What do you think?
Rate this book
Meduusameri
Kiehtova matka muistiin ja kieleen.
Kristiina Wallin vie lukijan unenkaltaiseen todellisuuteen, muistamiseen, merellisyyteen ja sisaruuteen. Aikatasot kerrostuvat, mennyt muuttuu tulevaksi ja nainen sulkee nyrkkiinsä sukupuuttoon kuolleen linnun tai muuttuu puiston vanhukseksi. Muistiinpanoihin pakotettu järjestys murtuu. Kirjoittaminen loihtii mielikuvat tosiksi ja mahdollistaa taianomaisen siirtymisen ajasta ja todellisuudesta toiseen.
Kielen syvänteet, kuilut ja onkalot, onteloissa kudostuva, lihallistuva tuuli. Kierrän kehää oman tilakokemukseni sisäpuolella, matkin liikettä joka kuvittelen olevani. Hetki on loittoneva piste, etääntyvä muisto kuvitellussa huoneessa.
Kristiina Wallin vie lukijan unenkaltaiseen todellisuuteen, muistamiseen, merellisyyteen ja sisaruuteen. Aikatasot kerrostuvat, mennyt muuttuu tulevaksi ja nainen sulkee nyrkkiinsä sukupuuttoon kuolleen linnun tai muuttuu puiston vanhukseksi. Muistiinpanoihin pakotettu järjestys murtuu. Kirjoittaminen loihtii mielikuvat tosiksi ja mahdollistaa taianomaisen siirtymisen ajasta ja todellisuudesta toiseen.
Kielen syvänteet, kuilut ja onkalot, onteloissa kudostuva, lihallistuva tuuli. Kierrän kehää oman tilakokemukseni sisäpuolella, matkin liikettä joka kuvittelen olevani. Hetki on loittoneva piste, etääntyvä muisto kuvitellussa huoneessa.
- GenresPoetryFinnish Literature
86 pages, Hardcover
First published January 1, 2020
2 people are currently reading
33 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 13 of 13 reviews
Read
July 11, 2021s. 36 ”Lokki vartioi maan ja meren rajaa. Kuin kiven / se pudottaa huutonsa veteen”
August 17, 2020
Kristiina Wallinin kuudennessa runokokoelmassa lähdetään liikkeelle kirjoituksen pinnan murtumasta. ”Kun kirjoituksen pinta murtuu, paperiarkkien välistä valuu hiekkaa.” Onko runous itsessään yritys murtaa pinta?
Kokoelma käyttää nykypäivän säe- ja proosarunoudelle tuttuja keinoja, typografiset vaihtelut ovat hillittyjä ja harkittuja mutta silti runsaita ja monipuolisia. Kokeneen tekijän runokeinojen lippaaseen on kertynyt liuta mahdollisuuksia erilaisista otsikoinneista alaviitteeseen. Runot ovat äänteellisesti tarkkaan hiottuja, suuhun sopivia, ne luisuvat kielen päällä. Meduusameri on antoisa runoteos, jonka eri puolet paljastuvat vähitellen, tarkasti lukemalla; katse kiinnittyy yhä uusiin paikkoihin ja yksityiskohtiin.
(Otteet Tuli & Savu -lehdessä 2/2020 julkaistusta kritiikistäni)
Kokoelma käyttää nykypäivän säe- ja proosarunoudelle tuttuja keinoja, typografiset vaihtelut ovat hillittyjä ja harkittuja mutta silti runsaita ja monipuolisia. Kokeneen tekijän runokeinojen lippaaseen on kertynyt liuta mahdollisuuksia erilaisista otsikoinneista alaviitteeseen. Runot ovat äänteellisesti tarkkaan hiottuja, suuhun sopivia, ne luisuvat kielen päällä. Meduusameri on antoisa runoteos, jonka eri puolet paljastuvat vähitellen, tarkasti lukemalla; katse kiinnittyy yhä uusiin paikkoihin ja yksityiskohtiin.
(Otteet Tuli & Savu -lehdessä 2/2020 julkaistusta kritiikistäni)
March 5, 2021
Luimme tämän kirjallisuuspiiriin. Hyvä, sillä en ehkä muuten olisi kirjaa löytänyt.
Ihana kirja. Sukelsin tähän täysin. Varsinkin kokoelman alkuosa oli juuri sellaista, mikä vie mut mennessään. Tähän pitää palata uudelleen.
Ihana kirja. Sukelsin tähän täysin. Varsinkin kokoelman alkuosa oli juuri sellaista, mikä vie mut mennessään. Tähän pitää palata uudelleen.
