Traaginen esikoisromaani havahtumisesta surusta ja anteeksiannosta
Nuorta perheenäitiä kuljetetaan ambulanssilla sairaalaan. Toisesta silmästä on yhtäkkiä mennyt näkö, mutta toinen silmä näkee vielä. Ambulanssin kattoon alkaa nousta kuvia lapsuudesta ja nuoruudesta ja ennen kaikkea isästä. Miksi isän kantapään raahausääni kuului oven takana, miksi isä puhui oudolla äänellä? Pysyihän isä oven toisella puolella?
Joskus trauma on painunut niin syvälle, että se pääsee pintaan vain sairastuttamalla sitä kantavan ihmisen. Joskus tie valoon on pitkä ja anteeksianto mahdoton. On vaikeaa ymmärtää, miksi läheinen ihminen toimi niin hirvittävän väärin. Pitääkö sairaan ihmisen sairaita tekoja ymmärtää? Entä milloin muistot lakkaavat vyörymästä päälle?
Toinen silmä kiinni kertoo lapsuudesta ja nuoruudesta pikkukaupungissa, rajusta irtiotosta maailmalla, miellyttämisen halusta ja omien rajojen aliarvostamisesta. Kun alkaa kuunnella kehon viestejä, saa muistoista kiinni. Totuus ei välttämättä ole kaunis, mutta silti on parempi katsoa sitä silmästä silmään.
Tiina Katriina Tikkanen (s. 1983) asuu perheineen Helsingissä. Hän on valtiotieteiden maisteri ja opiskellut kirjoittamista Jyväskylässä ja Kuusamossa. Hän työskentelee freelancetoimittajana. Toinen silmä kiinni on Tikkasen esikoisromaani, joka pohjautuu osittain hänen omaan elämäänsä.
Vittu tää oli hyvä. Siis ei pelkästään siksi, että pystyin samaistumaan niin paljon, mutta tottakai myös juuri siksi. Koska mullakin on dissosiaatiohäiriö, ja se tuntuu mullakin just tolta. En mä tiedä miltä tän lukeminen tuntuisi, jos lukijalla ei olisi traumoja, mut ei mun varmaan tarviikaan tietää. Mutta jos kiinnostaa lukea lapsuuden traumoista ja niistä selviämisestä, niin lue tämä.
Minttu eli rakastavassa parisuhteessa Urhon kanssa ja heillä oli kaksostytöt. Sitten hän sai aivoinfarktin, ja sen seurauksena lapsuuden unohduksissa olleet muistot nousivat pintaan täysin hallitsemattomina. Tiina Katriina Tikkasen esikoisteos Toinen silmä kiinni kertoi Mintun muistoista, jotka muuttuivat koko ajan synkemmiksi ja synkemmiksi.
Mintun elämä muuttui aivoinfarktin jälkeen, sillä muistoja ei saanut takaisin pimentoon. Muistot laukaisivat uusia muistoja. Elämästä tuli vaikeaa, sillä hän ei pystynyt keskittymään töihin, eikä hoitamaan lapsia ja kotia, kun muistot vaanivat häntä.
Tiina Katriina Tikkasen psykologinen esikoiskirja Toinen silmä kiinni avaa lukijalle ovet päähenkilön ahdistaville muistoille, joiden vuoksi hänen mielensä oli vaurioitunut lapsuudessa. Kirja on eräänlainen selviytymistarina kammottavista lapsuuden kokemuksista.
Kirjan alussa sen päähenkilö, kolmikymppinen perheenäiti, huomaa yllättäen ettei näe miehensä kasvoista toista puolta. Iskeekö migreeni päälle? Kun lepo ja särkylääke eivät auta eikä näkö parane, pitää lähteä ambulanssikyydillä sairaalaan. Matkalla ambulanssin kattoon alkaa piirtyä muistikuvia lapsuudesta.
Matkan aikana mieleen tulee kaikenlaista, mitä ei ole pitkään aikaan tullut muisteltua. Lapsuus oli värikästä aikaa, kiitos isän, joka oli kotikunnan mahtimiehiä ja jolla oli runsaasti mielipiteitä asioista ja ihmisistä. Millaista oli lapsuus isän kanssa, entä isän viimeiset hetket ja elämä isän kuoleman jälkeen?
Pikkuhiljaa lapsuuden traumat alkavat avautua. Minttu on kohdannut lapsuudessaan niin raskaita kokemuksia, että ne ovat hautautuneet hyvin syvälle alitajuntaan, niin syvälle ettei ihminen itse enää tiedosta olevansa traumatisoitunut. Nyt massiivinen aivoverenkiertohäiriö sysää kaiken tämän kuonan liikkeelle ja tapahtumat palaavat mieleen.
Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevänä Toinen silmä kiinni on aiheeltaan todella raskas, mutta toisaalta raskaudestaan huolimatta sillä tavalla hyvin kirjoitettu, että sitä oli miellyttävä lukea – jos niin sopii tällaisesta aiheesta sanoa. Kirja avaa hyvin millaista työtä traumasta selviytyminen vaatii ja miten elämässä on mahdollista päästä eteenpäin. Esikoisteoksena varsinkin erinomaisen vaikuttavaa työtä, kyllä tämä oli hienosti tehty.
Vähäeleisesti kirjoitettu järkyttävä kirja väkivallasta, menetetystä lapsuudesta, traumasta, kehosta ja mielestä ja niiden kestokyvystä ja hajoamisesta. Huh huh. Luin tämän illalla, enkä saanut unta kuin vasta aamuviideltä. Nyt ajattelen itsemääräämisoikeutta, patoutunutta vihaa ja sitä, miten rakenteellista on tyttöoletetun(/lapsen/heikommassa asemassa olevan) fyysisten rajojen rikkominen. Tämä kirja on äärimmäinen esimerkki siitä.
Tikkasen osin omaelämäkerrallinen ja osin fiktiivinen teos nostaa esiin tärkeän, vaikean ja vaietun asian: lapsen hyväksikäytön.
Minttu on kolmekyppinen perheenäiti, jonka elämä näyttää olevan aivan raiteilla. Hän saa kuitenkin yllättäen aivoinfarktin, jonka seurauksena hän alkaa muistaa lapsuudestaan epämiellyttäviä asioita isästään. Muistot lamaannuttavat. Ne ajavat terapiaan, jossa traumaa puretaan.
Tikkanen kuvaa hyvin traumasta toipumista. Pelkoja, epävarmuutta. Kasvua aikuiseksi. Lapsen vaikeudesta tai mahdottomuudesta pitää puoliaan. Ja siitä kuinka kivuliaan asian voi sysätä niin syvälle, ettei sen olemassaoloa edes enää muista.
Raskaasta aiheesta huolimatta Toinen silmä kiinni on toiveikas tarina. Se on selviytymis- ja kasvutarina. Se kertoo kirjoittamisen ja puhumisen parantavasta voimasta. Kuten Tiinalle sanottiin: se on tarina, joka tulisi kertoa.
Romaani lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä uhrin näkökulmasta. Selviytymistarina. Kuulostaa rasittavalta (lähinnä se selviytymistarina), mutta olikin yllättävän hieno.
Tavallaan pidin tän kirjan vähäeleisyydestä ja tietynlaisesta toisteisesta rytmistä, tavallaan olin vähällä jättää kesken samasta syystä. Tää oli kauniisti kerrottu ja rakenteeltaan hirveän toimiva ja viehättävä, vaikka aihe olikin mitä painajaismaisin. Alkuun olin vähän että ei hele mitä terapia-autofiktioo, mutta lämpenin kyllä pikku hiljaa.
En tiennyt, että näin rankka aihe voi olla page turner. Avautuva trauma, pahin mahdollinen syy. Puistattaa. Tikkasen arkinen tapa kertoa tuo aiheen lähelle lukijaa. Huhhuh.
Ohhoh, jopas mä oon viime kuukausina osannut valita kevyitä kirjoja luettavaks (tai tässä tapauksessa kuunneltavaks). Tässä kuuntelukokemus hivenen kärsi katkonaisesta kuuntelusta kun kirjaston e-äänikirja ehti aina välillä palautua ja unohdin koko kirjan useiksi viikoiksi ennen kuin jatkoin taas. Mutta olipahan jälleen lukukokemus, suosittelen, vaikkei mukavia ja kevyitä aiheita käsittelekään.
Ihan todella vetävä ja ihon alle menevä kirja! Sairastumisen kokemukset kuvattu piinaavan tarkasti, ja lapsuuden karmeiden kokemusten hidas aukeaminen oli pelottavaa. Vaikuttava lukukokemus.
Lapsuuden traumojen lukot alkavat avautua aivoinfarktin myötä. Kuva kuvalta piirtyy se, minkä Minttu on unohtanut, mitä lapsi ei voinut ymmärtää. Hieno ja rankka kirja kantaa lähes loppuun saakka, viimeisten lukujen läpi paistavat terapiamuistiinpanot pudottivat yhden tähden.
”Yhtäkkiä ilmassa alkoi lentää kuvia. Osa kuvista repeytyi keskeltä kahtia, toiset olivat ehjiä ja kauniita.”
