What do you think?
Rate this book
Hermo – murharyhmän mies
Legendaarisen murharyhmän ex-pomo, rikosylikomisario Juha ”Hermo” Rautaheimo, ehti ennen eläkkeelle jäämistään työskennellä 40 vuotta Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä. Hänen uransa varrelle mahtuu useita suomalaisen rikoshistorian tunnetuimmista tapauksista, aina vuoden 1997 poliisisurmista Herlinin hissisuvun miljoonaperijättären sieppaukseen ja Bandidos-moottoripyöräkerhon varapresidentin ampumisesta koko Suomea järkyttäneeseen raakaan taksisurmaan.
Muistelmateoksessaan Rautaheimo käy läpi työvuosiltaan vahvimmin mieleen jääneitä tapauksia, kertoo kiinnostavasti ja jännittävästi niiden selvittelytyöstä ja poliisin tutkintatavoista. Hänen teoksestaan saa elävän kuvan poliisin toiminnasta 1970-luvulta tähän päivään, lukija pääsee seuraamaan, kuinka nahkalaukussa olalla kannettujen radiopuhelimien aikakaudesta on siirrytty DNA-testien nykytodellisuuteen.
”Suomalaisen pimeimmän puolen asiantuntijaksi” luonnehditun Rautaheimon teos on täynnä hengästyttäviä rikostarinoita - yhdistettynä asiantuntemukseen ja näkemykseen, jota kenelläkään muulla tässä maassa ei ole.
Muistelmateoksessaan Rautaheimo käy läpi työvuosiltaan vahvimmin mieleen jääneitä tapauksia, kertoo kiinnostavasti ja jännittävästi niiden selvittelytyöstä ja poliisin tutkintatavoista. Hänen teoksestaan saa elävän kuvan poliisin toiminnasta 1970-luvulta tähän päivään, lukija pääsee seuraamaan, kuinka nahkalaukussa olalla kannettujen radiopuhelimien aikakaudesta on siirrytty DNA-testien nykytodellisuuteen.
”Suomalaisen pimeimmän puolen asiantuntijaksi” luonnehditun Rautaheimon teos on täynnä hengästyttäviä rikostarinoita - yhdistettynä asiantuntemukseen ja näkemykseen, jota kenelläkään muulla tässä maassa ei ole.
356 pages, Hardcover
First published January 1, 2019
9 people are currently reading
111 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 39 reviews
December 13, 2019
Olen erityisesti brittiläisten tv-dekkarien suurkuluttaja ja katsonut myös kaikki käsiini saamani suomalaiset true crime -sarjat. Rentoudun syömällä makaronilaatikkoa ketsuppihunnulla ja tuijottamalla ruudulta kuolemansyyntutkintaa. Juha Rautaheimon Hermossa kertoilemat jutut auttoivat laittamaan aivot narikkaan ja olivat suureksi osaksi jo ennestään tuttuja.
Hermossa Rautaheimo muistelee uraansa poliisina, poliisin vuosikymmenten saatossa muuttuneita tutkimusmenetelmiä ja käytänteitä sekä yksityiselämänsä merkittäviä käännekohtia. Lopputulos on pääasiassa jouhevasti etenevä mutta vähän hassu rikostapausten ja setäkaskujen yhdistelmä, josta olisi voinut jättää ainakin harrastusosiot kokonaan pois. Myöskään hivenen kriittisempi ote poliisin toimintaa, yhteiskuntaa ylipäätään ja itseä tarkasteltaessa ei olisi tehnyt pahaa.
Vaikka kerronnassa on omat maneerinsa ja tietyt "annas kun setä kertoo" -vibansa, teos on kokonaisuudessaan koukuttava ja symppis. Äijäily voisi tällaisessa teoksessa olla paljon pahempaakin, ja Rautaheimo esimerkiksi ainakin kertomansa mukaan ymmärtää vaimonsa ja lastensa mahdollistaneen sen, että hän on itse voinut niin täysillä keskittyä uraansa. Huomiot esimerkiksi naispoliisien määrästä jäävät kuitenkin vain yksittäisiksi, pintapuolisiksi anekdooteiksi.
