Nelikymppinen Tapani saapuu Helsingistä Kakskierron saarelle hoitamaan kuolemansairasta tätiään Eiraa vain pariksi viikoksi, mutta viikot venyvät kuukausiksi. Eikä Tapanilla ole kiire palata, sillä silloin hän joutuisi kohtaamaan teot, jotka on siivonnut pois päivittäisistä ajatuksistaan.
Noitana pidetyn Eiran enteiden täyttämä maailmakuva törmää yhteen Tapanin skeptisen maailman kanssa. Päivisin Tapani vastaa parapuhelimeen ja järkeilee ihmisten ufohavaintoja luonnonilmiöiksi. Öisin Tapanin luona vierailee painajaisten nainen, jonka olemassaolon hän haluaa kieltää – siitä huolimatta, että uni alkaa tihkua todellisuuteen ja kohtaamisten eroottinen vire muuttuu murhanhimoiseksi.
Kun parapuhelimeen ottaa yhteyttä vastarannalle muuttanut Maria, Tapani jättää kertomatta, miten lähellä he fyysisesti sijaitsevat toisiaan. Sen sijaan Tapani alkaa tarkkailla naista ja sotkeutua tämän väkivaltaiseen perhekuvioon. Eiran vointi paranee kohisten, mutta Tapanin oma mieli vaipuu yhä synkempiin syövereihin. Saaren katveessa Tapanin on kohdattava niin unien kuin todellisuuden hirviöt, ennen kuin hän voi vapautua syyllisyydestään.
Katve on Metsän äidin (Atena 2017) maisemiin sijoittuva itsenäinen romaani, joka yhdistelee maagista realismia, kauhua ja realismia kiehtovaksi kudelmaksi.
Annoin oikein nelosen, vaikka olen ollut sitä mieltä, että tälläinen ei ole lajini. Mukavasti tavalliseen elämään rakennettu juoni ja sopivasti yliluonnollinen ja minullekin ehkä jollain lailla " järkeen käypää", mutta ei paljon. Ehkä sitä kehittyisi, jos lukisi tällaisia enemmän. Täytyy harkita tai ottaa jopa asiakseen. Lisäksi suosittelijalle kiitos, en olisi tällaista osannut itse tällaista valita.
Luin sitten Metsän äiti -romaanin jatkoksi Anne Leinosen Katve-romaanin, joka sijoittuu samoihin maisemiin kuin edeltäjänsä. Tosiaan pari henkilöhahmoa Metsän äiti -romaanista on tässä mukana, mutta kyllä tämän periaatteessa voi lukea ilman, että on lukenut Metsän äiti -romaania.
Sisällöstä voipi taas lukea kirjan takakannesta. Tämä on sellainen ihan mukava yhdistelmä maagista realismia, kansanperinnettä, kauhua...
Tunnelman luonti on kyllä Leinosen vahvoja puolia.
OIkein miellyttävä "törmätä" itselle uusiin kirjailijoihin. Tulen kyllä lukemaan Leinosta enemmänkin.
Tasapainottelin vahvan kolmosen ja heikon nelosen välillä. Päädyin vahvaan kolmoseen eli 3,4/5. Anne Leinonen: Katve (2020)
The build up was slow and dull and I found myself often drifting into my own thoughts instead of hearing the story, only to be snapped out of my head several pages later and being able to keep up with the book - because nothing had really happened. Towards the end of the book there were interesting ideas bordering on horror but for me it was too little too late. The twist was slightly better than I expected, but after it, once again, the writing falls flat. It leaves some things to your imagination instead of explaining them properly or at all. Had I cared about the characters, the plot or the world this would have bothered me.
Overall the story and writing leaves a lot to be desired.
Lainasin kirjastosta ja kuin ääneen puolisollekkin.
Proosa oli hidasta ja miettelistä, ei ihan iskenyt. Muutama kohta ihan lopussa oli todella hyvää kauhua, ihan kylmistytti, mutta sitten taas tuntui luisuvan liikaan kuvailuun. En pitänyt kirjan hahmoista, mutta se taisi olla kirjailijan suunnitelmissakin.
Sopii varmaan mietteliäämmälle lukijalle, joka ei kaihda myrkyllisten miesten kuvailuja. Lopun käänne oli hyvä.
Kansikuva on kiva, mutta printissä teksti oli oudosti läntätty sivun reunaan, aivan kun formatti olisi mennyt vähän pieleen. Liekö tarkoituksella?
Oli todella mielenkiintoinen ja tykkäsin plotista ja ympäristöstä tosi paljon. Kirja käsittelee tosi jänniä ja kiinnostavia aiheita erittäin hyvin. Ei kovin pelottava, mutta se ei haittaa, koska kirja on muuten aivan mahtava.
2 tähteä. En tuntenut mitään "kauhua", aika laimea kokemus. Alkoi jo kyllästyttää Tapanin korvessa oleilu vanhan tätinsä kanssa. Loppua kohden meno vähän parani, mutta paljon jäi myös auki.
Alku oli aika hidas, loppua kohti tahti tiivistyi. Hyvä, jotkut asiat jäivät kysymysmerkeiksi ja oman mielikuvituksen varaan, mutta eivät ärsyttävällä tavalla.
Hotkaisin Katveen parilta istumalta, niin tiukasti se puristi otteeseensa. Pikkykylä maagisen realismin (maustettuna kauhulla ja kansanperinteellä) näyttämönä taitaa olla yksi lemppareistani, koska se on itselle niin tuttu ympäristö lapsuudesta ja täten siihen liittyy aivan erityinen tunneside. Tällaiset tarinat Suomessa osataan, Leinonen yhtenä etevimmistä.
Anne Leinonen: Katve. Mökkilukemista, syrjäseudulla vaikkei ole huhtikuu, vaan ällöttävät helteet. Osin täysin samaistuu alussa, syyllisyyteenkin. Mutta matka on vielä kesken.
Halusin tämän kirjana mutta Elisa kirjalla oli niin hyvä tarjous. Ehtiihän tämän oikeanakin kirjana ostaa.
Myös Katveen olisin halunnut kovakantisena, muttei siihen ollut varaa. Joten ostin tarjouksesta e-kirjana toukokuussa 2020. Ja tästä nautin myös pienissä osissa.
Metodilukemista. Mökillä. Katveessa. Täysin aktuellia kuvaa en saanut, kun metsä on tuolla, ja järvi täsä. Juhannuskin oli ja meni.
Anne Leinonen: Katve, Osuuskumma.
Halusin lukea tämän kirjan. Luin tämän kirjan. Olen tyytyväinen että valitsin tämän romaanin. Suomikumman. Maagisen realismin.
Se on hyvä, että populaarissa Elisa Kirjassa on myös sisällä kiinnostavia kirjoja ja pienempiä kustantamoja.
Elisa kirjassa oli niin hyvät tarjoukset, että tilasin 60 kipaletta e- ja äänikirjaa alta aikayksikön. Tuoreimpana Leinosen Katve. Klassikoita ja runoja. Keskellä koronaa, epävarmuutta, remontteja ja varaston tyhjennyksiä. Jotain iloa