What do you think?
Rate this book
Leijonapatsailla
”On asioita, jotka on niin kipeitä, että mä en voi puhua niistä kuin runona.”
Intensiivisistä ja kunnianhimoisista lavarunoesityksistään tunnettu Aura Nurmi kuvaa toisessa kokoelmassaan vaaroille alttiin rippikoululaisen ja köyhän laivasiivoojan elämää. Vahvatunnelmainen proosarunoteos vie lukijan Hangon huviloihin ja hotelleihin. Se näyttää muskeliveneiden tahmaiset kajuutat, lähiöiden vesitornit, kalliot joilta grillikanan kääre lepattaa maahan kuin kaunein lintu.
Leijonapatsailla kertoo naisesta aikuisuuden kynnyksellä. Hangon rannoilla ja mäntymetsissä kasvaa naarasleijona.
Intensiivisistä ja kunnianhimoisista lavarunoesityksistään tunnettu Aura Nurmi kuvaa toisessa kokoelmassaan vaaroille alttiin rippikoululaisen ja köyhän laivasiivoojan elämää. Vahvatunnelmainen proosarunoteos vie lukijan Hangon huviloihin ja hotelleihin. Se näyttää muskeliveneiden tahmaiset kajuutat, lähiöiden vesitornit, kalliot joilta grillikanan kääre lepattaa maahan kuin kaunein lintu.
Leijonapatsailla kertoo naisesta aikuisuuden kynnyksellä. Hangon rannoilla ja mäntymetsissä kasvaa naarasleijona.
86 pages, Hardcover
First published January 16, 2020
3 people are currently reading
164 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 45 reviews
April 2, 2020
Tämä on kuin aurinkoon auki unohtunut jaffa. Makea, äklö, muisto, pakko.
Osui. Upposi. Köyhyydestä ja tyttöydestä, niihin kuuluvista taisteluista, jotka osuvat joidenkin kohdille. Upottavat osan. Ne jotka jäävät ja osaavat, saavat kertoa muille.
Osui. Upposi. Köyhyydestä ja tyttöydestä, niihin kuuluvista taisteluista, jotka osuvat joidenkin kohdille. Upottavat osan. Ne jotka jäävät ja osaavat, saavat kertoa muille.
January 5, 2021
Hurjan hieno lukuvuoden aloitus. Nurmen teksti soljuu, tuo esiin ja kuvaa niin omanlaisellaan tavalla, että tämän sekä yhtaikaa haluaa ahtimia että lukea säästellen, jokaisessa säkeessä viipyillen. Päädyn kuitenkin ensimmäiseen, ja ehkä vielä joskus luen toistamiseen rauhallisemmin. Tai kuuntelen Nurmen itsensä lukemana äänikirjana, sekin tuntuu tähän juuri sopivalta, henkilökohtaiselta.
May 14, 2022
Kuuntelin tämän äänikirjana ja se ei todellakaan tee oikeutta tällaiselle kielelle. Tämä pitäisi nähdä, jotta tekstin voi jotenkin konkreettisemmin tuntea. Ihan mieletön, silti, parhaimmillaan niin elävää kieltä, että tunsin olevani kesä-Hangossa, jossa koskaan en ole käynyt, mukana toisen ihmisen elämässä ja muistoissa, tai oikeastaan niin syvästi siellä, etten hetkeen ollut varma, kuka oikein itse olen. Vau.
Mutta äänikirjasta sanottava sen verran, että Aura Nurmen ääntä oli jotenkin tosi lempeää ja meditatiivista kuunnella.
Mutta äänikirjasta sanottava sen verran, että Aura Nurmen ääntä oli jotenkin tosi lempeää ja meditatiivista kuunnella.
March 7, 2021
Aura Nurmi kirjoittaa proosarunoa, joka vie keskelle mustaa köyhyyttä ja uhmakasta nuoruutta. Leijonapatsailla-teos sijoittuu kauniiseen Hankoon, jossa pitsihuviloiden ja rantojen, Kasinon ja luonnonsuojelualueen lisäksi tavataan työläiskaupunginosan kerrostaloyksiössä ja rannoilla myös väkivaltaa. Ja tietysti alkoholia. (Tässä maassa kun ollaan, niin eteläisintä kärkeä myöten aina ja joka paikassa riittää alkoholia ja rannoille sammuvia nuoria.) Onneksi runojen puhuja on selviytyjä.
Nurmen kerronta on vahvaa. Luin runoteosta lopulta melkein kuin pienoisromaania, erästä (toistuvaa ja tuttua) tarinaa aikuiseksi kasvamisesta Suomessa, jossa työnteko ja kirjasto voivat pelastaa ne, joille läheisten voimat eivät riitä ja joita ei ole lapsena heijattu tarpeeksi.