March 14, 2020
Herkkää kieltä ja kauniita kielikuvia. Välillä olin hukassa näillä sivuilla.
May 19, 2020
Virtaava, levoton, hiekkaa varpaiden välissä.
Pidin tunnelmasta, veden vietävänä olemisesta.
Pidin tunnelmasta, veden vietävänä olemisesta.
February 16, 2020
”Pakkanen räjäytti jäälautan. Kun suuret hiutaleet putosivat veteen, se sulki silmänsä. Niin loppui voima.// Se oli meidän pikkusisko. Se puhui meduusoista. Sen suussa lainehti ulappa.”
Meduusameri on kuvallisuudellaan runsas, monitasoinen ja valtavan kaunis runokokoelma lopuista, muistamisesta, kirjoittamisesta erilaisista elävistä - ihmisistä ja meren elävistä. Se vie välillä maailmanlopun tunnelmiin ja tuhoon ja sukupuuttoihin, mutta puhuu myös ennen kaikkea toivosta, joka on "luonnonvoima, joka syntyy valon/liikkuessa ihmisen sisäpuolella". Tai minulle tämä kokoelma ainakin puhui toivosta, tällä lukemalla. Nämä runot ovat niin unenomaisia ja pakenevia, että ne luovat varmasti myös eri merkityksiä eri ihmisille.
Meduusameri on kuvallisuudellaan runsas, monitasoinen ja valtavan kaunis runokokoelma lopuista, muistamisesta, kirjoittamisesta erilaisista elävistä - ihmisistä ja meren elävistä. Se vie välillä maailmanlopun tunnelmiin ja tuhoon ja sukupuuttoihin, mutta puhuu myös ennen kaikkea toivosta, joka on "luonnonvoima, joka syntyy valon/liikkuessa ihmisen sisäpuolella". Tai minulle tämä kokoelma ainakin puhui toivosta, tällä lukemalla. Nämä runot ovat niin unenomaisia ja pakenevia, että ne luovat varmasti myös eri merkityksiä eri ihmisille.
March 3, 2020
Kauniita / mielenkiintoisia lauseita:
Mutta konkreettisten yksityiskohtien takana
on muistojen arkkitehtuuri
* * *
Sitä pelkään eniten,
että hiljaisuudesta tulee ilme.
* * *
Ehdotus tutkimusmetodiksi
kysytään mahdottomia kysymyksiä, jotta syntyisi vastauksen
kaltaista puhetta, etäisyyden hälvenemistä.
* * *
Kyse on myös valosta ja ajan
arkkitehtuurista
* * *
Voi kuulla äänten rippeitä, jotka tuntuvat
menneisyydeltä tai niin kuin sateeseen unohtunut sade
* * *
jokin vähäpätöinen muisto,
kuin minuutemme olisi vain ohitse kiitäviä fragmentteja tai
keittiön seinälle varjoutuva puu, oksien valoliike
* * *
Aloitan omakuvan jaloista, jotta voin juosta karkuun.
* * *
Tutkimusten mukaan toivo on luonnonvoima, joka syntyy valon liikkuessa ihmisen sisäpuolella. -- Maan alle varastoitunut suru karttaa samalla tavalal kirjoitusta ja siksi se heijastuu kaikkialle ja saa aikaan liikettä, jonka alkuperää emme tunne. Liikettä seuraa aina liikkeen kaiku, jonka synty on kaksin verroin tuntematon.
* * *
Pikkusisko kertoi toisenlaisesta hiljaisuudesta, mutta me sysättiin sanat reunalta yli. Voikukka, pikkusisko sanoi, vai oliko se joku muu, jostakin toisesta ajasta kantava ääni.
* * *
Pikkusisko kuvitteli, että se voi valita, mutta me kuviteltiin kynnys ja kynnyksen taakse tyhjä. Pärske, se sanoi. Se meni siitä läpi. Pisaroi.
* * *
Se voisi olla totta
alusta loppuun sadetta.
Niinkin me voisimme muistaa.
Mutta konkreettisten yksityiskohtien takana
on muistojen arkkitehtuuri
* * *
Sitä pelkään eniten,
että hiljaisuudesta tulee ilme.
* * *
Ehdotus tutkimusmetodiksi
kysytään mahdottomia kysymyksiä, jotta syntyisi vastauksen
kaltaista puhetta, etäisyyden hälvenemistä.
