Viro (Sensuroimaton) -teos on jokin matkapäiväkirjan ja erehtymättömällä etsivävainulla varustetun tutkijan kokemusraportin välimuoto – rehellinen, oivaltava ja uutta tietoa pursuava.
Mitä tapahtuu, kun Suomen ansioitunein myymäläetsivä Antto Terras päästetään itsekseen temmeltämään synnyinmaansa Viron takapihoille ja kulisseihin? Viron valtiollinen matkailutoimisto Visit Estonia teki keväällä 2019 juuri sen ratkaisevan virheen, että luovutti maansa yleisavaimen Anttolle. Suomalaismatkailijat olivat yllättäen kadonneet kuin timantit Tillanderilta, joten kadonneiden jäljille oli laitettava paras mahdollinen tutkija. Ja etsivä teki työtä pyydettyä: hän kolusi Viroa kuukausien ajan, ja koetti kasata nähdyn ja koetun pohjalta turisteja miellyttävää mainospakettia. Lopputulos ei ole ehkä aivan odotetun kaltainen.
Tähän teokseen on kirjattu armotta kaikki oudoimmatkin paikat ja yllätyksellisimmät ihmiset, joihin Terras matkallansa törmäsi. Matka- tai propagandakirjaa tästä ei tullut, mutta tuore ja kippuraan naurattava katsaus uljaan ja hulvattoman Viron takahuoneisiin kylläkin! Tere tulemast!
Antto Terraksen Viron matkaopas painottaa sitä, että Viro on paljon muutakin kuin vain Tallinna. Tässä Visit Estonian tilaamassa kirjassa hän pyörii pitkin virolaisia museoita, ravintoloita, saaria ja kulttuurikohteita. Sävy on korostuneen vitsikäs, eikä teoksen sisältö varsinaisesti imartele tai mainosta mitään kohdetta. Tavallaan pidin Terraksen tyylistä, mutta teoksen kaupallinen vire kuitenkin ärsytti minua.
Lyhyt visiitti Viroon hyvin paljon Ville Haapasalon Venäjä-juttujen tyyliin. Liioittelua ja värikästä kuvailua ja puolestakaan ei ota selvää mikä on tosissaan kirjoitettu. Ei tässä montaakaan itseä kiinnostavaa paikkaa esitelty, mutta hauska pikku kirja silti.
Hauskahan tämä oli. Kaiken gonzoilun seassa hihaan tarttuu oikeita helmiä ja paikkoja joissa ehkä kannattaisi käydäkin. Eli irvailevasta tyylistä huolimatta, tai juuri siksi, hauska matkaopas.
Virossa on kaikkea ihanaa, mutta tässä keskityttiin liiaksi viinaan, lihaan ja moottoriajoneuvoihin. Tärkeimmän ajatuksen kuitenkin allekirjoitan: maa jatkuu Tallinnan ulkopuolelle.
Matkakertomus Virosta kalajutuilla ja ylilyönneillä höystettynä. Kirjan alussa paneudutaan hieman myös Viron (etenkin Tallinnan) historiaan karkeilla sanankäänteillä.
Tämä oli ihan leppoisaa kuunneltavaa, vaikken olekaan lähiaikoina aikeissa lähteä minkäänlaiselle Viron reissulle. Terraksen kierros sai Viron kuulostamaan jotenkin hämmentävän suurelta, kun toisistaan niin luonnoltaan, historialtaan kuin tavoiltaankin poikkeavia alueita oli vaikka kuinka paljon. Minua kaikki ne panimot, sota- tai automuseot ja kylpylät eivät silti suuremmin houkuttaneet, eivätkä monet ateriatkaan kuulostaneet kasviksia arvostavalle kovin houkuttelevilta. Terraksen vitsitkin olivat aika viinapainotteisia.. Melkein jätin kuuntelun, kun kävi ilmi, että kuvattu reissu oli Viron matkailuviranomaisten tilaama. Lopussa Terras kuitenkin vakuuttaa, että vaikka reissu olikin tilattu ja sponsoroitu, kirja ei sitä ollut. Niinpä mitään kehumisen pakkoa ei senkään puolesta ollut.
Hulvattoman hauskasti kirjoitettu virolaisen, mutta Suomessa 17-vuotiaasta eläneen Antto Terraksen matkaopas Viroon. Kirja kertoo road movien omaisesti Virosta, sen elämästä ja nähtävyyksistä Tallinnan ulkopuolella. Varsinkin jos virolainen elämä on ollenkaan tuttua niin kirvoittaa monet naurut. Ei siloiteltu matkaopas, mutta silti herättää mielenkiinnon Viron matkailuun.
YouTubesta Visit Estonian kanavalta löytyy ns viralliset videot Terraksen matkasta.