisin naitettu Étain joutuu päättämään, kummalle olla uskollinen: vanhojen jumalten veritaialla puolisoksi valitulle Rowanille, jota hän on rakastanut nuoruuden palavalla sydämellä, vai uudelle aviomiehelle, jolle hänet on vihkinyt meren takaa tullut ristiä kumartava pappi. Uusi aviopuoliso Rautakatse paljastuu lempeämmäksi kuin hänen maineensa.
Noin sadan sivun kohdalla romaani alkaa kunnolla vetää. Tämän kirjan ääressä saa nauttia fantasian parhaista puolista: eeppisistä kohtauksista, sukujen välisistä kiistoista ja kunniasta, jota ei nykypäivänä tavallisesti kohtaa. Lisäksi Korpinlaulu esittelee harvoin fantasiassa nähtävää tavallista arkea. Kun hahmoihin on tykästynyt, pienet suvantovaiheet kartanon elämän parissa eivät haitanneet vaan pikemminkin saivat välittämään hahmoista lisää.
Korpinlaulu kertoo Ètainin tarinan nuoresta neidosta vakiintuneeksi kartanon valtiattareksi. Tarina päättyy hänen kohdallaan hyvään kohtaan, mutta luvassa on vielä lisää. Seuraavassa osassa päähenkilön roolin näyttää ottavan Étainin tytär Sigri. Lisäksi vaikuttaa siltä, että Korpinlaulussa harmillisen pieneen rooliin jääneet näkijän taidot saavat isomman roolin trilogian toisessa osassa.
Jos jotain olisin tältä kaivannut lisää, niin kuvailua olisi saanut olla enemmän. Olisin halunnut tietää tarkemmin, minkälaisissa linnoissa ja kartanoissa he asuvat, minkälaisia vaatteita he käyttävät ja minkälainen heidän ilmastonsa on.
October 19, 2019
On aina ilo lukea kotimaisen kirjailijan vahvaa fantasiakerrontaa. Katinka Sarjaojan esikoisteos Korpinlaulu aloittaa trilogian upealla kerronnalla, suurilla tunteilla ja tapahtumarikkaalla kirjalla.
Kelttimäisiä piirteitä omaava tarina kietoi minut heti pauloihinsa. Tarinan alku on kerrassaan koukuttava kaikin puolin; kapina epärehellistä vasalliprinssiä kohtaan, nuorukaisten palava rakkaus, veritaiat ja vahva päähenkilö pitivät otteessaan jo ensimmäisistä luvuista lähtien.
Erityisesti pidin raikkaana tuulahduksena sitä, että henkilöiden intiimejä hetkiä ei tarvinnut kuvata jokaisella kerralla yksityiskohtaisesti ruotien jokaista kosketusta, läikähdystä tai intohimon täyttymistä. Tätä edellämainittua kun tuntuu löytyvän lähes jokaisesta fantasiateoksesta vähän liiakseen.
500-sivuiseen teokseen mahtuu sitäkin enemmän juonenkäänteitä, yllättäviä tapahtumia ja henkilöhahmojen kasvua nuoruuden huimasta aikuisuuteen. Korpinlaulussa vanha usko kohtaa kristinuskon, magia kohtaa rukouksen ja näin ollen tekstiin löytyy vielä mielenkiintoisempia sävyjä.
Spoilervaroitus!
Mikäli historiallinen fiktio on lähellä lukijan sydäntä Korpinlaulun ja Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan väliltä löytyviä yhtäläisyyksiä on mahdoton jättää huomaamatta. Molempien kirjasarjojen esikoisteoksessa on kolmiodraama samankaltaisissa merkeissä - nuori neito tempaistaan luvatun miehensä luota ison, raavaan, punakarvaisen soturin syleilyyn. Tarinan edetessä soturi vahingoittaa miekkakätensä, mutta onneksi hänellä on kekseliäs vaimo seuranaan. Pariskunta saa esikoislapsekseen punatukkaisen tyttären, vaimoa ryöstetään milloin missäkin vaiheessa ja punatukkainen raavas soturi rakastaa häntä palavasti, pystymättä elämään elämäänsä ilman häntä. Niin, tässä lienee osasyy miksi tästä tarinasta niin pidin. Nämä liialliset yhtäläisyydet ovat myös osasyy siihen, miksi kirja ei saa minulta täyttä viittä tähteä.