Syvältä koskettava romaani lapsuustraumasta ja siitä, miten torjutut muistot vähä vähältä palaavat aikuisen päähenkilön mieleen. Romaanissa kuvataan dissosiaatiohäiriötä ja trauman käsittelyä, lapsuudessa koettuja kamaluuksia ja selviytymistä. Raskaista aiheistaan huolimatta teksti on sillä tavalla ilmavaa, että lukijalle jää tilaa hengittää ja tutkia lukemaansa. Kiitos toimivan, hiotun kielen ja tyylin. Vaikuttava ja vakuuttava esikoinen!
Karmaiseva, uskottava tarina, joka alkoi vauhdikkaasti vieden heti mukanaan. Pidin kirjoitustyylistä, joka kuvasti päähenkilön mielenliikkeitä alusta loppuun.
Oho mikä pieni helmi! Minttu on nuori äiti kun hän saa yllättäen aivoinfarktin. Sairaalareissulla mieleen pulpahtelee hajanaisia muistoja, toipumisen jälkeen kuolemanpelko valtaa elämän. Terapiassa Mintun muistot tarkentuvat insektiksi, ja hän käy läpi traumaterapian eri suuntia: EMDR, vertaisryhmä ym.
Kuvaus on täsmällinen ja todenmakuinen, valoisakin. Tästä todellisuudesta pitäisi yhteiskunnan tietää.
Kirjaa kannattaa verrata norjalaisen Vigdis Hjortin epäilemättä autofiktiiviseen teokseen Perintötekijät, jossa samoista aineksista seuraa melkolailla päinvastainen kehitys. Tutkimustieto pitää valitettavasti Hjortin kuvausta tavallisempana, mikä ei missään määrin vähennä Toinen silmä kiinni -kirjan väkevyyttä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Hieno romaani traumasta, sen muistamisesta ja alkavasta käsittelystä. Eroaa muista vastaavista sillä, ettei kertomus vapauta päähenkilöä ymmärryksen hetkellä; hyväksikäytön käsittelyä kuvataan niin terapiassa, töissä kuin parisuhteessakin, eikä sitä esitetä millään tavalla kevyeksi. Toinen silmä kiinni onnistuu tekemään aiheestaan painavan sortumatta skandalisoimaan tai överöimään tapahtuneella.
Arvostan myös, ettei tekstissä korosteta liikaa päähenkilön lapsia. Näiden kautta olisi helppoa ja hieman laiskaakin projisoida päähenkilön menneisyyttä.
Ehyt kaunokirjallinen teos, jossa kirjoittamisen taito näkyy joka luvussa!
Vau! Kylläpäs tämä oli hieno. Hieno, kipeä ja paikoin myös ällöttävä. Samoihin teemoihin on tullut törmättyä kirjallisuudessa viime aikoina ihan tahattomasti.
Lukija saa alusta lähtien vihjeitä, jotka ohjaavat ymmärtämään, mistä on kyse. Tykkäsin siitä, miten teos on rakennettu.
Minäkertoja välillä vähän ärsytti sovinnaisuutensa vuoksi. Traumaa lukuun ottamatta kaikki oli niin helppoa ja kliseistä. Sen sijaan olin lähestulkoon kateudesta vihreä lukiessani Urhosta, vierellä seisovasta puolisosta, joka vaikeuksien edessä tukee ja hyväksyy eikä juokse pois.
Tähän en uskaltanutkaan tarttua heti ensimmäisinä lomapäivinä. Rankka, pelottava aihe. Mutta Tikkanen kuljettaa lukijaa mukana kaikesta huolimatta niin, että maa ei tunnu katoavan jalkojen alta, vaikka sydäntä korventaa. Minulla on ollut ilo tavata myös kirjailija itse henkilökohtaisesti eräällä illallisella- silloin en tosin tiennyt hänen vielä olevan kirjailija. Tämä toi tähän vielä ylimääräisen kerroksen. Kokonaisuutena todella, todella hyvä.
While visiting her in-law's Minttu has a migraine attack that turns out to be something worse. She goes blind on one of her eyes, and during the ambulance ride to the hospital, away from her husband and children, she starts reminiscing her childhood. All was perhaps not well in the family, even though she was her the apple of her father's eye. I really liked this story of unraveling trauma – what is hidden from the reader is also hidden from Minttu herself and is gradually revealed to both Minttu and the reader. It's a story of a deepening insight into a trauma, a trauma that is worse than we'd like to imagine – but it is also a story of working with the trauma and taking steps to mend oneself. Throughout the listening I had the feeling that Tiina Katriina Tikkanen has experienced a similar trauma herself, and the last chapter of the book confirmed it.
Koskettava tarina yhden (ja silti liian monen) lapsen elämästä. Sinnittelin puoleen väliin, koska tuntui, ettei punaista lankaa löytynyt. En mitenkään saanut mielenkiintoa heräämään liittyen aikuisen Mintun normiarkeen. Mukavaa oli Urhon ja Mintun turvallinen parisuhde. Turvaa me kaikki tarvitsemme.