Tarinat ovat viihdyttäviä ja vetäviä, ja niissä kuuluu mukavalla tavalla kirjoittajan oma ääni. Hymyilin joillekin kannanotoille ja päättäjiin vetoamisille, jotka kertovat Rautaheimon arvoista ja mieltymyksistä mutta jotka esitetään aina hyvin sovittelevasti. Myös kirjoittajan usko ja tyytyväisyys itseensä yltyvät aika ajoin jopa huvittavalle tasolle.
Teos on tarkoitettu kevyeksi luettavaksi, mutta kaipasin ja kaipaisin aina tällaisiin juttuihin laajempaa yhteiskunnallista analyysia ja rakenteiden merkityksen huomioimista. Teoksessa sivutaan perhetaustan ja koulutuksen vaikutusta rikolliseksi ajautumiseen, mutta itse olisin kaivannut esimerkiksi luokkatutkimuksesta ammentamista ja erilaisten valtahierarkioiden käsittelyä useiden tapausten yhteydessä ja laajempaa kuvaa hahmoteltaessa. Mietinkin, miten mahtaa maailmassa voida feministis-kriittinen kriminologia. Seuraavaksi siis tätä selvittämään.
Hermo on hyvä muistutus siitä, että kannattaa lukea ja kuunnella kirjallisuutta laidasta laitaan. Tässä siis suositeltavaksi oiva teos sellaiselle, joka kaipaa kevyttä, mukaansatempaavaa luettavaa.
Äiti on pitkään voivotellut, kun en lue dekkareita. Nyt aionkin antaa joululomalla mahdollisuuden muutamalle kehutulle uutuudelle.
Hermossa Rautaheimo muistelee uraansa poliisina, poliisin vuosikymmenten saatossa muuttuneita tutkimusmenetelmiä ja käytänteitä sekä yksityiselämänsä merkittäviä käännekohtia. Lopputulos on pääasiassa jouhevasti etenevä mutta vähän hassu rikostapausten ja setäkaskujen yhdistelmä, josta olisi voinut jättää ainakin harrastusosiot kokonaan pois. Myöskään hivenen kriittisempi ote poliisin toimintaa, yhteiskuntaa ylipäätään ja itseä tarkasteltaessa ei olisi tehnyt pahaa.
Vaikka kerronnassa on omat maneerinsa ja tietyt "annas kun setä kertoo" -vibansa, teos on kokonaisuudessaan koukuttava ja symppis. Äijäily voisi tällaisessa teoksessa olla paljon pahempaakin, ja Rautaheimo esimerkiksi ainakin kertomansa mukaan ymmärtää vaimonsa ja lastensa mahdollistaneen sen, että hän on itse voinut niin täysillä keskittyä uraansa. Huomiot esimerkiksi naispoliisien määrästä jäävät kuitenkin vain yksittäisiksi, pintapuolisiksi anekdooteiksi.
Tarinat ovat viihdyttäviä ja vetäviä, ja niissä kuuluu mukavalla tavalla kirjoittajan oma ääni. Hymyilin joillekin kannanotoille ja päättäjiin vetoamisille, jotka kertovat Rautaheimon arvoista ja mieltymyksistä mutta jotka esitetään aina hyvin sovittelevasti. Myös kirjoittajan usko ja tyytyväisyys itseensä yltyvät aika ajoin jopa huvittavalle tasolle.
Teos on tarkoitettu kevyeksi luettavaksi, mutta kaipasin ja kaipaisin aina tällaisiin juttuihin laajempaa yhteiskunnallista analyysia ja rakenteiden merkityksen huomioimista. Teoksessa sivutaan perhetaustan ja koulutuksen vaikutusta rikolliseksi ajautumiseen, mutta itse olisin kaivannut esimerkiksi luokkatutkimuksesta ammentamista ja erilaisten valtahierarkioiden käsittelyä useiden tapausten yhteydessä ja laajempaa kuvaa hahmoteltaessa. Mietinkin, miten mahtaa maailmassa voida feministis-kriittinen kriminologia. Seuraavaksi siis tätä selvittämään.