Vahva aloitus trilogialle, jään odottamaan seuraavaa kirjaa innolla!
Kelttimäisiä piirteitä omaava tarina kietoi minut heti pauloihinsa. Tarinan alku on kerrassaan koukuttava kaikin puolin; kapina epärehellistä vasalliprinssiä kohtaan, nuorukaisten palava rakkaus, veritaiat ja vahva päähenkilö pitivät otteessaan jo ensimmäisistä luvuista lähtien.
Erityisesti pidin raikkaana tuulahduksena sitä, että henkilöiden intiimejä hetkiä ei tarvinnut kuvata jokaisella kerralla yksityiskohtaisesti ruotien jokaista kosketusta, läikähdystä tai intohimon täyttymistä. Tätä edellämainittua kun tuntuu löytyvän lähes jokaisesta fantasiateoksesta vähän liiakseen.
500-sivuiseen teokseen mahtuu sitäkin enemmän juonenkäänteitä, yllättäviä tapahtumia ja henkilöhahmojen kasvua nuoruuden huimasta aikuisuuteen. Korpinlaulussa vanha usko kohtaa kristinuskon, magia kohtaa rukouksen ja näin ollen tekstiin löytyy vielä mielenkiintoisempia sävyjä.
Spoilervaroitus!
Mikäli historiallinen fiktio on lähellä lukijan sydäntä Korpinlaulun ja Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan väliltä löytyviä yhtäläisyyksiä on mahdoton jättää huomaamatta. Molempien kirjasarjojen esikoisteoksessa on kolmiodraama samankaltaisissa merkeissä - nuori neito tempaistaan luvatun miehensä luota ison, raavaan, punakarvaisen soturin syleilyyn. Tarinan edetessä soturi vahingoittaa miekkakätensä, mutta onneksi hänellä on kekseliäs vaimo seuranaan. Pariskunta saa esikoislapsekseen punatukkaisen tyttären, vaimoa ryöstetään milloin missäkin vaiheessa ja punatukkainen raavas soturi rakastaa häntä palavasti, pystymättä elämään elämäänsä ilman häntä. Niin, tässä lienee osasyy miksi tästä tarinasta niin pidin. Nämä liialliset yhtäläisyydet ovat myös osasyy siihen, miksi kirja ei saa minulta täyttä viittä tähteä.
Vahva aloitus trilogialle, jään odottamaan seuraavaa kirjaa innolla!
November 13, 2019
Kaunis, polveileva sukutarina kelttiläisessä maailmassa! Sarjanoja kirjoittaa eeppistä tarinaa ihmiskohtaloista, perheen vaiheista ja ihmisten suurista elämänvalinnoista. Koska itse olen enemmän fantasian- kuin romantiikannälkäinen lukija, minä jäin tässä kaipaamaan vähän lisää sitä fantasiapuolta ja Etainin näkijänkykyjen kehittymistä. Mutta vaivihkaa kirja vei kyllä mennessään, ja muutamien suvantokohtien jälkeen aloin itse asiassa vasta lopussa todella innostua hahmoista ja ahmia tarinaa eteenpäin. Jatkoa odotellessa siis!
October 30, 2023
Ideassa oli paljon hyvää, mutta toteutus ei ollut yhtään minun makuuni. Alussa lupailtiin yliluonnollisia elementtejä, mutta sitten ne unohdettiin täysin (miksipä näkijäksi kuvailtu henkilö esimerkiksi näkisi näkyjä?). Koko juoni pyöri ihmissuhdekuvioissa, joissa draamaa revittiin väkisin sieltä missä sitä ei luontaisesti olisi ollut ja toisaalta ei aina tuotu sinne, minne se olisi kuulunut. Keskeisenä elementtinä oli vaille selitystä jäänyt taikaside kahden ihmisen välillä. Tästä olisi saanut herkullisen asetelman, mutta sitä käytettiin lähinnä selittämään hyvin kyseenalaista toimintaa.