Nurmen kerronta on vahvaa. Luin runoteosta lopulta melkein kuin pienoisromaania, erästä (toistuvaa ja tuttua) tarinaa aikuiseksi kasvamisesta Suomessa, jossa työnteko ja kirjasto voivat pelastaa ne, joille läheisten voimat eivät riitä ja joita ei ole lapsena heijattu tarpeeksi.
December 18, 2020
Minä mittaan kaikkea lukemaani sitä vasten, miten luettu minuun vaikuttaa. Liikutun varsin harvoin kirjallisuudesta kyyneliin. Ehdoton 5/5!
Want to read
August 23, 2020This isn't available in my language but this is the best book cover I have ever seen. Can we all take a minute to appreciate how beautiful that art is?
August 10, 2021
"Hautajaisissa on ihmisiä, joita en tunne. Joiden vaatteet ovat nuhjuisia eivätkä mahdu käyttäjiensä päälle. Jos suru olisi ihminen sellaisiin vaatteisiin se pukeutuisi. Sellaiset vaatteet se vetäisi viinasta pöhöttyneen vatsansa päälle."
Leijonapatsailla oli itselleni aika vaikea teos. En ihan hetkeen ole lukenut runoja ja itse fiilailen ehkä enemmän sellaista melodramaattista sanaöveriyttä mystisistä kokemuksista. Leijonapatsailla taas on autofiktiivishenkinen proosarunoelma köyhyydestä, väkivallasta, kuolemasta ja tyttöydestä Hangossa.
Tästä tietystä vierastuksesta huolimatta tämä oli hyvä lukukokemus. Se toi itselleni sangen vieraan kokemusmaailman freesein sanoin lähelle. Tämän lisäksi Nurmi tarjoilee useamman iskevän sanailun meille logofiileille. Ja kaiken hyvän päälle teoksessa juodaan ES kellarissa.
Jos tämä on parasta mitä suomalaisella nykyrunoudella on tarjottavana, en ole lainkaan huolissani.
Leijonapatsailla oli itselleni aika vaikea teos. En ihan hetkeen ole lukenut runoja ja itse fiilailen ehkä enemmän sellaista melodramaattista sanaöveriyttä mystisistä kokemuksista. Leijonapatsailla taas on autofiktiivishenkinen proosarunoelma köyhyydestä, väkivallasta, kuolemasta ja tyttöydestä Hangossa.
Tästä tietystä vierastuksesta huolimatta tämä oli hyvä lukukokemus. Se toi itselleni sangen vieraan kokemusmaailman freesein sanoin lähelle. Tämän lisäksi Nurmi tarjoilee useamman iskevän sanailun meille logofiileille. Ja kaiken hyvän päälle teoksessa juodaan ES kellarissa.
Jos tämä on parasta mitä suomalaisella nykyrunoudella on tarjottavana, en ole lainkaan huolissani.
March 8, 2020
Aura Nurmen odotettu toinen runokokoelma kuvaa nuoren naisen kasvunpaikkoja. Teos on hioutuneempi kuin esikoinen ja katsoo tuskan kokemuksia tiiviisti mutta armollisen etäisyyden päästä. Silti se osaa hätkäyttää, kun ei ole varuillaan. Runoissa elää villi, väkevä ydin.
”Ratsumies tulevaisuudesta löytäisi puhelimeni geelikuorineen ja kuuntelisi siitä hukkuneen kaupungin ääniä. – – Kuulisi nuorten tyttöjen juorut. Ne, jotka kerrotaan selustan turvaamiseksi. Ja ne, jotka levitetään pahassa.” (s. 11)
”Saatana ottaa sinusta vallan / pappi sanoo / kun ostan naruolkaimisen topin” (s. 24)
”Ratsumies tulevaisuudesta löytäisi puhelimeni geelikuorineen ja kuuntelisi siitä hukkuneen kaupungin ääniä. – – Kuulisi nuorten tyttöjen juorut. Ne, jotka kerrotaan selustan turvaamiseksi. Ja ne, jotka levitetään pahassa.” (s. 11)
”Saatana ottaa sinusta vallan / pappi sanoo / kun ostan naruolkaimisen topin” (s. 24)
May 1, 2020
Koska annoin Nurmen esikoiselle viisi tähteä, niin tämä kyllä ansaitsee kuusi. Villieläimissä ehkä vielä vähän kierreltiin asioiden ympärillä epäselvästi (ei kaikissa runoissa, mutta joissakin), sen sijaan Leijonapatsailla menee aivan suoraan asiaan. Mutta ei millään itkuparkunyyhky-tavalla, vaan todella rujosti, todella kauniisti. Jos luet tänä vuonna vain yhden teoksen, niin lue tämä.
