What do you think?
Rate this book
Et kävele yksin
Kaksi erilaista maailmaa ja ensimmäinen rakkaus.
"Egzon ei ole käynyt vieraissa maissa. Hän ei ole käynyt edes siellä mistä hänen sanotaan tulevan."
Ada on 15 ja piirtää vasta omia ääriviivojaan, kun ensimmäinen rakkaus iskee. Adan elämää ovat olleet taiteilijaäidin kanssa jaettu boheemi koti, yhtä kiltti paras kaveri ja lupaava todistus.
Egzonin perhe on Kosovosta ja Egzon on mamu, vaikka on syntynyt Suomessa. Egzonin levottomat jalat pakenevat kodin vaiettuja salaisuuksia ja nopea graffitikäsi maalaa ajatukset kuviksi.
Sinä aamuna rehtorin autoon on peintattu vaalea tyttö ja teksti Run! Ada voisi vielä juosta pakoon, mutta hän ei juokse. Ensimmäinen rakkaus antaa kaiken ja muuttaa kaiken, mutta voi myös repiä palasiksi.
"Egzon ei ole käynyt vieraissa maissa. Hän ei ole käynyt edes siellä mistä hänen sanotaan tulevan."
Ada on 15 ja piirtää vasta omia ääriviivojaan, kun ensimmäinen rakkaus iskee. Adan elämää ovat olleet taiteilijaäidin kanssa jaettu boheemi koti, yhtä kiltti paras kaveri ja lupaava todistus.
Egzonin perhe on Kosovosta ja Egzon on mamu, vaikka on syntynyt Suomessa. Egzonin levottomat jalat pakenevat kodin vaiettuja salaisuuksia ja nopea graffitikäsi maalaa ajatukset kuviksi.
Sinä aamuna rehtorin autoon on peintattu vaalea tyttö ja teksti Run! Ada voisi vielä juosta pakoon, mutta hän ei juokse. Ensimmäinen rakkaus antaa kaiken ja muuttaa kaiken, mutta voi myös repiä palasiksi.
Audiobook
First published August 1, 2016
23 people are currently reading
246 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 65 reviews
December 14, 2016
Nyt uidaan herkille vesille Juuli Niemen Junior-Finlandiapalkitussa Et kävele yksin nuortenkirjassa. Kirja on rakkaustarina, mutta rakkaustarinoilla on alku, keskiosa ja loppu, niin tälläkin rakkaustarinalla, jonka päähenkilöt olivat 15-vuotiaat Ada ja Egzon.
15-vuotiaana ei ole helppoa tutustua siihen henkilöön, johon on ihastunut, varsinkin jos ei ole aiemmin seurustellut. Onko toinen yhtä ihastunut, saako vastakaikua. Kirja antaa molemmille nuorille mahdollisuuden kertoa oman tarinansa, oman ihastumisen alkutaipaleen, tutustumisen ja seurustelun, sen, että koko ajan tekee mieli olla lähekkäin ja sen, että ajattelee koko ajan vain ihastumisen kohdetta ja haluaa jakaa pienetkin asiat vain sen toisen kanssa.
Kirjan loppuosa on koskettava. Kirjan loppu kruunasi tämän kauniin kirjan ja herkän, orastavan rakkauden, ensirakkauden. Kirja on ansainnut Junior-Finlandiapalkinnon. Toivotan Juuli Niemelle onnea palkinnosta ja tähtisadetta kirjailijanuralle.
15-vuotiaana ei ole helppoa tutustua siihen henkilöön, johon on ihastunut, varsinkin jos ei ole aiemmin seurustellut. Onko toinen yhtä ihastunut, saako vastakaikua. Kirja antaa molemmille nuorille mahdollisuuden kertoa oman tarinansa, oman ihastumisen alkutaipaleen, tutustumisen ja seurustelun, sen, että koko ajan tekee mieli olla lähekkäin ja sen, että ajattelee koko ajan vain ihastumisen kohdetta ja haluaa jakaa pienetkin asiat vain sen toisen kanssa.
Kirjan loppuosa on koskettava. Kirjan loppu kruunasi tämän kauniin kirjan ja herkän, orastavan rakkauden, ensirakkauden. Kirja on ansainnut Junior-Finlandiapalkinnon. Toivotan Juuli Niemelle onnea palkinnosta ja tähtisadetta kirjailijanuralle.
August 12, 2017
Haluaisin ihan hirveästi pitää tästä kirjasta. Tässä on paljon hyvää. Ymmärrän hypetyksen ja varmasti Finlandiansa ansaitsi. En vaan jotenkin... Egzonin ystävyys Erkkon kanssa ja suhde pikkuveljeen olivat koko tarinan parhainta antia. Kiinnostaisi ehkä lähinnä eniten se, miten itse 15-16v tyypit tähän suhtautuisivat. Jotenkin teksti tuntuu paikoittain liian ylevältä ja hienolta, en tiedä miten paremmin sanoisin. Kirjoittaa Niemi osaa, se on selvä. Mutta. Ei ehkä vaan minulle tämä kirja. Jotain tässä vaan on, joka lähinnä ärsyttää, tosin ehkä teinit on ärsyttäviä ja sehän selittäisi paljon... en tiedä. Edit: Toisen lukijan arviosta tuli omatkin ajatukset selkeämmiksi. Samaa mieltä olen siitä, että tässä on monta aika käsittämätöntä juonikuviota, joiden yhteensovittaminen ei oikein onnistu.
