Viimeinen Atlantis

by Antti Hyyrynen

Vetävä tarina kahdesta pakolaisesta lähitulevaisuuden luhistuvassa maailmassa​

Tobeas Seinur katsoo lentokoneen ikkunasta, kuinka Tokion valot hukkuvat monsuunisateisiin hänen takanaan. Kesken mannertenvälisen lennon tietoliikenneyhteydet katkeavat ja lentokone muuttaa reittiään. Leviää huhu, että Skandinavian maat sekä Suomi ja Venäjä olisivat sulkeneet ilmatilansa. Alkaa pakomatka kaaokseen syöksyvässä maailmassa.

Löytääkö Tobeas enää tietään Suomeen, isänsä maahan?

Genres: Dystopia, Science Fiction, Finnish Literature, Fiction, Audiobook

345 pages, Hardcover

First published February 1, 2020

Reviews

[Saur · Rating 4 out of 5]

Se, että tehdään kirjoista elokuvia on niin passee. 2020 lukua on kirjoittaa musiikkialbumeista kirjoja. Viimeinen Atlantis kertoo tasan kymmenen vuotta sitten ilmestyneen samannimisen albumin tarinan vähemmän aggressiivisessa muodossa. Teemoina molemmissa nykymaailman konsumerismin ja kertakäytöelämäntavan kritisointi ja siitä seuraava ilmastokatastrofi ja ihmisen häviäminen maan päältä.

Levyn perusteella luotujen ennakko-odotusten perusteella kirjassa käsiteltiin nykyajan hubrista ja kertakäyttökulttuuria vähemmän kuin ajattelin mutta tämä ei haittannut. Suurin osa kirjan pituudesta kului ympäristöpakolaisena eri järjestöjen pomputeltavana kuten virran vietävänä, ja keskikohta olikin mielestäni kirjan heikoin osa. Tarina eteni hitaasti vain paikasta toiseen siirtyessä. Kirjan toinen heikkous omasta näkökulmastani oli asioiden selittämättä jättäminen. Valtavan katastrofin varsinainen syy jäi hämärään ja varsinkin "Jumalan ääni" joka varoitti katastrofista jäi ilman minkäänlaista selitystä.

Arvostin todella lukujen alkuihin liitettyjä kappaleiden sanoja jotka eivät sellaisenaan olisi sopineet kirjaan, mutta asettivat tunnelman ja odotukset mainiosti tulevalle luvulle. Levyn kuunnelleena kirjan juonenkäänteet eivät tule varsinaisina yllätyksinä mutta se silti löytää tavan kertoa tarinan uudesta kulmasta. Ja lisänä on tietysti päähenkilöiden henkilökohtainen juoni ja ajatukset jotka olivat jo itsessään mielenkiintoinen tarina lisänä ympäristöteemaan.

Kirjan paperikansi on mielestäni tylsä ja täydellisen epämielenkiintoinen. Siitä puuttuu täysin yksinkertainen, terävä dynaamisuus joka on esillä Stam1nan albumitaiteessa. Kirjan varsinainen pahvikansi on onneksi tehty jälkimmäisen mukaisilla linjoilla. Kirja erottuisi kaupan hyllyltä paremmin muista (varsinkin suomalaisista) kirjoista pahvikannen kansitaiteella kuin nykyisen paperikannen kanssa.

Mihinkään mitenkään liittyvänä henkilökohtaisena sivuhuomiona totesin että Viimeinen Atlantis on varmaan "tuoreimpana" lukemani kirja koskaan. En ole oikeastaan ostanut kirjoja uutena enkä lukenut niitä heti ostamisen jälkeen vaan ne päätyvät jatkuvasti kasvavan backlogin perälle. Noh, kerran näinkin.

[Juuso · Rating 3 out of 5]

Stam1na-yhtyeen fanina oli tietysti pakko lukea laulaja-kitaristi Antti Hyyrysen esikoisromaani Viimeinen Atlantis (Like, 2020). Yhtyeen Viimeinen Atlantis -levyä lukuisat kerrat kuunnelleena ja sen lyyrisessä maisemassa vierailleena oli päässä jonkinlaisia mielikuvia siitä, mitä samanniminen romaani voisi pitää sisällään. Omat odotukseni eivät kuitenkaan lopulta kohdanneet romaanin sisällön kanssa täysin, mikä oli toisaalta hyvä juttu. Kirja onnistui yllättämään! Vaikka toki tuttuja juttujakin löytyi. Noita Stam1nan tuotantoon liittyviä viittauksia olikin ihan kiva bongailla ja katsoa miten ne limittyvät yhteen tarinan kanssa. Omalla tavallaan odotukset kirjan suhteen on lukijan ongelma.