Hermo on hyvä muistutus siitä, että kannattaa lukea ja kuunnella kirjallisuutta laidasta laitaan. Tässä siis suositeltavaksi oiva teos sellaiselle, joka kaipaa kevyttä, mukaansatempaavaa luettavaa.
Äiti on pitkään voivotellut, kun en lue dekkareita. Nyt aionkin antaa joululomalla mahdollisuuden muutamalle kehutulle uutuudelle.
January 28, 2020
Pienoinen pettymys tämä kyllä oli, odotin vähän enemmän juttua itse rikoksista ja poliisityöstä kuin siitä millä kadulla mikäkin yksikkö kulloinkin sijaitsi ja missä kerroksessa, ja mikä oli kunkin poliisin työhuone tai muuta vastaavaa. Myöskään en ollut erityisen kiinnostunut kirjaan jostain syystä mukaan ympätystä harrastusten esittelystä, eivät oikein tuntuneet sopivan kokonaisuuteen. Monet jutut myös sivuutettiin sanomalla "tästä tapauksesta kertoo henkilö n enemmän kirjassa x y ja z", mikä oli vähän hämmentävä ratkaisu. Kiinnostaviakin keissejä kirjassa esiteltiin, ja kirjan idea oli sinänsä hyvä, mutta toteutus nyt ei vaan ollut oikein mun makuuni.
December 5, 2019
Mielenkiintoisia juttuja murharyhmän poliisin uran varrelta. Toimii erityisen hyvin äänikirjana!
November 28, 2019
True crime sekä rikoshistoria ovat nyt suosittuja genrejä ja pidän niistä itsekin. Niinpä tämäkin Rautaheimon elämäkerrallinen teos Hermo päätyi nopeasti lukulistalle. Kuuntelin kirjan äänikirjana. Kuvatut rikostapaukset ja niiden selvittelyjen kuvaukset olivat kiinnostavia. Poliisin työn kehitys oli myös kiinnostavaa luettavaa. Samalla Rautaheimon aika itseriittoinen tyyli ei ihan vakuuttanut minua. Aika onnekasta tehdä vuosikymmenten ura tekemättä koskaan yhtään virhettä! Mitään virheitä ei taida itse asiassa tämän kirjan valossa tehdä kukaan poliisi koskaan. Kustannustoimittaja olisi voinut myös puuttua jatkuvaan toimesta-rakenteen käyttöön.
November 28, 2019
Kovin on hidasta äänikirjojen kuunteluni, joten joudun niitä uudelleen varaamaan, jotta saan kuunneltua loppuun saakka. Mutta onneksi tähän ei ollut paljon varauksia.
Mielenkiintoinen ja lukijan ääni oli tähän juuri sopiva. Lisäsi tunnelmaa.
Mielenkiintoinen ja lukijan ääni oli tähän juuri sopiva. Lisäsi tunnelmaa.
December 29, 2019
Eläkkeelle jäänyt Helsingin murharyhmän pomo käy kirjassa uransa kronologisessa järjestyksessä läpi tässä elämäkerrassaan unohtamatta myöskään työn ulkopuolisen elämän kuvaamista. Myös poliisin työn muuttumista vuosikymmenten kuluessa on kuvattu elävästi. Suurin osa teoksessa esiin nostetuista rikostapauksista on jo entuudestaan tuttuja rikosuutisointia seuraaville. Kiinnostavinta kirjassa onkin tutkijan ja tutkimusryhmän näkökulma näihin. Rautaheimo ottaa myös useassa kohdassa teosta välillä voimakkaastikin kantaa erilaisiin lainsäädännöllisiin asioihin, jotka ovat vaikuttaneet rikostutkijoiden työhön.