Kerrontakaan ei juonta pelastanut, sillä kaikki sanoitettiin lukijalle rautalangasta vääntämällä, mutta sanoittaminen ja varsinaiset tapahtumat eivät olleet linjassa keskenään. Esimerkiksi päähenkilöä kuvailtiin itsenäiseksi ja omapäiseksi, mutta hänen toimintansa ei kuvannut näitä piirteitä olenkaan. Kokonaisuudessaan kirja tuntui minusta tarinan luonnokselta, jossa olisi ollut aineksia vaikka mihin, mutta jäi nyt aivan lättänäksi.
Kerrontakaan ei juonta pelastanut, sillä kaikki sanoitettiin lukijalle rautalangasta vääntämällä, mutta sanoittaminen ja varsinaiset tapahtumat eivät olleet linjassa keskenään. Esimerkiksi päähenkilöä kuvailtiin itsenäiseksi ja omapäiseksi, mutta hänen toimintansa ei kuvannut näitä piirteitä olenkaan. Kokonaisuudessaan kirja tuntui minusta tarinan luonnokselta, jossa olisi ollut aineksia vaikka mihin, mutta jäi nyt aivan lättänäksi.
July 22, 2023
Nopealukuinen, mutta ei erityisen omaperäinen tarina. Fantasiagenre taisi olla enemmän mainoslause ja sävy kuin varsinainen elementti kirjassa. Nähtäväksi jää, tulisiko trilogian seuraavissa osissa enemmän sitä puolta esiin ja riittääkö mielenkiintoni ottaa selvää.
Monet hahmot ja käänteet olivat turhauttavan stereotyyppisiä, toiset turhauttavia muutenkin. Erityisesti naiseuden rooli tempoili eikä tuntunut johdonmukaiselta.
Joskus kerronta viipyili kohdissa, joita en nähnyt tärkeinä, ja hyppäsi yli kohtien, joita eniten odotin. Välillä hahmoilla tai tarinalla ei tuntunut olevan mielekästä päämäärää ja kirjan rytmi kokonaisuudessaan oli vähän viimeistelemätön.
Lopulta tarina piti itsensä tarpeeksi kasassa, ja hahmoissa oli mieleenpainuvia osia. Toimi kevyehkönä kesälukemisena lomatunnelmiin.
Monet hahmot ja käänteet olivat turhauttavan stereotyyppisiä, toiset turhauttavia muutenkin. Erityisesti naiseuden rooli tempoili eikä tuntunut johdonmukaiselta.
Joskus kerronta viipyili kohdissa, joita en nähnyt tärkeinä, ja hyppäsi yli kohtien, joita eniten odotin. Välillä hahmoilla tai tarinalla ei tuntunut olevan mielekästä päämäärää ja kirjan rytmi kokonaisuudessaan oli vähän viimeistelemätön.
Lopulta tarina piti itsensä tarpeeksi kasassa, ja hahmoissa oli mieleenpainuvia osia. Toimi kevyehkönä kesälukemisena lomatunnelmiin.
August 4, 2022
Henkilöhahmot jäivät valitettavan mustavalkoisiksi ja hengettömiksi, joten oikeastaan mitkään käänteet kirjassa eivät herättäneet juuri tunteita ja kirja alkoi hieman puuduttaa jossakin vaiheessa. Ei pahasti, sillä kirjassa oli myös paljon hyvää.
Kirja oli mielestäni enemmän ehkä historiallinen, sillä fantasiaelementit olivat hyvin vähäisiä eikä niillä ollut edes suurta merkitystä tarinan kulun kannalta. Mielestäni kirja olisi toiminut jopa paremmin rehdisti historiallisena, koska nyt helposti odottaa saavansa fantasiaa eikä tämä kirja sitä juuri tarjoa.
Kirjassa hypittiin ärsyttävästi monta vuotta tai kuukautta eteenpäin ja tämä aiheutti myös katkoksia tarinan kulkuun. Hyppäyksen jälkeen joutuu aina hetken tunnustelemaan, että pääsee taas tarinaan mukaan.
Varsin lupaava - varsinkin alku lähti vahvasti - mutta jotain jäi uupumaan.
