Suojaava kerros ilmaa

by Johanna Hulkko

Kerttu eli Kepa on älykäs, nörtti kasiluokkalainen, joka ajattelee ihmisten näkevän hänestä vain ylipainon. Postcrossaajien matkalla Ahvenanmaalla hän tapaa toisen kummajaisen: tikkumaisen Huun mustissa vaatteissaan. He löytävät nopeasti saman aaltopituuden, hulluttelevat vaateostoksilla, pakenevat kännisiä huutajia Maarianhaminan kaduilla, uskaltautuvat yöuinnille - ja ystävystyvät.

Suojaava kerros ilmaa on raaka, kaunistelematon ja koskettava kuvaus ylipainoisuudesta. Kepa ei usko, että kukaan voi nähdä häntä läskin läpi. Vasta toisen outolinnun kohtaaminen näyttää elämisen keveyden ja avaa hänen maailmaansa.

Johanna Hulkko on nokialainen kirjailija ja luovan kirjoittamisen ohjaaja. Hän on voittanut kirjoillaan mm. Laivakello- ja Arvid Lydecken -palkinnot.

Genres: Young Adult, LGBT, Contemporary, Finnish Literature

128 pages, Hardcover

First published January 1, 2019

About the author

Johanna Hulkko on Nokialla asuva kirjailija, kirjoittamisen ohjaaja ja tv-käsikirjoittaja. Ennen Geoetsiviä häneltä on julkaistu kaksi aikuistenromaania. Johanna Hulkko käsikirjoittaa suosittua Uusi päivä -televisiosarjaa. Hän on myös harrastanut geokätköilyä vuodesta 2004.

Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus voitti Arvid Lydecken -palkinnon tammikuussa 2014.

Reviews

[Sini Helminen · Rating 3 out of 5]

Johanna Hulkon Suojaava kerros ilmaa tuo suomalaiseen nuortenkirjallisuuteen amerikkalaisissa kirjoissa jo vaikuttaneen kehopositiivisuus-aiheen. Pääosassa on kasiluokkalaisen Kepan suhde omaan kehoonsa ja siihen, miten ympäristö reagoi hänen ylipainoonsa. Toisen näkökulman tarjoaa Huu, johon Kepa törmää Ahvenanmaalla postcrossaajien kokoontumisessa. Lukijoille ei suoraan selvitetä, onko Huu muunsukupuolinen vai trans, mutta Huikko käsittelee aihetta ihailtavan hienovireisesti.

Suojaava kerros ilmaa on herkkä ja enemmän aihe- kuin tarinavetoinen romaani. Kepan tutustuminen Huuhun auttaa Kepaa hyväksymään paremmin itsensä ja lakkaamaan elämästä pää matalalla muiden tuomiota peläten. Samaan aikaan Kepan ja Huun välillä viriää ystävyys, jossa saattaa olla ripaus jotain muutakin. Kirja on hyvin lyhyt kokoelma tuokiokuvia Kepan ja Huun yhteisistä hetkistä ja Kepan mietintöjä ylipainostaan. Painavasta aiheestaan huolimatta Suojaava kerros ilmaa on kepeä lukukokemus, vaikka synkempiäkin vireitä sivutaan.

Löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Sanni Ylimartimo · Rating 4 out of 5]

Tää oli ihana kirja! Mulla vaan on heikko kohta sydämessä tällaisille kirjoille.

[Niina · Rating 3 out of 5]

Hulkon lastensarja Geoetsivät on oikein mainio kohderyhmälleen ja itsekin olen nauttinut niiden lukemisesta. Kävin kuuntelemassa kirjailijan haastattelun Helsingin kirjamessuilla Suojaava kerros ilmaa -teoksestaan ja kiinnostuin kirjasta vielä lisää. Harmillisesti se ei kuitenkaan ollut aivan sellainen kuin haastattelun pohjalta sain kuvan.

14-vuotias Kepa kipuilee ylipainonsa kanssa ja ei näe itsessään muuta kuin vatsamakkarat, reidet ja joka paikkaan tursuilevat osansa. Hän tapaa Ahvenanmaan Postcrossing-retkellä Huun, joka on joko transihminen tai muunsukupuolinen (ja kirjan kiinnostavin hahmo). Huun seurassa hän voi olla hiljaa ja vailla tuomioita. Itsekin postcrossaajana arvostin suuresti harrastuksen nostamista esille nuortenkirjassa, samoin tunnistin pariin kertaan mainitun zombipelin.