Rautaheimo on hyvä kirjoittaja ja kerronta tempaa mukaansa. Teos on myös kustannustoimitettu huolella, enkä minä ainakaan löytänyt teoksesta virheitä, jotka olisivat syntyneet kiireen tai huolimattomuuden vuoksi.
Suosittelen teosta kaikille, joita aihealue kiinnostaa.
Oli jännä huomata monien muiden kirjan lukeneiden ärsyyntyneen väitetystä kirjoittajan itseriittoisuudesta ja itsensä kehumisesta. Minä en tällaista huomannut ollenkaan. Toki hän kehui ryhmäänsä useissa kohdissa, mutta niin kuuluukin tehdä silloin kun siihen on aihetta.
Rautaheimo on hyvä kirjoittaja ja kerronta tempaa mukaansa. Teos on myös kustannustoimitettu huolella, enkä minä ainakaan löytänyt teoksesta virheitä, jotka olisivat syntyneet kiireen tai huolimattomuuden vuoksi.
Suosittelen teosta kaikille, joita aihealue kiinnostaa.
Oli jännä huomata monien muiden kirjan lukeneiden ärsyyntyneen väitetystä kirjoittajan itseriittoisuudesta ja itsensä kehumisesta. Minä en tällaista huomannut ollenkaan. Toki hän kehui ryhmäänsä useissa kohdissa, mutta niin kuuluukin tehdä silloin kun siihen on aihetta.
October 26, 2019
Hermo Rautaheimo on yksi legendaarisista poliiseista Suomessa. Muistelmat ovat mielenkiintoista luettavaa, mutta jotenkin jää sellainen tunne, että hänellä jäi paljon kerrottavaa. Osa tarinoista on jo kerrottu JP Lämsän Stadin skoudet kirjassa. Mutta jos ei ole aikaisemmin noita tarinoita lukenut, kirja on kyllä rikoksista kiinnostuneelle kultakaivos. Mukaan on myös tullut siviilipuolen asioita ja juridista pohdiskelua. Pisteet 8,5/10.
November 24, 2019
Mielenkiintoinen katselmus kokeneen väkivaltarikostutkijan ajatuksiin. Kuitenkin useat keissit käsiteltiin ehkä jopa hieman pintapuolisesti. Kirjassa olleet kuvat olivat myös ajoittain hieman sekoittamassa ajatuksia kun ne esiteltiin kesken keissin kertomista. Organisaation muutoksista kuuleminen sekä median vaikutus rikosten tutkimiseen olivat myös erittäin kiinnostavia lisiä maallikolle ymmärtämään poliisin työn vaativuutta. Loppujen lopuksi lukemisen arvoinen teos. 👍
October 30, 2019
Mielenkiintoinen kirja, paikoin aika rankkaa luettavaa. Kiihkotonta tekstiä poliisin työstä ja erilaisista murha- ja väkivaltatapauksista. Hyvää, luettavaa tekstiä ja kaikinpuolin järkevä rakenne kirjassa. Tämän jälkeen sitten jotain muuta, kiitos.
October 17, 2019
Avaa hienosti poliisin ja varsinkin väkivaltayksikön toimintaa. Rankkoja tarinoita, mutta erittäin mielenkiintoisia.
December 31, 2025
Hyvin kirjoitettu, kiinnostavia tapauksia uran varrelta kokoava kirja. Omiin harrastuksiin liittyvät muutamat pätkät tuntuvat vähän eriparisilta, mutta elämäkerrassa niillekin lienee paikkansa. Kirjoittaja ei myöskään sortunut itsekehuun ja muisti monet kerrat kiitellä kollegoitaan. Kauhea perhetragedia (oman lapsen liikennekuolema) oli minulle uutta ja murheellista tietoa. Kirjoittaja oli asian kanssa jo henkisen työnsä tehnyt ja saanut siitä myös ymmärrystä uhrien omaisten tuntemuksiin.
