Varem surnuks peetud Soome diplomaat on võltspassi kasutades Horvaatiast põgenenud ja jätnud endast maha peata laiba. Zagrebi Soome suursaatkonna töötaja Jare Westerlundi jäljed lõpevad Stockholmi lennuväljal.
Kui Interpoli uurija Annika Lehto juhtunust kuuleb, on ta otsekohe valmis haiguspuhkuse katkestama ja asuma Westerlundi jälgi ajama. Tal õnnestub saada endaga kaasa kaitsejõudude spetsialist ja endine luureohvitser Daniel Kuisma, kellega koos ta on varemgi püüdnud diplomaati leida. Aga mida kaugemale Annika ja Danieli uurimine edeneb, seda selgemaks saab, et nende jälitatava sees elab kurjus, millega on targem mitte tegemist teha…
Max Seecki hingetuks võtva kiirusega arenev põnevik on iseseisev järg eelmisel aastal ilmunud raamatule „Hammurapi inglid“. See raamat pälvis kriitikute kiituse ja kujunes menukiks lugejate hulgas, Soome krimikirjanike selts valis teose aasta parimaks esikromaaniks.
Max Seeck (sünd 1985) on Helsingist pärit e-turunduse spetsialist ja kirjanik. Ta on elanud ka Tallinnas.
Max Seeck - New York Times Bestselling Author of THE WITCH HUNTER.
“Another star has been added to the firmament of thriller writers,” announced Iltalehti newspaper, when Max’s debut novel was published in 2016. Four years and four books later, Max Seeck’s novels have been sold to more than 40 countries, including US, UK, Germany, France, Spain, Italy, Nordic countries and as far as Korea!
His debut trilogy following protagonist Daniel Kuisma sold over 50,000 copies in Finland. His new Jessica Niemi series landed him on the New York Times Bestseller list! In Faithful Reader, AKA The Witch Hunter (US title), book 1 of the Jessica Niemi series, Helsinki Police Detective Jessica Niemi hunts an occultist serial killer. In Evil’s Net, AKA Ice Coven, Jessica and her team follow clues hidden on Instagram to solve the disappearance of a young influencer and a manga artist. He is currently writing the 3rd book of Jessica Niemi series.
Max Seeck has a background in sales and marketing, and has lately been able to dedicate his time to his lifelong love of writing. His interests include well-conducted research, reading Nordic Noir and listening to movie soundtracks as he writes.
Itsenäistä ykkösosaa parempi muttei kuitenkaan viitosen arvoinen. Tämä piti otteessaan paremmin. Jälleen oli yllättäviä käänteitä juonessa ja vaikka alku olikin jokseenkin hitaanpuoleinen niin silti koko ajan tuntui tapahtuvan jotain mikä liittyi tapaukseen eikä sellaista turhaa jaarittelua ollut. Molemmissa kirjoissa on ollut hyvin esillä myös psykologinen puoli joka aina kiinnostaa ja sellaisesta on mielenkiintoista lukea. Loppu tosin oli jokseenkin outo mutta jätti paljon kysymyksiä joille toivon vastauksia kolmannessa osassa. Taidan ottaa lukuun kolmannen itsenäisen osan heti perään, saas nähdä mihin tämä kirja vie.
Mefiston kosketus on hyvin kulkevaa ja vauhdikasta dekkari-/trilleriosastoa. Kirja on suoraa jatkoa ensimmäisestä osasta ja sisältää paljon viittauksia siihen, joten kannattaa tarttua tähän vasta kun Hammurabin enkelit on kahlattuna.
Juonesta riittää kun tietää diplomaatti Jare Westerlundin olevan sitä mieltä, että huhut hänen kuolemastaan ovat kovin liitoiteltuja. Westerlund hommaa itselleen väärennetyn passin, jättää jälkeensä kylmän ruumiin ja katoaa. Ensimmäisestä osasta tuttu kaksikko, Interpolin tutkija Annika Lehto ja tutkintavankeudessa viruva Daniel Kuisma, lähtevät Westerlundin perään. Jäljet alkavat Zagrebista ja suunta on pohjoismaihin. Mutta miksi ja minne?
