Miten Suomi voi auttaa koko maailmaa vähentämään päästöjään ja tulla kansainväliseksi sankariksi?
Risto Isomäki käy läpi kymmeniä suomalaisten yhtiöiden, tutkimuslaitosten ja kansalaisjärjestöjen jo käynnissä olevia hankkeita, joista monilla voi olla maailmanlaajuista merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Hankkeita yhdistää se, että niitä voi tukea hyväksymättä, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on totta. Riittää kun uskoo, että suuri osa maailman ihmisistä pitää ongelmaa totena ja että kansainväliset ilmastosopimusneuvottelut ovat oikeasti olemassa.
Lisäksi Isomäki tuo esiin useita kiinnostavia mahdollisuuksia, joihin suomalaiset eivät ole vielä tarttuneet, mutta jotka voisivat pienentää sekä Suomen että muiden maiden hiilipäästöjä ja samalla parantaa Suomen omaa työllisyyttä.
Risto Isomäki is a Finnish environmental activist and author of science fiction and nonfiction books. His 2005 novel Sarasvatin hiekkaa was nominated for the Finlandia Prize in 2005 and won the Tähtivaeltaja award in 2006.
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja. Olisin toivonut vähäm järjestelmällisempää lähdeviitteiden käyttöä, koska nyt tuntui että fakta, fiktio ja mielipiteet menivät sekaisin monessakin kohtaa. Olisikin mielenkiintoista kuulla vastaväitteitä kirjan esittämiin aiheisiin, esim kirjassa kritisoiduilta henkilöiltä.
Toisin kuin voisi kuvitella, Isomäki ei aloita provosoivasti nimettyä kirjaansa musertavilla todisteilla ilmastonmuutoksen etenemisestä ja ihmisen syyllisyydestä. Sen sijaan hän aloittaa melko nerokkaasti kaikkien suomalaisten suosikkiaiheesta, nimittäin talvisodasta. Silloinkin pieni Suomi sai kovalla työllä aikaan kokoaan paljon suurempia vaikutuksia historian kulkuun. Samoin voisi tämä nykyinen teknologisesti kehittynyt, tuhansien patenttien Suomi saada aikaan paljon kokoaan suurempia vaikutuksia myös ilmastoasioissa. Nekin, jotka eivät usko koko ilmastonmuutokseen, voivat silti uskoa, että Isomäen esittelemät ilmasto-ongelmien selättämiseen kehitetyt innovaatiot ovat erinomainen bisnes, johon kannattaa panostaa. Energian säästäminen, puhtaampi tuotanto ja tehokas kierrätys nyt vain ovat järkevää toimintaa, oli sen takana olevista motiiveista mitä mieltä hyvänsä!
Isomäki käy läpi laajoja teemoja, kuten ruuantuotantoa, asumista, rakentamista, liikennettä, energiantuotantoa sekä hiilinieluja. Kaikista näistä hän esittelee muutamia huikeita keksintöjä (erityisesti niitä suomessa kehitettyjä), jotka toisivat valtavia ilmastohyötyjä jo suhteellisen pienellä rahalla ja vaivalla. Numeroita ja teknisiä yksityiskohtia tulee välillä siinä määrin, että vähempikin riittäisi, mutta ainakin asiat tulevat selväksi. Samalla Isomäki murskaa muutamia yleisiä käsityksiä mm. maakaasun puhtaudesta ja palmuöljyn pahuudesta. Lihansyöntiä ja -tuotantoa hän kritisoi aika kärkevinkin sanakääntein..
Isomäki on keskittynyt työssään ilmasto- ja luontoteemoihin jo vuosikymmeniä, joten hänen asiantuntemuksensa tekee todella vaikutuksen. Yllättävän usein hän päätyy kehumaan suuryrityksiä ja kritisoimaan luonnonsuojelujärjestöjä, joissa monista tieteen vääriksi osoittamista käsityksistä on pidetty aivan liian itsepintaisesti kiinni. Tätä itsepäisyyttä toki esiintyy aidan molemmin puolin, ja tästä Isomäki ennen kaikkea haluaisi päästä eroon.
