Tallinnan tappajat - Viron veriset vuodet

by Antto Terras, Antti Virmavirta (Narrator)

Humoristisista tietokirjoistaan tunnettu Antto Terras johdattelee meidät uutuuskirjassaan Tallinnan tappajat juuri itsenäistyneen Viron kriminaaleihin kulisseihin.

Levotonta aikakautta kesti yli 20 vuotta. Vielä tänäänkin selvitellään silloin tehtyjä laittomuuksia, ja etsitään kadonneiksi jääneitä miehiä ja Mersuja. Kiireisimpänä vuotena – 1994 – Virossa tapettiin yksi ihminen päivässä. Aina asialla ei ollut ”Viron mafia”, jonka koko olemassaolo ja määritteleminen on sekin yksi tämän tietoteoksen tehtävistä. Tuolloin halpaa ei ollut ainoastaan alkoholi ja viihtyminen – ihmishenkikin oli hinnoiteltu, ja se maksoi tuhat dollaria.

Virolle vahingossa annettu vapaus toi mukanaan valtatyhjiön, eikä yhdessä yössä poliisiksi muuttunut neuvostomiliisi voinut vahvimmilleen mitään. Alkoi omaisuuksien, oikeuksien ja kohtaloiden uusjako, jossa häviäjiä oli enemmän kuin voittajia.

Kirjaan kootut kymmenet esimerkkitapaukset on taustoitettu ja varustettu olosuhdeselvityksin, jotta myös post-neuvostoliittolaista elämänmenoa tuntematon voi ymmärtää tapahtuneet kamaluudet oikeissa mittasuhteissa.

Kirjailija Antto Terras syntyi vuonna 1973 Tallinnassa, silloisessa Neuvostoliitossa. Viron itsenäistymistä seurannut mielipuolisuuden aika ajoi hänet Suomeen vuonna 1991. Teos on yhteenveto aikakaudesta, jolta Terras itsensä säästi, mutta joka osoittautui kohtalokkaaksi koko hänen sukupolvelleen. Antto Terraksen esikoisteos Stockmann Yard – Myymäläetsivän muistelmat ilmestyi 2015. Tallinnan tappajat on hänen kuudes julkaistu kirjansa.

Genres: True Crime, History, Audiobook, Nonfiction, Crime

Audiobook

Published December 23, 2019

Reviews

[Antti Kantola · Rating 4 out of 5]

Ei varmasti parhaiten kirjoitettu true crime-kokoelma, mutta caset ovat suurimmaksi osaksi mitä mielenkiintoisempia. Sarkasmi toimii loistavasti silloin kun toimii. Terraksella on vähän liikaa yritystä olla joka käänteessä hauska ja nokkela.

Kirjan kymmenistä tapauksista vain muutama oli entuudestaan vähän tutumpi. Pönkä ansaitusti mukana. Nähtävästi 90-luvun Tallinna oli paikallisillekin arvaamaton temmellyskenttä vailla pelisääntöjä. Juuri sellainen miltä se johdinauton ikkunasta Mustamäen turistillekin näytti.

Myrkkyviinaa, iloisia tyttöjä ja slaavilaisia mielipuolia. Piristävää vaihtelua usein niin kaavamaisessa genressään.

[Katri · Rating 3 out of 5]

Ei saisi nauraa, mutta kun naurattaa. Kirjan alkupuolella Terras onnistuu railakkaiden rikostarinoiden avulla kuvaamaan hyvin, ja omalaatuisella lämmöllä, Viron itsenäistymisen tuntoja ja vaikutuksia. Loppupuolelta olisi kannattanut jättää pois puolenkymmentä tarinaa, jotka eivät tuo kuvaan uutta ja jättävät siksi tirkistelevämmän olon.

[Kerstin K. · Rating 5 out of 5]

Hea huumoriga kirjutatud lihtne ajaviitelugemine, mis annab hea ja kiire ülevaate 90.aastate mõrvalugudest.