February 20, 2025
Ihana.
Kuuntelin ensin, koska kirjailija itse luki kirjan ja rakastin kirjailijan ääntä. Lukijan (siis kirjailijan) ääni oli miltei meditatiivinen ja ihana ja teos, se oli ihana myös.
Mutta koska erityisesti säeromaanissa on sekä kiinnostavaa että inspiroivaa nähdä teksti, se, miten se on aseteltu, miten se on haluttu esittää, rytmittää, miltä se näyttää visuaalisesti, luin. Lukemisen jälkeenkin kaikki oli edelleen ihanaa, sillä tähän teokseen (itselleni ihan uusi kirjailija) oli saanut tiivistettyä tunnistettavaa nuoren tytön nuoruutta, kasvua, tuskaa, kipua, hapuilua, varmuutta.
Ja sitten alkoi hankaluus. Huomasin, että en osaa kirjoittaa tästä kirjasta sen vaatimalla raikkaudella, joten siteeraan (joitain kohtia)kirjailijan sanoin:
Jo lähtöasetelmassa ensimmäisellä sivulla on kaikki. On teoksen päähenkilö, nuori tyttö, perheen seitsemästä lapsesta vanhin.
On äiti, on ukki, se tärkeistä tärkein, rakkain.
On Hanko, on kesä, on köyhyys.
Perhe asettautuu Hankoon kesäksi. Kaikki ei todellakaan ole hankolaista kesäidylliä ja kun tytär saa äidiltään potkun selkään, hän lähtee pois, vapauteen mutta sitä ennen tulee juhannus, valkoinen vene ja vasta sitten, ehkä, vapaus:
"Villa Doris – Huoneita saatavilla – Rum Rakas päiväkirja. Äiti on lähtenyt kaupungista! Käyn aurinkoa kuumempana. Kauppakassi sulaa sormiin. (Nuudeleita ja keksejä.) Vapaus on Appelgrenintien mittainen vapaus on vauvanvärinen tapetti, jossa on solkia vapaus on keraaminen pesuallas jossa voin huuhdella kasvoni seison sisäänpäin muljahtaneen matkalaukkuni seurassa jotain niin kaunista kuin oma hotellihuone."
"Olen koko kesän kirjoittanut ja lukenut, mutta tänään mieleni on huvikumpu, kerään katseita kuin kärpäsiä. Kokoonnumme illan tullen leijonapatsailla ja ratsastamme niillä, kunnes sannan sällit kiinnittävät meihin huomiota. Tepsii aina. Ennakoin ihastuvani tänä yönä. Mies pitää minua syleilyssään ja sanoo rakastavansa kesäsadetta, olemme harrastaneet seksiä auringonnousuun saakka. Hän kuiskaa korvaani: minä voisin joutua vankilaan tästä."
"Minä olen syypää minua voi syyttää tästä minä halusin sitä minä tein sen aloitteen minä olen lukenut yhdynnän anatomiasta kirjahyllyjen välissä ja työntänyt etusormen syvälle nieluuni"
"minä olen opetellut huohottamaan kauniisti rytmissä, joka myötäilee sinun liikkeitäsi minä olen opetellut polvistumaan kuin geisha siirtämään muiden tarpeet omieni edelle olen opetellut maalaamaan naamani minä olen opetellut"
…
Ukki kuolee. Siitä kirjoitetaan niin kauniisti, että kun oman isän kuolema painaa omaa rintaa, oman ukin kuolemakin asettuu siihen lisäpainoksi.
…
Konfirmaation jälkeen tyttö työskentelee äitinsä kanssa laivasiivoojana mutta elämän keveyttä ei löydy.
"Linjalaiva. Kuusi päivää myöhemmin Alan tehdä laivasiivoojan työtä. Punainen sanko ja moppi lohduttavat minua, pitävät mieleni kiireisenä, selkäni kumarassa mutta pystyssä. Työvuorolistaan merkatut nimikirjaimeni kertovat, että olen jollekin vielä olemassa. Hyttinne on siivonnut AN, nauttikaa puhtaudesta ja raikkaudesta!"
