What do you think?
Rate this book
Yö Kitkitdizzessä: Esseitä kirjallisuudesta
Tero Tähtisen (s. 1978) uusi esseekokoelma on huimaava sukellus kirjallisuuden ja kirjailijoitten maailmaan.
Teos alkaa koskettavalla pyhiinvaelluskuvauksella Sierra Nevadaan luontokirjailija Gary Snyderin luokse. Kahden kirjailijan tapaamisesta kehkeytyy puhutteleva dialogi, joka porautuu polttaviin ekologisiin kysymyksiin. Lisäksi kirjassa keskustellaan Jaan Kaplinskin ja Bill Porterin kanssa virolaisesta ja kiinalaisesta kirjallisuudesta. Teos sisältää myös kääntäjämestari Pertti Niemisen viimeiseksi jääneen haastattelun.
Muissa esseissä pohditaan muun muassa kiinalaisen luontorunouden olemusta, japanilaista elämäntapaa, Olavi Paavolaisen matkakirjoja ja tiedekritiikkiä – sekä länsimaisen estetiikan yhtä merkittävintä saavutusta, jääkiekkoa.
Yö Kitkitdizzessä on suomalaisen nykyesseistiikan voimannäyte, joka yhdistää lavean oppineisuuden kauniisti soljuvaan kieleen.
Teos alkaa koskettavalla pyhiinvaelluskuvauksella Sierra Nevadaan luontokirjailija Gary Snyderin luokse. Kahden kirjailijan tapaamisesta kehkeytyy puhutteleva dialogi, joka porautuu polttaviin ekologisiin kysymyksiin. Lisäksi kirjassa keskustellaan Jaan Kaplinskin ja Bill Porterin kanssa virolaisesta ja kiinalaisesta kirjallisuudesta. Teos sisältää myös kääntäjämestari Pertti Niemisen viimeiseksi jääneen haastattelun.
Muissa esseissä pohditaan muun muassa kiinalaisen luontorunouden olemusta, japanilaista elämäntapaa, Olavi Paavolaisen matkakirjoja ja tiedekritiikkiä – sekä länsimaisen estetiikan yhtä merkittävintä saavutusta, jääkiekkoa.
Yö Kitkitdizzessä on suomalaisen nykyesseistiikan voimannäyte, joka yhdistää lavean oppineisuuden kauniisti soljuvaan kieleen.
- GenresNonfiction
238 pages, Hardcover
First published January 1, 2019
1 person is currently reading
12 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 4 of 4 reviews
January 17, 2020
Ilmeisen pätevä esseekokoelma, huomasin kiinnostuvani yllättävistäkin aiheista. Kaikki jutut eivät iskeneet, mutta esim. Jeesuksen ja Selänteen vertailu sai nauramaan ääneen.
December 12, 2022
Tämä esseekokoelma tarttui matkaan kirjastosta sattumanvaraisena löytönä. Huomion kiinnitti mielenkiintoinen nimi. Alaotsikko Esseitä kirjallisuudesta sinetöi valinnan. Tero Tähtinen (s. 1978) oli outo nimi; hän on kirjailija, esseisti ja suomentaja, jonka erikoisalaa on klassisen kiinalaisen kirjallisuuden ja buddhalaisten tekstien suomentaminen.
Tässä kohtaa annan hieman noottia kustantamolle: kun kirjoittaja on tällä tavalla marginaalisesti tunnettu, olisi lukijalle ystävällistä liittää kirjan kansipapereihin edes lyhyt selvitys siitä, kuka kirjoittaja on. Esseistä sentään selviää yhtä jos toista. Tähtinen on humanisti, buddhalainen, kiinan kielen taitaja ja klassisen kiinalaisen runouden asiantuntija – ja jääkiekkohullu.