Kirja oli mielestäni enemmän ehkä historiallinen, sillä fantasiaelementit olivat hyvin vähäisiä eikä niillä ollut edes suurta merkitystä tarinan kulun kannalta. Mielestäni kirja olisi toiminut jopa paremmin rehdisti historiallisena, koska nyt helposti odottaa saavansa fantasiaa eikä tämä kirja sitä juuri tarjoa.
Kirjassa hypittiin ärsyttävästi monta vuotta tai kuukautta eteenpäin ja tämä aiheutti myös katkoksia tarinan kulkuun. Hyppäyksen jälkeen joutuu aina hetken tunnustelemaan, että pääsee taas tarinaan mukaan.
Varsin lupaava - varsinkin alku lähti vahvasti - mutta jotain jäi uupumaan.
October 8, 2019
Kolme tähteä ristiriitaisin tuntein. En ole tottunut lukemaan "malvan- ja ruusunkirjavista pilvistä" tai "neidon unta nukkuvista kohduista". Sievistelevää ja kovin perinteisesti naisille suunnattua kerrontaa suurista tunteista ja uroteoista, mutta toisaalta tarina kuitenkin enimmäkseen etenee, silloin kun ei ihastella ruohon seassa tuikkivia metsätähtösiä ja kevään tulvahtamista täyteen loistoonsa. Välillä piti huutaa ääneen, mutta pääsinpä loppuun asti ja kokonaisvaikutelma jäi lopulta vahvasti plussalle. Omassa lajissaan varmasti ihan kelpo tuote. Myydään fantasiana, mutta sitä ei kannata säikähtää; näkemisen lahjaa ja pientä veritaikaa lukuun ottamatta on ihan perusherttaa.
September 8, 2020
3,5. Kauhean vaikeaa sanoa, mitä tästä kirjasta tykkäsin. Toisaalta tykkäsin sutjakkaasti etenevästä tarinasta, sen hahmoista ja heidän suhteistaan (varsinkin Etainin ja Rautakatseen). Minua kuitenkin häiritsi jonkin verran se, että en saanut sijoitettua tätä mihinkään kunnolliseen miljööseen, kun maininnat kristinuskosta sekoittivat päätä. Myös juonen rakentaminen tuntui välillä vähän kummallisilta: se oli konfliktia konfliktin perään, eikä sen takia juonessa tuntunut olevan minkäänlaista huippukohtaa. Luen kuitenkin varmasti jatko-osankin, sillä kiinnyin hahmoihin.
June 1, 2025
Katinka Saranojan Korpinlaulu (2019) on kelttiläinen fantasiaromaani, joka seuraa Étainin seikkailuja Savusälvässä ja kuninkaan mailla. Samalla Étain kasvaa nuoresta aikuiseksi.
Katinka Saranoja’s Korpinlaulu (2019) is a celtic fantasy novel about Étain whose adventures in Savusäilä and king’s land the reader follows. While the story goes on we see how Étain grows from a young girl to adult woman.
Katinka Saranoja’s Korpinlaulu (2019) is a celtic fantasy novel about Étain whose adventures in Savusäilä and king’s land the reader follows. While the story goes on we see how Étain grows from a young girl to adult woman.
January 29, 2021
Alussa suhtauduin kirjaan skeptisesti, mutta yhtäkkiä kirja tempaisi mukaansa. Tarina oli hengästyttävän kaunis, jännitystä riitti viimeisille sivuille asti ja henkilökuvaus oli hyvin tarkkaa ja elävää.
Erityisen tärkeänä pidän kirjan naiskuvaa ja naisen aseman kuvailua.
Jonkin verran pakanaminää harmittaa kristinuskon esittäminen niin kovin positiivisessa valossa suhteessa pakanauskoon, mutta toivon jatko-osien korjaavan tämän puutteen.
Erityisen tärkeänä pidän kirjan naiskuvaa ja naisen aseman kuvailua.
Jonkin verran pakanaminää harmittaa kristinuskon esittäminen niin kovin positiivisessa valossa suhteessa pakanauskoon, mutta toivon jatko-osien korjaavan tämän puutteen.