… kunnes ensimmäinen itsemurhayritys ja loppusanat:
"Olen jättänyt jälkeeni ihmisiä, joiden tiedän kärsineen. Olen kääntänyt kipeästi päätäni. Tämä ei koske minua. Minusta on kasvanut omahyväinen ja yksinäinen aikuinen. Suurin meriittini on kirjallinen vilpittömyys. Olen satuttanut teksteilläni äitiäni, eivätkä sisarukseni kärsi nähdä minua. Olen itkenyt menneisyyttäni loputtomia tunteja. Hakannut päätäni vasaralla, sillä se on ollut seinään lyömistä tehokkaampaa. Kutsunut itseäni nimillä. Koettanut päästää itseni päiviltä. En tiedä, olenko menneisyydestäni vapaa koskaan, mutta jokin on varmasti ohi, eikä ajattelullani ole enää rajoja."
Halusin kirjoittaa tästä kirjasta kirjailijan kirjoittamin tekstipalasin.
Sillä vaikka kirjoitin toisellakin tapaa, siitä ei tullut hyvä. Ei ehkä näinkään tehtynä, mutta se mitä halusin sanoa, on se, että tässä teoksessa nuoren tytön olemuksesta, ajatuksesta, miellyttämisenhalusta, kauhusta, tyhjyydestä, surusta, kaipuusta, ilon häivähdyksistä on kirjoitettu todenmukaisen oloisesti, rehellisenoloisesti, uskottavasti, kauniisti, raikkasti ja ihanasti.
Tämä oli hieno teos. Kiitos.
Odotan, että pääsen lukemaan lisää Aura Nurmea.
Kuuntelin ensin, koska kirjailija itse luki kirjan ja rakastin kirjailijan ääntä. Lukijan (siis kirjailijan) ääni oli miltei meditatiivinen ja ihana ja teos, se oli ihana myös.
Mutta koska erityisesti säeromaanissa on sekä kiinnostavaa että inspiroivaa nähdä teksti, se, miten se on aseteltu, miten se on haluttu esittää, rytmittää, miltä se näyttää visuaalisesti, luin. Lukemisen jälkeenkin kaikki oli edelleen ihanaa, sillä tähän teokseen (itselleni ihan uusi kirjailija) oli saanut tiivistettyä tunnistettavaa nuoren tytön nuoruutta, kasvua, tuskaa, kipua, hapuilua, varmuutta.
Ja sitten alkoi hankaluus. Huomasin, että en osaa kirjoittaa tästä kirjasta sen vaatimalla raikkaudella, joten siteeraan (joitain kohtia)kirjailijan sanoin:
Jo lähtöasetelmassa ensimmäisellä sivulla on kaikki. On teoksen päähenkilö, nuori tyttö, perheen seitsemästä lapsesta vanhin.
On äiti, on ukki, se tärkeistä tärkein, rakkain.
On Hanko, on kesä, on köyhyys.
Perhe asettautuu Hankoon kesäksi. Kaikki ei todellakaan ole hankolaista kesäidylliä ja kun tytär saa äidiltään potkun selkään, hän lähtee pois, vapauteen mutta sitä ennen tulee juhannus, valkoinen vene ja vasta sitten, ehkä, vapaus:
"Villa Doris – Huoneita saatavilla – Rum Rakas päiväkirja. Äiti on lähtenyt kaupungista! Käyn aurinkoa kuumempana. Kauppakassi sulaa sormiin. (Nuudeleita ja keksejä.) Vapaus on Appelgrenintien mittainen vapaus on vauvanvärinen tapetti, jossa on solkia vapaus on keraaminen pesuallas jossa voin huuhdella kasvoni seison sisäänpäin muljahtaneen matkalaukkuni seurassa jotain niin kaunista kuin oma hotellihuone."
"Olen koko kesän kirjoittanut ja lukenut, mutta tänään mieleni on huvikumpu, kerään katseita kuin kärpäsiä. Kokoonnumme illan tullen leijonapatsailla ja ratsastamme niillä, kunnes sannan sällit kiinnittävät meihin huomiota. Tepsii aina. Ennakoin ihastuvani tänä yönä. Mies pitää minua syleilyssään ja sanoo rakastavansa kesäsadetta, olemme harrastaneet seksiä auringonnousuun saakka. Hän kuiskaa korvaani: minä voisin joutua vankilaan tästä."
"Minä olen syypää minua voi syyttää tästä minä halusin sitä minä tein sen aloitteen minä olen lukenut yhdynnän anatomiasta kirjahyllyjen välissä ja työntänyt etusormen syvälle nieluuni"
"minä olen opetellut huohottamaan kauniisti rytmissä, joka myötäilee sinun liikkeitäsi minä olen opetellut polvistumaan kuin geisha siirtämään muiden tarpeet omieni edelle olen opetellut maalaamaan naamani minä olen opetellut"
…
Ukki kuolee. Siitä kirjoitetaan niin kauniisti, että kun oman isän kuolema painaa omaa rintaa, oman ukin kuolemakin asettuu siihen lisäpainoksi.