Seeck kuljettaa juonta hyvin ja saa pidettyä lukijan otteessaan. Paikoitellen tapahtumat ovat hitusen epäuskottavia, esimerkiksi Kuisman mukana roikkuminen yli rajojen. Rytmi on hyvä ja henkilöhahmot kohtuullisia. Kroatian poliisin Josip Buvina on mielenkiintoinen sivuhahmo ja olisin toivonut hänen saavan jopa isompaa roolia tarinassa.
Mikä tämän sitten erottaa genrensä muista kirjoista? Ei mikään. On turha odottaa mitään uutta tai mullistavaa. Seeck tarjoilee perusjuttuja, mutta jouhevaan kirjalliseen muotoon paketoituna. Kolme ja puoli tähteä pyöristyköön neljään.
Kun tapahtumat alkavat sivulta yksi ja viimeisen sivun jälkeen toivoo, että jatko olisi odottamassa, ei voi kuin antaa viisi tähteä. Uusi lempparidekkaristi on Max Seeck. Kolmatta osaa odotan!
Alkuun on ihan vähän pakko nillittää käsitteestä "itsenäinen jatko-osa". Jos jostain kirjasta sanotaan, noin käsitän, ettei ensimmäistä/aiempia osaa/osia ole tarvinnut lukea päästäkseen juoneen mukaan tai pysyäkseen kärryillä. Ja nuo sanat löytyvät tämänkin kirjan takakannesta. Tosiasiassa tämä on ihan suora jatko-osa ensimmäiselle kirjalle, ja ei ole mitään saumaa saada juonesta kiinni jos eka osa on lukematta. Ei vaikka aiempiin tapahtumiin viitataan ja joitain kerrataan, sen verran vahvasti oletetaan, että lukija tietää mitä Hammurabin enkeleissä tapahtui. Itseäni tämä ei varsinaisesti häirinnyt, sillä muisti kyllä palaili pätkittäin, mutta uudelle lukijalle saattaa olla karu kokemus. Ehkä juuri se, kuinka vahvasti tämä on sidoksissa ekaan osaa itsellä vähän laski pisteitä. Henkilöitä ei juurikaan syvennetty mihinkään suuntaan, ellei sitten kirjan pahista ja hänen menneisyyttään lasketa. Päähenkilöt jäivät tämän perusteella kovin ohuiksi, mikä oli harmi, koska muistelen, että ekassa kirjassa tasoja olisi ollut. Juoni kulkee eteenpäin, välillä vähän liiankin vauhdilla, ja lyhyet luvut tekevät lukemisesta helppoa ja nopeaa. Loppuun on vielä jätetty komea cliffhanger, joka takaa sen, että jatkoa tulee ja lukijat tarttuvat myös seuraavaan kirjaan. Itse ehkä olisin kuitenkin toivonut suoraviivaista loppua ja seuraavassa kirjassa olisi voitu jatkaa uusilla aiheilla. Toisaalta, ehkä Balkanin rikosvyyhti vielä jatkaa purkeutumistaan ja jatkossa sukelletaan vielä syvemmälle.
Yleisesti ottaen tarinankerronta on vauhdikasta, tarkkaa ja koukuttavaa. Seeck on varmaankin Remeksensä lukenut, tyyli on sen verran samanlainen, joskaan ei ihan yhtä pikkutarkka. Ehdottomasti kannattaa ennen tätä teosta lukea ensimmäinen osa Hammurabin enkelit. Itse en ollut lukenut, mikä välillä vähän harmitti. Tarinasta sai ihan hyvin kiinni, mutta juoneen olisi tullut syvyyttä, jos taustatarinan ja henkilöt olisi tiennyt paremmin. Nopealukuista ja laadukasta tekstiä. Mikään ei varsinaisesti häirinnyt. Loppuratkaisusta haluaisin sanoa jotain, mutta valitettavasti en tietenkään voi.
Kaksi ensimmäistä lukua: kliseistä ja väkivallalla mässäilevää. Olin jättää kirjan kesken, mutta onneksi jatkoin. Seeck on kehittynyt ykkösosasta. Vaikka yksityiskohtaista kuvailua ja trilleristereotypioita onkin omaan makuun turhan paljon, jätti kokonaisuus yllätyksineen hyvän maun. Tarina toimii paremmin kuin Remeksellä ja sanailu on näppärämpää kuin Mäellä. Lukijoita siis löytynee jatkossakin.