This entire review has been hidden because of spoilers.
October 13, 2019
Tartuin pitkästä aikaa suomalaiseen fantasiakirjaan (jossa fantasiaelementtejä oli kyllä loppujen lopuksi varsin köyhänlaisesti), ja täytyy myöntää, että Korpinlaulu oli huomattavasti parempi kuin ne pari edellistä, joita olen yrittänyt lukea. Ensinnäkin luin tämän loppuun. Toisekseen jäin odottamaan jo seuraavaa osaa.
Kaikkineen pidin tästä. Silti kirjassa oli monia asioita, jotka jäi mietityttämään. Miten monta kertaa voi vedota taikuuteen, jonka takia muuttuu tahdottomaksi nukeksi pelkästä miehen katseesta, ilman, että jossain mennään pieleen? Koska jäin kaipamaan selkeämpää selitystä sille, mikä taikuus vaikutti, miksi se vaikutti niin kuin vaikutti, oliko kyseessä oikeaa taikuutta vai vain hahmojen mielikuvitus ja kapeakatseinen halujen seuraaminen? Ehkä en vain ymmärtänyt.
Étainin oleminen Rowanin ja Rautakatseen vetoköytenä itsessään toimi ja lisäsi eräänlaista romantiikkaa tarinaan, kun piti selvästi valita, kenen puolella oli (sekä lukijan, että Étainin itse). Toisaalta taas edellämainitun taikuuden alaisena Étain käytännössä raiskattiin kahdesti saman miehen toimesta, mutta tilanteesta ei syystä tai toisesta jäänyt mitään pelkotiloja, traumoja tai muuta, mitä realisistisesti ajatellen voisi odottaa. Vai tulkitsinko tämänkin väärin? Koska näin nykypäivänä pidän vähän kyseenalaisena, että jos (ja kun) hahmo selkeästi kieltäytyy seksistä ja pakotetaan siihen siitä huolimatta, asiaa ei käsitellä auki mitenkään. Kiihkeys ja pakottaminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.
Samoin Wynin välinpitämättömyys lapsiaan kohtaan, lammasmaisuus/äkkipikaisuus ja muutama muu asia... en tiedä, toivon, että ensimmäisessä kirjassa enimmäkseen ohitettuja asioita avataan vähän jatko-osissa.
Mitä nimiin tulee, ymmärsin kelttiläisyyden ja viikinkiajan olevan tässä pohjana, mutta jos kirja on muuten kirjoitettu suomeksi... no joo. Tavallaan etunimillä voi helpommin selvittää, mistä maasta hahmo on, ja vahvat sukunimet toimivat, mutta kesti hetken, ennen kuin pääsin sisään tähän kaksikielisyyteen.
Tykkäsin Korpinlaulusta kirjana paljon, mutta samaan aikaan tuntui, että se jäi vähän keskeneräiseksi. Kaipasin tarkempaa kuvaa tai karttaa Korppikurusta, sen suhteesta vallallisten maahan, Kuninkaanmaahan ja kaikkiin muihin mainittuihin paikkoihin. Välillä toivoin hieman tarkempaa kuvausta hahmojen ulkonäöstä ja motiiveista, osa jäi sinänsä vähän yksipuoleisiksi vielä. Mutta nämäkin voi olla täysin minun omia odotuksia ja mieltymyksiä.
Helsingin kirjamessuilla tämä kirja jonkun muun suomalaisen fantasiakirjan kanssa oli niputettu vahvojen naishahmojen alle, ja pitänee mennä kuuntelemaan keskustelua, että ymmärrän, mitä sillä tarkoitetaan. En aivan sumeilematta allekirjoittaisi väitettä koko kirjan osalta, vaikka päähenkilö tai tärkeimmät sivuhenkilöt eivät mitään ovimattoja olleetkaan. Toisaalta tästä voisi alkaa keskustelun siitä, millainen on vahva nainen, ja kuinka kirjoittaa vahva naishahmo. Se ei nimittäin ole kovin helposti määritettävissä oleva asia.