…
Konfirmaation jälkeen tyttö työskentelee äitinsä kanssa laivasiivoojana mutta elämän keveyttä ei löydy.
"Linjalaiva. Kuusi päivää myöhemmin Alan tehdä laivasiivoojan työtä. Punainen sanko ja moppi lohduttavat minua, pitävät mieleni kiireisenä, selkäni kumarassa mutta pystyssä. Työvuorolistaan merkatut nimikirjaimeni kertovat, että olen jollekin vielä olemassa. Hyttinne on siivonnut AN, nauttikaa puhtaudesta ja raikkaudesta!"
… kunnes ensimmäinen itsemurhayritys ja loppusanat:
"Olen jättänyt jälkeeni ihmisiä, joiden tiedän kärsineen. Olen kääntänyt kipeästi päätäni. Tämä ei koske minua. Minusta on kasvanut omahyväinen ja yksinäinen aikuinen. Suurin meriittini on kirjallinen vilpittömyys. Olen satuttanut teksteilläni äitiäni, eivätkä sisarukseni kärsi nähdä minua. Olen itkenyt menneisyyttäni loputtomia tunteja. Hakannut päätäni vasaralla, sillä se on ollut seinään lyömistä tehokkaampaa. Kutsunut itseäni nimillä. Koettanut päästää itseni päiviltä. En tiedä, olenko menneisyydestäni vapaa koskaan, mutta jokin on varmasti ohi, eikä ajattelullani ole enää rajoja."
Halusin kirjoittaa tästä kirjasta kirjailijan kirjoittamin tekstipalasin.
Sillä vaikka kirjoitin toisellakin tapaa, siitä ei tullut hyvä. Ei ehkä näinkään tehtynä, mutta se mitä halusin sanoa, on se, että tässä teoksessa nuoren tytön olemuksesta, ajatuksesta, miellyttämisenhalusta, kauhusta, tyhjyydestä, surusta, kaipuusta, ilon häivähdyksistä on kirjoitettu todenmukaisen oloisesti, rehellisenoloisesti, uskottavasti, kauniisti, raikkasti ja ihanasti.
Tämä oli hieno teos. Kiitos.
Odotan, että pääsen lukemaan lisää Aura Nurmea.
November 24, 2020
Harvoja runoteoksia oon ahminut näin yhdeltä istumalta. Toisaalta harva runoilija on herättänyt minussa tällaisia kokemuksia. Tuntuu, kuin ihan älyttömän aistittavissa oleva, aito tuttuus sekoittuisi lukiessa Auran muistoihin ja päinvastoin. Ihan huikeaa!
February 16, 2020
"Minä olen se, joka saa kaikki maailman isät lyömään nyrkkinsä / seinästä läpi"
Nuoruus. Traumat. Kipu. Vimma. Rohkeus. Lapsuusmuistot. Väkivalta. Kasvaminen.
Nurmen toinen kokoelma muodostaa tarinamaisen kokonaisuuden, puhuu suorasanaisesti ja päästää yleistajuisuudessaan helposti lähelleen, kuvaa tunnistettavaa tunnistettavasti, vaikka teemat ovatkin raskaita. Proosamaiset runot vievät väkevästi jonnekin nuoruuden ja kivun ja kasvamisen ytimeen, ja tunnustavat: ”En tiedä, olenko menneisyydestäni vapaa koskaan mutta jokin on varmasti ohi, eikä ajattelullani ole enää rajoja.”
Nuoruus. Traumat. Kipu. Vimma. Rohkeus. Lapsuusmuistot. Väkivalta. Kasvaminen.
Nurmen toinen kokoelma muodostaa tarinamaisen kokonaisuuden, puhuu suorasanaisesti ja päästää yleistajuisuudessaan helposti lähelleen, kuvaa tunnistettavaa tunnistettavasti, vaikka teemat ovatkin raskaita. Proosamaiset runot vievät väkevästi jonnekin nuoruuden ja kivun ja kasvamisen ytimeen, ja tunnustavat: ”En tiedä, olenko menneisyydestäni vapaa koskaan mutta jokin on varmasti ohi, eikä ajattelullani ole enää rajoja.”
May 15, 2022
”Yöllä on toisin, yöllä liikun isoisän seurassa
hän on kalaretkellä
hän keittää kaalikeittoa
on puhelinkopin päässä
ei luovuta minusta
kunnes kaatuu nojatuoliinsa
ja säikähtää omaa kuolemaansa.