Romaani kertoo lähitulevaisuudesta — eräänlaisesta kauhuskenaariosta, joka toden totta uhkaa maapalloamme. Todennäköisesti tulee kuumat oltavat, jos ilmasto jatkaa lämpenemistään, väkimäärä lisääntyy tätä tahtia ja kulutustottumukset eivät muutu. Ja niin edelleen. Noilla tulisilla hiilillä tanssii romaanissa suomalainen mainosmies Tobeas Seinur, jonka paluulento Japanista Suomeen saa ongelmallisen käänteen, kun Suomen ilmatila menee suljettuun tilaan. Tobeas työkavereineen ohjataan Islantiin, joka antaa lentokoneen laskeutua maaperälleen. Tobeaksesta tulee pakolainen. Maailma on sekavassa tilassa. Saadaanko poika kotiin ja liekö monta mutkaa matkassa?

Dystopioita on aina hyvä lukea, sillä ne vaikuttavat nykyään usein melko mahdollisilta skenaarioilta. Hesarissa olikin taannoin jotakin juttua, että dystopia viihteessä saattaa vaikuttaa ihmisten asenteisiin jopa enemmän kuin tutkimustieto. Eli ihmiset ajattelevat enemmän tunteella kuin järjellä, tai jotain. Asioiden pitää alkaa ahdistamaan, että niille ruvetaan tekemään jotakin. Tämä on mielestäni totta esimerkiksi ilmastonlämpenemiseen liittyvissä asioissa. Jos jauheliha maistuu edelleen, ei varmaan ahdista niin paljoa.

Viimeinen Atlantis parani loppua kohden. Alkoi kunnolla jytisemään. Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy, aika paeta, lähtölaukaus.

⭐⭐⭐

[Jenna · Rating 5 out of 5]

Unohdin kirjaa lukiessani, että tämä koko teos on tullut Hyrden kynästä. Unohdetaan siis puolestaan arvosteluani lukiessa se, että Stam1na on suosikkibändini sekä se, että Hyrden sanoitukset järisyttävät kovin useasti tajuntaani.

Tässä kirjassa maalaillaan varsin synkkää tulevaisuusnäkymää ylikansoittuneen maapallon kohtaloksi. Tellusta riivaa paikoitellen rankkasateet, paikoitellen järisyttävät lämpöaallot, joiden aiheuttamat helteet pyyhkivät pois kaiken elollisen sekä juotavan veden.

Seuraamme kirjassa Tobeas Seinuria, itsekeskeisen ihmiskunnan mielikuvamaalaria, joka saa myytyä turhakkeita tuhonpartaalla olevan ihmiskunnan viimeisille jäsenille. Tobeas on kasvanut Suomessa, Oulun seudulla, mutta käynyt synnyinmaassaan viimeksi kauan sitten. Ura on vienyt ympäri maailman ykkösluokassa, maalaillen mainoslauseita ja filmejä erilaisista asioista.

Spoilers ahead!
Tobeaksen kätevänä apurina toimii EloQuence-tekoäly, joka auttaa käyttäjäänsä puhumaan vakuuttavasti ja toimimaan hänen silminä, korvina ja aivoina. Järjellinen keinoäly on avainasemassa teoksessa, joka maalaa ihmiskunnan tuhon päivät.

Kirjaan on otettu mukaan myös vanha myytti, johon on puhallettu uutta henkeä. Jumalten kielet, nuo kauan sitten unohdetut varoitusjärjestelmät, halkovat taivaita varoitusäänillään - mutta omaan itseensä eksyneet yksilöt ovat unohtaneet jo kauan sitten äänien tarkoituksen. Ihmiset joutuvat liikkeille massoittain luonnonmullistusten edetessä, kantaen mukanaan tarpeetonta roinaa ja tuskastellen murenevan siviilisaationsa rippeissä.

Kirjassa on paljon tärkeää pohdittavaa nykyihmiselle; ympäristöongelmat, luonnonmullistukset, riistotalous, itsekeskeisyys, tekoäly, ihmisen piittaamattomuus, juomaveden laatu sekä ihmiskuntaa koskeva pandemia.

Kirja piti minut täydessä otteessaan alusta loppuun. Teos on vahva näytös ensikirjaksi, toivon Antti Hyyrysen jatkavan myös kirjailijana tulevaisuudessa.

[Mirka · Rating 3 out of 5]

Jos tämä olisi vain kirja muiden joukossa, antaisin 2 tähteä. Mutta koska Stam1na ja Hyrde, 3.