Työpaikasta ja -vuosista päätellen kirjoittaja on tuntenut myös isäni, ja moni poliisiasia oli kiinnostava tätäkin kautta. Isä ei työasioista koskaan selväsanaisesti puhunut, mutta kävi muistaakseni todistajana tms. myös Mikkelin panttivankidraamasta ja oli kuin maansa myynyt Tehtaankadun poliisisurmien jälkeen.
Työpaikasta ja -vuosista päätellen kirjoittaja on tuntenut myös isäni, ja moni poliisiasia oli kiinnostava tätäkin kautta. Isä ei työasioista koskaan selväsanaisesti puhunut, mutta kävi muistaakseni todistajana tms. myös Mikkelin panttivankidraamasta ja oli kuin maansa myynyt Tehtaankadun poliisisurmien jälkeen.
January 5, 2021
Jos yhtään rikosuutisointia seuraa, Juha Rautaheimoa ei sen kummemmin tarvihe esitellä. 40-vuotiselta uralta poliisin väkivaltarikosyksikössä Helsingissä riittäisi ammennettavaa vaikka kirjasarjaan. Näissä muistelmissa on moni perusjuttu kohdillaan: se on tasapainoinen kokonaisuus, joka kertoo sekä työstä että yksityiselämästä. Kirjaan valitut rikokset tuo myös tasapainoa, kun henkirikosten rinnalla on myös onnellisemmin päättyviä keissejä - kuten sairaalasta löydetyn Anna-vauvan juttu. Ratkaisuun voidaan päästä myös silloin, kun kädessä on kirjaimellisesti pelkkä jalka.
July 20, 2020
Sopivasti muistelmia ja alaan liittyvää taustoistusta paketissa. Paljon medista tuttuja keissejä, ihan viime vuosiltakin. Hatun nosto kotimaista poliisia kohtaan, kuinka paljon tutkintaa tehdään yhden tapauksen taustalla.
April 12, 2020
Juha Rautaheimon ura Helsingin poliisilaitoksen ns. Murharyhmässä on pitkä ja vaikuttava. Muistelmissaan Rautaheimo kertoo tiestään poliisiksi, uransa alkuvaiheista sekä monista mieleen jääneistä rikostutkimuksesta vuosien varrelta.
Murharyhmässä työskentely ei varmasti ollut helppoa, mutta tämän ajan muistelu sujuu kuitenkin Rautaheimolta tavalla, joka tekee kirjasta mukaansatempaavan ja sympaattisen. Myös paikalliset, mieleen lähtemättömästi jääneet rikolliset kuten toistuvasti tulipaloja sytytellyt Jalmari saavat oman esittelyssä. Hymyilin kertomukselle siitä, miten tämä ”Jallu” oli eräänkin kerran putkasta vapauduttuaan mennyt Talvipuutarhaan, repinyt siellä ruusuja maasta ja sitten kulkenut siunauskappeliin viedäkseen sieltä ison Raamatun. Lopuksi Raamattu olikin lentänyt työkoneen ikkunan läpi.
Aika moni Rautaheimon esittelemä rikos on saanut julkisuutta mm. Rikostarinoita Suomesta -tv-sarjassa, samoin myös muissa rikosohjelmissa. Siksi moni juttu oli minullekin tuttu. Kaikesta huolimatta kirja oli kuitenkin hyvä lukukokemus, koska toiste tuntui puuttuvan.
Murharyhmässä työskentely ei varmasti ollut helppoa, mutta tämän ajan muistelu sujuu kuitenkin Rautaheimolta tavalla, joka tekee kirjasta mukaansatempaavan ja sympaattisen. Myös paikalliset, mieleen lähtemättömästi jääneet rikolliset kuten toistuvasti tulipaloja sytytellyt Jalmari saavat oman esittelyssä. Hymyilin kertomukselle siitä, miten tämä ”Jallu” oli eräänkin kerran putkasta vapauduttuaan mennyt Talvipuutarhaan, repinyt siellä ruusuja maasta ja sitten kulkenut siunauskappeliin viedäkseen sieltä ison Raamatun. Lopuksi Raamattu olikin lentänyt työkoneen ikkunan läpi.