Hahmojen välillä on selvästi latausta, ainakin pari kohtausta pohjustaa heille vähintään syvän ystävyyden alkua, ehkä jopa jotain enemmänkin. Ne kaksi kohtaa ovatkin kirjassa parasta, muutoin Kepa vain kuvailee kaiken syömänsä ja himoitsee jatkuvasti lisää mussuttaen salaa suklaata yms. Olisin kaivannut enemmän sitä huhuttua kehopositiivisuutta, sillä nyt Kepan kokemus omasta ruumiista jäi enemmän valittamiseksi ja vaikka kurvikkaana naisena osittain siihen samastuinkin, olisin halunnut jotain enemmän irti tästä.

Mikähän on mahtanut olla kirjan kannen tarina? Se ei nimittäin tunnu kovinkaan nuoria lukijoita puhuttelevalta. Kansi kun on se ensimmäinen asia, joka myy kirjan potentiaaliselle lukijalle - itse ainakin yläasteella ja lukiossa jätin lukuisat kirjat kirjaston hyllyyn epämiellyttävän kansikuvan perusteella (olen kyllä sittemmin lukenut useita niistä). Kannen tekijä Jutta Kivilompolo on kuitenkin netistä löytyvän portfolionsa perusteella paljon parempi taiteilija kuin kannen perusteella vaikuttaa.

[Elina Mäkitalo · Rating 5 out of 5]

Aivan ihana kirja ja niin lähelle osuva aihe. Ylipainoisena voin niin samaistua päähenkilöön. Kirja oli hauska, koskettava ja esille tuli hyvin juuri suurin osa omista ajatuksista painon suhteen. Eikä vain ajatukset vaan käytäntö myös. Jo alun tuoli juttu oli niin kuin omasta elämästä, aina pitää miettiä mahtuuko nyt johonkin tuoliin vai ei ja miten noloa on tunnustaa että nyt perse on liian iso tähän tuoliin, olisko muuta. Tai miten isoille ihmisille tullaan aina kertomaan hyviä laihdutusvinkkejä tai liikuntamuotoja, kyllä se lihava niistä varmasti tietää. Tai uskon ainakin että suurin osa tietää. Vaikka ihmiset ajattelevat kuinka hyvää niitä vinkkejä antaessaan se ei tunnu kovin kivalta, ellei sitten itse pyydä. Ja iso ihminen kyllä tietää olevansa iso, ei sitä tarvitse lähteä alleviivaamaan. Samoin monet muut asiat. Vaikka asiat nauratti, ne myös kosketti todella paljon ja hyvin oli saatu syvyyttäkin kirjaan kaikilla pohdinnoilla muttei oltu liian vakavasti liikkeellä asian suhteen kuitenkaan. Kirjoitustyyli oli jouhevaa, eteenpäin menevää ja koukuttavaa.

Ainoa miinus oli sana läskin käyttö ja tietysti oman itsensä dissaus painon takia mutta sellaista se monelle on, aitoja ajatuksiahan ne ovat - sellaisia ajattelee ja miettii. Ja valitettava tosiasia on että monet pitävät lihavia tyhmempinä, osaamattomampina ja muutenkin kakkosluokan ihmisinä. Plus että luullaan ettei lihava olisi onnellinen lihavana vaan että jokaisen lihavan tulisi haluta laihduttaa itsensä jotta tulisi onnellisemmaksi. Aihe selkeästi nostaa tunteet pinnalle itsellä ja voisin jatkaa siitä aiheesta paljonkin. Tärkeintä on että itse voit hyvin, olet onnellinen ja pidät itsestäsi. Moni saattaa voida henkisesti jopa paljon paremmin kun on hieman painoa joten toisen elämää ei koskaan kannata arvostella vain ulkonäön tai muun pinnallisuuden takia. Toisaalta sama pätee ihan kaiken kokoisiin - ei sitä tietysti tule ajateltua että myös liian laiha voi myös kärsiä laihuudestaan tai kuka mistäkin asiasta. Mutta hei, olkaa sellaisia kuin ootte ja antakaa myös muiden olla.

[Njalla · Rating 4 out of 5]

Alku vähän takelteli (ehkä itsestä johtuva syy, en tiedä), mutta kun päästiin vähän pidemmälle, tarina vei mukanaan. Mukavan lyhyt kirja ilman sen suurempia draamoja ja tapahtumia. Onhan tässä pahoja asioita, joista puhutaan tai mainitaan, mutta ne ei määritä sinänsä kirjaa.
Kirjassa ei myöskään ollut mitään päällerakennettua ihastus-aspektia tai pakollista seksuaalisuutta tai muuta. Semmoinen rento lukuvälipala. Näitä lisää.
Siihen on syynsä, miksi pidän Hulkon kirjoista niin paljon.

