Sokkopeli

by Virpi Hämeen-Anttila

Kai Rautio tapaa yllättäen nuoruudenihastuksensa, mutta yhteistä yötä seuraavana aamuna Pauliina löytyy hukkuneena. Kuolema näyttää onnettomuudelta, mutta tapaukseen liittyy hämäriä piirteitä. Pauliinan laukusta löytyy tarotkortteja, ja niihin raapustettu uhkaava viesti viittaa salaseuraan, johon Kai ja Pauliina kumpikin 70-luvun lopulla kuuluivat.
Kai alkaa etsiä käsiinsä muita seuran jäseniä. Entiset ystävät ovat päätyneet kuka minnekin: yksi johtaa geenitutkimusryhmää, toinen on tietoturvainsinööri, kolmas työskentelee toimittajana, neljäs pappina ja viides pitää kirjakauppaa nuhruisessa lähiössä. Elämässään he ovat tavoitelleet kuka rahaa, kuka valtaa, mainetta, uskoa, hyvyyttä tai henkistä tasapainoa – mutta kukaan ei ole selvinnyt ongelmitta. Kaikki ovat myös saaneet viestejä henkilöltä, joka kutsuu itseään Puusepäksi. Nuoruuden roolileikit heräävät eloon, mutta kuka johtaa peliä? Kuka lopulta voi sanoa saavuttaneensa onnen, ja millainen hinta siitä on pitänyt maksaa?

Genres: Finnish Literature, Fiction, Mystery

527 pages, Mass Market Paperback

First published January 1, 2007

Reviews

[Jukka Särkijärvi · Rating 4 out of 5]

The best description of this that I can come up with is that it's like The Da Vinci Code, except written by someone who can actually write and from an entirely different point of view.

Okay, it's not much at all like The Da Vinci Code, but it shares the same core conceit of mysticism, occultism, and history mashed together into a whole that makes precious little sense. The primary difference is that in here, it's the villain's doing, not the author's.

But it's not really a novel about the mystery. The mystery is complex and far-fetched enough that it's not solvable by the reader, even if they are given all the tools – it requires some fairly involved understanding of numerology, cryptology and fairly broad language skills. Though the mystery drives the action, it's the characters who we focus on, and they are rendered in believable warts-and-all detail, six friends from high school brought together in their forties by a sudden death and a campaign of harassment.

I originally picked up the book because it includes some content relating to larping. It does, but there isn't much of it, it's described very vaguely and it explicitly points out that what the characters were up to in their wild youth wasn't quite what later became known as larp, though it is very similar. There's not much there, in that respect.

Instead, we get a number of interesting characters and a realistic view of the kind of mastermind that would really start putting together mystical puzzle games. Recommended.

[Mari Moisio · Rating 2 out of 5]

Auts. Nyt kyllä floppasi suosikkikirjailijani. Juoni on ihan ok ja kiinnostava. Mutta se juonen ympärille rakennettu hölynpöly tarotkortteineen on todella puuduttavaa luettavaa. Laitoin jopa kirjan pois että en jaksa lukea tätä ja sitten myöhemmin jatkoin. Ihan jees oli sitten lopussa.

[Timo Pietilä · Rating 2 out of 5]