Toinen osa Daniel Kuisma -sarjaa. Daniel Kuisma on vankilassa sotarikoksista syytettynä. Häntä epäillään ei vain niistä rikoksista, joita hän oikeasti oli tehnyt (eli teloittanut serbien pahimpia ja julmimpia kiduttajia ja raiskaajia) vaan väärennettyjen todisteiden perusteella myös paljon rajummista rikoksista. Viime kirjan tapahtumien taustalla toiminut suomalainen diplomaatti Westerlund osoittautuu olevan hengissä ja hänen jälkensä päätyvät Tukholman lentokentälle. Interpolin tutkija Annika Lehto ylipuhuu Danielin vapaaksi avustamaan tutkimuksissa. Samalla Westerlund alkaa kiristää lehtimiestä, jonka julkaisemaan juttuun pohjaten viime kirjan rikokset tulivat julkisiksi. Annika ja Daniel alkavat tutkia Westerlundin taustaa ja nuoruutta ja sieltä paljastuukin mielenkiintoisia asioita. Westerlund on jo nuorena ollut äärimmäisen taitava manipuloija sekä psykopaatti, joka ei välitä lainkaan siitä, mitä muille tapahtuu käyttäen muita säälimättä pelinappuloinaan. Mutta onko hänen löytämisensä hänen saamastaan etumatkasta huolimatta? Muodostuu melkoinen ajojahti, joka huipentuu (luonnollisesti) elokuvalliseen toimintakohtaukseen.
Kirja on ehkä hiukan hajanainen, sillä samaan aikaan seurataan useita henkilöitä ja juonikuviota (jotka tosin ovat toisiinsa liittyviä). Loppua kohden kerronta tiivistyi ja hajanaisuus väheni. Hiukan ihmetytti kroatialaisen kooltaan jättimäisen poliisin kirjaan mukaan ottaminen, sillä hän ei varsinaisesti tehnyt juuri yhtään mitään, kävipähän vain “näyttäytymässä” Tukholmassa. Mielestäni kirja ei ollut ihan yhtä hyvä kuin edellinen juuri hajanaisuutensa vuoksi. Lisäksi hyperälykkäät supermanipuloija ääripsykopaatit ovat oikeastaan kirjoissa (ja TV-sarjoissa) jo melkoinen klisee, ja Westerlund on selittämättömän charmikas ja lumoamiskykyinen noin suunnilleen lapsesta alkaen. Kirja loppu oli hiukan omituinen ja siinä jäi vähän miettimään, että mitä ihmettä oikein tapahtui. Myös aikaisemmin suerälykkäänä kuvattu konna teki aivan älyttömiä ratkaisua - ei edes nelivetoisella autolla kukaan järkevä yrittäisi norjalaisella metsätiellä paeta umpihangen suuntaan. Jonkin verran juonilinjoja jäi kesken, en kuitenkaan tiedä kiinnostavatko ne niin paljon, että pitäisi se seuraavakin osa lukea.
Hammurabin enkelien tapahtumista on kulunut kuusi kuukautta ja päähenkilöiden tarina jatkuu. Edellisessä kirjassa kadonnut diplomaatti onkin hengissä ja paennut Kroatiasta Ruotsiin. Interpol-poliisi hakee sotarikoksista epäillyn ammattisotilaan Vantaan vankilasta ja lähtee selvittämään diplomaatin taustoja. Tammisaaresta saadaan uskomattomia tietoja, jotka selvittävät miehen luonnetta. Samaan aikaan kroatialainen jättikokoinen etsivä survoo itsensä ensimmäistä kertaa lentokoneeseen ja lähtee diplomaatin perään Tukholmaan. Virkavalta käyttää hienosti päättelykykyään ja yhdistää sen moderniin teknologiaan (tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2013) päästäkseen karkulaisen jäljille. Lopulta kaikki tiet vievät päähenkilömme Norjan vuorille. Trilogian (ei kai tätä silloin vielä tiedetty?) kakkososa toimii itsenäisenä teoksena, mutta kyllähän se helpottaa, että on avaustarinan lukenut. Itselläkin aikaa oli mennyt jo tovi, joten ihan kaikkea silloin lukemaa ei muistanut ja vaikka niitä tässä kirjassa taajaan muistellaankin, ei silti ihan kirkkaasti tulleet tapahtumat mieleen. Kolmoskirja onkin heti seuraavana vuorossa, joten nyt ovat tapahtumat hyvin muistissa. Silti tuli sellainen ajatus mieleen, että ehkä näillä pitääkin olla tarinoiden mukainen puoli vuotta eroa. Jos putkeen lukee, saattaa alkaa häiritä muistelut ja muistuttamiset. No, kerron sitten kun olen Haadeksen kutsun lukenut.
