Minuun tämä kirja upposi aivan kuin veitsi voihin, ja löysin kirjasta paljon silmiä avaavia näkökulmia ja teorioita, jotka saivat minut näkemään omatkin käytösmallini uudessa valossa, mutta ilmeisesti kirja ei aivan kaikille tuota samanlaisia ahaa-elämyksiä. Kirja oli hyödyllinen työkalu päästä analysoimaan asioita boxin ulkopuolelta. En ollut aiemmin kunnolla päässyt perehtymään kiintymyssuhdemalleihin, mutta tässä kirjassa ne selostettiin todella ymmärrettävästi, juuriaan myöten niin, että minäkin ymmärsin mistä oli kyse ja miksi ne ovat niin tärkeitä huomata. Lisäksi käsiteltiin turvattoman ja turvallisen kiintymyssuhteen eroja, ja taustasyitä, jotka niihin johtavat.
Kirjan oli kirjoittanut henkilö, joka on itse käynyt terapiassa ja saanut apua ongelmiinsa ja päässyt käsittelemään traumojaan. Kirja on siis hivenen omaelämänkerrallinen ja sen voi luokitella näkökulmaltaan vertaistukea antavaksi. Ilmeisesti kirjan kirjoittajalta siis puuttui psykologian koulutus. Hän tuntui kuitenkin tietävän todella paljon aiheesta, ja osasi kertoa lukijalle samalta tasolta, ymmärrettävästi, mistä näissä jutuissa on kyse. Aihe oli sopivan rajattu, että myös tällainen henkilö kykeni mielestäni kertomaan siitä uskottavasti ja kattavasti. Kirjassa ei ole mitään taikauskohöttöä tai omituisia henkisyysjuttuja, vaan siinä pysytään jalat tiukasti maassa kiinni. Asiaan päästään nopeasti, ilman turhaa lässytystä tai tunnelmapuheita. Kirjoitustehtäviä annetaan jokaisen luvun lopussa, mutta niitä en nyt tehnyt.
Ehkä yksi tämän kirjan ongelma oli kuitenkin se, että 3 eri kiintymyssuhdemallia arvotettiin niin voimakkaasti, ja asetettiin tietty hierarkia niiden välille. Puhuttiin jatkuvasti siihen sävyyn, ja tämä tuotiin rivien välistäkin esille, että jokaisen ihmisen tavoitteena pitäisi olla päästä eroon välttelevästä tai ristiriitaisesta kiintymyssuhdemallista, mikäli heiltä niiden piirteitä löytyisi.
Toisin kuin joku täällä goodreadsin-kommenttiketjussa väitti, kirja ei rakenna sellaista mustavalkoista kuvaa näistä malleista, että ihminen on aina karikatyyri yhdestä kiintymyssuhdemallista, eikä harmaan sävyjä ole olemassa. Kirjassa ei todellakaan väitetä, että jokainen on joko tai, mustaa tai valkoista. Nämä ovat vain teorioita, joihin omia tiedostamattomia käytösmalleja, jotka käynnistyvät läheisissä/romanttisissa ihmissuhteissa, voi verrata. Kolmen eri mallin piirteitä on varmasti jokaisella ihmisellä eri mittasuhteissa. Itse ainakin sain kirjasta hyötyä käytösmallieni käsittelyyn. Nyt ymmärrän paremmin, mistä tietyt tapani toimia ovat saattaneet johtua. En kuitenkaan koe tarvetta muuttaa itseäni toiseen kiintymyssuhdemalliin. Kirjan yksi ongelma oli siis tämä, että se liikaa fokusoi muuttumista kohti sitä tervettä, tasapainoista ja turvallista kiintymyssuhdemallia: sitä ainutta, joka niistä kolmesta esitellystä oli se "hyvä". Mielestäni kenenkään kiintymyssuhdemalli ei lähtökohtaisesti ole huonompi kuin joku muu. On vain erilaisia kiintymyssuhdemalleja, eivätkä ne ole rajoiltaan mustavalkoisia. Ja ne voivat vaihdella eri ihmisten kanssa, eri elämän vaiheissa ja niin edelleen.