[Janne Paananen · Rating 1 out of 5]

Viimeinen Atlantis on vaikea kirja. Siihen tarttunevat enimmäkseen Stam1nan musiikin ystävät ja Viimeinen Atlantis albumin kuulleet. Ja silloin kirjasta voinee saada enemmän irti. Olen itsekin albumia kuunnellut, mutten varsinaisesti tarinaan keskittyen, joten lukukokemukseni lähti melko puhtaalta pöydältä.

Tobeas työstentelee tulevaisuuden mainosmaailmassa luoden kaikille tuttuja sloganeita ja visuaalisia kikkoja. Lennolla Japanista kotimaahan tapahtuu kummia. Jostain syystä ilmoitetaan, että kone laskeutuukin Islantiin. Tobeas onnistuu puristamaan lentoemännästä tiedon, että Suomen ja Venäjän ilmatilat on suljettu. Jotain isoa on tekeillä. Islannissa Tobeas kampeaa lentoemon kainaloonsa ja alkaa kovin mutkitteleva matka kohti Suomea.

Tapahtumat sijoittunevat hieman tulevaisuuteen. Siitä merkkinä on EloQuence-keinoäly, joka huutelee suoraan Tobeaksen korvaan ohjeita siitä, mitä tulisi tehdä ja kuinka käyttäytyä. Kelvollinen idea, mutta tökerösti toteutettu. Äänikirjaa kuunnellessa EloQuence-kynän napsuttelun ääni lähinnä raivostutti, koska mielleyhtymä tavalliseen kuulakärkikynään oli liian voimakas. Tuskin keinoälykapistus pitäisi moista ääntä käynnistettäessään. Huoh.

Henkilöhahmot jäävät typeryttävälle tasolle. Hyyrynen yrittää puhaltaa Tobeakseen eloa kuvailemalla hänen ajatusprosessejaan, mutta ei oikein siinä onnistu, muista hahmoista puhumattakaan. Samoin käy valittevasti juonellekin. Sekava joukko matkustushässäköitä ja lopussa yllättävä käänne. Kuin huonoa elokuvaa katsoisi.

Harmi. Olisin halunnut pitää tästä. Ihan jo siksi, että Hyyrynen tekee mieleenpainuvia sanoituksia ja Stam1nan kaksi ensimmäistä albumia ovat mukavan koukeroisia ja progahtavia helmiä raskaamman musiikin saralla. Mutta se ei oikeuta antamaan yhtään enempää tähtiä kuin koin tarpeelliseksi.

[Inna · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen lukukokemus. Tarinan konsepti ja tietyt jutut olivat jo etukäteen tuttuja Viimeinen Atlantis -levyn tiimoilta, mutta ei levyn perusteella tietenkään kirjasta tiennyt kaikkea. Rakastin kirjailijan sanavalintoja ja lyyristä kirjoitustyyliä, jotenkin pystyin hyvin kuvittelemaan tietyt kirjan kohdat uusina Stam1nan biiseinä Hyrden äänellä huudettuna.

Olen kuitenkin valitettavan hahmovetoinen lukija, ja nyt tässä kyllä kävi niin että kirjan hahmot jäivät minulle hieman liian etäisiksi, joka vei lukukokemuksesta tunnetta. Romanssiosio oli ihan hassu myös, ensin ollaan täysin platonisia kavereita ja sitten yhtäkkiä pannaankin kalliolla ilman mitään välivaihetta tai sitä että tunteet olisivat pikkuhiljaa heränneet jne., Jotenkin töksähti tämä osio kyllä, olisivat ihan hyvin voineet pysyä platonisina loppuun saakka, vaikka tottakai on loogista että panotunteita herää. Mut olisi ne voinut vaikka hahmon päänsisäisessä dialogissa myös ilmaista jotenkin lukijalle edes hieman etukäteen. Myös kirjan puolivälissä hinattiin liikaa, alku oli tehokas ja loppu erityisesti, sydän hakkasi ihan täpöllä loppua kohti juostaessa, mutta keskellekin olisi voinut saada hieman enemmän koukkua.

Suosittelen Stam1nan faneille, ja tällaisen hmm, miten tän nyt ilmaisisi, hyvin kuvailevan, karun, kauniin ja lyriikallisen proosan ystäville. Mutta jos odotatte sydäntäriipivän jännittävää ekokatastrofimysteeriä, niin tää ei nyt ehkä kuitenkaan ihan sitä ollut, herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Olisin voinut tätä ehkä koittaa vinkata kasien genreissä ensi syksynä mutta voi olla että tää on ehkä liian vaikea luettava sen ikäisille vielä.

[Sanna-Mari · Rating 1 out of 5]

Eletään lähikymmenvuosien dystopiaa, jossa luonto on saastunut ja tietoyhteydet katkeavat. Tobeas seikkailee ympäri eteläistä Eurooppaa ja kohtaa matkallaan mitä ihmeellisempiä pelastautumistilanteita...