Pidin tästä kaikkineen paljon ja haluan lukea seuraavan osan, milloin se ilmestyykään. Luettelemani kysymykset ja "viat" eivät olleet niin isoja, etteikö lukukokemus olisi ollut sujuva ja mielekäs. Kieli oli sujuvaa, tosin ehkä lipsahti välillä jonnekin 80-luvun Kaari Utrio -romaaneihin, joiden soisin kenties jäävän 80-luvulle. Mutta noita lipsahduksia oli onneksi harvassa.
Ja vaikka kyseenalaistankin tässä tiettyjä asioita, minusta on vain positiivista, että kirja herättää ajattelemaan, puolesta ja vastaan.
3.5 tähteä.
Kaikkineen pidin tästä. Silti kirjassa oli monia asioita, jotka jäi mietityttämään. Miten monta kertaa voi vedota taikuuteen, jonka takia muuttuu tahdottomaksi nukeksi pelkästä miehen katseesta, ilman, että jossain mennään pieleen? Koska jäin kaipamaan selkeämpää selitystä sille, mikä taikuus vaikutti, miksi se vaikutti niin kuin vaikutti, oliko kyseessä oikeaa taikuutta vai vain hahmojen mielikuvitus ja kapeakatseinen halujen seuraaminen? Ehkä en vain ymmärtänyt.
Étainin oleminen Rowanin ja Rautakatseen vetoköytenä itsessään toimi ja lisäsi eräänlaista romantiikkaa tarinaan, kun piti selvästi valita, kenen puolella oli (sekä lukijan, että Étainin itse). Toisaalta taas edellämainitun taikuuden alaisena Étain käytännössä raiskattiin kahdesti saman miehen toimesta, mutta tilanteesta ei syystä tai toisesta jäänyt mitään pelkotiloja, traumoja tai muuta, mitä realisistisesti ajatellen voisi odottaa. Vai tulkitsinko tämänkin väärin? Koska näin nykypäivänä pidän vähän kyseenalaisena, että jos (ja kun) hahmo selkeästi kieltäytyy seksistä ja pakotetaan siihen siitä huolimatta, asiaa ei käsitellä auki mitenkään. Kiihkeys ja pakottaminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.
Samoin Wynin välinpitämättömyys lapsiaan kohtaan, lammasmaisuus/äkkipikaisuus ja muutama muu asia... en tiedä, toivon, että ensimmäisessä kirjassa enimmäkseen ohitettuja asioita avataan vähän jatko-osissa.
Mitä nimiin tulee, ymmärsin kelttiläisyyden ja viikinkiajan olevan tässä pohjana, mutta jos kirja on muuten kirjoitettu suomeksi... no joo. Tavallaan etunimillä voi helpommin selvittää, mistä maasta hahmo on, ja vahvat sukunimet toimivat, mutta kesti hetken, ennen kuin pääsin sisään tähän kaksikielisyyteen.
Tykkäsin Korpinlaulusta kirjana paljon, mutta samaan aikaan tuntui, että se jäi vähän keskeneräiseksi. Kaipasin tarkempaa kuvaa tai karttaa Korppikurusta, sen suhteesta vallallisten maahan, Kuninkaanmaahan ja kaikkiin muihin mainittuihin paikkoihin. Välillä toivoin hieman tarkempaa kuvausta hahmojen ulkonäöstä ja motiiveista, osa jäi sinänsä vähän yksipuoleisiksi vielä. Mutta nämäkin voi olla täysin minun omia odotuksia ja mieltymyksiä.
Helsingin kirjamessuilla tämä kirja jonkun muun suomalaisen fantasiakirjan kanssa oli niputettu vahvojen naishahmojen alle, ja pitänee mennä kuuntelemaan keskustelua, että ymmärrän, mitä sillä tarkoitetaan. En aivan sumeilematta allekirjoittaisi väitettä koko kirjan osalta, vaikka päähenkilö tai tärkeimmät sivuhenkilöt eivät mitään ovimattoja olleetkaan. Toisaalta tästä voisi alkaa keskustelun siitä, millainen on vahva nainen, ja kuinka kirjoittaa vahva naishahmo. Se ei nimittäin ole kovin helposti määritettävissä oleva asia.