Mefiston kosketus kulkee rauhalliseen tahtiin aina viimeiseen näytökseen asti. Asioita selvitellään ilman suurempaa kiirettä. Ehdin jo toivoa niinkin herkullisen antikliimaksista loppua, että pahis vain yllätetään ja otetaan kiinni, ilman mitään riehumista, mutta turha toivo: viimeiseen näytökseen kun ehditään, johan alkaa puheviivan jälkeen tulla lyhyempiä lauseita, jotka useimmiten päättyivät huutomerkkiin. Kiire oli ja väkivallan uhka suuri. Tykkäsin enemmän siitä rauhallisuudesta. Ehkä se ei kuitenkaan ole sitä, mitä trillerin kirjoittaja ja lukijat hakevat tähän kirjaan tarttuessaan, joten lopputoiminta oli aiheellinen.
Mefiston kosketus jatkaa Max Seeckin kirjoittamaa Daniel Kuisma -sarjaa, ja kirja on heppoista kesäluettavaa jännitysromaanien ystäville, jos on lajityypistä kiinnostunut ja jos ei anna epäuskottavien tarinankäänteiden vaikuttaa lukukokemukseensa.
Romaani alkaa lennokkaasti, kun toinen keskeisistä henkilöistä eli juuri se samainen Kuisma on tutkintavankeudessa Helsingissä aikoinaan Balkanilla tapahtuneiden selvittämättömien tapausten vuoksi. Siitä huolimatta tyyppi pääsee toisen rikostutkijan eli Interpolin leivissä elantonsa ansaitsevan ja sairauslomalla olevan Annika Kuisman auton takakontissa matkustelemaan maasta toiseen.
Pääpahiskin on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan epäuskottava, ja hän on jonkinlainen suomalainen versio Millennium-saagan Lisbet Salanderista, joka on niin fiksu, etteivät pollarit ja agentit pääse hänen jäljilleen muuta kuin tietysti ihan kirjan lopussa.
Westerlund-nimeä totteleva psykopaattihahmo on lähtöisin Raaseporista, ja jo nuorena hänen todistellaan kirjan edetessä olleen jo lapsena täysin armoton sadisti, mutta siitä huolimatta aukkoisessa tarinassa hänestä on kehkeytynyt Balkanilla toimiva suomalainen diplomaatti, joka on sotkeutunut yhteen jos toiseenkin hämäräbisnekseen.
Niitä rikoksia on päätynyt jäljittämään myös Yhdysvaltojen piilaaksossa muuan miljonääri, joka on kuitannut huikean summan yrityksensä myynnistä. Aloitteleva toimittaja saa juttuunsa ainekset juuri Westerlundilta, joka tappaa ja tapattaa ihmisiä pelkkää pahuuttaan.
Siitä tarina lähteekin liikkeelle, kun vielä aloittelevan toimittajatomppelin perhettä uhataan, ja matka jatkuu vielä aina vuonojen maahan mahtipontiseen lopetukseen saakka, jossa on kyllä särmää, kun lukija saa pähkäillä kertojankin luettavuutta…
The story behind Jare Westerlund bothered me after the first book of this series and I was really happy to see that this second book was mainly about him. You should definitely read the first book of the series before reading this book. It helps when you know the backstory of the characters.
The book kept its grip and the excitement only intensified the further it progressed. The starting point was challenging but Seeck got the story rolling very fast. What surprised me though was Max Seeck’s amazing ability to continue deepening the side characters from the first book. The main characters were in a static place and didn't evolve much. It didn't bother me as the other characters took so much place and gave more information from the past.
