Aivan mahtava kirja! Tutustuin tähän antologiaan keväällä, kun Atorox-kilpailussa oli mukana neljä novellia, jotka raati luki. Erityisesti rakastuin silloin J. S. Meresmaan novelliin "Metsän kronikka", ja tälläkin kertaa se sai minut itkemään surusta. Todella henkeäsalpaava novelli siitä, mitä puut ajattelisivat ja tuntisivat ihmisiä kohtaan, jos tietäisimme, mitä niiden "päässä" liikkuisi.
Kaikki novellit käsittelevät metsää ja puita jollain tavalla. Välillä ollaan reaalimaailmassa, välillä dystooppisessa tulevaisuudessa, välillä aivan puhtaassa fantasiamaailmassa. Keskiössä on metsän ja ihmisen suhde: Toisissa tarinoissa ihminen on välinpitämätön ja ilkeä, toisissa taas puu tai metsä esiintyykin pahamaineisena (koska ihminen on rajoittanut sen tarpeita). Monissa ihminen ja metsä tai puu yrittää tehdä yhteistyötä ja saada ihmisen ja luonnon tasapainon takaisin. Todella vaikuttavia ja herätteleviä novelleita.
Meresmaan novellin lisäksi mieleen jäivät erityisesti M. A. Tyrskyluodon "Hän joka ei laula", jossa kerrotaan eri puulajien ystävyydestä, ja Anni Kuu Nupposen "Puulaulu", jossa ihmiskunta muuttaa toiselle planeetalle ja yrittää epätoivoisesti tuoda puita mukanaan uudelle asuinpaikalleen.
Luonnonsuojelijan sieluni sekä itkee että iloitsee tän kokoelman kanssa. Luen varsin harvoin novelleja, mutta tällaisia lukisin erittäin mielelläni enemmänkin!