Tämä tuntui pikemminkin olevan Totuus tapaus Tammisen projektista. Teoksen pääpaino oli kirjoittajassa itsessään, hänen toimintatavoissaan ja hänen alamaailman verkostoissaan. Varsinaisesti Aarnion haastattelua teoksessa oli sen markkinointiin nähden hyvin vähän, eikä sekään ollut mitään kovin mullistavaa siihen verrattuna, mitä mediassa on tullut jo esille. Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin teos oli suhteellisen objektiivinen eikä se ottanut puolia samalla tavalla kuin esimerkiksi Keisari Aarnio. Tammisen kuvaus oli myös jossain määrin viihteellisempi ja helpommin hahmotettava, vaikkei sekään kuvannut Aarnio-vyyhtiä mitenkään erityisen selkeästi.