Ei saa elvyttää

by Heidi Mäkinen

Auri ei ole kuka tahansa vanhus. Hän on hammaslääketieteen professori emerita, jonka elämän pääsisältö on ollut työ. Mies ja tytär ovat menneet siinä sivussa. Kahdeksankymppisenäkin Aurissa on edelleen tyyliä: hän pukeutuu huolellisesti, lakkaa kyntensä punaisiksi ja antaa tutun taksikuskin kyyditä Stockmannille ostoksille. Hän pelkää ainoastaan halvaantumista, yksin kuolemista ja vieraiden ihmisten armoille joutumista. Hänestä tuntuu kuitenkin luontevalta päästää eleganttiin kotiinsa Natalia, sattumalta kohdalle osunut iltaopiskelija, ja pyytää tältä pikku palveluksia, jotka hän luonnollisesti korvaa avokätisesti. Kun Auri on tutustunut Nataliaan paremmin, hän tohtii pyytää tältä hiukan isompaakin palvelusta.

Heidi Mäkisen esikoisromaanissa Ei saa mennä ulos saunaiholla lukijat hurmasi eritoten itsetietoinen ja kärkäskielinen kissa Kyllikki. Uudessa romaanissaan kirjailijan persoonallinen, hieman sarkastinen ääni saa uusia sävyjä hänen käsitellessään vanhuskysymystä hiukan uudenlaisesta näkökulmasta.

Heidi Mäkinen on tamperelainen kirjailija ja suositun blogin pitäjä.

Genres: Finnish Literature, Fiction

245 pages, Hardcover

First published January 1, 2020

Reviews

[Viivi / Kirjailuja · Rating 4 out of 5]

Tässä on paljon samaa, kuin Mäkisen esikoisessakin: nuoruus ja vanhuus vastakkain, kuoleman odottelu ja hirtehishuumori. Ja tietysti "Ei saa..." -nimi. Kissa puuttuu - kissamaiset silmälasit tai pakastettu gekko eivät ole esikoisesta löytyvän kissapersoonan veroisia.

Kirja on kepeä, vaikka käsitteleekin hankalia asioita ja ihmisiä: satuttavat parisuhteet, vanheneminen ja ruumiin rappeutuminen, vanhempien poissaolo ja kylmyys (monessa mielessä), perheen ja uran yhdistäminen, työuupumus, kuolema... Kirjan hahmot ovat ihanan aitoja ja rikkinäisiä, ja kirjoittaja osaa käsitellä heitä ihailtavan tuomitsemattomasti - vaikka siihen, jos johonkin, löytyisi aihetta.

Aivan yhtä mukaansatempaava tämä ei ollut, kuin kirjailijan esikoinen, mutta yhtä kaikki ahmin tämän muutamassa päivässä.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Ihana! Ehdottomasti hauska mutta silti kuoleman vakava.

[Liisa · Rating 2 out of 5]

"Piti tuokin sanoa. Auri pinnisti, yritti ja yritti, nyt voisi sanoa jotain mukavaa, ystävällistä, jopa rakkaudellista. - - Auri aukaisi suunsa ja sieltä tuli kolme sanaa.

'Näyttää satavan lunta.' "

Tässä teoksessa pohditaan vanhenemista, elämänpolkuja, toisiin tukeutumista ja kuolemaa. Asetelma on mielenkiintoinen ja toimiva. Kokonaisuutena kuitenkin tylsähkö, etenkin samojen asioiden toisto läpi kirjan tuntui hieman aliarvioivan lukijaa.

[Reetta Saine · Rating 3 out of 5]

Ronski nykypäivän kuvaus siitä, millaista on vanheta vaikka ei tunne olevansa vanha. Kun oma tytär ottaa ohjat, ystävyys ostetaan rahalla eikä kuolemaan pääse sitten millään. Jyrkän pinnan alta löytyy - ainakin satiirista - lämpöä niin Aurilta, Natalialta kuin kirjaltakin, mutta moni asia jää lukijaa mietityttämään.

Samoja polkuja tulee meistä jokainen tallaamaan: eteisestä keittiöön, keittiöstä eteiseen.

[santra · Rating 3 out of 5]

Elämän ja kuoleman realiteettia ja haurautta niin rajamailla kuin ääripäissä. En pitänyt yhtään, mutta rakastin niin vietävästi. Ehkä me kaikki tarvitsemme vain vähän lisää aikaa.

[Heli Vuori · Rating 5 out of 5]

Aivan hurmaavan hirtehisen ihana kirja vanhenemisesta, työelämänaikaisista valinnoista, urasta, elämänpiirin pienenemisestä. Ihanat Tekla & Auri, olisin lukenut paaaaljon paaaljon enemmän jos sivuja olisi piisannut! Yksi tämän vuoden parhaita kirjoja.

[NT · Rating 3 out of 5]

"Ei saa elvyttää" tarttuu kiinnostavaan ja tärkeään aiheeseen. Mitä tapahtuu ihmiselle, jonka identiteetti on rakentunut työn, saavutusten ja uran varaan, kun työelämä jää taakse? Eläkkeellä aikaa ja mahdollisesti rahaakin olisi viimein nauttia elämästä, mutta samaan aikaan keho alkaa pettää, oma merkitys muiden silmissä tuntuu hiipuvan ja ympärillä olevat alkavat nähdä sinut yhä enemmän hoidettavana kuin omana itsenäsi.