Nimiessee kertoo vierailusta Kitkitdizzessä, joka on Gary Snyderin kotitalo. Snyder puolestaan on merkittävä amerikkalainen runoilija, zenbuddhalaisuuden edistäjä ja luontoaktivisti. Muissa esseissä kohdataan Jaan Kaplinski ja kiina-asiantuntija Pertti Nieminen haastattelukeikalla, joka sittemmin osoittautui Niemisen viimeiseksi.
Tähtinen on kiivas Olavi Paavolaisen ihailija ja omistaa yhden esseen idolilleen ja erityisesti tämän Lähtö ja loitsu -teokselle. Jokseenkin poikkeuksellinen on myös jääkiekon ihanuutta ylistävä ”Mustan lätkän lumo”-essee. Tähtinen on oikeassa: harvassa ovat jääkiekon hienoutta ylistävät intellektuellit. Voin olla samaa mieltä siitä, että jalkapallon suosio älykköpiireissä on jokseenkin käsittämätöntä, mutta en ehkä olisi ihan heti nostamassa Teemu Selännettä samalle viivalle Jeesuksen kanssa. Makunsa kullakin, eikä tätäkään esseetä pääse tylsäksi moittimaan.
Olen sen verran huolella lukenut Esko Valtaojan ja Kari Enqvistin teoksia, että näiden herrojen – ja muiden kaltaistensa – näkemyksiä raskaalla kädellä suomiva ”Eksyksissä kotonaan” huvitti minua suuresti. Tähtinen ei todellakaan säästele sanojaan. Miten olisi ”Richard Dawkins on intellektuelli täsmälleen samassa mielessä kuin Tony Halme oli poliitikko” tai ”[l]avean ja useille oppialoille levittäytyvän perehtymättömyytensä vuoksi Enqvistin ajattelua luonnehtii harvinaisen syvään juurtunut pinnallisuus”? Herkullista, herkullista, eikä vain pilkkaamista pilkkaamisen ilosta, vaan myös punnittua puhetta ja ihan hyvä toinen näkökulma fyysikkojen kaikkitietävyydelle.
Sitten on se kiinalainen runous. Valtaosa esseistä käsittelee joltain kantilta klassista kiinalaista runoutta. Koska olen kääntämisestä aina pohjattoman kiinnostunut, minulle parhainta antia oli se, kun Tähtinen lyhyesti avaa kiinankielen kääntämisen prosesseja. Tällaista lukisin enemmänkin: tässä on kiinankielinen runo, näin kirjoitusmerkit karkeasti kääntyvät, tällaisen tulkinnan siitä voi suomeksi tehdä. Kiina tuntuu kielenä niin käsittämättömältä, että tällaista läpivalaisua olisi mukava lukea enemmänkin.
Kaikkiaan Yö Kitkitdizzessä on siis aivan mainio esseekokoelma, josta löytyy useampi mielenkiintoinen teksti ja hyvin vähän sellaista, joka olisi jättänyt aivan kylmäksi.
Tässä kohtaa annan hieman noottia kustantamolle: kun kirjoittaja on tällä tavalla marginaalisesti tunnettu, olisi lukijalle ystävällistä liittää kirjan kansipapereihin edes lyhyt selvitys siitä, kuka kirjoittaja on. Esseistä sentään selviää yhtä jos toista. Tähtinen on humanisti, buddhalainen, kiinan kielen taitaja ja klassisen kiinalaisen runouden asiantuntija – ja jääkiekkohullu.
Nimiessee kertoo vierailusta Kitkitdizzessä, joka on Gary Snyderin kotitalo. Snyder puolestaan on merkittävä amerikkalainen runoilija, zenbuddhalaisuuden edistäjä ja luontoaktivisti. Muissa esseissä kohdataan Jaan Kaplinski ja kiina-asiantuntija Pertti Nieminen haastattelukeikalla, joka sittemmin osoittautui Niemisen viimeiseksi.