Joo, tuossapa se sisältö minulle niinkuin tiivistetysti. Kirjassa on paljon ongelmia esim. osa siirtymistä ei toimi: luku loppuu akuuttiin tilanteeseen ja seuraavassa tilanne on jo ohitettu sitä sen enemmän selvittättä. Toisaalta loppua kohden henkilöhahmojemme eteen tulee tilanteita, vain jotta kirjassa saisi aikaan jännitystä. Lisäksi kirjan rinnalla kulkee tarina täydellisen apokalyptisessa maailmassa olevasta kertojasta, jonka yhteyttä Tobeaksen tarinaan en missään vaiheessa löytänyt.

Toki genre on minulle vieras ja osittain vastenmielinen, mutta kerronnallisesti tarinasta puuttui juoni ja motiivi. Tämän vuoksi näinkin huono pisteytys. Annoin teokselle mahdollisuuden lukemalla sen loppuun asti, nyt kaduttaa.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Olipas monella tavalla yllättävä ja omaperäinen lähitulevaisuuden visio! Tykkäsin myös siitä että tämä oli samalla todella eeppinen ja tavallaan jalat maassa, eikä mitenkään "helppo". Seuraavaksi menee kuunteluun samanniminen levy!

[Chameleon Bay · Rating 3 out of 5]

Nyt on pakko myöntää, että jos tämä kirja ei olisi Hyyrysen Antin kirjoittama ja jos kunnioitukseni ko. artistia kohtaan ei olisi niin suuri, tämä 2.5 tähteä olisi kallistunut kahteen eikä kolmeen.

Ympäristöalan ihmisenä arvostan kovasti kirjan (ja saman nimisen levyn, johon kirja ilmeisesti perustuu) tematiikkaa, mutta jotenkin esitys jäi valitettavan pinnalliseksi ja vaisuksi. Materiaalia ja kirjoitettavaa aiheesta kyllä pitäisi olla, mutta jotenkin tämä jäi sellaiselle "ympäristö tuhoutuu, tsunami tulee, ihmiskunta kuolee" -levelille niin ettei lukija oikeastaan tuntenut tai ajatellut mitään. Uusia ulottuvuuksia ei oikein ollut, enkä saanut yhtään uutta näkökulmaa aiheeseen. Hahmot olivat vähän tylsiä ja tapahtumat etenivät lähinnä sattuman kautta - hitaasti. Hyvin hitaasti.

Mitään suurempaa opetusta en oikein onnistunut löytämään, ja kaikki kysymykset jäivät avoimeksi. Esimerkiksi EQ - oliko se keinoäly omilla aivoilla vai käyttäjän projektio, kuka tietää? Kirjan lopussa päähenkilö puhutteli sitä lähes jokaisella kirjassa esiintyvän henkilön nimellä, ja mysteeriksi jäi oliko se lopulta oikeassa vai väärässä, hyvä vai paha. Todellinen plot twist olisi ollut, jos kirjan kaikki muut henkilöt olisivatkin olleet EQ:n luomaa illuusiota - mutta ilmeisesti näin ei kuitenkaan ollut. Kirjan loppu oli tungettu aivan liian pieneen sivumäärään, ja tästäkin määrästä puolet kului siihen kun päähenkilö kieltäytyi kuuntelemasta loppuratkaisua EQ:n kertomana.

Kirja oli tosiaan ilmeisesti rakennettu Stam1nan saman nimisen levyn ympärille, mutta yhteys jäi todella hataraksi. Levyn kappaleiden mukaan nimetyt luvut olivat hämmentävää ensimmäisen persoonan tajunnanvirtaa, ja ns. tavalliset luvut alkoivat lyhyillä otteilla ko. kappaleiden sanoituksia. Yhteyttä luvun ja kappaleen välille harvoin löytyi, tai yhteys tuntui väkisin keksityltä. Tässä tapauksessa on pakko sanoa, että jos mietit kirjan ja levyn välillä, kuuntele ehdottomasti levy - levyn tunteminen ei ainakaan tuonut tähän kirjaan yhtään lisää syvyyttä. Tulevaisuudessa saatan levyä kuunnellessa kuvitella päässäni kirjan tapahtumia, mutta koska hahmot olivat niin mitäänsanomattomia ja tapahtumat jopa tylsiä, taidan pyrkiä tyytymään niihin ajatuksiin ja mielikuviin joita minulla oli ennen kirjan lukemista.

Ja lopuksi vielä viimeinen kysymys, joka on nyt vaivannut minua jo yli vuoden: mikä, missä tai milloin nyt sitten on se piste jolta ei ollut paluuta? Jäi edelleen mysteeriksi tämä.