Helmet- lukuhaasteessa tämä menee kohtaan 46. kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö.

En siis osannut odottaa että tässä olisi, ja olin positiivisesti yllättynyt. Etenkin siitä, ettei asiaa kerrottu neonvärein ja alleviivattuna, se vaan kävi ilmi ja asian annettiin olla just niin.

[Katri · Rating 3 out of 5]

Ihan hyvä nuortenkirja. Käsitteli mm. painoa (ylipainoisuutta etenkin), ruumiillisuutta ja sukupuolisuutta. Samalla kuolemaa ja vanhempien menetystä. Ihastumista ja toisen hyväksymistä myös.

Isoja aiheita, mutta sopivan kepeästi kirjoitettuna. Ei vähätellen, mutta niin, ettei joudu hirvittävän synkkiin syövereihin lukiessa.

Hieman päähenkilön ajatusmaailma ja tapa suhtautua kaikkeen oman painon kautta mietitytti, että ajatteleeko joku oikeasti näin. Mutta ehkä ja se on aika surullista ja kertoo paljon meidän vinksahtaneista ulkonäkökäsityksistämme.

[Arja-täti · Rating 3 out of 5]

Hmm.. kehopositiivisuus. Tärkeä aihe.
Tarina aika kiva. Monta asiaa tuotu ilman, että niistä tehdään numero.

Mutta jokin tökki. Tätimatkoilla teininä olleena en ehkä jaksaisi lukea niistä. Ja miksi syöminen on niin isossa osassa. Tietysti kommentit siitä, voiko läski syödä julkisesti ja mitä, sopi hyvin, mutta tarviiko jokainen syöminen olla mukana kirjassa.

Jotkut asiat tuli todella lähelle ja pidin. Jotkut eivät.

[Deca · Rating 2 out of 5]

Löyhästi postcrossingiin nojaava nuortenkirja epävarmuudesta ja myös pieniltä osin muunsukupuolisuudesta. Kirjan vähäinen sivumäärä ei juuri antanut tilaa ylimääräiselle. Olisin toivonut, että päähenkilöiden erikoisemmat harrastukset olisi esitelty vaikka kirjan lopussa tarkemmin. Osasta en löytänyt tietoja edes googlaamalla, mikä on sääli.

[Maiju Kauppinen · Rating 1 out of 5]

ei oo fresh luoda parikymppisestä teinille love interestiä

[Tiina Kallio · Rating 4 out of 5]

Minä pian 50- vuotias suuntaan nuorten osastolle kirjastossa, pakko lukea Johanna Hulkon Suojaava kerros. Kirja saa minut muistoihin, sillä olenhan osallistunut "pöllönä" juuri tuolle kyseiselle postcrossingmatkalle ja matkasta on ihania muistoja. Voin hyvin samaistua kirjan päähenkilöön , sillä olen itsekin ollut jo nuorena ylipainoinen. Kirja tempaisi jopa minut vanhan "pöllön" kirjan tarinaan. Tätä kirjaa voin suositella kaikille myös "pöllöille".

[Tinker · Rating 3 out of 5]

Helmet-lukuhaaste 2020
Kohta 50: Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Oikein kiva ja nopealukuinen. Tuntui loppuvan kesken juuri kun alkoi mennä mielenkiintoiseksi. Postcrossaamisesta ois voinut kertoa enemmänkin.

[Spidermonkey · Rating 3 out of 5]

Tämä oli ihan kiva ja nopea luettava, mutta luultavasti unohdan tämän melko pian.

En oikein saanut kunnolla otetta tai kiintynyt kirjan hahmoihin. Ehkä se johtuu siitä, että kirja oli kuitenkin vain vähän yli 100-sivuinen. Tuntui, että juuri kun aloin kiintyä ja välittää hahmoista, niin kirja jo loppuikin. Toisaalta en sitten tiedä, olisinko välttämättä jaksanut lukea kovin paljon pidempääkään teosta Kepan ja Huun suhteesta - ehkä olisinkin, koska loppu jäi hieman avoimeksi (mistä en yleensä pidä).

Myös kirjoitustyylissä oli jotain, mikä häiritsi lukemistani. En tarkkaan osaa sanoa, mitä se oli - ehkä se, että teinimäinen kirjoitustyyli tuntui välillä vähän teennäiseltä?

Kirjan aihe on tärkeä ja minulle tuli jopa mieleen, että jospa Kepa ei oikeasti edes ole niin lihava kuin luulee/kuvittelee olevansa? Huonohko itsetunto hänellä ainakin vakutti olevan, mikä taas sai ylipainon tuntumaan vieläkin kamalammalta asialta. Onneksi oli Huu, joka hyväksyi Kepan sellaisena kuin hän oli ja jonka seurassa Kepan ei tarvinnut esittää mitään.