Hän ei syytä, ei sano:
sinä tuhoat muistot kaupungista
hän kirjoittaa moniin kirjeisiinsä
”kaikesta huolimatta””
hän on kalaretkellä
hän keittää kaalikeittoa
on puhelinkopin päässä
ei luovuta minusta
kunnes kaatuu nojatuoliinsa
ja säikähtää omaa kuolemaansa.
Hän ei syytä, ei sano:
sinä tuhoat muistot kaupungista
hän kirjoittaa moniin kirjeisiinsä
”kaikesta huolimatta””
April 13, 2020
Nurmi on lukenut tämän itse äänikirjaksi, ja se oli kyllä ihana tapa nauttia tästä teoksesta!
October 21, 2021
Koruttomasti kuvatut teemat nostavat esille sellaisten ihmisten elämää josta ei normaalisti juurikaan lue ilman moralisointia ja joiden tarinat yleensä jäävät kertomatta. Jos mietit että mitä tarjottavaa runokirjalla joka on nuoren naisenalun kasvukertomus, kuvaus elämästä köyhyydessä, aikuisten hyväksikäyttämänä teininä, laivasiivoojana tai Darudea fanittavana teknobileiden heilujana voi olla sinulle, niin juuri silloin olet oikea lukija. Tälläisten teosten lukeminen antaa meille inhimillisenä kokemuksena mahdollisuuden kuulla toistemme puheenvuoroja, sen sijaan että toteaisimme vain että tämä teos ei taida olla minulle, olin kasvaessani kiltti nörtti, olen keski-ikäinen mies tai en juurikaan lue runoja ja realismin sijaan luen mieluummin scifiä ja kauhua.
January 28, 2021
Tunnelmaltaan todella intensiivinen, sanojen mukana pääsee helposti tapahtumapaikoille. Tässä on kauneutta ja rumuutta sellaisessa muodossa, että soi päässä vielä pitkään.
Luin tämän julistettuani, että en enää lue suomalaista kirjallisuutta, mutta nyt kyllä haluaisin lukea tältä kirjoittajalta paljon lisää kirjoja, myös proosaa.
Luin tämän julistettuani, että en enää lue suomalaista kirjallisuutta, mutta nyt kyllä haluaisin lukea tältä kirjoittajalta paljon lisää kirjoja, myös proosaa.
September 1, 2020
“Saatana ottaa sinusta vallan / pappi sanoo / kun ostan naruolkaimisen topin”
Hurja, itkettävä, taidokas on tämä runoteos, joka kuvaa nuoruutta, kaltoinkohtelua, seksuaalista vallankäyttöä, yhteiskunnan jakautumista ja ennen kaikkea - selviytymistä.
Hurja, itkettävä, taidokas on tämä runoteos, joka kuvaa nuoruutta, kaltoinkohtelua, seksuaalista vallankäyttöä, yhteiskunnan jakautumista ja ennen kaikkea - selviytymistä.
June 4, 2020
Lujaa tuntuva tarina ja kieli. Lopun selittely laimentaa lukukokemusta. En ymmärrä, mitä lisäarvoa se tuo.
August 31, 2021
En mä osaa kirjoittaa tästä. Ei mun onneksi tarvitse.
Read
June 8, 2025Vimmainen ja hieno, kiinnostava muoto. Kesä, nuoruus, hyväksikäyttö, perheväkivalta ja samaan aikaan Sandstorm, rippiristi, helle, siivousvälineet. Huh.
"Äiti kulkemassa yhä syvemmälle risteilijän sisuksiin on viimeinen muistikuva meistä kahdesta yhdessä. Niin kauan kuin näkee meren, voi elää vielä yhden päivän, hän sanoo.
Hän kurkistaa hytin sameasta ikkunasta ja näkee laivan teräksiset vinssit."
"Äiti kulkemassa yhä syvemmälle risteilijän sisuksiin on viimeinen muistikuva meistä kahdesta yhdessä. Niin kauan kuin näkee meren, voi elää vielä yhden päivän, hän sanoo.
Hän kurkistaa hytin sameasta ikkunasta ja näkee laivan teräksiset vinssit."
October 17, 2021
Vau! Intensiivinen kuvaus tyttöydestä ja köyhyydestä.
