Suomi on erakkojen luvattu maa, mutta erakotkaan eivät ole niinkuin ennen. Tai ainakaan niinkuin yksioikoiset käsityksemme heistä. Keitä ja mitä erakot ovat? Miksi he ovat valinneet elämän muiden ulottumattomissa, vai ovatko? Mitä he haluavat elämäntavallaan sanoa, vai haluavatko? Mitä erakkous meikäläisissä oloissa oikeastaan merkitsee?
Erakot kertoo yhteiskunnan “ulkopuolelle” vetäytyneistä yksineläjistä. Se tutustuttaa lukijansa omintakeisiin persooniin pohjoisen erämaissa, korpien kätköissä, kaukaisilla saarilla ja vuorilla, peräkylillä ja kaupunkien reunamilla. Se kurkkii menneisyyteen ja kulttuuriseen kuvastoonkin, mutta keskustelee ennen muuta suomalaisten nykyerakkojen kanssa. Ja kertoo heidän kiehtovat tarinansa.
Mikä mahtavan mielenkiintoinen aihe! Äänikirja kuitenkin on aika lattea kokemus. Miksi tähän on valittu mieslukija, kun kirjailija ja minäkertoja ei sellainen ole ja kirja itsessäänkin haluaa purkaa ajatusta erakoista aina ukkeleina? Heittelevä kerronta, mielenkiintoisia ihmisiä.
Aiheensa puolesta supermielenkiintoinen kirja. Kirjan alkupuoli keskittyy niihin varsinaisiin risupartaisiin lapinerakoihin, mikä usein tulee sanasta erakko mieleen. Loppupuoli taas kertoo enemmän uskonnon vuoksi erakkouteen vetäytyneistä. Kovin miesvoittoista erakkous on, kirjassa kerrottiin vain muutamasta naiserakosta, joista ehkä tunnetuimpana viime vuosina paljon mediahuomiotakin saanut Tinja Myllykangas.
Erakoista puhuttaessa on syytä ottaa huomioon se, että kyse on omasta valinnasta, jokin motivoi ihmistä valitsemaan yhteiskunnan "ulkopuolella" elämisen eli kyse ei ole yleensä syrjäytymisestä. Erakot ovat usein hyvin toimeliaita, omavaraisia ja luontoa kunnioittavia. Useat heistä ovat myös introvertteja, eivätkä koe yksin elämistä yksinäisyydeksi. Heidän ajattelussa ja elämäntavassaan on paljon sellaista, mikä tuntuu itselleni läheiseltä ja tässä maailman ajassa tärkeältä.
Erakot tuli nautittua kuunnelmana, koska kirjaan olisin tuskin tullut tarttuneeksi. Peltonen ei pyri selvittämään erakkouden syitä kovinkaan syvällisesti eikä ryhdy filosofioimaan erakkojen luonteita. Ehkä sen vuoksi kirjasta puuttuu vähän luonnetta. Nyt käydään läpi muutamat elämäntarinat ja kirja jää dokumentiksi valikoitujen erakoiden elämästä.
Kirja oli mielenkiintoinen, mutta jotenkin tuntui, että mittavasta lähdeluettelosta ei saatu kaikkea irti. On vaikea sanoa, mitä kirjaan olisi tahtonut lisää, mutta nyt se jäi kovin pintaraapaisuksi. Mielenkiintoinen lukukokemus ja esittelee laajasti suomalaisia erakoita ennen ja nykyään.
Odotin enemmän sosiologista otetta, mutta sainkin historiaa ja psykologiaa. Paljon kertomuksia ja elämäntarinoita, jotka olivat kyllä viihdyttäviä, mutta joku tiukka pohja jäi vähän turhan vähälle.
Mielenkiintoinen aihe, mutta rakenteellisesti tämä oli toivottoman sekavaa luettavaa. Kirjassa oli kiinnostavia henkilökuvia, mutta niitä oli ripoteltu sekaisin tietopohjaisen tekstin kanssa - jäi tunne, ettei kirjoittaja ollut päättänyt, minkä tyyppisen lähestymistavan erakkouteen ottaisi. Aiheesta olisi voinut saada enemmänkin irti. Itse jäin pohdiskelemaan rajanvetoa tietoisen yhteiskunnasta irrottautumisen ja mielenterveydellisistä syistä erakkouteen joutuneiden välillä, tässä kirjassa keskityttiin lähinnä uskonnollisista, ekologisista yms. syistä aktiivisesti itse erakkouden valinneita henkilöitä.
