Herkkä ikä ja kaipaus sytyttävät tunteet roihuun, joka kärventää. Esikoisromaani pienen kylän ihmissuhteista jatkosodan aikaan. Kokematon helsinkiläistyttö Lydia tulee pulaa pakoon sukulaisiin maalle kesällä -43. Täti Gunhild on Korpivuoren matriarkka, joka näkee kaiken. Hänen upseeripoikansa ovat sodassa, ja on tultava toimeen Annan, ei-toivotun morsiamen kanssa. Lydia saa Annan asuintoverikseen, ja tytöt ystävystyvät. Anna on hyvä työihminen, jonka kauneus avaa ovet kaikkialle paitsi Gunhildin sydämeen. Pian upseeripojat ystävineen pääsevät lomalle, ja eläväinen Anna järjestää Lydialle yllätyksen. Nuoria naisia ja miehiä iässä, jossa sydämet särkyvät. Voiko omaa kohtaloaan paeta?
Ehkä yksi tämän vuoden parhaista kotimaisista kirjoista, jonka tähän mennessä lukenut. Kyseessä on Anna-Kaisa Linna-Ahon esikoisteos, jossa liikutaan jatkosodan aikaisessa Suomessa. Toisaalta tähän kirjaan on saatu monia sellaisia tabumaisia aiheita upotettua ja toisaalta taas on hyvinkin perinteitä kunnioittava kirja, jos puhutaan jatkosotaa hyödyntävistä kirjoissa, missä myös rakkaudella on osansa. Välillä tuli mieleen kuinka lukisi omien isovanhempien tarinaa sijoitettuna maaseudulle kaupungin sijaan ja välillä tuttuus muutoin. Eihän kukaan ole voinut välttyä vähintään koulun historian tunneilla kuvauksista, kuinka kylistä lähtivät miehet ja vain aniharva palasi. Tai no, iso osa palasi lähinnä puulaatikoissa takaisin kasvattaen puuristien määrää hautausmaalla.
Mitä itse kirjaan tulee, niin pitää erittäin kiinnostavia hahmoja sisällään, mutta myös sellaisia hahmoja, jotka saavat miettimään, kuinka tarkasti mm. aikajanoja on käyty läpi taustatutkimuksessa. On meinaan jossain vaiheessa jopa joidenkin nimien kanssa tunne, että hetkonen, ei tää näin voi olla, jollei tahallaan tehdä taustasta myös hahmolla hyvin venäläistä/neuvostoliittolaista. Mutta ehkä sen taustan voi lukija itsekin miettiä, mutta itsellä se hyppi silmille. Liekö syynä omat sukujuuret Pietarin suunnilla, kun alkoivat tietyt nimitykset lähinnä viitata rajan taakse kauemmas itään kuin mitä ehkä kirjan hahmojen kuvauksista voisi ees päätellä. Mutta kaiken kaikkiaan hieno esikoisteos, joka oli sekä nopealukuinen että todella taitavasti kirjoitettu.
Hieno löytö tälle lukuvuodelle ja toisaalta yksi hyvä rasti itsellä myös lukuhaasteeseen, jossa tämä pystyi täyttämään kerralla n. 15 eri rastia. Ja toivottavasti hahmoille syntyy jatkoa, sillä loppu jätti paljon arvailujen varaan ja silti mielelläni lukisin lisää myös mm. Lydian ja Sashan elämästä ja Ellenin ja miksei Kaarlonkin. Sillä ne hahmot saivat tykästymään kirjaan, vaikka jotkin hahmot kyllä sellaisia, että puhdas raivokaan ei riitä heitä kohtaan.
Olipas mielenkiintoinen kirja. Raskas ja vaikea aihe, mutta kuten joku täällä kirjoitti, välillä tuntui kuin lukisi tyttökirjaa. Kyllä sota-ajasta niinkin voi kirjoittaa, vaikka se aluksi tuntuu vähän vieraalta.
Sota-aikaan sijoittuvassa romaanissa seurataan erään pienen kylän asukkaiden suhteita. Näkökulmahenkilöinä on enimmäkseen nuoria naisia, joista lapsena adoptoitavaksi jätetty Anna on mielestäni kiinnostavin.
Teos käsittelee viime vuosina esiin nostettua sodan tuhoisuutta siihen kytkeytyvien mielenterveydelle. Itsemurhia on monta. Teemasta huolimatta mukana on myös henkilö, josta sota ei pyyhi kaikkea elämäniloa.
Välillä fiilis on kuin lukisi tyttökirjaa, joka on modernisoitu ja kirjoitettu hieman alkuperäistä yleisöään vanhemmille naisille. Tämä on hieno tyylillinen saavutus ja jos sodasta on pakko kirjoittaa, tehdään se mieluummin tällä pehmeällä, elämää kuvaavalla tavalla.