Pidin tästä kaikkineen paljon ja haluan lukea seuraavan osan, milloin se ilmestyykään. Luettelemani kysymykset ja "viat" eivät olleet niin isoja, etteikö lukukokemus olisi ollut sujuva ja mielekäs. Kieli oli sujuvaa, tosin ehkä lipsahti välillä jonnekin 80-luvun Kaari Utrio -romaaneihin, joiden soisin kenties jäävän 80-luvulle. Mutta noita lipsahduksia oli onneksi harvassa.
Ja vaikka kyseenalaistankin tässä tiettyjä asioita, minusta on vain positiivista, että kirja herättää ajattelemaan, puolesta ja vastaan.
3.5 tähteä.
January 9, 2020
Tartuin kirjaan fantasia -luokittelun vuoksi, mutta pettymyksekseni kirjassa ei ollut paljoa fantasiaelementtejä - lukuun ottamatta "näkijä" -taikuutta, jota päähenkilö ja hänen veljensä välillä käyttävätkin. Kirja oli enemmänkin historiallinen kuvaus naisen asemasta maailmassa, jossa miehet määräävät mitä saa tehdä ja kenen kanssa mennä naimisiin. Jos kirjaan suhtautuu niin, että lukee historiallista kirjaa, se on oikein viihdyttävä kirja ja nautin siitä. Kirjoitustyyli on sujuvaa ja helppolukuista ja luinkin kirjan yhdeltä istumalta puoleen väliin saakka - uppouduin päähenkilön koettelemuksiin niin, että jopa itkin.
Tässä on paljon potentiaalia ja luen mielelläni mahdolliset jatko-osatkin, vaikka yleensä en historiallisia romaaneja lue.
Tässä on paljon potentiaalia ja luen mielelläni mahdolliset jatko-osatkin, vaikka yleensä en historiallisia romaaneja lue.
October 5, 2019
Pidin tästä kirjasta loppujen lopuksi todella paljon, suorastaan ahmin lopun. Tarina oli paikkapaikoin ennalta-arvattava, ja tapa jolla uskontoa esitettiin oli vähikseen laiska, mutta kieli ja tarinan sujuvuus olivat erinomaiset ja tekivät tästä nopealukuisen. Pidin myös siitä miten kirjan loppupuoli rakensi siltaa seuraavaan osaan, mutta tarina ei jäänyt kesken vaan loppu tuli silloin kun sen oli aika tulla. Vaikka muutamassa kohdassa henkilöiden sisäiset ristiriidat oli kirjoitettu liiankin auki, rakennettiin heille kuitenkin monimutkaisuutta usein pienillä sanoilla ja ilmaisuilla. Kaiken kaikkiaan juuri sopiva romaanin luettavaksi lokakuussa viltin alla kaakaokupin kanssa
August 20, 2021
Miten onkin saatu näin puuduttavaa tekstiä suht mielenkiintoisista tapahtumista? Yli 500 sivua tylsää kerrontaa ja tönkköä dialogia. Draamaa ja juonenkäänteitä kyllä oli, mutta mikään tunne ei välity lukijalle asti. Itseäni lähinnä ärsytti, etenkin joka toisella sivulla itkuun purskahtava päähenkilö kävi hermoille.
Ihanaa jos joku nautti tästä kirjasta, mutta mulle ei vain toiminut. Sääli sinänsä, koska tämä vaikutti oikeasti hyvältä ja lainasin jatko-osankin jo valmiiksi. En todellakaan jaksa kokeilla sitä.
Ilman takakantta en olisi osannut sijoittaa tätä kelttiläiseen maailmaan, ja oikeasti tuntui siltä ettei kirjailija itsekään tiedä millaiseen miljööseen tai kulttuuriin tarina sijoittuu. Tämä on tietysti täysin fine fantasiakirjallisuudessa, mutta itseäni häiritsi kun ei saanut mitään otetta tarinasta. Nimet oli viikinkimäisiä, kelttiläisiä ja englanninkielisiä, mutta kaikilla oli suomenkielinen "sukunimi", kuten Huurrepeitsi tai Rautakatse. Tää yhdistelmä ei vaan toiminut mulle.