Jaa että "hyvän mielen kirja"? Niin minulle kansitekstissä luvattiin. En ollut päässyt edes puoleenväliin, kun kirjassa oli kuvattu jo kaksi miespuolista erakkoa, jotka hylkäsivät vaimonsa ja lapsensa lähtiessään erakkoilemaan. Se siitä hyvästä mielestä sitten. Jätin kesken kun laina-aikakin loppui.
Vähän erilainen kirja kuin odotin, ote oli jotenkin vähän akateemisempi. Värikkäitä elämäntarinoita odottaville sitäkin on tarjolla, mutta myös aika paljon teoreettisempaa pohdiskelua erakkouden luonteesta, syistä ja seurauksista. Monet esitellyistä erakoista ovat myös jo edesmenneitä, eli ollaan kuulopuheiden ja dokumenttien varassa, ei niinkään vaikkapa haastattelujen.
Kiinnostava kirja kuitenkin, erakoiden luontoystävällinen ja taloudellinen elämäntapa sopivat hyvin tähän päivään pohdittavaksi.
Tämä kirja ajoi minut aivan hulluksi. Miten voi olla näin mielenkiintoisesta aiheesta kirjoitettu niin sekavasti, tylsästi ja tyylittömästi. Tarinat eivät olleet pituudeltaan, teemoiltaan tai sisällöltään tasapainossa eikä kertomuksista saanut oikein mitään irti. Tyyliltään teos muistutti heikkoa gradua: välillä oli lainauksia, välillä omaa tekstiä ja välillä lähdetietoja. Oikein ei tiennyt onko kyseessä päiväkirja vai muistivihko.
Kuuntelin kirjaa äänikirjana ja alkupuoli sujuikin mukavasti, kunnes kävelyretken ja wc:n siivouksen jälkeen asetuin hetkeksi lojumaan sohvalle, millä jonkin ajan kuluttua havahduin huomaamaan, että osa oli tainnut mennä ohi korvien. Naisten tarinat olivat tässä kiinnostavampia, mutta niitä oli valitettavan vähän. Ehkä erakkous on enemmän miesten alaa. Pidin paljon myös taidemaalari Klaus Backbergia käsittelevästä kohdasta. Uskonnollisista syistä johtuvat valinnat, ortodoksimunkit, buddhalaiset ja ekoyhteisöt eivät niinkään kiinnosta, joten annoin äänikirjan pyöriä loppuun vain puolella korvalla kuunnellen.
Hiukan jäi surullinen fiilis, että "aitojen erakkojen" - niiden risupartaisten Lapin erämaissa sinnittelevien ukkojen - aika on kai auttamattomasti ohi, vaikka myönnän kyllä, että kirjan tarkoituksena onkin nimenomaan pyrkiä monipuolistamaan erakkoudesta annettua kuvaa. Kyllä myös moderneja erakkoja on olemassa. Yllättävän usein erakkoja löytyy myös kaupungeista - vaikka pidänkin sinnikkäästi kiinni mielikuvasta metsissä ja sydänmailla yksin asuvista erakoista. Kerrostaloasuntoon aitoa erakkoa on vaikea istuttaa. En siis tiedä kuinka paljon stereotyyppinen käsitykseni erakoista muuttui, mutta harmi kuitenkin, että pitkä selostus munkeista sai ajatukseni kääntymään muualle ja keskittymisen herpaantumaan.
2,5 tähteä, mikä on asteikollani hyvä arvosana. Koska puolikkaita tähtiä ei voi antaa, korotan tähdet kolmeen hyvän aiheen vuoksi.