Isomäen kirjan pitäisikin kelvata luettavaksi ihan kaikille, sillä hän ei ole näkyvästi kenenkään puolella. Mikä parasta, kirjasta jää lukijalle varovaisen optimistinen olo. Moniin vaikeisiin ongelmiin on olemassa hyviä ratkaisuja. Ne pitäisi vain ottaa toden teolla käyttöön. Näiden ratkaisujen takana on vuosien kova työ ja rahallinen panostus, mikä osoittaa, että näiden asioiden edestä oikeasti on tehty paljon, vaikka sitä ei ehkä poliittista kinastelua katsoessa huomaakaan. Erinomaisen suositeltava kirja!
Isomäki vyöryttää taas kerran paperille massiivisen määrän sivistystä ja ajantasaista tietoa kirjaimellisesti kymmenistä eri aiheista. Ähkynkin vaara on ilmeinen, mutta aihe on niin valtavan kiinnostava, että tätä lukisi vaikka toisen mokoman putkeen.
Ratkaisukeskeinen kirja, jossa joitain ihan mielenkiintoisia näkemyksiä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Ajoittain hyvä pöhinä kuitenkin tuntuu menevän monipuolisen analyysin edelle ja arvokysymyksissä etenkin menevät mutkat liian suoriksi. En sano, etteikö faktantarkistusta olisi tehty, mutta faktoissa on tehty kyllä vähän turhan tarkkaa valikointia. Ei siinä, paikkansa maailmassa on tällaisellekin kirjallisuudelle.
Tietoa, kritiikkiä ja ratkaisukeskeisyyttä. Hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Kirja on sarja nostoja eri asioista, joista ilmastomuutokseen on helpointa vaikuttaa ja joissa Suomella on osaamista ja/tai vaikutusmahdollisuuksia.
Lähteen on kerätty loppuun, mutta itse olisin toivonut niitä aina lukujen jälkeen tai heti osana tekstiä. Väitteitä ja tulkintoja on paljon ja ne tuntuvat menevän enemmän tai vähemmän sekaisin.
Mutta mielenkiintoinen ja erilaisia näkökulmia sekä ratkaisuja avaava teos. Suosittelen lukemaan - olit mitä mieltä tahansa ilmastonmuutoksesta! Osa ratkaisuehdotuksista on joka tapauksessa hyviä.
Haukotus. Siellä täällä joitain hivenen kiinnostavia pointteja, mutta pääosin asiantuntematonta hypetystä ja spekulaatiota. Paikka paikoin tärkeitä eettisiä aspekteista lakaistaan teknohypetyksen ja kolonialismilta haiskahtavan lähestymistavan alle (Länsi-Afrikan tehtävänä tuottaa meille lentokoneiden polttoaineita yms.). Moni väite on täysin epäuskottava eikä väitteille anneta viitteitä. Toivottavasti kukaan ei hae tästä ymmärrystä ilmastonmuutoksen torjumiseen.
Tämä sopii luettavaksi oikeastaan kaikille. Paikoin hieman sekava teos, mutta eri aihealueiden laaja kirjo (asuminen, energia, vaateteollisuus, öljyntuotanto jne.), kirjoittajan asiantuntemus ja erittäin kiinnostava aihe oikeuttavat silti viiteen tähteen.
Paatunutkin ilmastouutisten lukija sai uutta tietoa ja ajateltavaa!
Kiinnostava aihe, mutta kirjassa menivät faktat ja spekulointi niin iloisesti sekaisin etten saanut tästä nii paljoa irti kuin olin toivonut. Mahdollisesti olisi ollut parempi (tai huonompi) jos oma ymmärrykseni käsitellyistä aloista, kuten teknologiasta, olisi ollut parempi.
Oma asiantuntemus ei riitä arvioimaan väitteiden paikkansapitävyyttä eikä aika käymään läpi lähteitä, mutta jos edes puolet asioista pitää kutinsa, niin se on jo lohdullista. Vahva suositus.