February 4, 2022
Olispa tää ollut koko kirja kesä-Hankoa ja tyttöyden traumaa nollarilla, se oli tän herkullisinta antia. Tuntuu, että siitä ei sit kuitenkaan riittänyt konseptiksi asti sanottavaa, vaan tästäkin piti tulla alleviivatun autofiktiota. On jotenkin niin banaalia, kun kirjoittajat kirjoittavat kirjoittavansa, koska mielenterveysongelma. Tai siis... on terapiaa ja on taidetta, ja suomalaisessa kaunokirjallisuudessa sitä usein lipsutaan enemmän ensimmäisen puolelle.
August 23, 2020
Enemmän 3,5 kuin vain 3 tähteä. Mietin jopa neljää tähteä. Hirvittävän hankala pisteyttää, pidin tästä kyllä valtavasti. Runous ei vain ole minulle sitä ominaisinta tonttia, vaikka edetessään kerronta muuttaakin muotoaan proosaksi.
Hieno ja kipeä tarina tyttöydestä sekä köyhyydestä. Kuuntelin tämän Auran itsensä lukemana ja toimi mielestäni hyvin myös äänikirjana.
Hieno ja kipeä tarina tyttöydestä sekä köyhyydestä. Kuuntelin tämän Auran itsensä lukemana ja toimi mielestäni hyvin myös äänikirjana.
July 24, 2021
Tämä teos oli hyvin vahva ja raju kuvaus tytön aikuistumisesta, haavoista ja kasvukivuista. Tunnelma välittyi sivuilta hyvin, ahdistikin. Ihan kaikki ei auennut ainakaan tällä kerralla, mutta monessa kohdin tunsin samat tuhoisat tunteet ja muistin omaa kasvuani.
April 30, 2020
Ymmärsin tästä ehkä 38 %.
February 16, 2021
"Vaikka teksteillä ei ole yhteyttä todellisiin henkilöihin ja teos on fiktiivinen..." alkaa Leijonapatsailla-teoksen esipuhe. Köyhyydestä, syrjäytymisestä ja teinin ulkopuolisuudesta kertova - nimenomaan kertova - proosarunoteos tuntuu - ja nimenomaan tuntuu - vähän feikiltä.
Niin sanotusti "elämänmakuista" proosarunoutta oleva teksti on toki fiktiivinen, mutta ehkä sen korostaminen ei palvele teosta parhaalla mahdollisella tavalla. Tuntuu siltä kuin tämä runoilija teeskentelisi luokkatietoista, teeskentelisi ymmärtävänsä köyhyyden kokemuksen sisältä päin. Ongelmani on, etten usko häntä hetkeäkään, niin tärkeä aihe kuin köyhyys onkin. En tunnista tästä kaikkia niitä traumaattisia kokemuksia, joista Nurmi on kirjan kirjoittanut.
Seuraavaksi huomasin kielen olevan kerronnallisen lisäksi hyvin, hyvin kuvailevaa. Sinänsä nätisti kerrottu kuvailu on mielestäni runoudessa helmasynti. Tein sen itsekin esikoisteoksessani. "Showing, not telling, anyone?" tulee heti jo kirjoituskursseilta mieleen. Maailman estetisointi yksittäisiksi hetkikseen antaa lupauksen siitä, että tulevalta tuotannolta voisi odottaa enemmän. Tai, että Nurmi tosissaan alkaisi kirjoittaa proosaa. En näe tämän muotoa sellaisena kuin se minulle on tarjoiltu.
Tyttöydestä kirjoittaessaan Nurmi petraa ja sai siitä kolmannen tähden tähän arvioon. Parhaimmillaan tunnistan sukupolveni kaiut, joita myös kuulee Nelli Ruotsalaisen Täällä en pyydä enää anteeksi -runoteoksessa. Ero Ruotsalaisen tekstiin on siinä, että tematiikka ei säry tai rakoile kuin Leijonapatsailla, joka horjuu kantaaottavan, taisteluhenkisen proosan, sosiaalisen omantunnon ja köyhyyden esteettisen romantisoinnin aallonharjalla.
Ehkä tekstimassa ja -materiaali toimivat livenä paremmin, tämän lavarunoilijana ansioutuneen kirjailijan käsittelyssä.
Niin sanotusti "elämänmakuista" proosarunoutta oleva teksti on toki fiktiivinen, mutta ehkä sen korostaminen ei palvele teosta parhaalla mahdollisella tavalla. Tuntuu siltä kuin tämä runoilija teeskentelisi luokkatietoista, teeskentelisi ymmärtävänsä köyhyyden kokemuksen sisältä päin. Ongelmani on, etten usko häntä hetkeäkään, niin tärkeä aihe kuin köyhyys onkin. En tunnista tästä kaikkia niitä traumaattisia kokemuksia, joista Nurmi on kirjan kirjoittanut.