Yhdistelmä sodanjälkeisen ajan historiaa ja tyttöromaani-tyyppistä nuorten naisten elämän kuvausta, mutta myös yllättävää ja raikasta näkökulmaa, joka huipentui ihan kirjan lopussa. Kielellisesti tämä oli niin hyvin 1940-lukua kuvaavaa, että piti pariin otteeseen tarkistella, että romaanin kirjoitusvuosi on tosiaankin 2019.
Paperijoutsen kuvasi jatkosodan tapahtumia pienellä maalaispaikkakunnalla. Asetelma oli mielenkiintoinen, kun sodanaikaisessa arjessa perinteiset sukupuoli- ja luokkaroolit menettävät osan merkityksestään. Anna-Kaisa Linna-Aho ottaakin paljon irti asetelmastaan, tarkastelemalla erilaisia ihmisiä ja uuden arjen vaikutuksia heidän elämäänsä.
Paperijoutsen käsittelee maaseutuarjen lisäksi myös vaikeita aiheita, mutta pysyttelee kaikessa melko kevyellä pintatasolla. Ratkaisu on perusteltu, jos Linna-Aho on ajatellut kirjaansa erityisesti nuorille, mutta itseäni monien eri aiheiden pinnallinen käsittely vähän häiritsi - olisin mielummin lukenut syvällisempää pohdintaa vaikka se olisi vaatinut eri tarinanlankojen määrän rajoittamista.
Kirjan lopetus toi mieleen Tsehovin novellit ja oli ihan näppärä tapa solmia tarinan lankoja yhteen.
Siskoni suositteli tätä minulle ja näemmä hän tuntee kirjamakuni hyvin. Kirjassa oli Tommi Kinnusen ja Rytisalon Lempin (kaksi lemppariani!) henkeä, mutta jollain tavalla kevyemmin kirjoitettuna. Tämäkään kirja, kuten Kinnusen tai Rytisalon opukset, ei ole kaunisteltu tarina elämästä, mutta kuitenkin ehkä hieman optimistisempi kuin elämä oikeasti on, mistä se keveys syntyi. Mielelläni luen tältä kirjailijalta jotain muutakin.
Kuuntelin kirjan äänikirjana. Yllättävää kyllä tykkäsin kirjasta. Kirjan hahmot olivat mielenkiintoisia ja kirjan loppu oli kyllä hurjan kutkuttava! En ole oikein paljon lukenut tämän tyylilajin kirjoja, siksi mieleeni tulee ainoastaan yksi toinen tämän tyylinen kirjailija, voisin kuvitella, että Enni Mustosen kirjojen ystävät pitäisivät myös tästä kirjasta.
Mielenkiintoinen kirja. Erityisesti sukupuolitematiikka ja sota-ajan kuvaus kiehtoi, mutta kaikesta hyvästä huolimatta tämä kirja ei kuitenkaan koskettanut niin paljon kuin olisin toivonut. Sen vuoksi vain 3 tähteä.
Tykkäsin tarinasta ja kirjoitustyylistä. Mielenkiintoisia juonikuvioita oli montakin. Henkilögalleria oli runsas ja kiinnostava. Tarinaan oli luotu juuri oikeanlainen tunnelma, kuin vanhoista Suomalaisista elokuvista. Kirja on kyllä palkintonsa ansainnut.
Luen valitettavan vähän kotimaista uutuuskirjallisuutta mutta Kehrääjä-blogin suosituksesta bongasin tämän ja olen iloinen, että luin tämän. Herkkä ja kaunis.
Kaunis ja raastava tarina sota-ajasta, mutta myös erilaisuudesta ja toisiin ladatuista toiveista. Paikoin pääsi ihon alle, mikä luettakoon kirjoittajan eduksi.
En tiedä, miten tällainen helmi on voinut mennä minulta ohi ilmestyessään joitakin vuosia sitten. Jatkosodan aikaan sijoittuva juoniromaani on teemoiltaan - rakkaus, kaipaus, erilaisuus, sukupuolisuus - varsin iki- ja nykyaikainen, teksti kaunista ja kokonaisuus niin loistava, että se kiilaa suoraan rakastamiani Kähkösen ja Nivukosken rinnalle. Ja onneksi ilmestyminen on mennyt ohi, sillä nyt saan hypätä hykerrellen suoraan jatko-osaan!!! (Tosiasiassa tämänkaltaiset loput ovat melko raivostuttavia 😆)
Hyvin kirjoitettu, sota-aikaan sijoittuva esikoisromaani, joka kuvaa naisten näkökulmasta selviytymiskeinoja maaseudulla, sukupuolirooleja ja niiden ahtautta - mutta myös venyttämistä ja ylittämistä.
Aivan mainio kotimainen esikoisromaani. Teksti luo mieleen elokuvanomaisia kuvia ja tunnelmia. Hahmot ovat kiinnostavia ja heissä on kiehtovaa syvyyttä, ajankuvaus toimii. Loppukohtaus on riemastuttava. Tältä kirjailijalta jään innolla odottamaan lisää.