[Plyy · Rating 4 out of 5]

Vähän ristiriitainen olo arviosta, mutta menkööt.

Luin koska olen kirjailijan fani eri taiteen aloilla ja hieno elävä tarina maailman loppupuolesta.

Tykkäsin aina kappeleiden välisistä lyhyistä kappaleista joissa hieman utuisempaa maailmaan kuvaa mm.

[Eliel Herlevi · Rating 4 out of 5]

Jos luet tämän kirjan vain siksi, että pidät Stam1nasta, saatat pettyä. Suurin osa arvosteluista kuulostaa siltä, että on lähdetty lukemaan toimintajännäriä ja itse pointti on mennyt ohi. Kirjassa on valtava määrä tarkkaavaisia näkemyksiä ihmisestä, elämästä, kulttuureista, tulevaisuudesta, menneisyydestä, luonnosta ja planeetastamme, ja ne on onnistuttu kuvailemaan etenkin loppua kohden todella vaikuttavalla tavalla. Ne ovat tämän kirjan selkäranka, eivät hahmot tai juonikäänteet. Jos hahmot tai juonikuviot ovat sinulle tärkeintä kirjassa, silloin tämä kirja ei ole sinulle. Itse nostan hattua Hyrdelle, hänellä on selkeä oma ääni kirjailijana ja Stam1nan paras levy Viimeinen Atlantis on saanut arvoisensa tarinan.

[Tapani · Rating 1 out of 5]

Tässä opuksessa on otetta vain prologissa ja epilogissa, muu on sekavaa ja turhaa haahuilua. Ajatus hyvä, mutta hukkaan menivät nämä sivut, kirjana suosittelen vahvasti skippaamaan. Bändin faneillekin voi jonkinmoisia pettymyksiä olla luvassa.

[Chalchihut · Rating 2 out of 5]

Olen Stam1nan fani ja Viimeinen Atlantis levy on minun lempi albumeitani. Odotin tätä kirjaa innokkaasti ja odotukseni tästä kirjasta oli sen takia suuret.

Vilpittömästi kirja on kuitenkin pettymys. Mielestäni albumi on niin hyvä, lähestulkoon täydellinen, että kirja jäi mitään sanomattomaksi. Kirjoitus on cliché, eli etukäteen voi arvata mitä on tulossa seuraavaksi ja tarina tuntui kuin Hollywoodin tavalliselta toiminta elokuvalta. Tuntui siltä, että loppuun oli laitettu yllätys juonenkäänne, mutta sillä ei ollut merkitystä tarinan kannalta. Hahmot olivat yksinkertaisia, ja niissä ei ollut paljon syvempää kuin mitä kirjoitettu.

Tämmöinen kirjoitustyyli ei ole minun makuuni, paitsi ne kohdat, joissa mainittiin kappaleiden lyriikoita. Antti Hyyrynen on todella taitava ja hän on mahtava muusikko, sekä kappalekirjoittaja. Ehkä runojen kirjoittaminen sopisi hänelle paremmin. Tämä surettaa minua, mutta rehellisesti sanoen, luin kirjan loppuun sen takia, että Hyrde kirjoitti sen ja maksoin kirjasta hemmetin paljon.

[Mirka · Rating 3 out of 5]

Tämä ehkä vaatii toisen lukukerran, siksi annan toistaiseksi vain kolme tähteä. Stam1nan biisien lyriikoiden satunnainen putkahtaminen tekstissä ehkä hieman häiritsi, kun luin ne päässäni kuten ne on biiseissä laulettu.

[Jenni · Rating 3 out of 5]

Kun näin tämän syksyllä Liken katalogissa, olo oli kuin joulu olisi tullut etuajassa. Stam1nan samanniminen albumi ehkä yksi parhaita suomalaisia albumikokonaisuuksia ikinä, joten odotukset tämän suhteen oli korkealla. Lopulta ehkä liian korkealla, koska se mikä toimii musiikkina ja sanoituksina, ei ihan toimi kaunokirjallisuutena. Heti alkuun on todettava, että ei tämä huono ole. Ei lainkaan. Jos edellä mainittu albumi on yhtään tuttu, tämä todennäköisesti toimii paremmin kuin jos sitä ei ole koskaan kuullut - ihan siitä syystä, että mm. levyn lyriikoita on lainattu tähän ja ne saattavat jäädä vähän irrallisiksi muuten.

Tobeas Seinur tekee työkseen mainoksia, koko maailma pyörii EloQuence-verkon avulla ja katastrofi lähestyy. Ja katastrofi on sitten sellainen, että huhheijaa. Pahinta kuitenkin on, että ei nämä tässä kirjassa esitetyt skenaariot luonnonmullistuksineen ja ihmisten käyttätymisen käsistä riistäytymisineen mitenkään hirvittävän kaukaa haettuja ole. (Tämän lukeminen koronavirusepidemian edetessä ja Kreikan/EU:n ja Turkin pakolaistilanteen eskaloituessa on huomattavasti vähemmän profetiallista kuin voisi toivoa. Että juu.)