Seuraavaksi huomasin kielen olevan kerronnallisen lisäksi hyvin, hyvin kuvailevaa. Sinänsä nätisti kerrottu kuvailu on mielestäni runoudessa helmasynti. Tein sen itsekin esikoisteoksessani. "Showing, not telling, anyone?" tulee heti jo kirjoituskursseilta mieleen. Maailman estetisointi yksittäisiksi hetkikseen antaa lupauksen siitä, että tulevalta tuotannolta voisi odottaa enemmän. Tai, että Nurmi tosissaan alkaisi kirjoittaa proosaa. En näe tämän muotoa sellaisena kuin se minulle on tarjoiltu.
Tyttöydestä kirjoittaessaan Nurmi petraa ja sai siitä kolmannen tähden tähän arvioon. Parhaimmillaan tunnistan sukupolveni kaiut, joita myös kuulee Nelli Ruotsalaisen Täällä en pyydä enää anteeksi -runoteoksessa. Ero Ruotsalaisen tekstiin on siinä, että tematiikka ei säry tai rakoile kuin Leijonapatsailla, joka horjuu kantaaottavan, taisteluhenkisen proosan, sosiaalisen omantunnon ja köyhyyden esteettisen romantisoinnin aallonharjalla.
Ehkä tekstimassa ja -materiaali toimivat livenä paremmin, tämän lavarunoilijana ansioutuneen kirjailijan käsittelyssä.
July 31, 2023
Ensimmäinen runo on todella hieno ja asetti siten ehkä turhan korkeat odotukset?
Joistain yksittäisistä sivuista ja hetkistä sain hyvin kiinni ja pidin tällaista ”jatkuvajuonista” proosarunoa mielenkiintoisena kirjoittamisen tapana, jota voisin itsekin joskus kokeilla. Mutta jotenkin tämä ei kiteytynyt merkitykselliseksi kokonaisuudeksi ainakaan omalla kohdallani. Puolivälissä jopa vähän puudutti, kun samat teemat, maisemat ja puhujat tuntuivat junnaavan ja jankuttavan. Onneksi toisessa osiossa lähdettiinkin taas uuteen suuntaan…
Rytmillisesti Nurmen kieli toimii, mutta jäin ehkä odottamaan vähän mieleenpainuvimpia kuvakieltä tai sanavalintoja.
Joistain yksittäisistä sivuista ja hetkistä sain hyvin kiinni ja pidin tällaista ”jatkuvajuonista” proosarunoa mielenkiintoisena kirjoittamisen tapana, jota voisin itsekin joskus kokeilla. Mutta jotenkin tämä ei kiteytynyt merkitykselliseksi kokonaisuudeksi ainakaan omalla kohdallani. Puolivälissä jopa vähän puudutti, kun samat teemat, maisemat ja puhujat tuntuivat junnaavan ja jankuttavan. Onneksi toisessa osiossa lähdettiinkin taas uuteen suuntaan…
Rytmillisesti Nurmen kieli toimii, mutta jäin ehkä odottamaan vähän mieleenpainuvimpia kuvakieltä tai sanavalintoja.
January 25, 2023
Aura Nurmen proosarunoteoksen kieli on hyvin kaunista. Itseäni helpotti nimenomaan teoksen proosamaisuus, sillä sitä kautta pääsin tarinaan paremmin kiinni. Tyttöys ja naiseksi kasvaminen ovat samaistuttavia teemoja, mutta silti välillä tuntui, etten pääse tarinaan aivan kiinni. Nuoruus, joka myös nousee olennaiseksi teemaksi, koskettaa minua itseänikin, mutta en siltikään pystynyt ammentamaan kirjasta niin paljoa kuin olisin toivonut. Pidin toki silti.
April 17, 2025
En oo koskaan aiemmin lukennut proosarunoutta, mutta jatkossa varmasti luen. Leijonapatsailla on kipeä nuoruus, tukahduttavan kuumaa kesä, hämmennys, epävarmuus, vapaus. Teksti on haastavaa, mutta valtavan kiehtovaa, välillä suoraviivaista, välillä siksakkia. Osa runoista saattoi mennä multa täysin yli ymmärryksen, mutta se ei lukukokemusta häirinnyt.
January 25, 2020
Wonderful format. Poetic prose. Not minimalist, but short. Fragmentic. Intuitive.
I want to see Nurmi perform live.
I really like depictions of adolescence.
Want to check this out as a physical copy too!
I want to see Nurmi perform live.
I really like depictions of adolescence.
Want to check this out as a physical copy too!
Displaying 1 - 30 of 45 reviews