Sen lisäksi haluaisin tietää, mitä ihmettä tuon kannen suunnittelussa on ajateltu. Olen jo aiemmin ennen Finlandia-voittoa pidellyt tuota kädessäni, mutta luulin silti, että se käsittelee jotain missikisoja tai jotain, ennen kuin voiton myötä tuli luettua kirjasta enemmän. Joo, kirjassa maalataan, ne on maalia ei meikkiä. Mut miksi alaston nainen? Ihan älytöntä.
2,5 tähteä.
Sen lisäksi haluaisin tietää, mitä ihmettä tuon kannen suunnittelussa on ajateltu. Olen jo aiemmin ennen Finlandia-voittoa pidellyt tuota kädessäni, mutta luulin silti, että se käsittelee jotain missikisoja tai jotain, ennen kuin voiton myötä tuli luettua kirjasta enemmän. Joo, kirjassa maalataan, ne on maalia ei meikkiä. Mut miksi alaston nainen? Ihan älytöntä.
2,5 tähteä.
October 11, 2017
Kyllä tämä kirja ansaitsee viisi tähteä, vaikkei se luonnollisesti ollutkaan täydellinen kirja - mikään kirja ei ole. Kirja kuitenkin kertoo erittäin kauniin ja tarkkanäköisen tarinan, josta tuntui saavan uusia näkökulmia elämään. Kirja saa plussaa myös siitä, että se onnistui lumoamaan minut runollisella kielellään, vaikka usein runollisuus ei tunnu uppoavan minuun.
October 27, 2016
Menee suoraan lukemieni kirjojen top kymppiin.
En ehkä lukenut niinkään rakkaustarinana kuin kasvukertomuksena, elämän rakkautena ja vihana.
En ehkä lukenut niinkään rakkaustarinana kuin kasvukertomuksena, elämän rakkautena ja vihana.
June 5, 2019
Šoreiz nepavisam neesmu apmierināta. Iespējams, gaidīju vairāk nekā galu galā saņēmu. Potenciāls bija labs, ideja laba, bet nepabeigta.
Plašāk blogā:
https://lalksne.blogspot.com/2019/06/...
Plašāk blogā:
https://lalksne.blogspot.com/2019/06/...
Read
March 9, 2017Vuoden 2016 Finlandia Junior -voittaja. Et kävele yksin on rakkaustarina, perhetarina ja kasvutarina. Alku hempeämpi, loppu raadollinen. Pääosin pidin, mutta kokonaisuus tuntui hieman liian pitkältä ja lavealta, kieli paikoin etäännyttävältä runollisuudessaan.
December 9, 2016
4 tähteä on ehkä vähän armelias, mutta haluan ajatella tästä kirjasta pelkkää hyvää. Pidin paljon kirjan ei niin ruusuisesta tarinasta, joka oli joiltain kohdilta jopa samaistuttava. Erittäin positiivista oli myös se, ettei kirja missään vaiheessa tuntunut tavanomaiselta suomalaiselta nuortenkirjalta, vaan se jaksoi pitää otteessaan loppuun asti. Miinusta tulee kirjoitustyylistä, joka lumosi kirjan alussa, mutta tyhjien korulauseiden suuri määrä alkoi puuduttaa loppua kohden edetessä.
September 18, 2021
Ei ollut minun juttuni. Kirjan kieli oli liian kiemuraista ja hienostelevaa sekä teennäisen oloista. Kerronta oli jotenkin todella epäuskottavaa ja varsinkin pojan näkökulmasta kirjoitettu on liian kummallista. En oikein usko että nuoret käyttävät kieltä jota kirjassa käytetään. Huomasi että kirjailija kirjoittaa runoja - sen verran runollista tekstiä oli. Myös uskonto hömpötys vei pisteitä. Alku oli melkoista … mutta loppua kohden kirja parani ihan vähän. Varsinkin tytön osuus parani ja jos koko kirja olisi ollut sellaista niin tähdet voisivat olla korkeammat. Punainen lankakin jäi jokseenkin epäselväksi. Aihe oli hyvä.
Read
January 30, 2020Kuuntelin äänikirjana.
Olen pitänyt paljon Juuli Niemen runoista ja juuri tästä syystä myös tämä kirja kiinnosti. Teos kertoo eri kulttuureista olevien nuorten rakkaustarinan ja siinä tuodaan hienosti esiin myös äidin ja tyttären välistä suhdetta.
Pidin paljon siitä, että tapahtumia on kuvattu kummankin nuoren näkökulmasta erikseen, jolloin kumpikin heistä tulee lukijalle/kuulijalle läheiseksi. Niemen tekstissä on suurta herkkyyttä ja nuorten maailman tavoittavuutta.