Ensin innostuin, sitten turhauduin, sitten tulin ähkyyn liiasta visioinnista ja sen luonasta/tuomasta tietomäärästä.
Kirja soveltuu ilmastonmuutoksen torjujalle mallia heavy user, asiaan jo melkoisesti vihkiytynyt. Toimille perusmyönteinen, tavallinen kaduntallaaja, joka jo jotain tekee ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ei mielestäni ole tämän kirjan kohderyhmää. Tai sitten pitkällä ajalla, hitaasti asioiden, yksityiskohtien ja visioiden määrää sulatellen.
Kirja on todella mielenkiintoinen, jos siihen suhtautuu artikkelisarjana. Kirjallisuutena se ei kuitenkaan ole Isomäen parhaita teoksia. Numerot ja laskelmat ovat ehkä tarpeellisia uskottavuuden tuomiseksi, mutta olisiko monia niistä voinut selventää grafiikan avulla? Kirja kuitenkin valaa uskoa siihen, että teknologian kehittyessä ihmiskunnalla on kuin onkin toivoa.
Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen herättää kuitenkin runsaasti ajatuksia ja luo uskoa lukijaansa siinä, että investoimalla huomisen teknologioihin sekä Suomella, että ihmiskunnalla laajemminkin on vielä mahdollisuus kääntää ilmastonmuutoksen suunta. Isomäen viesti on väkevä mutta se vaatii vahvaa luottoa siihen, että kirjassa käytetyt luvut ja laskelmat ovat oikein.
Optimismia synnyttävä tietopaketti kehityksestä, joka edesauttaa ilmastonmuutoksen torjuntaa. Isomäki käy läpi innovaatioita ja tutkimustuloksia, joita hyödyntämällä voidaan tehdä päästötöntä energiaa, ympäristöä vähemmän kuormittavia vaatteita, sähköautoja,... Hän luo luottoa itseensä myöntämällä aiempia huonoja mielipiteitään ja kertomalla, mitkä faktat saivat hänet muuttamaan mielipiteitään, kritisoimalla ympäristöjärjestöjä ja -puolueita niiden virheellisessä ajattelussa ja tuomalla esiin taustoja ympäristöfaktoista, jotka eivät ole ihan kaikille selviä.
Mieleen jäi erityisesti mediassa parjattu palmuöljy, joka ei ilmeisesti olekaan niin paha, vaan oikein kasvatettuna ja hyödynnettynä voittaa monet muut öljyt. Huomionarvoista oli myös Suomen erilaisuus muista maista: mikä toimii suurimmassa osassa maailmaa esim. rakennusten lämmittämisessä, ei välttämättä toimi täällä, ja toisaalta mikä toimii täällä, ei välttämättä toimi suurimmassa osassa maailmaa. Tämä sallii meille erilaisia toimintatapoja mutta avaa myös markkinat erilaisille innovaatioille.
Tämä kirja pitää lukea uudelleen muistiinpanovälineiden kanssa.
Risto Isomäki on parhaimmillaan tällaisissa yleistajuisissa tietokirjoissa: hänellä on valtava määrä tietoa ja kiinnostusta ympäristöasioihin ja hän osaa esittää ne niin, että lukija tajuaa ja kokee haluavansa itsekin tarttua toimeen ja pistää asioita kuntoon.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, varsinkin jos yhtään miettii, että pienen Suomen teoilla ei ole merkitystä isommassa mittakaavassa.
Kirjassa esiteltiin mielenkiintoisia ideoita millä keinoilla Suomi voisi pysäyttää ilmastonmuutoksen. Kuitenkin kirjassa esiteltiin faktojen seassa paljon omia mielipiteitä ja jotkin väitteet ja visiot tuntuivat turhan uskomattomilta. Turhan paljon oli annettu painoarvoa varhaisen kehitysasteen keksinnöille joiden toteutuminen on vielä hyvin epävarmaa.