Ihan ok kirja, josta minulla ei ole paljoa sanottavaa. Tai ainakaan en keksi mitään syväanalyysiä tästä kirjoitettavaksi.

[Reetta Saine · Rating 4 out of 5]

Kerttu - Kepa - lähtee äitinsä kanssa postcrossaajien risteilylle Ahvenanmaalle. Jo satamassa Kepa huomaa Huun, toisen joukkoonkuulumattoman.

Suojaava kerros ilmaa on lyhyt mutta syvä tarina hetkistä, joissa määritetään itse ja asetutaan osaksi maailmaa, keskelle muita yhä uudelleen.

"Mun tavoite elämässä oli olla niin huomaamaton kuin voin. Pukeudu harmaaseen tai mustaan, älä korota ääntäsi äläkä ainakaan huuda, älä viittaa, älä tarjoudu vapaaehtoiseksi, tee pakollisetkin sopivan vastentahtoisesti, tiedä kuka kävelee selkäsi takana, kuka seisoo selkäsi takana, kuka puhuu. Älä missään nimessä kerro opeille, kuraattorille, terkalle äläkä varareksille. Luokkakuvassa älä asetu laitaan äläkä ainakaan keskelle. Ole poissa luokkakuvapäivänä. Älä aja pyörällä, sillä läski perse näyttää irstaalta satulassa, älä meikkaa äläkä ole meikkaamatta, älä pidä päätä pystyssä vaan koko ajan aavistuksen verran hartoiden välissä niin kuin epäluuloinen kilpikonna."

Yhdessä vuorokaudessa näkymättömät ja poissuljetut tekevät karnevaalin: punaiset nahkahousut, punamustan korsettimekon ja sukeltavat yhdessä mereen, menneisyyteen ja toisiinsa. "Minä" ei ole pelkästään ulkoapäin katsottu ja vääränlainen kappale lihaa, jossa nielemisrefleksi työntää massaa suolistoon, vaan se on koettu, eletty ja oma keho. Siitä on hyvä lähteä eteenpäin.

Hulkko kirjoittaa mahdollisuuden olla eri tavalla edes hetken unohtamatta kuitenkaan todellisuutta.

[Sondra · Rating 3 out of 5]

Päähenkilö Kepa on lakonisuudessaan ja kaikessa epävarmuudessaan persoonallinen ja ihastuttava kertoja. Kepa on 14-vuotias, joten ensisijaisesti vinkkaan seiskoille ja kaseille.

[Inna · Rating 3 out of 5]

Tää oli oikein kiva nopealukuinen tarina, ei vaan menty ihan niin syviin vesiin kuin olisin toivonut. Ei mullistanut maailmaani mutta voin suositella.

[Nea · Rating 1 out of 5]

Tämä oli tosi raskasta luettavaa ja ei iskenyt muhun ollenkaan, muuta kuin aiheuttaen raivon tunteita

[Aarne Pohjois-Koivisto · Rating 4 out of 5]

Hieno kuvaus siitä, miten ylipainoiseksi määritelty nuori kokee, millaisia tunteita, mitä ajatuksia käy läpi, kun ylipainoisuus on niin voimakas määrittävä tekijä kulttuurissamme. Hän joutuu jatkuvasti päivän aikana kokemaan tilanteita, joissa joku antaa hänelle neuvoja laihduttamiseen, katsoo hänen syömistä arvostelevasti, ja niin edelleen. Noin esimerkiksi. Surullista, että meillä on oikeasti 13-vuotiaita nuoria, jotka joutuvat ajattelemaan tällaisia asioita jatkuvasti, ja heitä väheksytään ja heidät leimataan yhden ominaisuuden perusteella niin voimakkaasti.

Kirja on myös kasvutarina, sillä päähenkilö ei jää surkuttelemaan osaansa liikoja. Hän saa laivamatkalla harrastuksensa piiristä uuden ystävän, joka vahvistaa hänen itseluottamustaan, ja auttaa pääsemään irti jo liiankin pakkomielteisiksi käyneistä ajatuksista liittyen omaan ulkomuotoon. Uusi ystävää näkee hänet kokonaisena ihmisenä, eikä keskity tähän yhteen ominaisuuteen, mutta ei myöskään välttele aiheesta puhumista.

Oikein hyvä nuortenkirja, tärkeästä aiheesta, kun sivujakin on vain joku 120.