Olen pitänyt paljon Juuli Niemen runoista ja juuri tästä syystä myös tämä kirja kiinnosti. Teos kertoo eri kulttuureista olevien nuorten rakkaustarinan ja siinä tuodaan hienosti esiin myös äidin ja tyttären välistä suhdetta.
Pidin paljon siitä, että tapahtumia on kuvattu kummankin nuoren näkökulmasta erikseen, jolloin kumpikin heistä tulee lukijalle/kuulijalle läheiseksi. Niemen tekstissä on suurta herkkyyttä ja nuorten maailman tavoittavuutta.
February 2, 2020
Okei anteeks vaan mutta tossa kannessa on huulipunaa, sanokaa mun sanoneen.
):::<<<<<<
Sisällöllisesti ihan kiva ja aika ajoin aika intensiivinenkin. Olisin arvostanut jos olisin edes joskus päässyt kävelemään yksin, mutta kaikkea ei voi aina saada. (Jotenkin ihan överi paljon tässä toisteltiin tuota "Et kävele yksin" ja alkoi vaan tuntumaan siltä, että kirjailija päätti kirjan nimen ennen kun edes tiesi mistä alkaa kirjoittamaan. 😛)
En kyllä sen erityisemmin suosittele, mutta en sano etteikö tätä kannattaisi koittaakaan. Kansi vähän nyppii, tuntuu jotenkin harhaanjohtavalta. Ehkä se oon vaan mä. Toivottavasti en.
):::<<<<<<
Sisällöllisesti ihan kiva ja aika ajoin aika intensiivinenkin. Olisin arvostanut jos olisin edes joskus päässyt kävelemään yksin, mutta kaikkea ei voi aina saada. (Jotenkin ihan överi paljon tässä toisteltiin tuota "Et kävele yksin" ja alkoi vaan tuntumaan siltä, että kirjailija päätti kirjan nimen ennen kun edes tiesi mistä alkaa kirjoittamaan. 😛)
En kyllä sen erityisemmin suosittele, mutta en sano etteikö tätä kannattaisi koittaakaan. Kansi vähän nyppii, tuntuu jotenkin harhaanjohtavalta. Ehkä se oon vaan mä. Toivottavasti en.
January 1, 2017
(Huom: Tekstissä on juonipaljastuksia!)
Pahoittelen tätä vuodatusta, mutta kun en oikein ymmärrä, miten näin vahingollinen kirja voi voittaa Finlandia Juniorin... Minusta nuorille pitäisi kirjoittaa nimenomaan rohkaisevia ja edes jollain lailla positiivisia kirjoja! Että ei se elämä ole niin kauheaa kuin miltä se juuri nyt tuntuu.
Edit: spoilertägit lisätty (nyt kun vihdoin tässä tietokoneella hoksasin että sellaisetkin on olemassa!)
Pahoittelen tätä vuodatusta, mutta kun en oikein ymmärrä, miten näin vahingollinen kirja voi voittaa Finlandia Juniorin... Minusta nuorille pitäisi kirjoittaa nimenomaan rohkaisevia ja edes jollain lailla positiivisia kirjoja! Että ei se elämä ole niin kauheaa kuin miltä se juuri nyt tuntuu.
Edit: spoilertägit lisätty (nyt kun vihdoin tässä tietokoneella hoksasin että sellaisetkin on olemassa!)
January 16, 2017
Ihana kirja. Ihanan kipeä myöskin. Ensirakkaus, miten se saa vatsan kipristelemään ja maailman näyttämään ihan eriltä. Miltä se tuntuu pojasta, miltä se tuntuu tytöstä. Miten rakkaus raatelee ja miten se hyväilee, miten vaikeaa voi olla olla 15-vuotias ja ekassa suhteessa. Ei voi tietää mitä pitää kertoa ja mitä salailla. Kauniin kuvailevaa ja eteeristä tekstiä, lopussa jo hieman puudutti runollisuus, mutta silti kaunista ja ah, niin samaistuttavaa. Sellaista se on, kun on viidentoista.
December 11, 2016
Olisipa minunkin nuoruudessa kirjoitettu tällaisia kirjoja! Soveltuu oikein hyvin nuorille ja aikuisille.
Read
April 13, 2018Totesin tämän kirjan tähdittämisen niin vaikeaksi, etten tee sitä. Paikoin tämä oli kahden tähden kirja, paikoin neljän. Kolmonen on kuitenkin yhtä aikaa liian hyvä ja liian huono.
Kieli oli kaunista, mutta välillä tilanteisiin nähden epäsopivaa. Ada oli raivostuttava hahmo, johon teoriassa samaistuin, teoriassa en pystynyt muodostamaan mitään tunnesidettä. Egzon oli hahmona uskottavampi ja parempi. Lopetus, no jaa. Tavallaan pidin siitä, vaikka arvasinkin sen jossain vaiheessa. Viimeinen luku oli kaunis. Ainakin Niemi onnistui luomaan aidon ysiluokkatunnelman, sain flashbackeja monesta asiasta (mikä ei aina ollut hyvä asia).
