Avaran sielun anarkia: voiko venäläisyyttä ymmärtää?

by Esa Seppänen

Sitkeässä on elänyt käsitys, ettei Venäjää voisi ymmärtää. Esa Seppänen lähestyy toisessa Venäjää käsittelevässä teoksessaan aihetta suuntaamalla valokiilan venäläiseen ihmiseen. Hän kuvaa ja analysoi maan tapoja, asenteita ja moraalisia arvostuksia ja avaa niiden taustat, menee venäläisen psyyken syntysijoille ja vetää sieltä linjat tämän päivän elämänmenoon. Keskiössä on työn, työn arvostuksen, työkulttuurin ja -moraalin problematiikka. Kirjoittajan valitsemasta psykososiaalisesta näkökulmasta avautuu mielenkiintoisia näkymiä naapuriin. Kansanluonteen kuvagalleria esittelee laajan venäläisen sielun kaikessa monimuotoisuudessaan. Tarinat, kirjallisuussitaatit ja sanalaskut seuraavat toistaan, ja valtava määrä suomalaista ja kansainvälistä kokemusta kiteytyy nautittavaksi, venäläisyyttä avaavaksi luettavaksi. Esa Seppäsen teos on asiantunteva, kattava, kokemukseen perustuva ja vetävästi kirjoitettu tietopaketti, joka kuuluu jokaisen suomalaisen liikemiehen ja Venäjän-kauppiaan, poliitikon ja muuten venäläisten kanssa tekemisissä olevan käsikirjastoon. Esa Seppänen on asunut Moskovassa 11 vuotta ja toiminut siellä liike-elämän tehtävissä ja suomalaisen siirtokunnan turvallisuuskoordinaattorina vuoteen 1999. Nykyään hän konsultoi yritysjohtajia Venäjään ja venäläisyyteen liittyvissä kysymyksissä. 1960-70 -lukujen vaihteessa everstiluutnantti Seppänen tunnettiin presidentti Urho Kekkosen toisena adjutanttina. Häneltä on viimeksi ilmestynyt teos Kuuma elokuu 1991 - musta lokakuu 1993 Moskovassa (2001).

300 pages, Hardcover

First published January 1, 2002

Reviews

[Jittishodan · Rating 4.5 out of 5]

Esa Seppänen kirjoitti tämän kriittisen arvionsa venäläisyydestä neljännesvuosisata sitten, juuri lopetettuaan toisen uransa idänkaupan parissa. Ensimmäisen hän teki puolustusvoimissa pelvellen viimeisenä tehtävänään presidentti Kekkosen adjutanttina.

”Avaran sielun anarkia” on edelleen validi kuvaus venäläisestä - kaikki Suomessa hyvin tunnetut ominaisuudet omaavasta - kansanluonteesta, jonka historia ja olosuhteet ovat muovanneet. Omien parinkymmenen vuoden takaisten kokemusteni perusteella sama kansanluonne on pääosin vallitseva myös Ukrainassa.

Seppäsen kirjassa korostuu kielen, kansanluonteen ja kulttuurin tuntemuksen välttämättömyys erityisesti liike-elämän näkökulmasta. Huolimatta nykyisestä absoluuttisesta ilmapiiristä Venäjä on ja pysyy Suomen rajanaapurinamme ja sotilaallisena suurvaltana, jonka syvällinen tuntemus olisi tarpeen myös poliittisen johdon piirissä. Tämä ei valitettavasti ole tilanne nykyisin, eikä Venäjän arviointi Ukraina-prisman läpi edistä asiaa.

Vaikka en henkilökohtaisesti usko suomalaisilla yrityksillä olevan mitään mahdollisuuksia palata Venäjän markkinoille Ukrainan sodan joskus päätyttyä, niin yritykset silti epäilemättä pohtivat asiaa.

Tähän äärimmäisen epätodennäköiseen paluuseen liittyy Seppäsen kirjan ehkä kirkkain helmi, joka kuuluu: Ei ole hulluutta mennä Venäjän markkinoille korruptiosta, rikollisuudesta, valehtehtelusta jne. huolimatta. Mutta on äärimmäisen tyhmää mennä Venäjälle ilman riittäviä turvallisuusjärjestelyjä.

Venäjän kauppaa ei enää ole, eikä todennäköisesti tulekaan, mutta em. ohjeen pitäisi olla kirkkaana mielessä moneen muuhunkin itäeurooppalaiseen maahan suuntaavien yritysten johdossa. Erityisesti Ukrainaan tähyävissä yrityksissä.

Seppäsen kuvaus venäläisten asennoitumista yhteiskunnan varojen käyttöön ja yhteiseen omaisuuteen tuo väistämättä mieleen kotimaisen vihervasemmiston ajatusmaailman ja toiminnan. Tämä on tietenkin itsestäänselvyys, kun sosialismin mädättävä vaikutus yhdistetään kaikkeen muuhun.

Lukusuositus pienin varauksin. Ilman mitään Venäjä- ja/tai Ukraina -taustaa oleville Seppäsen kirja tuskin on kovin hyödyllinen. Jotain taustaa omaaville ja erityisesti Ukrainaan pyrkiville yrityksille hyvinkin hyödyllinen.

Tämän kirjan lisäksi asiaan voi halutessaan syventyä lukemalla Gontsharovin Oblomovin ja Gogolin Reviisorin, joihin Seppänen monesti viittaa. Oblomovilaisuus on venäläisyyden ydintä.

PS. Esa Seppäsen meriitteihin kuuluu edelleenkin salainen ja uraa uurtava yleisesikuntaupseerikurssin diplomityö sissisodasta. Siitä sanitoitiin 1970-luvulla kirja ”Sissisota - Aikamme sota”, jolle niin ikää lukusuositus.

[Antti · Rating 5 out of 5]

Its terrific text, 25 years ago. Dont trust Moscow russians.