Aika moni Rautaheimon esittelemä rikos on saanut julkisuutta mm. Rikostarinoita Suomesta -tv-sarjassa, samoin myös muissa rikosohjelmissa. Siksi moni juttu oli minullekin tuttu. Kaikesta huolimatta kirja oli kuitenkin hyvä lukukokemus, koska toiste tuntui puuttuvan.
November 15, 2019
Olipa jännä muistella kirjaa kuunnellessa kaikenlaisia Suomessa tapahtuneita murhia. Ja muistaa, että tuollaistakin tapahtunut.
October 8, 2019
Kuuntelin kirjoittajan haastattelua Dekkarifestivaaleilla, minkä inspiroimana tartuin kirjaan. Paljon kiinnostavaa tietoutta suomalaisesta rikoshistoriasta ja poliisin työstä, mutta koin hetkittäin puuduttavana toinen toistaan seuraavat rikostarinat ja toistuvat, itselleni vieraat, rikostermistöt. Hiukan minua häiritsi myös omaa työtä nostattava sävy, loppukommenteissa mainittu vaimon näkemys 'äärettömyyksiin paisuvasta egosta' hymyilytti :) Kirja keskittyi pääasiassa Rautaheimon työelämään, minkä vuoksi oli hämmentävää kesken kaiken lukea kappale hänen harrastuksestaan, kuorolaulusta, ja Keravan mieskuorosta.
November 2, 2019
Jos rikokset kiinnostavat, tämä kirja sinun on luettava! Rautaheimo ei herkuttele tapahtumilla, vaan kertoo eri rikosten selvittämisestä faktapohjaisesti poliisin näkökulmasta ja tapahtumien kulkua kuvaillen. Mukana useita uutiskynnyksen isosti ylittäneitä rikoksia. Todella mielenkiintoinen. Kyllä rikollisen mieli on yllättävä!
October 2, 2019
Kiinnostavaa kertomaa poliisin väkivaltayksikön arjesta ja tutkimuksista. Aika rankka työ toisilla.
November 1, 2019
Tykkäsin: suomalainen rikoshistoria, seikkakohtaiset kerrotut tapaukset.
En tykännyt: harrastustarinat, kehuskelu.
En tykännyt: harrastustarinat, kehuskelu.
July 27, 2020
Kiinnostava kirja poikkeuksellisen ammattilaisen elämästä poikkeuksellisella ammattialalla. Lukuisat merkittävät tai muulla tavalla mielenkiintoiset tapaukset ammattiuralta luovat hyvän kuvan ammatin monipuolisuudesta ja karusta työympäristöstä. Poliisitoiminnan, tutkintatekniilan, työpaikan ja työympäristön muutosta käydään läpi melko kattavasti. Harrastuksista ja muun muassa perhe-elämästä kertovat jaksot näyttävät myös ihmisen poliisin ulkokuoren takana. Sellaisen, joka on lihaa ja verta ja henkirikosten huippuammattilaisuudestaan huolimatta elää samanlaista elämää ja hengittää samaa ilmaa kuin me muutkin.
Kieli olisi joissakin kohdin voinut olla parempaa ja kärsi paikoin virkamiesmäisestä kielenkäytöstä. Kirjan rakenne oli hiukan hajanainen, mutta en osaa sanoa, miten asiaa olisi voinut parantaa hyvin erilaisten jaksojen limittyessä toisiinsa.
Luin muutamia muita Goodreads-arvosteluita ja suurimmassa osassa tästä kapeasta otannasta tunnuttiin toivotun teoksen olevan jotain muuta kuin se on. Kirja on poikkeuksellisen alan huippuammattilaisen muistelmateos - se ei ole esimerkiksi true crime-kirja, rikoshistoriaa tai teoreettista yhteiskunnallista tai kriminologista analyysia tai kriminalistiikkaa, vaikka se sisältääkin elementtejä näistä kaikista.
