Rakenna, kärsi ja unhoita

by Helmi Kajaste

Vangitseva esseeteos arkkitehtuurista ja elokuvista

Rakenna, kärsi ja unhoita on minimalisista proosaa rakennuksista, elokuvista, ajan pysäyttämisestä, raunioista ja jälleenrakentamisesta sekä särkyneen sydämen arkkitehtuurista.

Elokuva koostuu pysähtyneistä stillkuvista, mutta kun ne esitetään peräkkäin, syntyy illuusio elävästä kuvasta. Rakennus rakennetaan pysyväksi, mutta tosiasiassa sitä on jatkuvasti korjattava, ja lopulta se puretaan tai se raunioituu. Rakennus uskottelee olevansa pysyvä, elokuva uskottelee olevansa elävä. Helmi Kajasteen vaikuttavan proosateoksen aiheina ovat elokuvat ja arkkitehtuuri, mutta kirjaa lukiessa huomaa, että elokuvien kohtaukset ovat elämää ja rakennusten tilat mielentiloja.

Helmi Kajaste on helsinkiläinen arkkitehti ja cinefiili, joka on luennoinut ja kirjoittanut niin arkkitehtuurista kuin elokuvistakin. Hän tekee myös rap-musiikkia nimellä Draama-Helmi. Rakenna, kärsi ja unhoita on hänen ensimmäinen kirjansa.

Genres: Nonfiction, Essays, Finnish Literature

94 pages, Hardcover

First published January 14, 2020

Reviews

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Mikä teos!

Minusta Helmi Kajasteen Rakenna, kärsi ja unhoita (Kosmos, 2020) ei ole kokoaan suurempi, kuten monen muun lukijan mielestä. Itsensä mittainen ja salakavala se on. Se kannattaa lukea kuin runoteos; monesti ja osia toisiinsa punniten, lyhyt pituus myös mahdollistaa tämän. Ei se ole myöskään kokoaan pienempi, kuten joidenkin lukijoiden mielestä, vaikka siinä onkin tekstin lisäksi kuvia. Se on kirja, kokonainen teos, johon kuuluu sanojen lisäksi myös kuvia.

Draama-Helminäkin tunnetun Kajasteen esikoiskirja on noin 90-sivuinen kuvitettu esseeteos elokuvien ja arkkitehtuurin rajapinnoilla; millaisia merkityksiä rakennuksilla ja tiloilla on elokuvissa?

4 osaa: Alkusanat, Tuho, Jälleenrakennus, Epilogi.

Rakenna, kärsi ja unhoita on äärimmäisen henkilökohtainen essee(teos), vaikka sen voi lukea varmasti ensisijaisesti juurikin asiallisena teoksena elokuvista ja arkkitehtuurista. Sellaisena se tosin jättää nälän; miksei enemmän, miksei kokoelmamaisemmin, mikä tämä nyt oikein on, kuin yksi piiitkä essee kuin Long Playn artikkeli. Etenkin näin personal esseen renessanssissa ja taide-esseen valtavirtaistuessa tämä tuntuu jotenkin hähmäiseltä, ehkä kustantajan ahneutenakin; pieni kirja mutta miksi.

Minusta alkusanat ja epilogi antavat lukuohjeen ja maiseman, tilan Kajasteen tekstille; mitä arkkitehtuuri (muoto, osiensa summa, kirja tilana) haluaa sanoa tässä teoksessa? Mille se on metafora tai käsittelytapa? Tuho. Jälleenrakennus.

Kajaste siteeraa Peter von Baghia, että kun ihmiset puhuvat elokuvista, he tulevat paljastaneeksi itsensä.

Nerokas elämänmuutos- ja suruteos.

"Lukijan ei tarvitse olla nähnyt yhtään tässä kirjassa mainituista elokuvista. Niihin voi suhtautua kuin uniin tai juttuihin, jotka tapahtuivat joskus jollekin, sillä niitä ne ovat."

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

En keksi mitään sopivaa ylisanaa tähän mutta tämä kirja järkytti mun maailmankuvaa. Tai siis en ole osannut ikinä ajatella rakennuksista, rakennetusta ympäristöstä ja elokuvista niistä kulmista, joita tässä ehdotetaan. Rakennus alkaa heti valmistumisen jälkeen tuhoutua, elokuva yrittää tallentaa mennyttä hetkeä.( Mitä teksti muuten tässä mielessä on?) Ihan todella hieno kirja!

[Sara · Rating 4 out of 5]

Alkupuoli on aivan mahtava! Alkusanat ja Tuho-osio ovat viisaita ja lempeitä. Jälleenrakennus-luku ja epilogi eivät valitettavasti yllä samalle tasolle.

