”Tieto avaa aistimme ja ajatuksemme todellisuudelle. Se auttaa meitä näkemään yhä uutta, ennalta aavistamatonta kauneutta ja ihmeellisyyttä meitä ympäröivässä maailmassa.Se opettaa meidät riemuitsemaan maailmankaikkeudesta, uneksimaan tähtien lämpimässä valossa avaruuden loppumattomien syvyyksien keskellä.”
Esko Valtaojan leipälaji on ruokkia mielikuvitustamme maailmankaikkeuden ihmeillä ja usuttaa meitä ajattelemaan asioita itse. Tässä kirjassa hän esittelee mitä me olemme tieteen avulla saaneet selville maailmankaikkeudesta: Isot, pienet ja kummalliset asiat, tähdet, galaksit, valtava tyhjyys, pimeä aine ja energia sekä elämä.
Esko Jorma Johannes Valtaoja (pronounced [ˈesko ˈʋɑltɑˌojɑ]) (1951, Kemi) is a Finnish astronomer and writer. Valtaoja works as a professor at the University of Turku where he studies quasars.
In 2002 his book Kotona maailmankaikkeudessa (At Home in the Cosmos, 2001) won the Finlandia Prize for the best non-fiction work. After this he became a popular guest speaker at TV shows, science fiction conventions, popular science seminars etc. Part of his popularity comes from his ability to present complex scientific theories and ideas in a manner that is both understandable and entertaining to the general audience.
Since then, Valtaoja has written another book, Avoin tie (The Open Road, 2004), in which he explains his visions of the future. The book is written in a style similar to that of Kotona maailmankaikkeudessa, with the general audience in mind.
Latest book by Valtaoja is Ihmeitä: kävelyretkiä kaikkeuteen (Wonders: Saunters to the Universe), published October 2007. The book is the last part of his trilogy, which began with Kotona maailmankaikkeudessa, and is written in the same style as the two earlier books. As the first book is about the past and the second about the future, Valtaoja has said that it is natural to write the last about the present time.
In his free time he enjoys art and literature (especially science fiction). He is also an amateur biologist.
Tavallaan en tajunnut mitään, tavallaan kaiken. On mahtavaa saada kuunnella asioista, joista ihmiset ovat innoissaan ja onnistuvat puhumaan aivan arkipäiväisen kuuloisesti. Kuunneltu siis äänikirjana.
Tämä kirja on esineenä niin kaunis, että se sai minut lukemaan Valtaojaa ensikerran. Ja vaikutuksen Valtaoja kyllä teki! Avaruudesta, fysiikasta tai matenatiikasta tiedän tuskin mitään, mutta Valtaojan humoristinen ote ja taidokas kyky yleistajuistaa luonnontieteitä pitivät tämän lukijan otteessaan. Pidän siitä, että parhaimmillaan tietokirjat tutustuttavat aiheisiin, joista muuten tietää kovin vähän ja jotka eivät niin kiinnostakaan. Tämä kirja tosin sai pohtimaan, miksi en koskaan innostunut luonnontieteistä niin paljoa - kaikenlaista mielenkiintoista kun niiden avulla voi selvittää!
Esko Valtaoja itse kirjoittaa, että hän on tehnyt tämän kirjan niille 99% ihmisistä joilla ei ole aikaa tai mahdollisuuksia perehtyä maailmankaikkeuteen syvällisemmin, mutta jotka silti haluavat tietää ja ymmärtää edes hieman enemmän.
Pidin kirjan melko ymmärrettävästä tekstistä, vain muutamassa paikassa jouduin pinnistelemään aivojani takaisin ymmärryksen tielle. Valtaojan kirjoitustyyli oli kepeän nokkelaa, esimerkit elävästä elämästä. Kirjassa on vain 150 sivua, joten sivumääräkään ei ahdistanut.
Valtaoja osaa kirjoittaa sujuvasti aiheesta, josta voisi kirjoittaa myös hyvinkin vaikeaselkoisesti. Tässä lyhyessä kirjassa hän käsittelee omaan, näppärään tyyliinsä avaruuteen liittyviä (perus)asioita, kuten sitä, miten avaruus on syntynyt ja mistä se koostuu, miten avaruuden/fysiikan/tähtitieteen jne. tutkimus on edennyt tähän pisteeseen saakka sekä mitä siltä voidaan tulevaisuudessa odottaa. Lisäksi kirjassa sivutaan Eskon omaa uraa tähtitieteen parissa ja muutamia muita huumorijuttuja, jotka sopivat hyvin kirjan kokonaisuuteen. 4 tähteä.