Mahdollisesti epäsuosittu mielipide: en olisi antanut tälle Finlandia junior -palkintoa.
Kieli oli kaunista, mutta välillä tilanteisiin nähden epäsopivaa. Ada oli raivostuttava hahmo, johon teoriassa samaistuin, teoriassa en pystynyt muodostamaan mitään tunnesidettä. Egzon oli hahmona uskottavampi ja parempi. Lopetus, no jaa. Tavallaan pidin siitä, vaikka arvasinkin sen jossain vaiheessa. Viimeinen luku oli kaunis. Ainakin Niemi onnistui luomaan aidon ysiluokkatunnelman, sain flashbackeja monesta asiasta (mikä ei aina ollut hyvä asia).
Mahdollisesti epäsuosittu mielipide: en olisi antanut tälle Finlandia junior -palkintoa.
October 7, 2024
15 gadnieki. Pirmā mīlestība. Šķiet, ka tas nu gan būs lidojums uz mūžu. Tu esi pasaules centrs. Pieaugušie neko nedara pareizi, neko vispār nezina un nesaprot. Jā... Iepazīšanās ainas izvilka atmiņas un izjūtas, bet kaut kā neuztvēru to imigrantu tēmu, laikam nav bijusi personīga saskarsme un nespēju saprast, kas īsti tajā pēckara atmiņu sagrautajā ģimenē notiek. Attiecības starp abiem varoņiem arī tādas pārāk poētiskas, gribējās daudz ko tieši skarbāk, tiešāk un skaidrāk. Brīžam Adas mamma šķita svarīgāks tēls par pašu Adu.
December 12, 2019
bļeģpilnīgssūds
Lasot grāmatu, nemitīgi bija sajūta, ka negribu, lai pienāk pavasaris. Bet pavasaris atnāca pārāk ātri un viss notika pa īstam. Ne tā, kā vajadzētu, gribētos, kāds būtu licis, vai izdomājis, bet pa īstam. Tā gadās. Eh.
Lasot grāmatu, nemitīgi bija sajūta, ka negribu, lai pienāk pavasaris. Bet pavasaris atnāca pārāk ātri un viss notika pa īstam. Ne tā, kā vajadzētu, gribētos, kāds būtu licis, vai izdomājis, bet pa īstam. Tā gadās. Eh.
February 6, 2022
3.5 ⭐. Herkkä ja realistinen kuvaus ensirakkaudesta.
April 23, 2017
Tarina nuoruudesta ja siitä, mihin puhumattomuuden kulttuuri voi johtaa. Tykkäsin - jos tämä olisi tullut ollessani vielä teini, väittäisin että verbinä olisi ollut rakastin.
August 25, 2016
Heti alkuun sanon, ettei tämä ole ainoastaan rakkaustarina: Et kävele yksin on vaikuttavan tunnepitoinen, väkevä ja raastava kuvaus nuoruudesta, itsensä etsimisestä, äiti-tytärsuhteesta ja siitä hiljalleen irti kasvamisen vaikeudesta, perheen sisäisistä tulehduksista ja salaisuuksista. Adan ja Egzon tarina on yhtä aikaa kuplivan keveä, pakahduttavan tunteikas mutta myös äärimmäisen surullinen. Juuli Niemi kirjoittaa hyvin kauniisti kahden nuoren rakkaudesta, joka ei ole kuitenkaan satumaisen täydellinen, vaan siinä on uskottavasti rosoisuutta.
Ada ei ole koulussaan kovin suosittu, vaan aika lailla keskitason tyttö. Kun hän kohtaa Egzon ja he alkavat kulkea yhdessä, Adan status nousee ja hän saa rutkasti uusia ystäviä. Entinen ystävä Sanni jää taka-alalle. Ada muuttuu myös rohkeammaksi, ja kokee olevansa ihan eri tyttö. Hän haluaa juoda itsensä humalaan, käydä bileissä, hihitellä koulun vessoissa. Hän huomaa, ettei äiti tunnu tajuavan muutosta, että tämä kohtelee häntä yhä kuten entistä Adaa. Ada on nyt Egzon Ada, ei äitin Ada. Hiihtoloma enon perheen luona tuntuu painajaiselta, kun se tietää viikon eroa Egzosta. Varsinkin, kun äiti tekee sen ikään kuin rangaistuksena Adalle, joka tuli bileistä kännissä kotiin ja oksensi äidin saappaille.
Adan äidin viininjuonti selvästi häiritsee tyttöä. Äiti on boheemi nainen, maalaa usein öisin vintillä ja laulaa Dave Lindholmin biisien tahtiin. Juo viinilasin, pari, eikä ymmärrä, että se voi häiritä Adaa. Puhuu kovaäänisesti puhelimessa Adasta ystävättärilleen, eikä ymmärrä, että Ada kuulee ja vaivaantuu. Äiti haluaa pitää kiinni perinteistä, eikä ymmärrä, että Ada haluaisi välillä jotain uutta. Hän ei haluaisi enää viettää jouluja ja pääsiäisiä enon perheen luona Pohjanmaalla, vaan haluaisi hänelle ja äidille omat perinteet.