On sotaa, on pakolaisleirejä, on "minä itse ja minä ensin" asennetta, on kaikkea sitä, mikä on ainakin osittain jo nyt arkipäivää monelle. Ja vaikka tässä kirjassa eniten ehkä yhdessä vaiheessa ärsytti selittelemätön paikasta toiseen siirtyminen ja päämäärätön haahuilu, sopii se tähän täydellisesti. Tilanteiden muuttuessa kukaan ei voi ennustaa mitä tapahtuu, miten ja kenelle. (Paitsi ehkä EQ-välineet, mutta eipä kukaan niitäkään kuuntele jos ne sattuvat toimimaan.)

Kaikkia tapahtumia ei selitetä, mikä tavallaan toimii, koska ainakin itse koin niin, että tarkoitus on kuvata sitä, mitä tapahtuu kun luotettavat tietoverkot ja -lähteet katoavat. Miten huhuihin suhtaudutaan, miten kauan ihminen jaksaa ja kykenee olemaan rationaalinen olento. Eniten ehkä ärsyttää, ettei alun prologia sidota mitenkään lopputarinaan, vaikka sen henkilö myöhemmin tavataankin uudelleen. Ja selittämättömät äänet jäävät sellaisiksi, ehkä ne ovat sitten osa lopun mytologisiin (ja ehkä vähän liiallisiin) sfääreihin menevää tarinaa.

Pohjimmiltaan tämä on katastrofiksi puettu kehityskertomus, tarina välittämisestä ja rakkaudesta. Paikoin tämä toimii paremmin, paikoin taas sitten oikein ei. Hahmoista on hiukan vaikea saada otetta, mikä on ehkä koko tarinan heikoin lenkki. Ainakaan itse en lopulta niin välittänyt siitä, mitä kenellekin käy. Summa summarum: henkilöt olisivat kaivanneet vähän enemmän lihaa luidensa ympärille, lankoja jää lopussa solmimatta, mutta kokonaisuutena ja katastrofin ja epätoivon kuvauksena tämä romaani toimii erinomaisesti. Esikoiseksi vahva kokonaisuus kuitenkin. (Jos kuitenkin arvot sen välillä, luetko tämän vai kuuntelet sen albumin ja voit valita vain toisen, valitse se albumi. Muuten kannustan kyllä tutustumaan molempiin.)

[Tiia · Rating 2 out of 5]

Odotin kirjalta jotain suurempaa kuin mitä se oli. Tätä on nimittäin hehkutettu. Kirja oli nopealukuinen tiiviin kerronnan takia. Tiiviys ei aina ole hyve, kuten suomalaisessa nykykirjallisuudessa ajatellaan. Tässä se mielestäni kutisti tarinaa vaikeammin seurattavaksi.

Henkilöhahmojen suhteet jäävät pinnallisiksi ja irtonaisiksi. Kerronta on lähinnä tapahtumien listaamista ilman sen kummempia pohdintoja tai keskusteluja, jotka selventäisivät, miten ja miksi mihinkin ratkaisuun on päädytty. Vielä 150 sivullakaan en ollut varma, miksi haluaisin Tobeaksen pääsevän Suomeen? Ja kuka on Hermann? Mies jäi täysin mysteeriksi.
Kuitenkin joissain kohtaa ihmisten käyttäytymistä tällaisissa olosuhteissa oli kuvattu osuvasti ja yllättävästi.

En pitänyt tekniikan kuvauksesta. Tuntuma jäi melko falskiksi. Pienempi määrä teknologiaa olisi ollut uskottavampi tai, jos se olisi ollut selvästi sidoksissa tarinaan kokonaisuutena. Nyt se tuntuu olevan kehitelty vain auttamaan päähenkilö pinteestä.

Sen sijaan pidin siitä, miten kuvattiin ilmaston muutoksen kehityksen suuntaa. Se vaikutti perin uskottavalta. Pisteitä ropisee myös siitä, miten salamyhkäisinä tapahtumat on pidetty, vaikkakin yli sadan sivun kohdalla alkaa lähinnä turhauttaa ettei tarina ole vieläkään kunnolla alkanut.
Kirjan maailma on luotu onnistuneesti ja on konkreettinen. Sinne on helppo uppoutua. Samaa voin sanoa myös dialogista. Sitä on hauska lukea! Kirjalla on kiinnostava nimi ja kansi, joka houkuttelee poimimaan sen käteensä.
Vaikka minä petyinkin sen sisältöön, sinä et välttämättä pety.