Lisäksi ärsyttää, että tätä markkinoidaan fantasiana. Fantasiaelementit rajoittuu lähinnä näkijä ja noita termin muutamaan mainintaan, joten itse luokittelisin tän historialliseksi fiktioksi.
Ihanaa jos joku nautti tästä kirjasta, mutta mulle ei vain toiminut. Sääli sinänsä, koska tämä vaikutti oikeasti hyvältä ja lainasin jatko-osankin jo valmiiksi. En todellakaan jaksa kokeilla sitä.
Ilman takakantta en olisi osannut sijoittaa tätä kelttiläiseen maailmaan, ja oikeasti tuntui siltä ettei kirjailija itsekään tiedä millaiseen miljööseen tai kulttuuriin tarina sijoittuu. Tämä on tietysti täysin fine fantasiakirjallisuudessa, mutta itseäni häiritsi kun ei saanut mitään otetta tarinasta. Nimet oli viikinkimäisiä, kelttiläisiä ja englanninkielisiä, mutta kaikilla oli suomenkielinen "sukunimi", kuten Huurrepeitsi tai Rautakatse. Tää yhdistelmä ei vaan toiminut mulle.
Lisäksi ärsyttää, että tätä markkinoidaan fantasiana. Fantasiaelementit rajoittuu lähinnä näkijä ja noita termin muutamaan mainintaan, joten itse luokittelisin tän historialliseksi fiktioksi.
March 6, 2024
Takakannessa lupailtiin kelttifantasiaa, mutta ilmeisesti kirjailija ei ollut hahmottanut millaista kirjaa oikeastaan haluaa kirjoittaa. Fantasiaa tämä ei ollut, lähinnä huono historiallinen ihmissuhdedraama. "Taikuus" oli vain himoa, vaikka kirjailija heikonlaisesti yritti muuta vakuutella. Hahmojen suomalaiset sukunimet lähinnä outoja ja ontuvia. Tarina oli ennalta-arvattava ja toisti itseään. Puolessa välissä jo toivoi, että tarina loppuisi siihen. Ei suotta tarvitse lukea jatko-osia.
October 23, 2025
Harvoin luen suomalaista kirjallisuutta, mutta tää oli jo toinen kerta kun luen tän, ja tykkäsin kyllä. Joitakin puutteita tässä oli, ja tietyistä hahmoista oisin halunnu saaha enemmän irti, sekä fantasiaelementtejä oisin toivonu enemmän. Mutta hyvin pysty uudelleenki palata tarinaan, ja oli luettava kirja :)
August 11, 2023
Interesting world which felt enjoyably realistic even with the inclusion of some fantasy elements.
While I enjoyed the story, somehow the pacing felt quite off. Best way to describe my feeling is that this would have worked better as multiple shorter books.
While I enjoyed the story, somehow the pacing felt quite off. Best way to describe my feeling is that this would have worked better as multiple shorter books.
June 17, 2025
Alkoi kuin Game of Thrones, jatkui Lord of The Rings viboilla ja mitä pidemmälle luki, sitä enemmän tarina muistutti Outlanderia. Kaiken kaikkiaan ok, mutta olisin kaivannut hieman enemmän omaperäisyyttä. Ehkä seuraavassa osassa löytyy?
January 5, 2021
Perhesaagaa kelttiläisessä yhteiskunnassa ja fantasiaelementeillä höystettynä. Jäin kaipailemaan lisää magiaa ja tietäjänkykyjen kehittymistä, mutta ainakin tässä osassa ne jäivät hiukan ihmissuhteiden alle.
November 16, 2023
Tämä ei kyllä ollut fantasiaa vaan pikemmin historiallista romantiikkaa (jossa ei sinänsä mitään vikaa). Alun parisataa sinua tarina veti ihan hyvin, mutta sen jälkeen alettiin vatvoa huonosti perusteltua mustasukkaisuusdraamaa eikä tarinassa enää ollut imua yli 530-sivuiseksi kirjaksi. Ei tämä huono ollut, muttei mitenkään mieleenpainuva eikä jättänyt tarvetta lukea trilogian seuraavia osia.
Displaying 1 - 21 of 21 reviews