* * *
Kyse on myös valosta ja ajan
arkkitehtuurista
* * *
Voi kuulla äänten rippeitä, jotka tuntuvat
menneisyydeltä tai niin kuin sateeseen unohtunut sade
* * *
jokin vähäpätöinen muisto,
kuin minuutemme olisi vain ohitse kiitäviä fragmentteja tai
keittiön seinälle varjoutuva puu, oksien valoliike
* * *
Aloitan omakuvan jaloista, jotta voin juosta karkuun.
* * *
Tutkimusten mukaan toivo on luonnonvoima, joka syntyy valon liikkuessa ihmisen sisäpuolella. -- Maan alle varastoitunut suru karttaa samalla tavalal kirjoitusta ja siksi se heijastuu kaikkialle ja saa aikaan liikettä, jonka alkuperää emme tunne. Liikettä seuraa aina liikkeen kaiku, jonka synty on kaksin verroin tuntematon.
* * *
Pikkusisko kertoi toisenlaisesta hiljaisuudesta, mutta me sysättiin sanat reunalta yli. Voikukka, pikkusisko sanoi, vai oliko se joku muu, jostakin toisesta ajasta kantava ääni.
* * *
Pikkusisko kuvitteli, että se voi valita, mutta me kuviteltiin kynnys ja kynnyksen taakse tyhjä. Pärske, se sanoi. Se meni siitä läpi. Pisaroi.
* * *
Se voisi olla totta
alusta loppuun sadetta.
Niinkin me voisimme muistaa.
November 2, 2020
Nappasin tämän herätelainana mukaan kirjastosta, kun halusin pitkästä aikaa lukea runoja ja tämä oli laitettu esille kirjastossa. Kaunis kansi kiinnitti huomion ja odotun saavani riipaisevia, tunteellisen surullisia runoja.
No, en pitänyt tästä, jotenkin en päässyt ollenkaan sisään runoihin tai kokenut mitään vau-elämyksiä. Suurin osa runoista meni minulta jotenkin ohi, enkä ymmärtänyt niitä.
Valitettavasti tämä ei vain ollut minun runokokoelmani.
No, en pitänyt tästä, jotenkin en päässyt ollenkaan sisään runoihin tai kokenut mitään vau-elämyksiä. Suurin osa runoista meni minulta jotenkin ohi, enkä ymmärtänyt niitä.
Valitettavasti tämä ei vain ollut minun runokokoelmani.
January 23, 2020
"Taittelen maiseman auki ja kirjoitan kääntöpuolelle,
jollekulle vieraalle, vieraalla käsialalla.
Kielen sanoittamattomat reuna-alueet, jotakin syntymäisillään, sikiämäisillään."
Ihan pidin kyllä! Keskittyminen oli vaikeaa tällä hetkellä teoksesta riippumattomista syistä, mutta erityisesti tuo kohta jäi mieleeni!
jollekulle vieraalle, vieraalla käsialalla.
Kielen sanoittamattomat reuna-alueet, jotakin syntymäisillään, sikiämäisillään."
Ihan pidin kyllä! Keskittyminen oli vaikeaa tällä hetkellä teoksesta riippumattomista syistä, mutta erityisesti tuo kohta jäi mieleeni!
March 23, 2022
Aika vaikeasti lähestyttävää runoutta: ehkä teemat eivät olleet mulle tarpeeksi läheisiä? Näitähän tietysti pitäisi lukea moneen kertaan ennen kuin aukeavat, mutta ainakaan tämä kokoelma ei oikein kolahtanut. Unenomaisuuden tunnistin, mutta välillä kielelliset valinnat - erityisesti syntaksi- hämmensivät.
Read
March 7, 2024Merta, kieltä, lintuja, sanojen voimaa, kiertoa, tyttöyttä, outo pikkusisko. Jeah.
Mikä on unta, mikä totta, mikä muisto? Kylläisä ja tyhjä samaan aikaan. Kaunista, voi palata hitaasti.
Ja morjens vaan, Ginny.
Mikä on unta, mikä totta, mikä muisto? Kylläisä ja tyhjä samaan aikaan. Kaunista, voi palata hitaasti.
Ja morjens vaan, Ginny.
Read
February 26, 2020"Kirjoitan hitaita sanoja, näkymättömälle lujat ääriviivat
niin syntyvät kallio ja meri"
Kokoelma, josta tekisi mieli ottaa sitaatti toisensa jälkeen.
niin syntyvät kallio ja meri"
Kokoelma, josta tekisi mieli ottaa sitaatti toisensa jälkeen.
August 29, 2021
Aivan mielettömän kaunista kieltä ja mielikuvia. Kestää kyllä varmasti useita lukukertoja!
Displaying 1 - 13 of 13 reviews