[Antoni Savander · Rating 4 out of 5]

Stam1na-yhtyeen nokkamies Antti Hyyrynen siirsi Viimeinen Atlantis -albumin romaanimuotoon kymmenen vuotta levyn ilmestymisen jälkeen. Tarina on hyvä, se käsittelee ilmastonmuutosta ja kulutuskulttuuria. Pääosassa on suomenvirolainen mainosmies Tobeas ja lentoemäntä Athina, jonka sukujuuret ovat Portugalissa ja Kuubassa. Tärkeässä roolissa on myös tekoälyvekotin EloQuence, joka on kynä- ja piilolinssimuotoon siirretty iPhonen super-Siri. About vuonna 2030 maapallo olisi tullut siihen pisteeseen, että jotain tuhoisaa tulisi tapahtumaan. Jättimäinen vedenpaisumus on tulossa. Sitä ennen Suomessa ja pohjoismaissa ottaa vallan koronaa ennakoinut pandemia Dorringtonin tauti. Maailmantalous sakkaa jostain yllättävästä syystä ja kolmas maailmansota alkaa. Siihen väliin putoavat Tobeas ja Athina, jotka päätyvät Suomen-lennolta ensin Islantiin, sitten Espanjaan, sieltä Ranskaan ja lopulta Portugaliin, Euroopan lounaiselle äärilaidalle.

Jotenkin odotin Hyyryseltä vähän kreisimpää tekstiä. Sen sijaan Viimeinen Atlantis on aika tavanomainen romaani, ilman koukkuja ja kiemuroita. Dialogi on juuri sellaista kuin pitääkin, tarinankaari juuri sellainen kuin pitääkin ja lopussa tuleva yllätyskin juuri sellainen kuin pitääkin.

[Timo · Rating 2 out of 5]

Vähistä odotuksista huolimatta tämä huutolaulu yhtyeen solistin tuotos jätti kylmäksi. En ole ikinä lukenut ainoatakaan Remeksen, Isomäen tai Max Seeckin kirjaa, mutta kuvittelen niiden sisältävän täysin samaa kerrontaa kuin tämä teos.

Tarina koostuu lähinnä pakenemista paikasta paikkaan, monien kohtausten katketessa kesken, jatkuen myöhemmin mystisesti selvitettyinä. Usein tilanteiden pelastajana toimii myös klassinen Deus Ex Machina, tällä kertaa älykynän muodossa.

Kirjoittajalla on myös kova into päteä maantieteellisellä ja historiallisella tietämyksellään Dan Brownin tyyliin.
Myös katastrofielokuva 2012 on selvästi katsottu tarkkaan inspiraatiota hakiessa.

Yhden extra tähden annan hienosta kielenkäytöstä, jota varsinkin välikohtauksissa oleva kertojaääni viljelee. Kunpa koko kirja olisi kirjoitettu samoin, niin tästä olisi voinut edes vähän pitää. Tälläisenaan tämä oli todella uuvuttavaa ja miltei ärsyttävää luettavaa.

Ensimmäiseksi teokseksi tämä oli ihan ok. Kirja niille, jotka fanittavat Antti Hyyrysen persoonaa ja yhtyeensä tuotantoa hyvän kirjallisuuden sijaan.

[Anne Kantola · Rating 2 out of 5]

Myönnettäköön heti alkuun, että en kirjaa lukiessani tiennyt kuka on Antti Hyyrynen. Kirjan tausta ja siihen liittyvä albumi eivät siis olleet minulle tuttuja.
Viimeinen Atlantis aloittaa vahvasti. Kerronta luo sopivasti jännitettä ja piirtää kuvaa maailmasta, jota lukija voi ruveta päänsä sisällä rakentelemaan.

Jossain kohtaa kirjan keskivaiheille (enempiä spoilaamatta) paletti alkaa kuitenkin hieman rakoilla. Henkilöhahmot eivät kunnolla avaudu, vaan mukaan tulee lisää ihmisiä, joista osa jätetään täysin mysteereiksi. Ainakin äänikirjaa kuunnellessa huomasin välillä tippuneeni kärryiltä, kuka puhuu ja missä. Lopun ratkaisu on jokseenkin odotettava lajityypilleen.

Luin kirjan kanssa tahattomasti samaan aikaan Orwellin klassikkoteosta 1984. Itse en täysin antautunut senkään luomalle dystopialle, mutta Winston Smithin ajatukset ja elämä saavat kuitenkin arvoisensa areenan. Sitä olisin kaivannut myös Hyyrysen kynältä enemmän.