Kieli on tarkkaa, ryhdikästä ja kaunista. En ole elokuvaihminen enkä ole nähnyt yhtään käsiteltävistä elokuvista, mutta se ei haitannut laisinkaan. En myöskään tiedä arkkitehtuurista juuri mitään, mutta meillä kaikilla on kokemuksia rakennuksista ja tiloista. Siksi ajattelin vain elokuvat haasteena.

Loppu jää mielestäni vähän turhan paljon ilmaan leijumaan, mutta muutoin olen sitä mieltä, että tällaisia pieniä suuria kirjasia saisi olla enemmänkin. Ei aina tarvitse kirjoittaa tiiliskiveä. Ajattelulle tuntuu jäävän enemmän tilaa, kun ajatuksia tarjoillaan kerralla vähän suppeammin.

[Susa · Rating 5 out of 5]

Kaunis, inspiroiva, kokoaan isompi. Tämän tunnelma jäi elämään.

[Lyyra Virtanen · Rating 3 out of 5]

Kaikki Kajasteen ajatukset olivat todella kiinnostavia, mutta niitä ei viety loppuun asti. Vertaan nyt Pontus Purokuruun, joka toki kirjoittaa ihan eri aiheista; Purokuru vie välillä ajatustaan jopa niin pitkälle, että se on absurdia, mutta se toimii! Kajasteen teos jää raakileeksi nimenomaan lyhyytensä takia.

[Sirri/Sivutiellä · Rating 3 out of 5]

Kajaste avaa hyvin arkkitehtuurin, tilan ja ympäristön merkitystä elokuvissa, ja teoksen esseet on kirjoitettu hyvin. Myös elokuva-analyysi on tarkkanäköistä. Odotin kuitenkin ehkä vielä hieman laajempaa teosta - minulle tämä jäi etäiseksi.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Kaunis, tarkka, kokoaan huomattavasti suurempi.

[Denise · Rating 3 out of 5]

Essays about architecture and films. Not a book I would have picked up on my own, but if someone puts a book in my hand and tells me to read it, I usually will. (Eventually, anyway.) I might have gotten more out of this if I had seen more than a single one of the movies mentioned in this book... or then again I might not, because truth be told, I just wasn't all that interested in the subject.

[Ville Verkkapuro · Rating 5 out of 5]

This was way better than I expected. I expected it to be interesting, yes, but a bit more abstract. Instead I got beautiful and insightful essays, that combined buildings with films, both of which Helmi Kajaste is an expert in.
I love the way Kajaste writes. From her lyrics to her prose, she has a great flow.
This was entertaining, though a bit academic. I loved especially the parts where she talked about her own life and her own experiences and wish there could've been more of them.
My only complaint about this is that it was too short. It's been described as minimal, but I wouldn't say that. I'd say it's rich, full – but there's just too little of it.
I hope there comes a sequel and I wish for it to be longer.
Also: I hope Kajaste will make a film. Or a house. Or both.

[Tomi · Rating 4 out of 5]

Pieni erokirja, eikö niin? Pitänee lukea vielä toiseenkin kertaan heti perään, mutta ymmärsin että tässä on kyse yhden elämänvaiheen päättymisestä ja toiseen siirtymisestä. Elokuvien ja arkkitehtuurin kautta, mistä en ihan niin paljon saanut irti kuin olisin halunnut. Mutta kuten sanoin, pitää lukea uudelleen, vähän erilaisilla linsseillä.

[Mikko · Rating 2 out of 5]

"Elokuva koostuu pysähtyneistä stillkuvista, mutta kun ne esitetään peräkkäin, syntyy illuusio elävästä kuvasta."

Draama-Helmin musiikkia kuunnelleena innostuin, kun esseekokoelma julkaistiin. Varasin kirjan kaupunginkirjastosta ja odotin sen vapautumista kuukausien ajan. Lopulta varauksen noudettuani ja kokoelman luettuani fiilis kokonaisuudesta jää jotenkin vajaaksi.

Kajasteen esseekokoelma koostuu pysähtyneistä esseistä, mutta kun ne esitetään peräkkäin, syntyy ajatus siitä, että jotain elävää jää puuttumaan. Esseekokoelmassa käsitellään elokuvia ja rakentamista, näiden yhteyttä, sekä eri näkökulmia ajatella elämää - molempien kautta käsitellään uuden syntymisen, hitaan rapistumisen sekä tuhon teemoja.