Tuntuu etten ymmärrä näistä viime aikoina lukemistani maailmankaikkeuskirjoista yhtään mitään, mutta samanaikaisesti tajunta tuntuu laajenevan. Jos en muuta, niin ainakin olen oppinut uusia termejä, joiden olemassaolosta en ennen edes tiennyt. En ehkä osaa vieläkään määritellä niitä, mutta sinne ollaan menossa.
Ja jotenkin, vaikken koe paljoakaan ymmärtäväni (ja kokeeko kukaan näissä asioissa?), Valtaoja osaa lähestyä lämpimästi ja selvästi lukijaa, joka ei avaruudesta mitään tiedä. Meidänlaisillemme tämä kirja on kirjoitettukin.
Esko luulee olevansa hauska ja nokkela ja maailmallinen, mutta käteen jää vain mössöinen kasa yliselitettyjä vertauskuvia, kirjaan liittymättömistä aiheista omahyväistä selittelyä ja huonoja vitsejä, jotka aliarvioivat lukijaa. Opin hieman avaruudesta, mutta enemmänkin siitä, että Esko kuulostaa aika väsyttävältä seuralta.
Esko Valtaojan Avaruudesta on esseemäisesti kirjoitettu yleisteos siitä, mitä me tällä hetkellä tiedämme maailmankaikkeudesta ja mitä taas emme.
Kirja on kirjoitettu ja koostettu äärimmäisen hyvin: opin kirjasta valtavasti uutta esimerkiksi avaruuden tutkimuksen käännekohdista, mutta toisaalta kirjaa voisi hyvinkin lukea ääneen vaikkapa lapselle.
Valtaojalla on erinomainen taito kirjoittaa yleistajuista tekstiä omasta erityisalastaan. Kirja antaa lukijalle myös hyvät valmiudet hakea lisää tietoa itseään kiinnostavista aiheista, sillä niistä puhutaan niiden oikeilla nimillä, turhaa yksinkertaistusta välttäen. Valtaoja sekoittaa kirjaan mukaan myös filosofeja, kirjailijoita ja antiikin ajattelijoita - maailmankaikkeuden todellinen luonne on kiinnostanut koko ihmiskuntaa aivan sen alusta asti.
Voin hyvinkin kuvitella palaavani tähän teokseen uudelleen ja uudelleen, kun kaipaan yksinkertaista tietoa siitä, miksi asiat maailmankaikkeudessa ovat kuten ovat.
Kiitos iskälle taas random joululahjakirjoista. :')
Tää oli usein konkreettisin esimerkein ja ymmärrettävästi kirjoitettu teksi mun kaltaisille pölvästeille, joilla on hyvin hatarat lähtötiedot aiheesta. Toinen juttu sit se, mitä oikeestaan sit loppujen lopuksi oikeesti oikeesti ymmärsin aiheesta. Nää maailmankaikkeusjutut on itsessään niin himmeitä, et helposti alkaa vähän ahistamaan ja heikottamaan. Mut komeetat on likaisia lumipalloja? Neutronit menee jotenkin maapallon läpi ja Ice Cube mittailee heitä? Einstein oli suuri nero? Valtaoja on emeritusprofessori ja niillä on mökki?
Mut hei, mielenkiintoista settiä oli! Ja sai ainakin aikaan myös uuden kimmokkeen tarttua Muumipeikko ja pyrstötähti -teokseen, mikä on ollut jo pidemmän aikaa tarkoitus lukea.
Esko Valtaojan uusin on lyhyt ja helpostilähestyttävä katsaus tähtitieteen saavutuksiin ja siihen, mitä olemme tieteen avulla saaneet selville maailmankaikkeudesta. Niistä isoista jutuista - tähdistä, galakseista, mustista aukoista... Kirja sopii johdannoksi tähtitieteestä kiinnostuneille sekä mutkattomaksi kertaukseksi niille, joille aihe on jo tutumpi. Hyvin kirjoitettua populaaria tietokirjaa on aina ilo lukea.