Kieli olisi joissakin kohdin voinut olla parempaa ja kärsi paikoin virkamiesmäisestä kielenkäytöstä. Kirjan rakenne oli hiukan hajanainen, mutta en osaa sanoa, miten asiaa olisi voinut parantaa hyvin erilaisten jaksojen limittyessä toisiinsa.
Luin muutamia muita Goodreads-arvosteluita ja suurimmassa osassa tästä kapeasta otannasta tunnuttiin toivotun teoksen olevan jotain muuta kuin se on. Kirja on poikkeuksellisen alan huippuammattilaisen muistelmateos - se ei ole esimerkiksi true crime-kirja, rikoshistoriaa tai teoreettista yhteiskunnallista tai kriminologista analyysia tai kriminalistiikkaa, vaikka se sisältääkin elementtejä näistä kaikista.
June 27, 2021
Ei mikään kaunokirjallinen taideteos tai syvää, psykologista mietiskelyä sisältävä kirja. Se on katsaus 40 vuotta poliisina ja rikostutkijana toimineen miehen työuraan. Mielenkiintoisia juttuja riitti, ja historiallinen kehitys oli nähtävissä. Myös henkilökohtaisesta elämästä kertominen oli kiva lisä.
90-luvun alussa syntyneenä tuli välillä hetkiä, jolloin piti olla, että häh? kun hän kertoi Suomea puhuttaneista ja järkyttäneistä rikoksista. Ainakin olen itse nyt vähän viisaampi Helsingissä vuosien aikana tapahtuneista murhista.
Mielenkiintoinen kuunneltava sellaiselle, joka ei niin yksityiskohtaisista selostuksista välitä, mutta jota kiinnostaa murhapoliisin työskentely.
90-luvun alussa syntyneenä tuli välillä hetkiä, jolloin piti olla, että häh? kun hän kertoi Suomea puhuttaneista ja järkyttäneistä rikoksista. Ainakin olen itse nyt vähän viisaampi Helsingissä vuosien aikana tapahtuneista murhista.
Mielenkiintoinen kuunneltava sellaiselle, joka ei niin yksityiskohtaisista selostuksista välitä, mutta jota kiinnostaa murhapoliisin työskentely.
September 7, 2021
Hajanaisia ajatuksia tästä kirjasta: Paperinmakuista pakinaa poliisityöstä. Varmaankin virkakieleltä kalskahtava teksti on tehokeino, tuleepa selväksi, että poliisihommista on kyse, mutta kyllä se paikoin silti vaivaannutti. Muutamia katkeria tilityksiä, vaikka hermo on pitänyt, hampaankoloon on jäänyt. Olisin mielelläni kuullut perustelut sille, mitä *hyötyä* yhteiskunnalle tai poliisille on pidemmistä tuomioista. Pointsit itseironiasta.
Kuuntelin. Lukija Jari Nissinen päräyttää tekstin vakuuttavasti ilmoille.
Kuuntelin. Lukija Jari Nissinen päräyttää tekstin vakuuttavasti ilmoille.
January 24, 2020
Erittäin mukaansatempaava ”true-crime” muistelma. En voi väittää etteikö tämä kirja olisi kaupasta mukaani tarttunut myös siitä syystä että kansikuvassa Juha Rautaheimosta tulee mieleen muuan fiktiivinen ex-poliisi Mike Ehrmantraut (Breaking Bad TV-sarja, AMC 2008-2013).
Monessa mielenkiintoisessa jutussa onkin Hermo mukana ollut ja osan jopa itse muistin lööpeistä seuranneeni, mutta tarinat kulissien takaa ovat huomattavasti mielenkiintoisempia.