Egzon ei uskalla kertoa Adalle kaikkea perheestään eikä päästä tätä koskaan kotiinsa. Hänen kotinsa on ahdistava paikka, jossa pois lähteneen isoveljen huoneen ovi pysyy kiinni, äiti hössöttää hermostuksissaan ja pikkuveli säheltää. Se kaikkein suurin, isään liittyvä, salaisuus on Egzolle kipein. Lopussa sen salaaminen tunkee Adan ja Egzon rakkauden väliin.
Egzo kokee olevansa erilainen kuin ystävänsä: hän ei halua retostella seksikokemuksillaan, eikä hänellä edes ole sellaisia. Hän ei osaa. Kukaan ei ole koskaan neuvonut hänelle: isoveli häipyi ulkomaille, ja isä...niin, isästä ei ole ollut juuri apua. Äitiäkään ei kiinnosta muu kuin kodin arjen pyörittäminen. Nuokkarin Erkko on hänen tukipylväänsä ja hän saa myös lohtua Adan äidistä, Elinasta, jonka kotona hän voi olla rento ja maalata Elinan kanssa vintillä. Elina valaa häneen uskoa taiteilijana ja kannustaa hakemaan kuvataidelukioon.
Adan ja Egzon tarina vaikutti minuun suuresti. Löysin itsestäni samoja tunteita ja kipukohtia nuoruudestani, mitä he kävivät lävitse. Tarina on järisyttävän aidontuntuinen ja elävä. Minä elin nämä hetket yhdessä nuorten kanssa. Voi kun tällainen kirja olisi ollut olemassa, kun olin nuori. Onneksi sain lukea tämän nyt.
Kirjassa on niin paljon aiheita, joista voisin kirjoittaa, mutta postauksestani tulisi järkyttävän pitkä, jos käsittelisin kaikkea. Suosittelen tätä niin nuorille kuin aikuisille, erityisesti teinien vanhemmille.
Ada ei ole koulussaan kovin suosittu, vaan aika lailla keskitason tyttö. Kun hän kohtaa Egzon ja he alkavat kulkea yhdessä, Adan status nousee ja hän saa rutkasti uusia ystäviä. Entinen ystävä Sanni jää taka-alalle. Ada muuttuu myös rohkeammaksi, ja kokee olevansa ihan eri tyttö. Hän haluaa juoda itsensä humalaan, käydä bileissä, hihitellä koulun vessoissa. Hän huomaa, ettei äiti tunnu tajuavan muutosta, että tämä kohtelee häntä yhä kuten entistä Adaa. Ada on nyt Egzon Ada, ei äitin Ada. Hiihtoloma enon perheen luona tuntuu painajaiselta, kun se tietää viikon eroa Egzosta. Varsinkin, kun äiti tekee sen ikään kuin rangaistuksena Adalle, joka tuli bileistä kännissä kotiin ja oksensi äidin saappaille.
Adan äidin viininjuonti selvästi häiritsee tyttöä. Äiti on boheemi nainen, maalaa usein öisin vintillä ja laulaa Dave Lindholmin biisien tahtiin. Juo viinilasin, pari, eikä ymmärrä, että se voi häiritä Adaa. Puhuu kovaäänisesti puhelimessa Adasta ystävättärilleen, eikä ymmärrä, että Ada kuulee ja vaivaantuu. Äiti haluaa pitää kiinni perinteistä, eikä ymmärrä, että Ada haluaisi välillä jotain uutta. Hän ei haluaisi enää viettää jouluja ja pääsiäisiä enon perheen luona Pohjanmaalla, vaan haluaisi hänelle ja äidille omat perinteet.
Egzon ei uskalla kertoa Adalle kaikkea perheestään eikä päästä tätä koskaan kotiinsa. Hänen kotinsa on ahdistava paikka, jossa pois lähteneen isoveljen huoneen ovi pysyy kiinni, äiti hössöttää hermostuksissaan ja pikkuveli säheltää. Se kaikkein suurin, isään liittyvä, salaisuus on Egzolle kipein. Lopussa sen salaaminen tunkee Adan ja Egzon rakkauden väliin.
Egzo kokee olevansa erilainen kuin ystävänsä: hän ei halua retostella seksikokemuksillaan, eikä hänellä edes ole sellaisia. Hän ei osaa. Kukaan ei ole koskaan neuvonut hänelle: isoveli häipyi ulkomaille, ja isä...niin, isästä ei ole ollut juuri apua. Äitiäkään ei kiinnosta muu kuin kodin arjen pyörittäminen. Nuokkarin Erkko on hänen tukipylväänsä ja hän saa myös lohtua Adan äidistä, Elinasta, jonka kotona hän voi olla rento ja maalata Elinan kanssa vintillä. Elina valaa häneen uskoa taiteilijana ja kannustaa hakemaan kuvataidelukioon.