Kirja herättää monia vaikeita kysymyksiä. Päädymmekö me kaikki lopulta jonkun velvollisuudeksi? Onko mahdollista elää omannäköistä elämää ilman jatkuvaa lääkäreiden, hoitajien, omaishoitajien tai aikuisten lasten valvontaa? Saako vanhuudessa vielä tehdä omia päätöksiä kuin nauttia hyvistä vaatteista, lasillisesta viiniä, riittävästä kivunlievityksestä tai jopa päättää itse omasta elämänsä lopusta?

Pidin erityisesti siitä, että kirjassa on hyvin erilaisia naisia. On iäkäs, vielä melko omatoiminen ja taloudellisesti toimeentuleva päähenkilö, Natalia, joka joutuu selviytymään aivan toisenlaisista lähtökohdista, sekä ylityöllistetty tytär, joka yrittää hoitaa kaiken ja jonka äiti alkaa vähitellen näyttäytyä yhtenä tehtävänä muiden joukossa. Jokainen heistä tuo tarinaan oman näkökulmansa siihen, mitä kasvaminen, selviytyminen ja vanheneminen voivat tarkoittaa. Samalla kirja muistuttaa, ettei ole olemassa vain yhtä tapaa elää tai vanheta.

Äidin ja tyttären suhde on yksi kirjan kantavista teemoista. Se sai minut pohtimaan, teemmekö kaikki virheitä ja päädymmekö silti arvostelemaan toisia eli juuri heitä, jotka tekevät erilaisia tai yllättävän samanlaisia ratkaisuja kuin itse olemme tehneet. Myös suhde tyttärentyttäreen toi tarinaan lämpöä.

Yksi yksityiskohta jäi erityisesti mieleeni. Piilotellut pissaiset vaatteet, ettei joutuisi seuraavan hoitotason piiriin. Se tuntui samaan aikaan arkiselta ja sydäntäsärkevältä. Siinä kiteytyy paljon siitä, miten tärkeää ihmiselle on säilyttää itsenäisyytensä niin kauan kuin mahdollista.

Kirjassa on sekä hauskoja että surullisia hetkiä. Niin kuin elämässäkin. Se käsittelee vaikeita aiheita myötätuntoisesti ja herättää pohtimaan vanhuutta, perhesuhteita, ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta. Vaikka kirja ei lopulta koskettanut minua aivan niin syvästi kuin olisin toivonut, se jätti jälkeensä paljon ajateltavaa, ja juuri siksi pidän sitä lukemisen arvoisena.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Tämä oli samanaikaisesti haikeaa ja hauskaa luettavaa, tykkäsin kirjasta. Alkuosassa oli ehkä liikaakin samankaltaisuutta Lindgrenin Ehtoolehto-kirjojen kanssa, mutta Aurin rinnalle astuva Natalia toi mukanaan uudenlaisia sävyjä. Vanhenemisen mukanaan tuoma elämän kapeutuminen kuvautui surullisena, mutta kirjoitustyylin kepeys ja huumori saivat aikaan sen, ettei tämä ollut mitenkään ahdistavaa luettavaa. Lämminhenkinen ja jotenkin sydämellinen kirja.

[Pia Vilmi · Rating 3 out of 5]

Vanhuudesta ja kuolemasta on ryhdytty kirjoittamaan helposti luettavaa, kevyttä ja humoristista tarinaa. Aihepiiri ja tyylilaji ovat tietty tulleet maailmalta enkä ole vielä kohdannut erityisen hyvää suomalaista teeman mukaista kirjallisuutta. Heidi Mäkinen onnistuu kuitenkin hyvin, kun sommittelee tarinaansa kolmen sukupolven tuntoja. Aurin vanhuus, Teklan keski-ikä ja Inkan nuoruus leikkaavat tarinassa riemukkaasti ja ydinviestiksi nousee aidon ja rehellisen kohtaamisen vaikeus.

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Ei nyt mikään merkkiteos mutta sangen viihdyttävä, omalla hieman synkeällä tavallaan. Vakuuttavaa vanhuuden kuvausta, vaikken vanhuudesta mitään vielä tiedäkään. Päähenkilö, ehkä sivusellaiset samoin, hiukan liian jyrkällä sävyllä maalattu ollakseen todellisen tuntuinen.

[Ansu · Rating 4 out of 5]

Erinomainen ja tarkkanäköinen pieni romaani. Ikääntymisestä, äideistä ja tyttäristä, hankalista ihmissuhteista, rakkauden kaipuusta. Käsitellään vakavia teemoja, mutta terävällä huumorilla sävytettynä.

[Riitta · Rating 3 out of 5]

Nopeasti kuunneltava. Sopii eläkeläisen kuunneltavaksi jos kaipaa vähän kevyempää tarinaa vaikkakin vanhenemisesta. Uranaisen elämä versus äitiys. Onko äitiys missään muodossa helppo tai ongelmaton?

[Janika Puolitaival · Rating 3 out of 5]

Hirtehinen tarina kuoleman odotuksesta, luopumisesta, elämänpiirin kutistumisesta.

[Jenny Hellman · Rating 5 out of 5]

Ehkä parasta vähään aikaan

[Piia Parikka · Rating 4 out of 5]

Todentuntuista kuvasta elämän ehtoopäivistä ja asioista, joita elämässä saattaa työntää sivuun ja jättää käsittelemättä. Muutoksesta, joka elämässä tapahtuu ja toimintakyvystä, joka heikkenee.

[Noora · Rating 4 out of 5]

Hieman kliseinen, mutta viihdyttävä ja koskettava.

[Kirsi · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin tästä. Tuntui kuin olisin elänyt tarinassa mukana. Kaunis, synkkä, kepeä. Ajatuksia herättävä, toiveikaskin.