[Lauri · Rating 5 out of 5]

Antto Terras on eestlane, kes 17-aastasena kolis Soome ja on nüüd seal kodunenud. Ma kuidagi kahtlustan et ta nimi võis algul olla Ando, sest Antto on üsna ebaeestlaslik ja mõneti isegi väljahääldamatu. See selleks, uussoomlane on ilmselt endale mainet teinud Soomes koomikuna ja ka reisiraamatutega. "Tallinna tapjates" - mille alapealkiri on "Armutu aeg Eestis" - võtab ta ette üsna võika ajajärgu Eesti ajaloos, nimelt 90ndad. Tegelikult on mõned raamatus esinevatest kuritegudest toime pandud ka uue sajandi poolel, mõni üksik jääb 70ndatesse või 80ndatesse ja kaugeltki mitte kõik pole ka Tallinna-põhised, lõpupoole on ka päris palju juba Ida-Virumaal toimuvaid kuritegusid. Igatahes kirjeldab ta päris palju juhtumeid ja olgugi teema üsna karm - enam vähem igas loos tapetakse üks või kaks inimest ära - õnnestub Terrasel seda kõike kuidagi muie suunurgas, terav sarkasm keelel, irooniline pilge silmis teha. Kõik juhtumid on päriselt sündinud, kõik tegelased on oma nimedega, kuid ainult eesnimedega. Mõned juhtumid olid oma tuntuse poolest enne tuttavad, nagu Kopli bensiininuusutajast kirvemõrvar, abilinnapea mahalaskmine oma armukese trepikojas, juhusliku koolitüdruku pihtasaamine Erastamisagentuuri direktori atendaadikatsel, soomlasest tükeldaja Maakri tänavalt jne jne. Mõned juhtumid, eriti Ida-Virumaalt, kus Sergeid, Igorid ja Olegid klaarisid ärisid ja arveid, olid mulle täiesti tundmatud, ja kui isegi olin neist varem kuulnud, siis praeguseks hetkeks olen jõudnud täiesti unustada.
Põhimärksõna enamike juhtumite puhul on "mõttetus". Mõttetult tapeti, mõttetult surdi mõttetute kroonituhandete või roostes Mersude nimel. Terras maalib 90ndatest pildi üsna paksu pintsliga. Ma olen ise sel ajal elanud ja võin kinnitada et tegelikult ei vihisenud kuulid, ei plahvatanud pommid ja võis nii tänaval käia kui õhtul kõrtsis lõbutseda, ilma et midagi erilist juhtunud oleks. Tõsi, Soome turvalise ja igava Põhjamaa seisukohast oli Eesti paaritunnise laevamatka kaugusel olev Metsik Lääs, kuid ise siin Läänes elades ei olnud asjad tegelikult päris nii hullud. Kaosest hakkas kohe 90ndate alguses iseseisvuse saabudes vaikselt kuid järjekindlalt organiseeruma Kord ja kasvuraskused ületati kiirelt.
Raamat on igatahes praktiliselt ühe istumisega loetav. Iroonilised musta huumoriga kirjapandud juhtumid on sobivalt lobeda keelega, et neid neelata. Vaatamata asjaoludele, et tegemist on päriselt aset leidnud mõrvadega. Enamjaolt imestasin ma ainult mõrvari(te) rumalust, nii rumal ei saanud ju keegi isegi 90ndatel olla. Aga tuleb välja et sai küll.
Soe soovitus. Värske pilk hilisminevikule, hakkabki juba meelest maha minema millises solgiaugus alles suht hiljuti elasime ja mida tänapäevased mudijad ja kontoriinimesed ei suuda ilmselt ettegi kujutada kuigi nende vanemad peaks seda võigast ajajärku veel päris hästi mäletama.

[Cat · Rating 4 out of 5]

Kohati väga humoorikalt kirjutatud kokkuvõte Eesti eludest ja surmadest-mõrvadest 90ndatel ja 2000ndatel. Inimeste ahnusel ja julmusel pole piire.

Esialgu arvasin, et tegu on tõsielukirjandusega. Raamatukogus teost sirvides hakkasin kahtlema: tundus väga ilukirjanduslik ja seda ma poleks viitsinud lugeda. Aga kohe alguses oli üks lugu nii tuttav, et rahunesin - ikkagi on päriselt juhtunud lood. Osade juhtumite puhul piisab vaid märksõnade ja nimede guugeldamisest, et saada lisainfot, kui kedagi peaks huvitama. Avastasin ka, et minu igapäevaeluga seotud piirkondades Tallinnas on ikka jõle palju kuulsaid mõrvu toime pandud!

Raamat pani mu mineviku tajumise täiesti nihkesse. 2002. aastal, kui meedia teatas, et Juri Ustimenko võib liikuda Lõuna-Eestis, olin ma põhikoolis ja ma mäletan seda kerget paanikat, mis koolist üle pühkis. Ikkagi sarimõrvar! Ja tema tegusid lugedes oli veider mõelda, et aasta oli 2002, mitte mingi 90ndate õudus. Meil oli samal kevadel Eurovisioon Tallinnas! Ehk siis selline nihe, et kuidas kusagil toimusid ikkagi sellised vanade aegade õudused, inimesi sõidutati Männiku karjääri igapäevaselt, aga ühe jalaga olime juba n-ö helges tulevikus.