Adan ja Egzon tarina vaikutti minuun suuresti. Löysin itsestäni samoja tunteita ja kipukohtia nuoruudestani, mitä he kävivät lävitse. Tarina on järisyttävän aidontuntuinen ja elävä. Minä elin nämä hetket yhdessä nuorten kanssa. Voi kun tällainen kirja olisi ollut olemassa, kun olin nuori. Onneksi sain lukea tämän nyt.
Kirjassa on niin paljon aiheita, joista voisin kirjoittaa, mutta postauksestani tulisi järkyttävän pitkä, jos käsittelisin kaikkea. Suosittelen tätä niin nuorille kuin aikuisille, erityisesti teinien vanhemmille.
April 14, 2017
Et kävele yksin on uskomattoman kaunis tarina rakkaudesta, taiteesta ja rakkaudesta taiteeseen. 15-vuotias Ada huomaa Egzonin kunnolla ensimmäisen kerran kun opettaja tunnin lopussa laittaa tylsistyneet oppilaat tekemään isänpäiväkortteja ja Egzon lähtee luokasta ovet paukkuen, vittu mitä paskaa huuto käytävillä kaikuen. Kukaan muu ei tee elettäkään, ketään muuta ei jaksa kiinnostaa, mutta Ada lähtee Egzonin perään. Silloin hän sanoo Egzonille ensimmäiset sanat, mutta se on vasta alku, se on vasta alkuriipaisu kaikesta siitä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan, millaiseen tapahtumasarjaan nuo sanat kaksi 15-vuotiasta saattavat.
"Minullakaan ei ole isää."
Mä oon lukenut kieliä ala-asteelta asti, mut oikeasti kiinnostuin kielistä ehkä vasta joskus yhdeksännellä luokalla tai ehkä vasta lukion ekalla. Jossain vaiheessa sitä tajuaa, että myös oma äidinkieli on kieli ihan siinä missä ruotsi, saksa ja englantikin ja sitä alkaa katsoa eri tavalla. Alkaa huomaamaan ettei se ole aina samanlaista. Että siinä on vivahteita ja erilaisia tyylejä, tunteita ja makuja. Kun aloin huomaamaan miten kaunista mun oma äidinkielikin on, tuntui kuin aivan uusi maailma olisi auennut. Mutta juttu oli niin, että mä en silti lukenut suomenkielisiä kirjoja, muuten kuin koulua varten, koska mulle oli jäänyt niistä jotenkin paha maku suuhun. Olin aikaisemmin lukenut tai joutunut lukemaan suomalaisia kirjoja, joiden teksti oli uuvuttavan yksinkertaista, yksipuolista. Oli pinttynyt päähän ajatus, ettei suomi voi koskaan herättää mussa niin paljon tunnetta kuin englanti.
Juuli Niemen Et kävele yksin ei ole ensimmäinen suomenkielinen teksti, joka kosketti mua, mutta mikään ei ole koskaan koskettanut mua näin syvästi. Sitä aina joskus luulee tuntevansa jonkun asian niin hyvin, luulee tietävänsä sen niin läpikotaisin, ettei se voi yllättää, mutta sitten se tekee jotain odottamatonta, eikä sulla riitä sanoja selittämään miten hienoa se on.
Oon lukenut enemmän englannin kielisiä kirjoja viimeisten vuosien aikana, joten tuntui niin äärettömän hyvältä lukea tätä kirjaa ja ensinnäkin huomata, että ymmärrän kaiken, ymmärrän aivan kaiken pinnistelemättä ollenkaan (aina englannista löytyy jotain mitä ei ymmärrä, olkoon se sitten outo sana tai outo konteksti), ja toiseksi se että tämä teksti koskettaa eri tavalla kuin englannin kielinen teksti, tämä on tutumpi kieli kuin mikään muu, tämän minä osaan ja tällä kielellä on mahdollisuus koskettaa mua syvemmältä kuin mikään muu kieli, kertoa asioita mitä muut kielet ei osaa, ei tällä tavalla.
Teos herätti mussa kysymyksiä, ja ajatuksia joita en ole ennen huomannut ja/tai uskaltanut ajatella. Adan halu tehdä jotain, olla jotain enemmän, tuntui niin tutulta että melkein piti laittaa kirja pois vähäksi aikaa. Mutta sitten kirja taas houkutteli minut luokseen, enkä meinannut millään enää päästää irti. Adan ja Egzonin ajatuksiin jää sisälle, tai minä ainakin jäin, mutta se on vain yksi asia mikä teoksesta tekee niin hienon, ettei sitä malttaisi olla lukematta yhdellä istumalla loppuun. Onneksi piti mennä pari kertaa kouluun lukemisen välissä.
"Minullakaan ei ole isää."
