Mä olisin niin halunnut pitää tästä Nelli Hietakan Varotoimia-kirjasta, kehuinhan vastikään Miia Martikainen -sarjan uusinta. Varotoimia on aikuisille suunnattu chick lit -kirja, jonka päähenkilönä toimii (hehheh) Taimi, joka on aina huolestunut. Näin ahdistuneisuudestä kärsivänä teoksen lähtötilanne kuulosti hauskalta, mutta nopeasti huomasin, että ei tämä ollut mun juttuni ollenkaan.
Eniten teoksessa häiritsee Taimin naiivius. Toimi jää linja-auton kyydistä ja päätyy yöpymään mökkii vieraan miehen, Samirin, kanssa. Taimi vaikuttaa tosi avuttomalta - mökissä ollessa hän antaa Samirin tehdä kaiken teenkeitosta takan sytyttämiseen. Taimin reaktiot omiin huoliinsa ovat enemmin koomisia kuin samastuttavia, ja ne käsitellään lähinnä huumorin keinoin, vaikka jatkuva ahdistuneisuus on oikeasti tosi piinallista. Myös kirjan rakenne tuntuu toisteiselta, kun kaikki rakentuu sen varaan, että Taimi keksii jatkuvasti jonkin hirveän huolen, jolle sitten vähän naureskellaan ja joka sitten unohtuu (ainakin minulla samat pelot palaavat helposti).
Oma lukunsa on se, että Samir ei ole valkoinen mies. Hietala käsittelee teoksessa jonkin verran Taimin rasistisuutta, mutta sitä olisi voinut avata hieman enemmän (käyttämällä esim. rasismi-sanaa) ilman, että asiaa alleviivattaisiin. Nyt Taimi kyselee kotimaasta (Suomi), ei oikein ota opikseen Samirin avautumisesta, ei pyydä anteeksi vaan miettii, että hyväähän hän vain tarkoitti. Ja niin varmasti tarkoittikin, mutta tämä keskustelukohtaus olisi voinut olla hieman laajempi ja päättyä kunnolliseen anteeksipyyntöön. Sen sijaan Taimi saa myöhemmin päähänsä uuden kauhukuvan Samirista, kuinkas muuten.
Paras puoli kirjassa lienee nopealukuisuus. Muuten tämä jäi ontuvaksi niin rakenteen kuin käsittelytapojen osalta. Sääli! Onneksi mulla on Hietalan muuta tuotantoa odottamassa, uskon, että pidän niistä tätä enemmän.