Lukioikäisenä toisensa kiinteästi tuntenutta porukkaa alkaa reilun parinkymmenen vuoden jälkeen ahdistella salaperäinen vainoaja. Ryhmä on aikanaan harrastanut yhdessä larppausta, ennen kuin koko asiaa oikeastaan Suomessa tunnettiin. Kirjan voisi luokitella oikeastaan Da Vinci-koodi tyyppiseksi dekkariksi. Kirja onnistuu lähes mahdottomassa olemalla vielä huonompi kuin esikuvansa. Iso osa kirjan haastetta on vainoajan jättämien vihjeiden tulkitseminen. Samalla pitäisi selvittää, kuka vainoaja oikein on, tästä tosin ei vihjeitä kyllä juuri jaella.
Kirja on äärimmäisen löysästi kirjoitettu, sisältää sivutolkulla ihmessuhdelätinää siitä kuka silloin lukiossa tykkäsi kenestäkin, ja ketkä seurustelivat ja ketkä eivät, höpötystä jolla kirjan varsinaisen juonen kannalta ei ollut oikeastaan yhtään mitään merkitystä. Miten ihmeessä henkilöt itse edes muistavat asiansa noin tarkasti - itsellä on lukioajoista osapuileen sama aika, ja muistikuvat ovat kyllä jo aika hämärtyneitä. Ehkä tämä sivukaupalla jatkuva ihmissuhdeläpinä oli se varsinainen juoni, ja ahdistelutarina oli vain kulissi johon tämä tyhjäpäiväisyys oli saatu ripustettua. Ja muutakin turhaa täytettä kyllä löytyy, tilaa on kokonaisten kappaleiden käyttämiseen marjapensaiden tuottoisuuden pohtimiseen jne. Konnan paljastumien on aikamoinen antiklimaksi, juuri mitään kunnon vihjeitä henkilöllisyydestä ei oltu annettu, joten mitään "ahaa-elämystä" ei päässyt muodostumaan. Ja todellisessa elämässä poliisi olisi syyllisen löytänyt noin kahdessa päivässä sen jälkeen kun pahimmat ja väkivaltaisimmat teot oli tehty. Voisikohan mahdollisesti olla kyseessä joku, joka tuntee läheisesti jonkun porukan jäsenen? Olisikohan mitenkään mahdollista, että poliisi melkoisen pikaisesti kuulustelisi lähipiirin? Olisikohan kyseinen henkilö ollut välittömästi poliisin tapaamisen jälkeen nalkissa? Ei tietenkään [ironiaa]. Ja ilmeisesti parin vuoden larppaaminen kaksikymmentä vuotta sitten antaa täydellisen hallinnan kaikkeen maailman mytologiaan, sen verran helposti äärimmäisen sekavien ja kaukaa haettujen vihjeiden tulkinta porukalta onnistui. En ehkä ollut ihan kohderyhmää. Kirjan luin, koska jostain olin saanut sen käsityksen, että siinä on fantasiapiirteitä - ne jäivät aika viitteellisiksi.

[Eva Malkki · Rating 3 out of 5]

Kirja oli mukavaa luettavaa ja Virpi Hämeen-Anttilalle tyypillisesti hyvin kirjoitettu. Toisaalta H-A kirjoittaa niin hyvin tavallisten ihmisten elämästä, että mysteeri oli mielestäni tässä melkein toisarvoinen elementti. Kaikki se okkultismiin ja uskontoon liittyvä paasaaminen tuntui ylimääräiseltä "sälältä", johon ei oikein jaksanut paneutua. Ja tässä kirjassahan on todella paljon kaikkea - tuntui siltä, että pelkästään Marin ja Peten kertomuksesta olisi saanut ihan kivan kirjan. Mutta kokonaisuus pysyi kyllä kasassa ja loppua kohden kirjaa oli vaikea laskea alas. Mysteerin ratkaisu oli melko mieluisa - vaikkakin ehkä turhankin siisti, kuten Hämeen-Anttilan kirjoissa on näköjään tapana. Tämä ruusuisuus onkin jokseenkin ärsyttävää hänen kirjoissaan. Dramaattisista tapahtumista ja erilaisista luonteenpiirteistään huolimatta, henkilöhahmot ovat kaikki omalla tavallaan ärsyttävän täydellisiä. Toisaalta huomaa, että kirjailija on todella paneutunut henkilöihin ja välittää heistä.

[A-L Reads · Rating 4 out of 5]

Yllättävänkin viihdyttävä kirja joka valitettavasti vähän lässähti loppua kohden, mutta silti ehdottomasti lukemisen väärti.

[Laura · Rating 2 out of 5]

Kind of a detective story, with a lunatic stalking a group of old friends and threatening them with things collected from and inspired by folklore, myths, religions, old beliefs and so on. I found the references fascinating, but otherwise the story was a bit uninteresting and the ending was disappointingly boring.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Suspense held pretty much to the end.