Paikoin esseet sisältävät hyvääkin pohdintaa, mutta paikoin ne jäävät vajaiksi, luettelomaisiksi katsauksiksi eri elokuvista. Elokuvien merkitys kirjoittajalle on selvä, mutta tämän merkityksen kommunikointi lukijalle jää joidenkin esseiden osalta puutteellisiksi.

Voisin kuvitella kirjan olevan sopivaa lukemista yhden ulkona vietetyn kesäpäivän ajaksi. Pituutensa ja kaihoisuutensa suhteen kokoelma on itsessään kuin lyhytelokuva joka oli viihdyttävää nähdä, mutta ei herätä sen syvällisempiä ajatuksia.

[Tuomas Aitonurmi · Rating 3 out of 5]

Esikoisesseekokoelma on laajuudeltaan niukempi kuin näyttää, sillä teosta on kuvitettu paljon, ja se koostuu alkusanojen ja epilogin ohella kahdesta esseestä, ”Tuho” ja ”Jälleenrakennus”. Arkkitehtuuri ja elokuva liukuvat luontevasti toistensa sisään ja taas erilleen. Kajasteen tausta lyyrikkona näkyy taidossa kirjoittaa kauniita lauseita, jotka voi nostaa irralleen muusta tekstistä lepattamaan. Jotenkin tekstin viileä suhtautuminen asioihin jätti minut vähän etäälle. Toimii hämärien iltojen pohdiskelevana luettavana.

”Rakentaminen on toiveikasta, koska sen on pakko olla. Pommisuojakin rakennetaan siinä toivossa, että sillä on merkitystä.” (s. 10)

”Arkkitehtuuri luo rajoja, jotka määrittävät aineen paikan oikeaksi tai vääräksi.” (s. 35)

”Seiniin ei voi luottaa. Ne voivat tehdä mitä tahansa ja olla minkä muotoisia tahansa. On syytä epäillä seinien sisuksia ja täysin mahdollista kuvitella asioiden puskevan niistä läpi.” (s. 38)

[Mikko]

mainiot kelat

[J · Rating 3 out of 5]

Aivan sympaattinen näkökulma elokuvien ja arkkitehtuurin suhteeseen. Pieni kirjanen väljästi taitettuna, voisi olla myös pitkä essee. Tulee Geoff Manaugh (Bldg Blog) mieleen. Kirjasta voisi saada myös katselulistan, mm: Tarkovskin Uhri, News from Home, Pasolinin Mamma Roma, Mansikkapaikka, Cemetery of Splendor, My Winnipeg, Tokyo Story.

[Jaana · Rating 4 out of 5]

Kun räppäri Draama-Helmille eilen annettiin merkittävä Teosto-palkinto, tuli oikea hetki ottaa luettavaksi hänen esikoiskirjansa, esseekokoelma arkkitehtuurin filosofiasta ja elokuvista. Ohut kirja muistuttaa jopa runokokoelmaa, vaikka lauseet ovat selkeää asiaproosaa, esseet ovat lyhyitä ja ilmavia, eikä kaikkea kerrota. En itse ole juuri katsonut elokuvia, mutta se ei haitannut teoksen lukemista. Kajaste poimi elokuvista yhden tai pari asiaa, jotka liittyvät esseen teemaan ja hän myös kertoo millainen tunne hänelle elokuvasta jäi. Teemoja ovat ajan kuluminen, pysyvyys, kerroksellisuuden, mureneminen jälleenrakennus. Minä löysin kirjasta paljon ajateltavaa ja haluan palata uudelleen lukemaan sitä.

[Miikka · Rating 2 out of 5]

Tarkkasanaisesti kirjoitettu, mutta subjektiivisesti ei oikein lähtenyt. Alkusanojen mukaan lukijan ei tarvitse olla nähnyt kirjassa mainittuja elokuvia kirjaa lukeakseen, mutta enpä tiedä. Innostuin vain siitä kohdasta, jossa puhuttiin siitä yhdestä elokuvasta jonka olen kirjassa mainituista nähnyt.

[Teemu Kunto · Rating 4 out of 5]

Hieno pieni teos arkkitehtuurista ja elokuvista.

[Juurakkotukka · Rating 2 out of 5]

Varmaan jonkun kakskymppisen mielestä upee. Piipertelyä plus huonosti toimitettu.

[Riina Ojanen · Rating 4 out of 5]

Järjestin kirjahyllyäni ja löysin sieltä tämän pienen esseekokoelman. Helmi Kajaste pohtii tilaa ja olemista arkkitehtuurin ja elokuvien kautta, osuen juuri tämänhetkisiin kiinnostuksenkohteisiini.

[Suvi · Rating 3 out of 5]

kiinnostava näkökulma yhdistää arkkitehtuuri ja elokuvat!