Ihanan ymmärrettävä, hauska ja informatiivinen (adjektiivit satunnaisessa järjestyksessä). Esko Valtaojan ajatuksenjuoksua on mukava seurata ja nautin siitäkin, kun välillä lipsahdetaan vähän sivuraiteille. Tämä taisi olla jopa asteen ymmärrettävämpi kuin Neil deGrasse Tysonin Tähtitiedettä kiireisille (joka sekin oli toki hyvä).
Äänikirja. Lukijana Rajalin, jonka rauhallinen ääni sopii avaruuden äärettömään teemaan erinomaisesti.
Paikoittain korkealentoinen opus, joka kuitenkin onnistui pitämään mielenkiinnon yllä. Kirjan teemat saivat mieleni jumppaamaan tilanteita sekä ajan ja etäisyyden määreitä, jotka tuntuvat mahdottomilta kuvitella. Kiva teos, mutta osittain asiantuntijatason sisällöin varustettuna.
Odotusarvo: rutikuivaa narinaa, niin kuin öljyämätön sarana kääntyisi. Totuus: varsin hauska ja valaiseva kirja maailmankaikkeudesta, jota lukiessa koki monta ”ei voi olla totta” -hetkeä.
Ymmärrän nyt miksi kirjamessuilla jonotettiin Valtaojan signeerauksia.
Kirjasta jäi jäljelle kysymys miksi tämä oli kirjoitettu. Kevyt pinnallinen jaarittelu kailesta ja samalla ei oilein mistään. Saako edes se kiireinen ihminen jolla ei ole aikaa perehtyä aihepiiriin, tästä ajatuksenruokaa.
Toimii erinomaisesti siihen, mihin kirja on tarkoitettukin: pikaiseksi katsaukseksi maailmankaikkeuden rakenteisiin ja tieteeseen hyvin kansantajuisesti ja yleispiirteisesti.
RAKASTAN. Selkeästi ja hyvin selostettu perusasioita ja kiinnostavia faktoja avaruudesta. Esko Valtaoja on ansainnut paikan mun top 10 kirjailijan listaan.
Esipuheen mukaan Esko Valtaoja on tarkoittanut teoksensa niille 99% ihmisistä, jotka eivät lue tähtitieteen julkaisuja, mutta haluavat silti tietää ja ymmärtää maailmankaikkeudesta edes hieman enemmän. Valtaoja keskittyy kirjassaan vain faktoihin, siis siihen, mitä tiedämme.
Tähtitieteellinen yhdistys URSA on Valtaojan "Avaruudesta"-kirjan lisäksi julkaissut äskettäin hyvin samantyyppisen maallikoille tarkoitetun yleisteoksen maailmankaikkeudesta. Heikki Ojan "Maailmankaikkeuden rakenne" käsittelee samaa aihepiiriä alle 100 sivussa, kun Valtaojan teksti vie 150 sivua. Ojaan verrattuna Valtaoja ottaa hieman laajemman näkökulman käsittelemällä myös pyrstötähtiä ja mustia aukkoja sekä keskustelemalla Ojaa enemmän maailmankaikkeuden tyhjyydestä ja elämän mahdollisuuksista.
Valtaoja kirjoittaa hyvin ja professorin taustallaan asiantuntevasti. Kirjan otsikot ovat tosin kummallisia. Niistä ei ole paljonkaan apua, kun haluaa suunnistaa kirjan sisältöön. Valtaoja harrastaa aikaisempien kirjojensa tapaan sukkeluuksia tekstin piristämiseksi. Jotkut niistä pitävät, minusta ne ovat vähemmän onnistuneita ja harhauttavat varsinaisesta asiasta. Heikki Ojan teksti taas on oppikirjamaisen selkeää vailla sukkeluuksia. Maallikkona olen tyytyväinen, että olen lukenut molemmat teokset. Yhdessä ne antavat pienestä sivumäärästään huolimatta hyvän yleiskuvan siitä, mitä tieteen kautta luulemme ymmärtävämme maailmankaikkeudesta.
Varsin valaiseva opus tähtitieteen menneisyyteen, nykypäivään ja tulevaisuuteen helposti omaksuttavassa ja mielenkiintoisesti kirjoitetussa paketissa. Vaikka suurin osa sisällöstä oli tuttua, Valtaoja tuo omalla tyylillään vanhoihinkin asioihin uusia näkökulmia. Pieni närkästyksen murahdus tulee lauseesta ”saivat palkakseen vain oman aikansa someraivoa”. Saisi jo tyystin loppua tuo menneiden ilmiöiden vertailu nykypäivän someen.