Mä oon lukenut kieliä ala-asteelta asti, mut oikeasti kiinnostuin kielistä ehkä vasta joskus yhdeksännellä luokalla tai ehkä vasta lukion ekalla. Jossain vaiheessa sitä tajuaa, että myös oma äidinkieli on kieli ihan siinä missä ruotsi, saksa ja englantikin ja sitä alkaa katsoa eri tavalla. Alkaa huomaamaan ettei se ole aina samanlaista. Että siinä on vivahteita ja erilaisia tyylejä, tunteita ja makuja. Kun aloin huomaamaan miten kaunista mun oma äidinkielikin on, tuntui kuin aivan uusi maailma olisi auennut. Mutta juttu oli niin, että mä en silti lukenut suomenkielisiä kirjoja, muuten kuin koulua varten, koska mulle oli jäänyt niistä jotenkin paha maku suuhun. Olin aikaisemmin lukenut tai joutunut lukemaan suomalaisia kirjoja, joiden teksti oli uuvuttavan yksinkertaista, yksipuolista. Oli pinttynyt päähän ajatus, ettei suomi voi koskaan herättää mussa niin paljon tunnetta kuin englanti.
Juuli Niemen Et kävele yksin ei ole ensimmäinen suomenkielinen teksti, joka kosketti mua, mutta mikään ei ole koskaan koskettanut mua näin syvästi. Sitä aina joskus luulee tuntevansa jonkun asian niin hyvin, luulee tietävänsä sen niin läpikotaisin, ettei se voi yllättää, mutta sitten se tekee jotain odottamatonta, eikä sulla riitä sanoja selittämään miten hienoa se on.
Oon lukenut enemmän englannin kielisiä kirjoja viimeisten vuosien aikana, joten tuntui niin äärettömän hyvältä lukea tätä kirjaa ja ensinnäkin huomata, että ymmärrän kaiken, ymmärrän aivan kaiken pinnistelemättä ollenkaan (aina englannista löytyy jotain mitä ei ymmärrä, olkoon se sitten outo sana tai outo konteksti), ja toiseksi se että tämä teksti koskettaa eri tavalla kuin englannin kielinen teksti, tämä on tutumpi kieli kuin mikään muu, tämän minä osaan ja tällä kielellä on mahdollisuus koskettaa mua syvemmältä kuin mikään muu kieli, kertoa asioita mitä muut kielet ei osaa, ei tällä tavalla.
Teos herätti mussa kysymyksiä, ja ajatuksia joita en ole ennen huomannut ja/tai uskaltanut ajatella. Adan halu tehdä jotain, olla jotain enemmän, tuntui niin tutulta että melkein piti laittaa kirja pois vähäksi aikaa. Mutta sitten kirja taas houkutteli minut luokseen, enkä meinannut millään enää päästää irti. Adan ja Egzonin ajatuksiin jää sisälle, tai minä ainakin jäin, mutta se on vain yksi asia mikä teoksesta tekee niin hienon, ettei sitä malttaisi olla lukematta yhdellä istumalla loppuun. Onneksi piti mennä pari kertaa kouluun lukemisen välissä.
April 1, 2021
Uudelleenlukua äänikirja muodossa
February 5, 2020
Lai gan saturs ir par pusaudžu pieaugšanu, par viņu iekšējām emocījām un iekšējām cīņām šajā pieaugšanas procesā, grāmata uzrakstīta tik sarežģītā valodā un stilā, ka nav iespējams normāli tajā iedziļināties. It kā katrs teikums skaits, bet kopā tam nav satura. Mocījos, lai tiktu ar šo grāmatu finišā un neieguvu nekādu lasītprieku. Grāmata ieguvusi labākās pusaudžu grāmatas titulu Somijā laikam, kas mani samulsunāja vēl vairāk, jo nespēju iedomāties tīni, kurš lasot šo grāmatu varētu izprast savas emocijas vai rast kādu padomu.
___________
Although the content is about adolescent growing up, about their inner emotions and their inner struggles in this growth process - the book is written in such a complex language and style that it is impossible to delve into it normally. Many sentences is so deep, so deep - but in total it has no content. I struggled to finish this book and didn't get any reading pleasure. The book has won the title of the best teenage book in Finland (or something like that), which made me even more confused because I couldn't imagine a teenager reading this book - impossible to understand emotions or find some advice.
___________
Although the content is about adolescent growing up, about their inner emotions and their inner struggles in this growth process - the book is written in such a complex language and style that it is impossible to delve into it normally. Many sentences is so deep, so deep - but in total it has no content. I struggled to finish this book and didn't get any reading pleasure. The book has won the title of the best teenage book in Finland (or something like that), which made me even more confused because I couldn't imagine a teenager reading this book - impossible to understand emotions or find some advice.
December 26, 2017
3½
Alku oli tosi lupaava, huikea suorastaan! Pidin analyyttisestä otteesta, hyvästä kielestä.
Mutta sitten homma alkoi mennä turhan analyyttiseksi. Kirja ei enää jaksanut kantaa itseään ja sen vain toivoi loppuvan. Vähän klisettäkin mahtui mukaan ja lopussa oleva pääsiäiskirkkokohtaus oli vähän hohhoijaa.