Tähtinen on kiivas Olavi Paavolaisen ihailija ja omistaa yhden esseen idolilleen ja erityisesti tämän Lähtö ja loitsu -teokselle. Jokseenkin poikkeuksellinen on myös jääkiekon ihanuutta ylistävä ”Mustan lätkän lumo”-essee. Tähtinen on oikeassa: harvassa ovat jääkiekon hienoutta ylistävät intellektuellit. Voin olla samaa mieltä siitä, että jalkapallon suosio älykköpiireissä on jokseenkin käsittämätöntä, mutta en ehkä olisi ihan heti nostamassa Teemu Selännettä samalle viivalle Jeesuksen kanssa. Makunsa kullakin, eikä tätäkään esseetä pääse tylsäksi moittimaan.
Olen sen verran huolella lukenut Esko Valtaojan ja Kari Enqvistin teoksia, että näiden herrojen – ja muiden kaltaistensa – näkemyksiä raskaalla kädellä suomiva ”Eksyksissä kotonaan” huvitti minua suuresti. Tähtinen ei todellakaan säästele sanojaan. Miten olisi ”Richard Dawkins on intellektuelli täsmälleen samassa mielessä kuin Tony Halme oli poliitikko” tai ”[l]avean ja useille oppialoille levittäytyvän perehtymättömyytensä vuoksi Enqvistin ajattelua luonnehtii harvinaisen syvään juurtunut pinnallisuus”? Herkullista, herkullista, eikä vain pilkkaamista pilkkaamisen ilosta, vaan myös punnittua puhetta ja ihan hyvä toinen näkökulma fyysikkojen kaikkitietävyydelle.
Sitten on se kiinalainen runous. Valtaosa esseistä käsittelee joltain kantilta klassista kiinalaista runoutta. Koska olen kääntämisestä aina pohjattoman kiinnostunut, minulle parhainta antia oli se, kun Tähtinen lyhyesti avaa kiinankielen kääntämisen prosesseja. Tällaista lukisin enemmänkin: tässä on kiinankielinen runo, näin kirjoitusmerkit karkeasti kääntyvät, tällaisen tulkinnan siitä voi suomeksi tehdä. Kiina tuntuu kielenä niin käsittämättömältä, että tällaista läpivalaisua olisi mukava lukea enemmänkin.
Kaikkiaan Yö Kitkitdizzessä on siis aivan mainio esseekokoelma, josta löytyy useampi mielenkiintoinen teksti ja hyvin vähän sellaista, joka olisi jättänyt aivan kylmäksi.
December 25, 2022
Hyvin kirjoitettuja, kiinnostavia esseitä.
Tiedekriittinen essee ilahdutti ja harmitti. Ilahdutti, koska se tarttui terävästi ja perustellen tiedeuskovaisuuden ilmiöön. Harmitti, koska Tähtinen sortui sapelinkalistelussaan ihan yhtä tökeröihin yksinkertaistuksiin kuin mistä itse syytti vastapuolta. Humanisteille tiedoksi, että korrelaatio ja kausaliteetti opitaan ihan jokaisella tilastotieteen peruskurssilla, ei pelkästään filosofian alkeiskurssilla.
Kiinan kieltä, runoutta ja runouden kääntämistä kuvaavat tekstit olivat kokoelman parasta antia. Erityisesti ”Puhdas lumi ja hiljainen mieli” oli hieno, kirkas essee.
Tiedekriittinen essee ilahdutti ja harmitti. Ilahdutti, koska se tarttui terävästi ja perustellen tiedeuskovaisuuden ilmiöön. Harmitti, koska Tähtinen sortui sapelinkalistelussaan ihan yhtä tökeröihin yksinkertaistuksiin kuin mistä itse syytti vastapuolta. Humanisteille tiedoksi, että korrelaatio ja kausaliteetti opitaan ihan jokaisella tilastotieteen peruskurssilla, ei pelkästään filosofian alkeiskurssilla.
Kiinan kieltä, runoutta ja runouden kääntämistä kuvaavat tekstit olivat kokoelman parasta antia. Erityisesti ”Puhdas lumi ja hiljainen mieli” oli hieno, kirkas essee.
Displaying 1 - 4 of 4 reviews