I really wish I could share the best plot points but I can't as I do not wish to spoil the reading experience. I gave this book five stars out of five. It's rare from me as I do not usually enjoy thrillers or crime novels so much. Seeck has a special talent to write the story and give me an expression of an adventure book rather than a crime novel. The story flows so easily and hooks you immediately. It's difficult to stop reading or listening to an audiobook.
Sadly, this book is not translated into English. I hope it was so I could link the ebook here. This is a must read and I have already started to read the third book.
Kuulen yhä raapivan äänen mutta enää se ei saa minua paniikin valtaan. Tiedän että ne ovat vain muistoja - että kaikki on nyt ohi. Osa asioista on oikeasti tapahtunut. Osa niistä on mielikuvituksen värittämiä puolitotuuksia. Syyllisyyden maustamia välähdyksiä. "Mitään syyllisyyttä ei ole", joku sanoo. En tiedä kuka. Ääni on miehen. Kasvoja en tunnista. Ne muistuttavat etäisesti Tonyn kasvoja, mutta ovat kuitenkin jonkun muun.
Älä usko takakantta! Tämä ei toimi itsenäisenä teoksena vaan kannattaa ehdottomasti lukea ensin Hammurabin enkelit. Sinällään kirja vetää paremmin kuin ensimmäinen; kun vauhtiin päästään ei kirjaa malta enää laskea käsistään. Lopun jännitteet pakottavat tarttumaan seuraavaankin osaan.
The second book in a trilogy. I recommend starting with the first book. Daniel is in prison, waiting for his trial. Annika needs his help finding their presumed dead enemy, Westerlund. They dig deep into his past and find details about his life they have not heard of before. Finding him is important, and they end up following all the leads they can find. It is a fast and entertaining book. I recommend it to people who enjoy thrillers, crime, murder mysteries, and Nordic noir, even though this one is more international and not as slow, dark or long, like most book in the sub-genre. It is a bit gritty. I hope this trilogy will be translated into the English.
Kuisman tarina jatkuu. Jälkeen alusta loppuun otteessaan pitävä tarina ja hyvät juonenkäänteet. Missään kohtaa ei tullut olo, että lukijalle olisi väännetty rautalangasta selityksiä. Hiukan jännitystä, ja sitäkin parempia henkilöhahmoja. Vielä enemmän jännitystä ja jokin mindblown-käänne, niin aletaan olla erinomaisessa =)
Jopa ensimmäistä osaa parempi. Juoni etenee vieläkin mutkikkaammin ja yllättävämmin, ja lukija aidosti yllättyy useampaan otteeseen. Henkilöhahmot kehittyvät entisestään, ja saavat hieman ensimmäistä osaa monipuolisemmin tilaa. Vyyhdin verkko ei ole ehkä yhtä laaja kuin ensimmäisessä osassa, mutta sitäkin koukuttavampi.
Trilogian toinen osa joka pitää ykkösosaa paremmin otteessaan. Seeckin tarinan kuljetus on loistavaa. Vaikka Daniel Kuisma on pääosassa niin saattaa mennä monta lukua joissa kertoja tai kokija on joku muu kirjan henkilöistä ja siitä huolimatta mielenkiinto ei heikkene, mieluummin päinvastoin.
Luin kirjan sen jälkeen kun olin lukenut Seeckin kolme tuoreempaa Jessica Niemi -sarjan kirjaa.
Daniel Kuisman ja Annika Lehdon oman ajattelun ja pohdintojen kuvaus ei vielä yllä ihan samalle tasolle, mutta tarina toisaalta kuljetti kyllä hyvin mukanaan.
Vauhdikas ja iskevä tarina. Alussa en meinannut muistaa, mitä edellisessä kirjassa kävi, mutta kyllähän se sitten mieleen palautui. Toivottavasti tulee vielä jatkoa.
Alkuosa oli sekavaa paikasta ja henkilöhahmoista toiseen hyppivää. Puolen välin jälkeen vasta tarina alkoi edetä kohti jotakin loogista tapahtumaketjua.
Di norma chi sceglie i thriller ama la componente psicologica. Personalmente non riesco mai ad apprezzare fino in fondo i thriller che finiscono lasciando degli interrogativi e dei punti inesplorati.