[Piret Dahl · Rating 3 out of 5]

Huvitav segu dokumentaalselt, traagiliselt ja naljakast. Kuigi autor vaatas seda verist tralli Soomest, on tal siiski päris adekvaatne arusaamine Eesti oludest. Imetlusväärselt detailitäpne ja tundub olevat informeeritud, ainult et - meediamagnaadi elamu "mõisa moodi villaks" nimetamine reedab, et eks neid detaile on päris palju ka lihtsalt välja mõeldud. Mis on "mõisa moodi" tavalises, sõidutee ja soise jääraku vahele pressitud kitsal krundil asuvas eramus, kui välja arvata see, et elamu on suht hiljuti ehitatud? Või noh, kas mõisad ei peaks just vanad olema? Ja kahemeetrist tara ma ka nagu pole tähele pannud seal.
Aga muidu, ladusalt ja mõnusa soomlasliku huumoriga kirjutatud raamat. Kas mul oli ikka vaja seda lugeda? No ajaloo meenutamise ja mõtestamise mõttes vist kulus ära küll. Võtsin raamatukogust, sest ma olin lugenud Antto Terrase "Stockmann Yardi", mis mulle meeldis ja ma vist lootsin midagi sarnast. Kui järele mõelda, siis oligi.

[Emmi K · Rating 3 out of 5]

En oo mikään true crimen asiantuntija, mutta ainakin mielikuvissani se on genre, joka ottaa itsensä aika vakavasti. Tässäpä piristävä poikkeus! Terras kuvaa vitsikkäällä ja sarkastisella otteella yhteiskunnallisen murroksen vaikutuksia yksilöihin. Saako tälle edes nauraa? Kyllä mun mielestä. Pisteliään sarkastinen lähestymistapa toimii itse asiassa aika hyvänä kontrastina kauheille keisseille. Tässä käsitellään vakavia asioita, mutta kirjoittaja ei saarnaa sormi pystyssä, mitä lukijan pitäisi tästä kaikesta ajatella.

[Timo Klimoff · Rating 3 out of 5]

Kevyellä kädellä kirjoitettuja hersyvän hauskoja tarinoita vakavasta aiheesta. Viron itsenäisyyden alkuaikojen tunnettuja ja vähemmän tunnettuja rikostapauksia Terras käsittelee vauhdikkaasti sujuvalukuisessa kirjassaan. Nimestä huolimatta tapauksia on muualtakin kuin Tallinnasta. Osa tapauksista jää melko pintapuoliselle käsittelylle.

[Annika · Rating 4 out of 5]

Virkistävän erilainen true crime -kirja. Kieli oli värikästä ja aiheeseen sopiva. Bookbeatin äänikirjan lukija sopi tähän kirjaan loistavasti. Caset olivat mielenkiintoisia, varsinkin, kun ovat lähihistoriasta.

[Tuukka · Rating 4 out of 5]

Tapaukset ovat mielenkiintoisia ja niiden pituus on pääosin juuri sopiva. Liiallinen huumorin yritys kuitenkin paistaa paikoitellen läpi ja alkaa kirjan loppua kohden toistaa itseään. Teksti on sopivan graafista muistuttaakseen todellisuudesta ilman, että lukeminen on vastenmielistä.

[Hanna · Rating 3 out of 5]

Just sellasta true crime-sisältöä, mitä kaipasin tähän päivään!

[Iida · Rating 3 out of 5]

Ihan mielenkiintoisia ja vetävästi kirjoitettuja juttuja. Miinusta siitä että yhtään lähdettä ei näiden tarinoiden tueksi tarjota.

[Leeni · Rating 3 out of 5]

Tää oli… ihan kiva. Kirjoitustyyli oli välillä vähän ärsyttävä, mutta kokonaisuutena ja idealtaan kiinnostava. Tapaukset eivät olleet ennaltaan tuttuja. Vähän hämmensi lähteiden puute, mutta toisaalta eipä moni lukija niitä lähteitä kai voisi lukeakaan.

[Petri Volanen · Rating 4 out of 5]

Varsin mielenkiintoinen katsaus Viron itsenäistymisestä näihin päiviin saakka - sikäli kuin raaoista rikoksista lukeminen kiinnostaa. Vähän kuin Alibia lukisi, kävikin mielessä, mutta kuten todettu, siitäkin huolimatta kohtalaisen kiinnostava katsaus Viron pimeään puoleen.