Mietin myös, miten mahtaa tämän päivän nuorelle yleisesti ottaen pudota esim. Dave Lindholmin "Pieni ja hento ote", joka kulkee kirjassa paljon mukana. (Henk.koht. musta se biisi on ihan yliarvostettua kuraa.)
Kokonaisuus kuitenkin selvästi enemmän plussalla kaikesta huolimatta.
Alku oli tosi lupaava, huikea suorastaan! Pidin analyyttisestä otteesta, hyvästä kielestä.
Mutta sitten homma alkoi mennä turhan analyyttiseksi. Kirja ei enää jaksanut kantaa itseään ja sen vain toivoi loppuvan. Vähän klisettäkin mahtui mukaan ja lopussa oleva pääsiäiskirkkokohtaus oli vähän hohhoijaa.
Mietin myös, miten mahtaa tämän päivän nuorelle yleisesti ottaen pudota esim. Dave Lindholmin "Pieni ja hento ote", joka kulkee kirjassa paljon mukana. (Henk.koht. musta se biisi on ihan yliarvostettua kuraa.)
Kokonaisuus kuitenkin selvästi enemmän plussalla kaikesta huolimatta.
April 9, 2023
2.5/3
February 17, 2019
Cilvēka pavasaris, tāds sāpīgs un k��ūdas nepiedod.
Nez kāpēc ļoti daudz ir stāstu par pusaudzību tādā sārtā miglā. Te tās nebija, viss pa īstam. Bet vienalga iespiedzos aiz prieka. Tik skaista, tik tieša pirmā mīlestība. Kādā brīdī gribēju lūgties autori, lai vēl pastiepj to ziemu, ļauj vēl nepieaugt. Pieaugušie šajā romāna (un dzīvē jau arī) uzskata pieaugšanu par pilnīgi neizbēgamu, ļoti, ļoti nopietnu lietu, pie reizes apņēmušies to arī par visām varēm bremzēt. Un no šīs disonanses rodas kļūdas. Ak, kā gribas, lai Ada un Egzons varētu spēlēties ar savu pieaugšanu, lai tā neguļ kā obligāts uzdevums matenē, kuru var izdarīt pareizi tikai vienā veidā, bet neviens pie velna nesaka - kā! Tā gribētos, lai ir kā citās grāmatās, bet nevajag, šādi ir patiesi. Šeit ir tā, kā mums visiem.
March 20, 2025
Tuli luettua koulua varten. Hyvin outo enkä oikein ymmärtäny loppuakaa. Hahmot oli aika yksulotteisia ja kirjan plottia ei löytynyt mistään.
Ege oli koko ajan niin hemmetin kryptinen ja 80% sen ajatuksista meni ihan pään yli. Ja tää Ada tyttö. Mitä siinä yhdessä kohdassa tapahtui oikein kun oli meneillään joku spicy kohta ja yhtäkkiä Ege juoksi pois ja Ada oli kylppärissä vuotamassa verta mahasta? Tai siis en ole varma että oliko tänä se mikä tapahtui mutta näin mä sen ymmärsin. Muutenkin tää Ada on aika delulu ja vähän käy hermoille. Sillä on tosi kiva äiti ja silti se koko ajan jauhaa jotai ”äiti ei ymmärrä” vaan koska kaikki muutkin sanoo niin. Adan äiti kyllä ymmärtää. Paras hahmo kirjassa. Niin en nyt oikein tiedä että mitä ajatella tästä kirjasta.
Ege oli koko ajan niin hemmetin kryptinen ja 80% sen ajatuksista meni ihan pään yli. Ja tää Ada tyttö. Mitä siinä yhdessä kohdassa tapahtui oikein kun oli meneillään joku spicy kohta ja yhtäkkiä Ege juoksi pois ja Ada oli kylppärissä vuotamassa verta mahasta? Tai siis en ole varma että oliko tänä se mikä tapahtui mutta näin mä sen ymmärsin. Muutenkin tää Ada on aika delulu ja vähän käy hermoille. Sillä on tosi kiva äiti ja silti se koko ajan jauhaa jotai ”äiti ei ymmärrä” vaan koska kaikki muutkin sanoo niin. Adan äiti kyllä ymmärtää. Paras hahmo kirjassa. Niin en nyt oikein tiedä että mitä ajatella tästä kirjasta.
August 21, 2017
3,5 tähteä. Juoni vei mukanaan (siinä määrin jopa, että luin suurimman osan kirjasta yhdessä päivässä), mutta samalla se hukkui vähän liikaakin kaiken lyyrisyyden jalkoihin. Kirjailija on julkaissut ilmeisesti useampia(?) runoteoksia tätä ennen, ja se näkyy. Välillä alkoi jopa tuntua, että jotkut osat ja kuvailut eivät edes olleet kovin hyvin liitoksissa tarinaan tai vieneet sitä mitenkään eteenpäin. Ada ja Egzon olivat kuitenkin molemmat hyvin uskottavia hahmoja, joiden elämien välinen ristiriita oli silmiä avaavaa ja mielenkiintoista luettavaa.
Displaying 1 - 30 of 65 reviews