[Magdalena Hai · Rating 4 out of 5]

Johanna Hulkko on rautainen kirjailija, jonka voi luottaa kirjoittavan yhtä lailla tarkkanäköisen viiltävää kuin hienotunteisen koskettavaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Hulkko on tavattoman taitava saavuttamaan sen maailman aikuisten maailman sisällä ja reunamilla, jossa teinit elävät ja kasvavat aikuisiksi. Suojaava kerros ilmaa käsittelee erilaisuutta kahden nuoren päähenkilön kautta ja ystävyyttä, joka syntyy ulkopuolisuuden kautta. Tämä on täsmäkirja, eikä varmaan iske kaikille, mutta toisaalta tämä voi olla jollekin lukijalle juuri se kirja, jonka hän tarvitsee. Itse koin saavani ikkunan sellaiseen todellisuuteen, jota en ole itse tikkulaihana nuorena kokenut. Koskettava pieni haukkapala.

Suosittelen nuorelle, joka ei kaipaa kirjoilta isoja seikkailuita tai valtavia, dramaattisia juonenkäänteitä, vaan nauttii tarinoista, jotka syntyvät tavallisten juttujen tekemisestä ja pienistä, merkittävistä hetkistä.

[Anni Parjanen · Rating 3 out of 5]

Lukemiseen meni yllättävän kauan aikaa, koska juutuin kirjan alkuun. En olisi sen perusteella uskonut, että lopulta kirja oli mukaansatempaava ja oikeasti tuntuvalla tavalla lämminhenkinen. Lopusta jäi tosi hyvä mieli.

[Noora · Rating 4 out of 5]

Nuorten kirja, päähenkilö 14 v. Kansikuva ei tee kunniaa tälle pienelle, viehättävälle teokselle, jossa on painava ja tärkeä sanoma.

[Aliisa · Rating 4 out of 5]

4,5/5
Ihana yhden illan aikana ahmittu kirja💛. Vaikka aihe (josta on liian vähän nuorten kirjoja) onkin aika raskas, jotenkin tää oli kerrottu hirmu kepeesti. Ja pidin näistä hahmoista.

[Kiki · Rating 3 out of 5]

Ihanaa, että kirjoitetaan erilaisista kehoista, sukupuolen moninaisuudesta ja harvinaisemmista harrastuksista.

Itse kirja ja tarina tosin jäi vähän laimeiksi, tästä puuttui jotain uskottavuutta.

[Samu · Rating 3 out of 5]

Isoja aiheita, joista suurinta osaa käsitellään todella pintapuolisesti. Esim mitä tapahtui päähenkilön isälle? Häneen viitataan, mutta ei suoraan kerrota, onko kyse kuolemasta vai avioerosta. Toki pääasialliseen teemaan eli ylipainoon mennään hyvinkin yksityiskohtaisesti. Siinä ehkä tämän kirjan tärkein anti, pulleita päähenkilöitä ei juuri näe. Toki tässäkin kirjassa on pitkälti kyse vain ja ainoastaan painosta, sen kokonaisemmaksi päähenkilöä ei saada. Ja toisaalta, ei kirjassa kuvattu tapa ajatella kaikkea ja rakentaa itsetuntoa vain ja ainoastaan ulkomuodon kautta mitenkään harvinaista tai epätavallista ole. Moni varmasti tunnistaa tästä itsensä. Suosittelisin yläkoululaisille kyllä lämpimästi.

[Mintti · Rating 3 out of 5]

Kepa lähtee äitinsä kanssa Maarianhaminanristeilylle ja tällä matkalla pohtii itseään, ylipainoista 14-vuotiasta joka ei ole hyvä missään, paitsi syömisessä. Risteily on post-crossing-tyypeille ja mukana mammojen lisäksi on yllättä tyyppi, Huu, kenen kanssa Kepa kaverustuu. Kerrankin tyyppi kenen kanssa saa olla hiljaa, ja oma itsensä. Matkalla Kepa ja Huu, löytävät toisensa ja ehkä myös palasia itsestään. Kauniisti kirjoitettu hyväksymisestä, lihavuudesta, yhteiskunnan normeista ja siitä millaista on olla kun ei kuulu joukkoon.

[Ella]

Kirja kiinnosti kovasti, koska lihavia päähenkilöitä on harvakseltaan. Valitettavasti tämä ei vakuuttanut minua aiheen käsittelyssä.

[jennijohanna. · Rating 4 out of 5]

Kirjassa käsitellään tärkeitä asioita, mutta mieleeni jäi myös Postcrossing, jota itekin on tullut joskus harrastettua.
Luin tämän yhdeltä istumalta!