Toinen puolisko kirjasta piti annostella. Luin joka tapauksessa järkyttyneenä ja ahdistuen kirjan loppuun asti, koska oli pakko nähdä, että Mintulla menee lopulta asiat hyvin.
Taitavasti kuvattu trauman ilmenemistä ja käsittelyä. Olisi voinut pidempään tai enemmän kuvata myös toipumista. Kiitosta kirjalle siitä, ettei tässä ollut juurikaan mielenterveys-teemaisille tarinoille tyypillistä päähenkilön absurdien mielikuvasymboliikkojen kerrontaa. Ne jäävät usein etäisiksi.
En tiennyt mistä tämä kirja kertoo, tai tiesin sen verran, että aivoinfarktin kokeneen naisen elämästä mutta... En olisi ehkä alkanut lukea tätä, jos olisin tiennyt rankasta aiheesta, mutta oli tämä aivan älyttömän hienosti ja vavisuttavasti kirjoitettu kirja, joka aiheutti paikoin ihan fyysistäkin huonovointisuutta. Varmasti kiinnostava esim. traumapsykologiasta kiinnostuneille. Kertomatta juonesta sen enempää, sisältövaroitus liittyen traumaattiseen menneisyyteen ja muistoihin. Kirja valitettavasti perustuu kirjailijan omaan taustaan, lisätietoa löytyy googlettamalla.
Taitava, uskottava, järkyttävä. Tietysti lukukokemukseen vaikutti tieto siitä, että taustalla on omakohtaisia kokemuksia. Alun koukun - infarktin - jälkeen tarina jäi hetkeksi junnaamaan enkä ehkä olisi jaksanut siitä yli, ellen olisi tiennyt, että tarina (ja trauma) on niin iso, että sen lakipisteeseen pääsy vie hetken. Ehdottomasti (silti) lukemisen arvoinen tarina.
Koskettavasti kerrottu tarina traagisesta aiheesta. Kirjan kerrontatavasta kuulee, että se on kerrottu omiin kokemuksiin pohjautuen. Lukijana olin koko ajan kertojaäänen mukana ja kertomus herätti katharttisisa tunteita, myötäelämistä.
Omassa genressään koskettava kertomus, joka on hyvä pitää mielessä, jos haluaa todella tuntea mielenterveyteen vaikuttavista asioista.
Aluksi kirja vaikutti sekavalta, mutta toisaalta se heijastuu hienosti päähenkilön sekavaan mielentilaan. Kirjassa käydään takaumien kautta läpi päähenkilön elämä - lapsuus, teini-ikä ja aikuisuus - ja samalla nykyhetkessä päähenkilö alkaa oireilla. Pidin kirjoitustyylistä, ja vaikka aihe oli rankka, sitä oli käsitelty hienosti.
Olin kuullut etukäteen tästä kirjasta aika paljon, mikä vähän häiritsi aluksi keskittymistä. Ajatukset menivät väkisin tapahtumien edelle, koska tiesin mitä on tulossa. Silti järkytyin yhä uudelleen, mitä pitemmälle luin, ja kävin läpi sekalaisia tunteita päähenkilön vaiheista lukiessa.
Kirja oli todella rankka, mutta taitavasti kerrottu ja vaikuttava lukukokemus.
Upea kirja trauman vaikutuksista ja sen syiden kohtaamisesta. Pidin kirjan tyylistä ja uppouduin siihen heti, kun vaihdoin äänikirjasta e-kirjaan. Kirja ei ole pitkä, eikä se uppoa kovin syvästi kaikkiin elämän ongelmiin, mutta kirja oli vaikuttava ja pidin siitä kokonaisuutena paljon.
Kirja pääsi hiipimään ihon alle. Kirjan loputtua jäi paha olo, ei huojentunut. Voi miksi ihmisen mieli menee/on niin rikki että hän tekee pahaa toiselle, erityisesti pienelle ihmiselle. En hetkeen kyllä pysty nyt muuta kuin kevyttä kirjallisuutta lukemaan...
Luettu e-kirjana. Raskas juttu. En tiennyt mitä tuleman pitää kun aloin lukea mutta nopeasti se tuli ilmi rivien välistä jo ja sitten odottelin koska asia paljastuu. Kaikesta ilmeisesti voi kuitenkin selvitä ja päästä eteenpäin.
Laitoin heti kirjan lukemisen jälkeen kirjan Spotify-soittolistan soimaan. Aloitin Animal Instinct - biisistä. Voimakkaasta lukukokemuksesta tuli vielä voimakkaampi.