Erakot on pintaraapaisu monen ”erilaisen” elämäntavan valinneen elämästä, mutta toisaalta tarpeettomasti henkilökohtaisia kaiveleva kirja. Erityisesti hiljan menehtyneen Backbergin lapsuuden kirjeiden tonkimisesta tulee epämukava olo. Lapselliselta tuntuu myös vaikkapa 7 km kauppamatkan ihmettely; osa poikkeavana kuvatusta on monelle ihan tavallista elämää, tai on sitä ollut muutama vuosikymmen sitten.
Kun kirjassa arvotetaan erakoiden valintoja, olisi voinut nostaa enemmän esille myös ilmeisiä eettisiä ongelmia tai virheajattelua, joita kuvattavilla tai haastatelluilla on. Kirjoittajan valinta olla etsimättä ristiriitoja on toki mukava ja tavallaan kohtelias, mutta aliarvioiko se samalla tutkimuskohteensa aikuisuutta?
Parhaimmillaan Erakot on kuvatessaan buddhalaismunkkina eläneen Martin ajatuksia erakoitumisesta ja valaistumisen etsimisen vaaroista.
Erakot on tietokirja, joka kertoo yhteiskunnan ulkopuolella asuvista suomalaisista yksineläjistä. Kirjan sivuilla pääsee tutustumaan heidän asumuksiinsa, jotka on yleistettynä pohjoisen erämaassa sekä heidän omalaatuisiin persooniinsa.
Tämä oli tosi mielenkiintoinen, ennakkoluulot, joita ylipäätänsä erakot jo sanana herättää, hävisi kirjan luettua. Erakkous on ennen kaikkea valinta, muttei ehkä kuitenkaan sellainen, joka kaikille sopii. Ekologisuus, jota erakot suurimmalta osalta noudattaa sen sijaan on ihailtavaa
Ei pitäisi antaa kirjan kauniin kannen huijata itseään: en ole hetkeen lukenut tylsempää kirjaa. Aihe oli mielenkiintoinen, mutta tuntui kuin lukisin jonkun kirjoittamaa pro gradua kaikkine viittauksineen ja historiaosioineen. Ei minua kiinnosta joskus 1900-luvun alussa ja puolivälissä eläneet erakot, jotka huuhtoivat kultaa Lapissa. Luulin tässä kirjassa olevan enemmänkin haastatteluja tms. nykyerakkojen elämästä, mutta olin väärässä. Kirja sopinee tieteellisen tekstin ystäville.
Aivan ihana kirja. En aluksi meinannut lainata tätä, mutta jokin siinä veti minua puoleensa. Ja kirjan avatessani, totesin että kannatti lainata. Alun Lapin-erakoista kertova osa toi jotenkin jännittävän tunteen, liekö yksinäisyyttä tai ehkä kuitenkaan ei. En tiedä mitä oli. Olen itse ( luultavasti ) tavannut kirjassa haastatellun Martti Anttilan, tietämättä hänen olleen erakko, mutta hänestä jäi jotenkin mielenkiintoinen tunne, sellainen rauhallinen.
Tämä arvio on äänikirjalle, joka ei ehkä ollut se kaikkein onnistunein toteutus. Uskoisin, että itse luettuna olisin saattanut antaa kolme tähteä, sillä sisällössä oli myös paljon mielenkiintoisia tarinoita. Jätän siis arvion roikkumaan 2,5 tähteen.
Odotin jotakin muuta, mutta en oikein tiedä mitä. Tämä kuitenkin oli kiehtova, koska erakkonäkökulma oli laaja. Toisaalta välillä vähän pomppi teksti. Äänikirjassa oli vahingossa kahteen kertaan Ramin tarina.
Vähän oli kahlaamista wanhan ajan Lapin erakoissa, että pääsi niihin itseään kiinnostaviin nykyajan erakoihin ja kirjoittajan omiin kokemuksiin näiden kanssa.
En jaksanut kiinnostua kaikista kirjan erakoista, siksi annan nyt vain 3 tähteä. Mutta niistä luvuista jotka luin, tykkäsin tosi paljon! Hyvin koottu ja kirjoitettu.
Miellyttävästi kirjoitettu kirja, jonka suorastaan ahmi. Otsikosta huolimatta kirja ei sortunut toistoon vaan mukaan oli valikoitunut hyvin erilaisia persoonia.