[Katja · Rating 3 out of 5]

Tässä oli useita mielenkiintoisia juttuja, kuten EloQuence ja maailmanlopun merkit, ja loppua kohti meni meno jännäksi, mutta toisaalta asioita jäi myös irrallisiksi tai olisin tahtonut niille enemmän selitystä. Näinpä siis kolme tähteä.
Esimerkkinä vaikkapa Athinan tarve käydä siellä jossain vuoren pyhäkössä: jos siellä ei olisi tapahtunut mitä tapahtui, mitä tämä olisi tehnyt? Aika pieni seikka, mutta se jäi häiritsemään. Lisäksi odotin saavani enemmän tietoa siitä mitä pakolaismassoille oikein suunniteltiin, kun yhdessä kohtaa joku vihjasi, että he olivat nyt Euroopan tärkeimpiä pelinappuloita tai vastaavaa. Halusin tietää, sillä tykkään maailmanrakennuksesta. Muuten kyllä kaaokseen vajoava maailma oli esitetty mielenkiintoisesti. Ja kuten todettua, loppu oli jännittävä ja se olikin pakko lukea, vaikka nukkumaankin olisi pitänyt jo mennä...

[Piia Yli-Heikkuri · Rating 2 out of 5]

Ellei olisi Helmet-lukuhaastetta, eipä olisi tullut tutustuttua tällaiseen tulevaisuudesta ja vaihtoehtohistoriasta kertovaan kirjaan. Se on kyllä kirjoitettu hyvin, mutta aihe on itselle niin hankala, että useamman kerran äänikirjaa kuunnellessa piti kelata taaksepäin. En yleensä koskaan lue mitään scifityyppistä, joten epäilemättä sekin vaikutti asiaan.

Omat kaksi tähteä ovat vain siksi, että itse en vain ymmärtänyt. Uskoisin, että scifiin paremmin tutustuneille iskee paremmin.

Äänikirjana kuunneltuna hyvä lisämauste on se, että Hyyrynen lukee kirjansa itse.

[Antti Kurko · Rating 2 out of 5]

Muuten ihan kelpo dystopiakuvausta siitä miten luonto tuhoutuu kulutuskulttuurin edessä mutta henkilöjähahmot jäävät valitettavan ohuiksi. Tästä olisi halunnut pitää enemmän etenkin loppupuolen tapahtumien takia jotka olivat paikoitellen vaikuttavia. Ei tämä kuitenkaan mikään huono kirja ole ja kirjan esittämä maailma on mielenkiintoinen mutta itseäni häiritsi muutamat tekniset ongelmat. Tarina kuitenkin pomppii vähän levottomasti eteenpäin ja hahmoihin ei oikein pääse samaistumaan.

[Piritta · Rating 3 out of 5]

Tuli sitten luettua lisää dystopiaa, ja olipa ihan mielenkiintoinen, varsinkin kun luin lomittain Elina Hiltusen Tulossa huomenna - Miten megatrendit muuttavat maailmaa? -kirjan kanssa.
Tarina oli välillä hyppelehtivä, välillä kerronta tiivistyi tosissaan, ja kiitettävän loppumetreille pääsin ennen kuin palaset alkoivat loksahdella. Paljon jäi kuitenkin auki. Ensimmäisen romaanin kasvukipuja oli havaittavissa, mutta on hyvin mahdollista, että jos Hyyrynen kirjoittaa lisää, menee lukulistalle.

[Tiina Susanna · Rating 4 out of 5]

Scifi dystopia lopunajoista ja maailman saastumisesta ihmisen välipitämättömyyden vuoksi.
Hienosti kerrostunut tarina.
Kuuntelin äänikirjana jonka luki Antti Hyyrynen itse.

Suosittelen jos pidät kirjoista jotka hieman haastavat lukijaansa.

[Otto Lyly · Rating 3 out of 5]

Ihan kiva ok

[A-L Reads · Rating 1 out of 5]

Ei pysty puoltatoista tuntia enempää kuuntelemaan. Not my cup of tea. Dnf.

[Eeva · Rating 2 out of 5]

Olisin halunnut tykätä tästä enemän, mutta nyt ei oikein lähtenyt.

[Janne Jyske · Rating 4 out of 5]

Hyyrynen kirjoittaa vetävää tekstiä synkkänä odottavasta tulevaisuudesta. Pidin kirjasta todella paljon, eikä se johdu siitä, että arvostan Hyyrystä Stam1nan keulakuvanakin.

[Elina · Rating 4 out of 5]

Toimi äänikirjana hyvin. Mielenkiintoinen tarina.

[Aira · Rating 2 out of 5]

Henkilöt jäivät ohuiksi, enkä oikein saanut mistään otetta tämän kirjan kanssa. Ympäristö/jäteteemasta tykkäsin.