Monessa mielenkiintoisessa jutussa onkin Hermo mukana ollut ja osan jopa itse muistin lööpeistä seuranneeni, mutta tarinat kulissien takaa ovat huomattavasti mielenkiintoisempia.
January 29, 2020
Näköjään en enää ole niin kiinnostunut rikoksista kuin nuorempana. Hyppelin kiinnostaviin kohtiin ja jätin väliin Rautaheimon yksityiselämää ja harrastuksia käsittelevät luvut. Huomasin, että vähän ahdistuin henkirikosten kuvailusta ja onhan niissä aika paljon toistoa. Kun lukee dekkareita, tietää aika paljon poliisin menetelmistä. Ja minä luen näköjään mieluummin dekkareita kuin tosielämän tapahtumia.
September 22, 2020
Omaan genreensä hyvin sopiva ja toimiva teos. Helppolukuisuus on plussaa ja enemmän teoksia pitäisi olla juuri poliisin näkökulmasta. Teos kärsii paikoin omasta helppolukuisuudestaan ja ehkä Rautaheimon aikaisemmista, artikkeleiksi kirjoitettujen juttujen irtonaisuudesta näin kokonaisessa kirjassa: paljon jää analysoimatta ja avaamatta. Toki asiat ja jutut ovat osittain sellaisia, että uhrien suojelemiseksi osa asioista on pakko jättää ulkopuolelle.
Read
October 4, 2020Rautaheimo ei ole kovin kaksinen kirjoittaja vaikkakin helppolukuinen. Tuskin juuri mitään uutta tulee tunnetuista rikoksista ihmiselle, joka – kuten minä, krhm – on katsonut monet suomalaiset true crime -ohjelmat. Kirjoittaja kuitenkin suhtautuu tosi empaattisesti aina uhreihin ja pakko tunnustaa, että itse ajattelin tyypistä heti lämpimämmin, kun kertoi pitäneensä isyysvapaata kaikkien lastensa kanssa, vaikka se ei siihen aikaan todellakaan ollut oletus tai helppoa miehelle.
April 17, 2020
Hyvä ja toimiva kertomus Juha Rautaheimon työurasta Helsingin Poliisissa. Kyllä voi ihmisen elämä sisältää paljon dramatiikkaa, enkä puhu nyt pelkästään poliisinurasta. Mielenkiintoinen kirja ja tukee hyvin Skoudena Stadissa kirjaa. Toki jonkin verran päällekäisyyttä, ehkä tämän jälkeen poliisien elämäkerrat on hetkeksi osaltani nähty. Tätä voi kyllä suositella, mielenkiintoista tarinaa.
July 5, 2021
Rautaheimo käy monipuolisesti läpi elämäänsä ja uraansa Helsingistä Maaningan kautta Keravalle ja työskentelemään yli 40 vuoden ajan poliisina Helsingissä. Rautaheimo puhuu kunnioittavasti yhteistyökumppaneistaan ja kertoo myös oman elämänsä tragediasta. Ihmisten kohtaaminen on taitolaji, jota myös poliisin pitää hallita.
January 8, 2023
2,5 tähteä. Tavallaan kirja oli hyvä, mutta tarinat vähän turhan lyhyitä. Jotenkin tarinat eivät olleet päässeet alkuunkaan kun jo loppuivat. Äänikirjana varmaan toimisi paremmin. Ehkä erityisesti itse poliisin työstä olisin mielelläni kuullut enemmän, nyt jutut jäivät vähän samankaltaisiksi kuin iltapäivälehdistä voisi kuvitella lukevan, toki varmaan ihan kaikkea ei voi jälkikäteenkään kertoa.
January 6, 2020
Ihmettelen, etten ole enempää kuluttanut true crime -kirjoja tai podcasteja, mutta Hermo lienee hyvä aloitus. Poliisityön kehitys 1970-luvulta nykypäivään oli mielenkiintoista kuunneltavaa ja tietyt jo osaltaan tutut tapaukset sai lisäväriä.
Displaying 1 - 30 of 39 reviews